Nurinniskoin ja muita kesäpuuhia

Muovia virkatessa 

virkkuukoukku vääntyi nurinniskoin ja lopulta katkesi. 

Niinpä tartuin puikkoihin.

Uuden huonekalun mukana tuli metreittäin kirkasta muovia, jonka silppusin  pyöröleikkurin ja viivaimen avulla ensin 5 centtimetrin levyisiksi suikaleiksi matonkuteen tapaan ja myöhemmin puolitin suikaleet saksilla. Kokeilun vuoksi aloitin silppuamisen kuitenkin mustaasta jätesäkistä, joka oli pehmeämpää muovia kuin kirkas. Mustan jätin 5-senttisiksi suikaleiksi.

Virkkaaminen kutosen koukulla oli raskasta. Virkkuukoukulta nyrjähti niskat paikoiltaan jo mustia kierroksia virkatessani. Varsi katkesi ennen kuin pääsin kunnolla käsiksi kirkkaaseen muoviin. Kaivoin paksuimmat puikot esille ja neuloin edestakaisneuletta joitakin kierroksia. Neulominen sujui paremmin. En ole vielä päättänyt, mitä teen pikkuruisella vaalealla neulotulla muovimatolla. Ehkä siitä olisi kynnysmatoksi parvekkeen oven eteen tai annan sen vessamatoksi jollekulle tarvitsevalle.

Punasävyisiä kankaita

Itsehillintäni meni epäkuntoon kesän aikana. Ostin kankaita Ikeasta (en näköjään muistanutkaan kuvata!) ja Eurokankaasta yhteensä parinkymmenen metrin verran.



Käytän nykyään hyväkseni kaikki tilaisuudet etsiäkseni violetteja, violettiin sopivia ja keltasävyisiä kankaita veljentytön lahjapeittoon. Tämän lisäksi ostin kankaita, jotka miellyttävät värisilmääni sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tulee myöhemmin.

Sini - lila - violetti -värisuora

En ole ommellut tikkiäkään pitkiin aikoihin. Kaipaan kuitenkin jo takaisin ompelukoneen ääreen. Ensin pitäisi saada kuitenkin ompelupisteeni toimintakuntoon.

Muuten vain miellytti silmää.

Ompelupisteeni uudelleenjärjestely edistyy takkuillen. Sain väliaikaiseen käyttööni pojalleni aikoinaan ostamani Lundia-hyllystön. (Annan hyllyn takaisin omistajalleen välittömästi, kun hän tarvitsee sitä.) Hyllystö ei vastaa enää makumieltymystäni, mutta otin sen käyttööni sillä ajatuksella, että saan lisää aikaa etsiä sitä täydellistä säilytysratkaisua, jota en ole vieläkään löytänyt.

Lundia-hylly on hätäratkaisu, heikko kompromissi, sekä ulkonäön suhteen että toiminnallisesti, sillä hylly vie kalliasarvoista lattiapinta-alaa juuri sen verran, ettei ompelupisteeseeni sovikaan enää edes se Ikean edullinen pyökkitaso, jota pidän yhä varteenotettavana vaihtoehtona leikkuutasoksi.

En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että jossakin minua odottaa täydellinen lipasto tilkkutöitäni varten. En vain ole löytänyt sitä vielä.