sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Villasukkia turvapaikanhakijoille

Leppoisaa elämääni ravisuttava uutinen on ollut, että kaikkialle Suomeen - myös Turkuun, miltei naapuriin - on saapunut niin paljon pakolaisia, että kaikille ei ole ollut kunnollista majapaikkaa. Moni heistä on lähtenyt matkaan kevein kantamuksin, ja kohta Suomeen tulee talvi. Jo nyt on aistittavissa selkeä syksyn tuntu. Suurin osa pakolaisista on miehiä, ja he tarvitsevat kaikenlaisia vaatteita. Miesten vaatteita minulla ei ole lahjoittaa, mutta osaan neuloa sukkia, pipoja ja kaulaliinoja. Tuumasta toimeen, kaivoin sukkalangat ja puikot esille ja rupesin neulomaan villasukkia. Aloitin myös kaulaliinantekeleen, mutta sitä neulon vähitellen. Sukat ovat paljon joutusampia eivätkä ihan niin tylsää saman toistoa kuin kaulaliinani (sitä neuloessani rupesin lopulta toivomaan, että olisipa neulekone, jolla voisi hurauttaa suorakaitaleen puolessa tunnissa valmiiksi).

Turun Punaisen Ristin Kontti on tupaten täynnä vaatelahjoituksia, joita lajittelemassa on iso määrä vapaaehtoisia. Alkuperäinen suunnitelmani olikin, että vien sukkani Konttiin myöhemmin syksyllä, kunhan pahin ruuhka on ohi.  Siihen mennessä olen ehtinyt neuloa kunnollisen kasan sukkia. Olen neulonut Novitan ohjella ihan tavallisia perussukkia, jotka mahtuvat vaivattomasti kengän sisään. Vaihtelua neulomuksiini tulee raidoituksista ja kenties jonkinlaisista neulemallien vaihteluista.

Helpotuksekseni löysin myös yhteisöllistä tukea suunnitelmilleni, nimittäin Yhteismaan järjestämän Kudo villasukat turvapaikanhakijalle -kampanjan Facebookista. Siinä toimintatapa on ihan samanlainen kuin omat alkuperäissuunnitelmani: sukat lahjoitetaan SPR:n paikallisyhdistyksen kautta. Ehkä ainoa ero on se, että lahjoittajia kehotetaan laittamaan sukkien mukana jonkinlainen pieni tervehdys sukkien saajalle. Näin aionkin tehdä. Yhteismaa on yhteisöorganisaatio, joka järjestää mm. Siivouspäivä-tapahtumia (yleishyödyllinen yhdistys).

(Tähän kuuluisi tietysti valokuva neulomistani villasukista ja lankakeräkasasta, mutta säästytte siltä, sillä kamerani rupesi osoittamaan vanhuudenvaivojaan ja toisinaan kuvanäyttö sammuu kesken kaiken. Kaiken lisäksi minulla ei ole hiirtä, kun annoin minulla lainassa olleen hiiren esikoiselle takaisin, kun hän käväisi kylässä. Tunnen itseni kovin avuttomaksi ilman hiirtä, sillä en ole koskaan vaivautunut opettelemaan läppärin kosketusnäytön tehokasta käyttöä, kun aina on ollut hiiri käytössä. Ensimmäinen homma onkin arjen tultua hankkia itselleni uusi hiiri saadakseni tehtyä haluamani muotoilut mm. tähän tekstiin. )

7477 ihmistä on jo ilmoittautunut kampanjaan, ja moni on ilmoittanut ehkä osallistuvansa, mikä on mielestäni ihan kiva määrä ihmisiä, mutta mukaan sopii vielä osallistujia. (Pakolaisia kuitenkin tulee vielä lisää talven mittaan, ellei jokin ihme tapahdu, ja julistetaan maailmanlaajuinen rauha, jolloin sodat ja pienemmät aseelliset konfliktit ja ihmisvainot loppuisivat saman tien.) Olisikin hienoa, että mahdollisimman moni neulomistaitoinen käsityöbloggari lahjoittaisi ainakin yhdet sukkaparit SPR:lle.

Haastankin kaikki halukkaat osallistumaan villasukkahaasteeseen sopivaksi katsomallaan määrällä villasukkia.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että sinä autat noin tarpeellisella tavalla. Välillä jo itsekin tekisi iltaisin mieli laittaa villasukat jalkaan.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa. Itse myös käsitöiden tekijänä aloin tehdä tilkkupeittoja. Tai oon lahjottanu niitä aiemmin muualle, mutta nyt kohteena spr.

    VastaaPoista