Suursiivousta siellä sun täällä

Eilen aloitin suursiivouksen blogissani. Rupesin katselemaan marginaalissa olevia blogirullia sillä silmällä, että luettavuutta pitäisi parantaa. Kun tunkee yhteen blogirullaan ison määrän blogeja, alimmaiset, harvoin päivittyvät, päätyvät kovin harvoin luettavakseni. Lisäksi jako "moderneihin" ja "traditionaalisiin" tilkkuilijoihin on kovin keinotekoinen. Yleensä raja ei kuitenkaan ole ihan niin jyrkkärajainen. Näiden syiden vuoksi myllään blogirulliani. Myös muutama muu seikka pitää tarkistaa blogissani. Nyt minulla on käytössäni yhdenlainen tekijänoikeuslisenssi ja on pari muutakin juttua, joiden sanankäänteitä pitää tarkistaa. Tarkoitukseni on lisätä tiedonkulkua ja vuorovaikutusta. Näillä spekseillä se ei kuitenkaan toimi. Paneudun asiaan heti, kun ehdin suursiivoukseltani täällä kotona.


Tänään aamuni alkoi lajinmäärityksellä. Makuuhuoneen ikkunan siitepölyverkko repsottaa hieman yhdestä kulmasta, ja siinä on ihan selvästi hyönteisen mentävä aukko. Aamulla havaitsin tuuletusikkunan yläpuolella koiperhosen, tai oikeammin kaksi. Ties kuinka kauan ovat majailleet meillä! Ensimmäinen reaktioni oli suorastaan primitiivinen: - Yäk, yäk, yäk! Minähän en ala tuholaisten kanssa asustelemaan. Niinpä sitten aloitan suurisiivouksen kotonani. Onneksi nyt on sopivan viileää ja pilvistä, joten myös ikkunoiden pesu  onnistuu mainiosti. (Keväällä oli ihan liian aurinkoista, kuumaa ja tukalaa.)

P.S. Hyvät Fibonacci-ohjeet löytyvät Kat & Cat Quilts -blogista

Paljon puolivalmista

Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.

Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.

Rupesin nimittäin  pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen  keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.

On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.

Kassitehtailua 2

Kelpaa taas käydä ostoksilla. 

Minäkin halusin uudet kauppakassit, mieluiten punaiset. Koska tukevien yleiskankaitteni joukossa ei ole yhtään punaista päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, Ikean patjakangasraitaiseen kankaaseen, jonka hankin vuosia sitten tyynyjä ja ties mitä varten.

Ompelin kaksi samanlaista kassia. Kangasta näihin meni yhteensä noin metrin verran: yleiskangasta metrin pituinen pala ja punaista tähtikangasta vajaan puolen metrin verran. Taskukankaan vahvistin kauttaaltaan tukikankaalla, jossa oli kaksipuolinen liimaus. Olen ostanut tukikankaan kauan sitten, enkä muista enää, onko se vartavasten tarkoitettu tätä varten. Oli miten oli, hyvin näyttää toimivan. Kassin sankoja vahvistin kiinni silitelttävällä palttausnauhalla.

Lisäksi käytin pienen pätkän punaista kanttinauhaa taskunsuissa ja neljä valkoista helmiäisnappia koristeeksi. Oikeasti olisin halunnut punaiset napit, mutta nappipurkissani ei ollut kahta samannäköistä tarpeeksi suurta punaista nappia. Ompelulankana on ihan tavallista polyesterlankaa Eurongangas-laatua.

Kasseissa ei ole taaskaan vuoria, sillä halusin pitää kassit mahdollisimman kevyinä. (Patjakangas on todella tukevaa.)


Ikean kangasta jäi vielä puolisen metriä, ihan tarpeeksi tyynyä varten. En ole kuitenkaan varma, haluanko enää patjaraitaisen tyynyn. Se muoti oli ja meni jo. Kai.


Lisäys 26.6. klo 16.55

Kaksi kauppakassia

Strategiset mitat: 41 cm x 46 cm 
pohjan syvyys 14cm
kädensijojen pituus 3,5 cm x 42 cm 

Tarvikkeet yhteen kassiin x 2:
44 cm x 100 cm  Ikean patjaraitaa kassiin

Kädensijoihin:
2 kpl 8 cm x 45 cm patjaraitakangasta
2 kpl 5 cm x 45 cm tähtikangasta
2 kpl 45 cm palat pikapalttausnauhaa tukirakenteeksi

Taskuun:
2 kpl 20 cm x 43 cm punaista tähtikangasta (tilkkutyölaatua)
43 cm punaista vinokaitaleetta
20 cm x 43 cm silitettävää tukikangasta, jossa on molemminpuolinen liimaus
punaista ompelulankaa
paksu ompeluneula

Ompelin kassit pussiksi niin, että niissä ei ole pohjasaumaa. 

Taskut ovat ns. paikkataskut. Kiinnitin ensin kahtia taitetun vinokaitaleen taskunsuuhun nurjalta puolelta kankaiden väliin. Tämän jälkeen ompelin tikkauksen taskunsuun reunaan koristeeksi ja kiinnittämään vinokaitaletta. Tämän jälkeen silitin tukikankaan tähtikankaiden väliin. 

Kiinnitin taskun kassiin niin, että ompelin ensin alasaumat nurjalta puolelta ja tämän jälkeen tikkasin taskun oikealta puolelta. Taskun reunat kiinnittyvät sivusaumoihin. Ompelin muutamia pystyompeleita taskuun jakaakseni taskuosan pienemmiksi osiksi, yhteensä neljäksi taskuksi.

Tänään kuitenkin aion purkaaa yhden taskutikkauksen, jotta isoimpaan taskuun mahtuisi lehti vaivattomasti.

Kassin sivusaumat ompelin edestakaisissaumoina. Ompelin pohjiin 14 cm:n sisäotot. En leikannut kolmioita irti, koska haluan pohjan olevan mahdollisimman tukeva.

Kassin kädensijat ompelin niin, että ensin silitin patjaraitakankaaseen pituussuunnassa kaksi taitetta ja taitoin reunat kohti keskustaa.  Samalla silitin pikapaltteen kankaan taitteiden sisään. Tämän päälle neulasin vinokaitaleen tähtitilkkukankaasta ja ompelin 5 ommelta vieretysten pitämään kankaat yhdessä ja tukevoimaan kädensijoja.

Kiinnitin kädensijat kassiin samalla, kun käänsin kassien suut. Viimeiseksi ompelin koristeeksi kaksi isoa nappia. 

Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä

Vinokaitaletehtailua

Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 

Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 

Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia

 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.

Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.

Päästin kuvausassistentin lepäämään. 

Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 

kuin postittaa peitto. 

Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 

Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 

Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

Ne, jotka apua tarvii ... tai jotakin

Minijääkausi suorastaan pakottaa pysymään sisällä käsitöiden parissa - täällä on ollut useamman päivän ajan hyytävän kylmää ja tuulista -  ja mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin afrikkalaisten kukkien punominen peitoksi. Päättelykykyäkin olen käyttänyt jonkin verran. Pujottelin viimeisiä lankoja piiloon ennen kuin kävin eilen reunuksen tekoon. Tänään etusormeni onkin sitten taas ihan hellänä virkkaamisen jäljiltä ja olen pitänyt toipumislomaa tämän päivän selailemalla nettiä. Jatkan virkkaamista huomenna, kunhan sormeni toipuu rasituksesta. Toivon mukaan saan peiton valmiiksi viimeisten lankojen päättelyä myöten.


Muistatteko vielä Pave Maijasen Pidä huolta -biisin? Se oli kova juttu 80-luvulla.
Ylen uutissivuilta lueskeltuani forssalaisesta vaatteiden kierrätyspisteestä päädyin lopulta SPR:n sivuille tilaamaan lastenvaatteiden kaavoja, sillä mikä olisikaan mainiompaa kuin auttamalla itseäni pääsemään eroon vuosia sitten lapsilleni ostamistani vaatekankaista voisin myös auttaa apua tarvitsevia lapsia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatelahjoituksia otetaan vastaan syksyyn saakka. Toivottavasti saan tarkempia tietoja aikatauluista  paluupostissa kaavojen mukana juhannuksen jälkeen.

SPR:n sivut: http://www.punainenristi.fi/lahjoitukset/vaatelahjoitus/tee-itse-avustustarvikkeita


Myöhemmin voisin neuloa myös sukkia tai vaikka Äiti Teresa -peittoja. Näin saisin myös lankavarastoani vajaammaksi.  (Ohje: http://www.vaaka.org/sites/default/files/pdfs/Tilkun_ohje.pdf )

Ja mikä parasta, voin toimittaa lahjoitukseni suoraan Turun Konttiin ilman rahtimaksuja. Tosin toimituskuluja olisi ehkä bussimaksun verran, mutta ei sekään haittaa, kun heinäkuussa bussimaksutkin halpenevat meillä päin.

Ihan oikeasti mieltäni lämmittää ajatus, että voisin olla avuksi jollekin tuntemattomalle lapselle jossakin ikävässä ja kolkossa paikassa.

Uudet ideat painavat päälle, vaikka keskeneräisiä töitä olisi yhä vaikka muille jakaa

 Pitänee täydentää edellisen postauksen kolmioiden ompelemisohjeita muutamalla kuvalla. 

Tässäkin kuvassa on  ongelmakohta, joka on ratkaistavissa ratkojan avulla. 

Teen lisäyksen ohjeesen sitten, kun olen ommellut kaitaleita yhteen ja ottanut siitä valokuvia. 

Olen hiljalleen ommellut uusimman serkuspeiton kolmiotilkkuja kaitaleiksi. Enää oikea alareuna puuttuu. Epäröin hieman, sillä minulla ei ole aavistustakaan, kuinka leveä peitosta olisi tulossa alkuperäissuunnitelmieni mukaan. Pitäisi ommella muutama tilkkukaitale yhteen, jotta voin laskea lopullisen leveyden. Pituuteenkin tilkkukaitaleiden yhdistäminen vaikuttaa saumavarojen verran. Tällä työllä ei oikeastaan ole kiire, mutta haluaisin sen pois roikkumasta seinältäni. Luultavasti ompelen tilkkupinnan valmiiksi ja pistän sen odottamaan rauhallisempia aikoja, jolloin ehdin tikkaamaan lisäämään reunakaitaleen.

Noin 77 afrikkalaista kukkaa

Olen myös virkannut lisää sinisiä afrikkalaisia kukkia äitini lahjapeittoon. Laskin, että minulta puuttui 77 kukkaa. Muutamasta puuttuu viimeinen kierros ja sitten pääsen sommittelemaan peittoa. Sitten pitää virkata puuttuvat kukanpuolikkaat ja ommella nekin reunoihin ennen kuin pääsen virkkaamaan reunuksen ja siistimään viimeiset langanpäät. Olen kyllä virkannut langanpäitä kukkien sisään, mutta vielä voisin pujotella niitä virkkauksen sekaan ja sitten leikata ylimääräiset pois. Tavoitteeni on saada peitto valmiiksi juhannukseen mennessä.

Kaiken tämän lisäksi päässäni kihisee ideoita. Toiselle veljentytölle (N2) olen löytänyt yhdestä tilkkukirjasta kivan mallin, jota ideoin omien mieltymysteni mukaan. Siitä sitten aikanaan. Hänen sisarelleen (N1) ja hänen puolisolleen (H) sitä vastoin oli vaikeampi keksiä mitään kivaa mallia. Aluksi ajattelin jotakin aivan ultramodernia, mutta mielikuvitus ei vaan raksuttanut. Tuntui jatkuvasti siltä, että joku muu oli jo ehtinyt keksiä kaiken, mikä miellyttää silmiäni. Sitten luin Facebookista, että N1 on kiinnostunut 20-luvun puvuista. Siinä se sitten oli! Art decosta löytäisin kaikkea kivaa, ja löysinkin ihanan pienen viuhkakuvion, jota muuntelemalla saan kivan blokkimallin. Todennäköisesti pääsen kokeilemaan paperimallineen käyttöä (paper piecing) ja pääsen puhelinluettelosta vihdoinkin eroon.

Kolmioiden ompeleminen pinnaksi

Yleisin tapa ommella kolmioita tilkkupinnaksi lienee ommella kolmiot riveittäin vaakasuoraan yhteen. Netissä on useita ohjeita, miten tämä kannattaa tehdä, jotta kolmioiden kärjet kohdistuvat kauniiksi, mutta linkitän nyt Sassy Quilterin ohjeeseen. Ohje on hyvä ja selkeä ja mukana on paljon kuvia.

En tiedä, kuinka yleistä on ommella kolmiot 45 asteen kulmassa vinottain, diagonaaliin. Salmiakkiruutuja ommellessani mielistyin tähän tapaan, koska pystyin parhaiten hahmottamaan tilkkupinnan kuvion. (En piirtänyt tilkkupinnasta mallia vaan suunnitelmat olivat ja elivät mielikuvituksissani.)


Tässä on lähtötilanne: tilkut "suunnitteluseinälläni" nuppineuloilla kiinnitettynä.

Aloitan tilkkujen yhdistämisen ylhäältä vasemmasta laidasta.

1. tilkkujono silityslaudalla. 

1. tilkkujono seinällä. 

Mutta aloitetaanpa ihan alusta: 

Kokeeksi yhdistän joitakin tilkkuja riveittäin (perinteisesti).

Tilkkuja yhdistäessä ei kannata säästellä nuppineuloja. 

Kulmat pitää kohdistaa huolellisesti.

Muista saumanvarat. 

Tilkkutyöjalasta on paljon apua.

Tämän jälkeen rivit voidaan yhdistää. 

Muista kohdistaa kulmat. Käytä nuppineuloja.

Kolme tilkkua yhdistetty riviksi. 

Huomaa yläkulmien tarkka kohdistus. 

Tilkkujen nurjalta puolelta pilkottaa korvat, jotka on syytä tasoittaa leikkurilla tai saksilla. 

Toisen rivin tilkut ommellaa yhteen samoin kuin ensimmäisen rivin tilkut. Tässä vaiheessa voi myös vaihtaa tekniikkaa, kuten minä tein - tilkkujonojen yhdisteleminen alkaa. 

 Vinoneliö eli timantti (diamond).

Silitä saumanvarat riveittäin ja jonoittain 

vuorotellen oikeaan ja vasempaan kohdistamisen helpottamiseksi. 

Ensimmäisen jonon kokoamista. 

                                            Ensimmäinen tilkkujono silitettynä silityslaudalla.

Toinen tilkkujono silityslaudalla. 

2. tilkkujono on miltei valmis. Vain yksi tilkku puuttuu jonon yläpäästä. 

1. ja 2. tilkkujono seinällä vierekkäin. 

En ole tasoittanut rivejä enkä ommellut niitä vielä yhteen.

Tällaista on tilkkujonojen yhdistäminen - ei erityisemmin vaikeaa. Kulmienkin kohdistaminen on ihan yhtä helppoa kuin riveittäin ompeleminen. Tässä kuitenkin välttyy ylettömän paksujen saumakohtien ompelemisen. Tässä on hyvin tärkeää saumanvarojen silittäminen vuorotellen oikealle ja vasemmalle.

Vielä kaksi vinkkiä. 

Ommellessasi kolmioita vinoneliöiksi (vastaa kolmiorivien yhteen ompelemista) kohdista kolmioiden kaikki kulmat yhteen. Käytä tarvittaessa nuppineuloja. Tässä on tapaus, joka ommellessa lipsahti vinoon ja jouduin purkamaan saumaa jonkin verran lopusta. Korjaaminen kannatti, sillä sain näistä kolmioista kauniin vinoneliön.

En ollut kolmioita leikatessani huomannut kangaskaitaleen epätasiaisuutta. Huomasin sen kuitenkin silmämääräisesti kolmioiden kulmia kohdistaessani. 

Vino reuna on havaittavissa myös kolmioviivaimen avulla. 

Tässä tarvitaan leikkuria joko ennen ompelemista tai ompelemisen jälkeen. 

Tuloksena on siisti vinoneliö. 

Ja vielä kolmas kaupan päälle: Muista silittää kaikki ompelemasi saumat. Joka kerta ennen kuin ompelet jotakin uutta päälle. 

Jäikö jotakin epäselväksi? Kysy, jos jäi. Vastaan kysymyksiinne mielelläni. Olisi kiva lukea myös kommenttejanne. Neuvon mielelläni omien kykyjeni mukaan. Kysymyksenne ja kommenttinne voivat myös auttaa minua muokkaamaan tätä postausta entistä havainnollisemmaksi. 

Oli muuten yllättävän vaikea laatia ohjeita asiasta, jonka tuntee kuin omat taskunsa. Ja siinäpä se pulma onkin: miten saada esitettyä asiansa tarpeeksi selkeästi ja yksityiskohtaisesti olematta kuitenkaan pitkästyttävä.