perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nallekarkkipeitto ja oikutteleva hienohelma






Nallekarkkeja 116 cm x 142 cm
Tilkut ompelin kaiteletekniikalla yhteen joskus 2000-luvun alkupuolella.
Tikkasin käsin ompelujälkiä (stich-in-the-dich) pitkin. 




Nurjalla puolelle kirjailin nimikirjaimeni ja valmistumisvuoden, 
aloitusvuotta en kehdannut laittaa, kun siitä on niin kauan. 

Kyllästyin kuuntelemaan läppärini viallisen tuulettimen hurinaa ja kiikutin läppärin korjattavaksi. Tuomiona oli olla kaksi viikkoa ilman omaa konetta uutta varaosaa odotellessa. Nyt olen poikani koneella, kun ei ole omaa käytössä. Bloggaaminen on vähän vaikeaa, kun ei ole omaa konetta hallinoitavana, mutta teen silti parhaani.

Läppärittömyys vapautti minut touhuamaan kaikenlaista, kuten katsomaan televisiota, siivoamaan, lukemaan kirjoja ja järjestelemään (ja silppuamaan) paperiarkistojani. Kaivoinpa ompelukoneenkin esille pitkästä aikaa tarkoituksenani surauttaa kaikki korjausta kaipaavat vaatekappaleet. Kone ei kuitenkaan suostunut väläyttämäänkään valoja, ei vähän eikä paljon. Olin jo aikeissa viedä ompelukoneen merkkiliikkeeseen korjattavaksi, kun seuraavana päivänä sain päähäni tökätä ompelukoneen pistoke toiseen pistokkeeseen. Ja kas! Kone pärähti eloon. Siirsin pistokkeen takaisin ensimmäiseen pistokkeeseen, ja kone toimi yhä.Mitäpä muutakaan oikeastaan voisi odottaa sellaiselta hienohelmalta, joka on saanut nimekseen Bernina Aurora.

Ai, että minä tykkään, kun on edes yksi toimiva kone. Hurautin viime vappuna käsin tikkaamani nallekarkkipeiton reunakaitaleet etupuolelta ja viimeistelin ompeluksen nurjalta puolelta käsin tikkaamalla. Puumerkkinikin kirjailin valkoisella kirjailulangalla. Peiton kuvasin sisällä, kun en viitsinyt lähteä ulos sen kanssa.

Peitto on ollut todella kauan keskeneräinen. Tilkut ovat peräisin 2000-luvun alkupuolella lapseni päiväkodin tai alakoulun tekemästäni arpajaispeiton leikkuujätteitä.Puolittain leikilläni lupasin peiton esikoiseni koiralle sitten, kun esikoinen sellaisen hankkii.

Vihdoinkin yksi UFO kääntyi FO:ksi. Vielä olisi melkoinen kasa keskeneräisiä odottamassa valmiiksi pääsyä.



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sininen afrikantähtipeittoprojekti ja yksi hyödyllinen kolmioneliöpikatekniikka

Sininen atrikantähtiprojektini etenee hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tähän vaiheeseen sain peiton eilen illalla ommeltuani kaikki valmiit kukat kasaan. Kokoa peitolla on tällä hetkellä laajimmillaan 175 x 142 cm. Vielä kuitenkin minun tarvitsee tarttua virkkuukoukkuun saadakseni päätyihin puuttuvat palat. Peitosta tulee äidilleni myöhästynyt syntymäpäivälahja.


Peitto lämmittää kivasti jalkoja. Huomasin sen ommellessani tilkkuja yhteen. 


1. vinkki

Kolmioiden ompeleminen neliöiksi on melko vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Uusimmassa Missouri Quilting Co:n videossa neuvotaan, kuinka vaikeudetkin voi voittaa näppäryydellä (video). Tässä oppimani tiivistettynä.

- leikataan kaksi 4 tuuman neliötä ja yksi 5 tuuman neliö
- ommellaan neliöt yhteen päällekkäin nurjalta puolelta
- piirretään leikkuuviivat neliön kaikista neljästä kulmasta kulmaan
- leikataan saksilla varovaisesti x:n muotoinen lovi piirrettyjä viivoja pitkin. Varo kuitenkin leikkaamasta alempaa neliötä. Silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille = 5 tuuman kolmioneliö-blokki
- asetetaan päällekkäin juuri ommeltu ja leikattu kolmioneliöblokki ja 5 tuuman neliötilkku ja ommellaan neliöt yhteen kaikilta sivuilta
- piirretään ja leikataan x:n muotoinen viilto ehjän neliöön. Varotaan leikkaamasta aikaisemmin ommeltua kolmio-neliöblokkia
- silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille. Neliön koko lienee nyt 6 tuumaa

- halutessasi voit jatkaa neliön kasvattamista loputtomiin

Nyt kun joku viisas jaksaisi muuttaa tämän senttimetreiksi. Tiedän kyllä, paljonko tuuma on millimetreissä, mutta en millään jaksaisi askarrella millimetrien kanssa.



2. vinkki 

Tiesittekö, että kuusikulmioita voi ommella yhteen myös ompelukoneella? En minäkään tiennyt ennen kuin eksyin Berninan kotisivuille (linkki). Kuusikulmiot tikataan piilotikillä tms. toisiinsa ja taustakankaaseen kiinni kaikilta reunoitta. Mallinetta ei pidä unohtaa kuusikulmioiden sisään.


P.S. Tällaisen Peppi Pitkätossu -essun haluaisin ommella itselleni kotiessuksi, jos vain löytyisi aikuisten kokoiset kaavat jostakin (linkki vauvaessuun).

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Minä ja International Quilting Weekend

Lauantaina aloitin melkoisen tilkku-tv-rallin huomattuani Kvilttaajan blogista, että The Quilting Show, tuttujen keskenTQS, vietti kansainvälistä tilkkutyöviikonloppua (International Quilting Weekend). Sunnuntaina piti herätä aikaisin aamulla, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Ja illalla sinnittelin nukkumaanmenoajan yli ihan vain sen vuoksi, että saisin maksimoitua hyödyn mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos vinkistä, Kvilttaaja, myös tätä kautta!

Siihen loppui tavanomaisten lauantai-illan poliisisarjojen odottelut, sillä tietysti halusin tarttua tarjoukseen mahdollisimman perusteellisesti. Olen ollut tavallaan toipilaana leikkauksen jälkeen  (=viikonloput menevät yhä lepäilyn merkeissä ja voimien palauttamisessa vaikka muuten olenkin ollut jalkeilla heti leikkauksen jälkeen), joten aikaahan minulla riitti myös viime viikonloppuna. Aloitin 2013 ohjelmista ja siirryin järjestelmällisesti vanhempiin ohjelmiin. Alussa riitti myös innostusta katsoa kaikki ohjelmat alusta loppuun saakka. Kuuntelin innostuneena kaikki haastattelut ja imin itseeni jokaisen vinkin ja vihjeen, jonka tilkkuilijat huuliltaan tipauttelivat. 

Vähitellen rupesi kuitenkin tympäisemään kerran toisensa jälkeen toistuvat mainokset. En jaksanut jaksanut innostua myöskään perinteisistä tilkkutyömetodeista ihan vaan sen vuoksi, että tiedän (periaatteessa), mitä ne ovat. Myös kaikenlainen jaarittelu rupesi puuduttamaan. Halusin uutta ja modernia. Kaipasin raikkaita värejä ja selkeitä muotoja. Janosin kokeiluja, hullutteluakin. Kaikkia näitä sainkin, vaikka monta ohjelmaa jäi katsomatta ihan vain sen vuoksi, että välillä piti viettää ihan normaalia elämää. Sain  melkoisesti myös ideoita ja uskonvahvistusta omaan osaamiseeni. 

Ehkä suurin anti oli kuitenkin nimilista mieluisista vierailijoista. Kunhan ehdin tutustua heidän kotisivuihinsa ja blogeihinsa, voin ehkä oppia jälleen jotakin uutta. 

Mitä sitten jäi mieleeni...? 
Minun pitää hankkia luonnoskirja, johon kerään ottamiani valokuvia vaikuttavista muodoista ja väreistä. Näitä työstämällä (=piirtämällä) voin luoda omia tilkkutyömalleja. 

Adobe Illustrator voisi ehkä olla sittenkin ihan hyvä hankinta ihan vain sen vuoksi, että siihen saisi skannattua kangasmallit. Pistän harkintaan. 

Tilkkutyön ja applikoinnin yhdistelmä. 
Pivic? (lausuttiin epäselvästi, se kuulosti korvissani seuraavilta: pivic, bivic, pipic, bibick, tms.). Kyse on kuitenkin laskutoimituksesta, jossa lasketaan seuraavanlaisesti 1+2=3, 3+2=5,  jne. 

Tarkennus: Kysymys on Fibonacin luvusta (http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number), ts. yhdenlaisesta fraktaalityypistä. (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34)

Tämän oivaltaminen tuotti suunnatonta iloa. 

Myös vanhojen tekstiilien, lähinnä pöytäliinojen, jatkojalostaminen tilkkutöiksi kiehtoo yhä. Samoin käytöstä hylkäämieni silkkivaatteiden jatkojalostaminen houkuttelee yhä. 

Uutuutena on seinälle ripustettavan tilkkutyön tekemisinnon voimakas vahvistuminen. Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että töitteni pitää olla käytännöllisiä = niillä pitää olla funktio niin kuin esimerkiksi tilkkupeitoilla, villasukilla tai -paidoilla on.  Kuitenkin myös kauneuden luominen ja siitä nauttiminen on funtkio. Mitä tahansa roskaa en kuitenkaan haluaisi tehdä. Mauttomuuksiin en haluaisi sortua.


Lisäys: Raidat kiinnostavat, samoin ruudut. Erityisesti salmiakkiruudut tuntuvat puoleensavetäviltä. Hirsimökin modernit versiotkin kiehtovat. Wonky on yksi lempisanoistani tilkkutöistä puhuttaessa. Harmaa on uusi pohjaväri (esimerkiksi 90-luvulla se oli beige(hkö)). Myös kaarevat viivat kiehtovat.

Toinen lempisanani on inspiraatio. Annetaan alitajunnan toimia, suunnitellaan vähemmän ja ollaan tiukasti läsnä hetkessä. Tämä ei sitten tarkoita hutiloitua ompelujälkeä. Myöskään kankaiden valinnassa on syytä yhä muistaa perusasiat.