Valmis: trikoomekko

Mekossa on pitkät hihat ja kietaisumallinen yläosa sekä vaakalaskokset 

(kuvassa vasemman käteni yläpuolella). 

Helma ylettää juuri ja juuri polven yläpuolelle

 - pieni laskuvirhe siis helman pituudessa. 

Talvella pitkät hihat ovat oikein hyvät, mutta näin kesällä vedän hihat kyynärpäihin.

Vyön avulla vyötärön yläpuoliset laskokset asettuvat paremmin. 

Tänään sain ommeltua valmiiksi trikoomekon, joka on ollut keskeneräisenä ainoastaan vuoden verran. Kangas sen sijaan olisi voinut kohta viettää 10-vuotissyntymäpäiviään, tai noh, 6-vuotissyntymäpäiviä ainakin. Olen ostanut kankaan syksyllä 2009 Rauman Jättirätistä pilkkahintaan.

Mekon kaavat ovat jostakin Suuresta Suomalaisesta käsityölehdestä 2/2014. Olen kuitenkin muokannut kaavoja jonkin verran, lisäsin mm. pitkät hihat.

Ihastuin mallin kietaisumalliseen yläosaan sekä vasemmalla vyötärön yläpuolella oleviin vaakalaskoksiin. Luonnollisesti juuri vaakalaskokset tuottivat pienoista tuskaa, mutta sain kuitenkin ongelman jokseenkin ratkaistua omplemalla mekon saumat uudelleen jämäkämmällä kolmiaskeljoustinneuleella kenno-ompeleen vierestä.

Jos nyt rupeaisin ompelemaan tätä mekkomallia, valitsisin jonkin kevyen puuvillaisen mekkkokankaan. Venyville, pehmeille jerseyille kannattaa varata ihan muunlaisia malleja.  Uskon kuitenkin pitäväni mekkoa melko paljon juuri sen venyvyyden ja mukavuuden vuoksi. Kangas on myös niin kirjavaa, ettei se päällä tarvitse jäykistellä kuten vaaleissa vaatteissa. (Esimerkiksi mustikkapiirakan syöminen valkoisissa vaatteissa on minulta ehdottomasti kielletty. :D)

Ajantaju

tai oikeammin ajantajun puute.

Syksy lähestyy uhkaavasti ja tarvitsisin uusia vaatteita. Myös lahjuksia tulevia mahdollisia sukulaisreissuja ajatellen olisi hyvä tehdä, ettei jää viime tippaan.

Mutta mitä minä teinkään! Kaivoin vuoden mittaan leikkaamani muovikuteet ja rupesin virkkaamaan. Selityksenä iteselleni oli, että pitäähän uutta metallista virkkuukoukkua kokeilla. Ja hyvin se toimikin. Ei ole ainakaan vielä osoittanut katkeamisen merkkejä, niin kuin tämä muovinen virkkuukoukku.



Viimevuotinen kokeilu ja katkennut virkkuukoukku.

Ensimmäinen versio meni purkuun valkoista keskusta myöten. 

Ensin vain virkkasin päämäärättömästi ympyrää. Yhden illan tuota virkkasin. Lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni. Olin aloittanut pehmeällä kuteella ja lisännyt ihan liian monta kertaa. Kun sitten jatkoin paksummalla ja kovemmalla kuteella, reuna rupesi aaltoilemaan. Tuomioni oli julma: purkuun ja heti. Muovikuteen purkaminen ei suinkaan ole erityisemmin helppoa. Minulla meni purkamiseen miltei yhtä kauan kuin virkkaamiseenkin, vaikka purin ainoastaan sisimpään raitaan saakka. Säästin ainoastaan valkoisen keskustan. 

Raidallinen soikio

Yritin myös neliötä, mutta siitä tulikin vahingossa viisikulmio televisio-ohjelmaa katsoessani, joten purkuun meni sekin. Sitten keksin, että virkkaan paksummista kuteista soikion muotoisen maton parvekkeelle kynnysmatoksi. Joudun kuitenkin pitämään taukoa jonkin aikaa paksun kuteen virkkaamisessa, sillä se rasittaa entisestään vasenta kipeytynyttä kyynärpäätäni.

Ympyrä

Ohuemmasta ja pehmeämmästä kuteesta jatkoin ympyrän virkkaamista säilyttämäni keskustan ympärille. Matto tuntuu käsissä mukavan pehmeälle. Ehkä käytän sitä kylpyhuoneessa sitten aikanaan.  

Sinänsä minulle ei ole oikeastaan käyttöä näille matoille, vaikka parvekkeelta puuttuukin matto. Ne nyt vaan ovat niin erilaisia kuin visioni kotini sisustuksesta. En kuitenkaan tykkää heittää roskiin hyvää pakkausmuovia eikä kaikkia pusseja voi käyttää roskapussinakaan.

Jotakin valmista: pusero ja lokerikko

Ompelurintamalla on ollut melko hiljaista.

Pidän puseron veneaukosta.

Tänään kuitenkin sain valmiiksi puseron, joka on ollut keskeneräisenä muistaakseni viitisentoista vuotta.

Kangas on jotakin liukasta keinokuitua, kivasti vanhaan kultaan tai patinoituun pronssiin vivahtavaa. En muista, mistä olen ostanut kankaan - tosin eilen näin Jättirätissa samanlaista pitsikangasta mustana -  millä hinnalla tai sitä, millä kaavalla leikkasin puseron. Malli oli vuosituhannen vaihteen tapaan löysä ja puserossa oli alas lasketut hihat. En kuitenkaan tykännyt hihoista. Mallin mukaan niiden piti olla 3/4-pituiset, mutta minulla hihat ylsivät miltei ranneluihin. Pusero oli muutenkin minulle ihan liian iso, ja koska inhoan purkamista, se jäi kesken.

Helmassa on sivuhalkiot ja hihat ovat 3/4-mittaiset.

(Tarvisisin kokovartalopeiliäni kuvaamisen helpottamiseksi. 

En vaan ole keksinyt sille hyvää paikkaa vieläkään.)

Kun pari viikkoa sitten löysin puseron tekeleen, siitä puuttui pääntien kaitale. Hihansuut ja helma oli kääntämättä. Ensimmäiseksi ompelin pääntienkaitaleen. Kaula-aukko osoittautui veneenmalliseksi, mikä on ihan kiva yllätys, tykkään veneaukoista, kunhan ne eivät nuole kaulaa. Minulla on tavallista kapeammat hartiat, mikä aiheuttaa ylimääräisiä toimenpiteitä kaikissa ompelemissani puseroissa ja muissa yläosissa. Leikkasin hihat irti puserosta (en edelleenkään pidä purkamisesta, en varsinkaan liukkaan pitsikankaan purkamisesta) ja istutin hihat korkeammalle, paremmin istuviksi. Huolittelin sivusaumojen halkiot, käänsin helman ja hihansuut, ja pusero on nyt valmis.

Entinen monenkirjava lokerikko sai uuden elämän helmenharmaana. 

Nykyään säilytän siinä vaateompelua varten hankkimiani ompelulankoja. 

Lipaston paikka on kätevästi käden ulottuvilla työpäytäni päädyssä. 

Maalasin helmenharmaalla huonekalumaalilla vanhan lokerikon, joka entisessä elämässään oli monenkirjava ja sellaisenaan ihan kamalan ruma. Olin maalannut lokerikon sinisellä, punaisella ja vihreällä askartelumaalilla ihan vain sen vuoksi, että teki mieli maalata jotakin.

Pari vuotta sitten sain tarpeekseni lokerikon monenkirjavuudesta ja poistin enimmän osan maalista maalinpoistoaineella. Maalia jäi kuitenkin niin paljon lokerikon pintaan, että päätin hankkia hiomakoneen. Maalinpoistoaine oli muutenkin hankalaa: se liotti käsissäni olevat taloushanskat riekaleeksi alta aikayksikön ja tahrasi kaikki paikat.

Hiomakoneen hankin viime syksynä. Lokerikko oli olohuoneen senkin alla piilossa pari vuotta, kunnes sitten tänä kesänä sain aikaiseksi sen hiomisen. Viime viikolla sitten maalasin sen maalinlopulla, joka jäi yli maalattuani nuoremman poikani työpöydän laatikoston kolmisen vuotta sitten.

Ilmainen tilkkutyöohje ja -kurssi Craftsyssa

Craftsyssa on saatavissa ilmainen tilkkutyöohje: "Sunflower Quilt Block". Ohje löytyy täältä.

Ilmainen BOM-kurssi Craftsyssa löytyy täältä.

Mikäli linkittäminen jostakin syystä epäonnistui (ladattuani ohjelman kurssitarjottimelleni, sivusto heittää minut automaattisesti kurssiin sisälle) linkki kurssiin löytyy myös Sunflower Quilt Block -ohjeen lopusta (rullaa sivun alalaitaan kohtaan, jossa sanotaan "Free Online BOM Class" ja klikkaa "Enroll FREE Now".

Tähän mennessä on julkaistu heinäkuun ja elokuun blokit. Katsoin kurssia eilen illalla jonkin matkaa ja se näytti perusteellisuutensa puolesta sopivan hyvin aloittelijoille. Itse olisin kaivannut vähän ripeämpää otetta - väsynyt kun olin kaikesta päivän touhuista. :D

Vitsit sikseen - mielestäni kurssi on hyvä, koska siinä saa hyviä neuvoja, kuinka kulmat saa pysymään terävinä. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten Flying Geese -blokin kulmien kohdistaminen onnistuu. Jo tuon vuoksi kurssi oli katsomisen arvoinen. Kolmioista nimittäin tulee tylppäkärkisiä ihan liian helposti, jos ei malta kohdistaa osia kunnolla. Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta.

Craftsyssa on myös ale menossa monesta tilkkutyökurssista.

Tekisi mieli hankkia muutama valmiiksi varastoon - varsinkin modernin tilkkutyön kurssit kiinnostavat. Toisaalta taas sitten ei tee mieli. Olen tähänkin mennessä säästänyt pitkän pennin opettelemalla uusia metodeja omin päin, nopeasti ja tehokkaasti lukemalla kirjoista ja käsityölehdistä ja nykyään yhä enemmän netin välityksellä. Varsinkin YouTube on oikein hyvä tietolähde, kun tarvitsen kuvallisia neuvoja. Kurssimaksuista säästyneet rahat olen sitten sijoittanut kangasvarastoihini.

Jälleen uusia leikkikaluja

Pahasti ontuva jalka

Kävin maanantaina Berninan merkkiliikkeessä näyttämässä yläsyöttäjää. Ei ole epäilystäkään, että jalka on epäkunnossa. Siinä sitten ihmettelimme kauppiaan kanssa, miten se on mahdollista. Jalka kun niitataan valmistettaessa niin, ettei sen sisuskaluja pääse kukaan sorkkimaan. Jäi kuitenkin ääneen sanomatta ainoa mahdollisuus: jalka on ollut susi jo syntyessään. Koneen varaosatakuu on mennyt umpeen muutamia vuosia sitten, eikä kauppias mitenkään voinut luvata uutta ilmaista, ehjää jalkaa. Jää maahantuojan päätettäväksi, mitä tässä on tehtävissä. Ikävin vaihtoehto olisi se, että joutuisin ostamaan uuden toimivan yläsyöttäjän markkinahintaan. Jalka maksaa nykyään erikseen ostettuna miltei 150 euroa.

Ompelu on jäänyt tällä viikolla melko vähäiseksi, sillä innostuin tekemään yhden kangaskokeilun. Kerron siitä sitten kuvien kanssa, kun saan sen siihen pisteeseen, että sitä voi näyttää.

Innostuin jälleen selailemaan nettiä ja löysin lisää tilkkuilijoille sopivia leikkikaluja Play Crafts -blogin sivuilta. Palette Builderin avulla voi rakentaa oman (valo)kuvan perusteella yksinkertaisen värikartan. Myös Color Play on värigeneraattori. Sen toimintaperiaate on minulle vielä hieman epäselvä. Epäilen, että se toimii satunnaisuuden periaatteella. Color Play ei vaikuta mielestäni yhtä kiinnostavalta kuin Palette Builder. Kiinnostavin mielestäni on kuitenkin Equal, jonka avulla voi rakennella moderneja tilkkutyömalleja. Kolmiot kiinnostavat. Työkaluun voi syöttää haluamansa tilkkutyön koon lisäksi, mitä värejä haluaa työhön mukaan ja missä suhteessa. Arvelen, että Equalin avulla olisi hauska suunnitella omia töitä. Viimeisenä löytönä on Illustrator Swatches, joka on mitä ilmeisimmin Illustratorin sovellus, johon voi syöttää jonkin kangaskokoelman värit, esim. Konan kankaat. Sitten tällä lisäosalla voi kokeilla erilaisia värivaihtoehtoja. Vaatinee hieman paneutumista ja mitä ilmeisimmin myös Illustratorin, joka minulta puuttuu ihan kokonaan.

Hieman epäselväksi jäi, ovatko nämä löytämäni työkalut täysin vapaasti käytettävissä. Kokemuksesta tiedän, että amerikkalainen oikeuskäytäntö voi olla ihan jotakin muuta kuin suomalainen. Selkein löytämäni vastaus on täällä:  http://www.play-crafts.com/blog/about/. Ehkä jossakin vaiheessa otan porukkaan yhteyttä ja kysyn, tuleeko heiltä jälkivaatimuksia, jos vaikka onnistuisin luomaan heidän työkaluillaan jonkin tajunnanräjäyttävän hienon tilkkutyömallin ja rupeaisin esimerkiksi myymään sitä julkisesti omissa nimissäni.

Ennen kuin ollaan kuitenkaan noin pitkällä, minun pitää tehdä kaikki - tuhat ja sata - keskeneräiset käsityöni ja vielä pari muuta valmiiksi suunnittelemaani työtä.  Lisäksi minun pitää opetella vielä ainakin käpypitsin teko ja vapaavirkkaus. Löysin eilen monta hauskaa mallia Pinterestistä. Myöskään koukkuamis- ja pitsinnypläystaitojen hankkimista en pistäisi pahakseni.

Voi myös olla, että unohdan aikeeni leikkiä työkaluilla löytääkseni sen tajunnanräjäyttävän tilkkutyömallin ja rupean ihan vaan piirtelemään vanhanaikaisesti kynillä ja paperilla. Ei sekään olisi yhtään hassumpi vaihtoehto.

P.S. Illustrator Swatches toimii ainoastaan Illustratorissa ja Photoshopissa. Lisätietoja Pile O´Fabric -blogissa. Kannattaa ainakin katsoa sieltä asennusvideo, joka on nähtävissä myös YouTubessa.

Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Terveisiä merestä. Sinne häviää kaikenlaiset selänkolotukset ihan hetkessä, ja mieli virkistyy ihan huomaamatta. Vesi on ihanan lämmintä, parikymmenasteista, vaikka tänään tuulikin pohjoisesta, avomereltä niin, että suojaisan uimarantaan melkoiset aallokot. Eipähän pääse levä valtaamaan rantaa kovin äkkiä, kun vesi sekoittuu perusteellisesti. Tarkoituksenani on elvyttää uintiharrastukseni jälleen säännölliseksi talviuinniksi nyt, kun pääsin taas eroon väliaikaisista uintikielloistani.

Kokeilin erilaisia värinmuokkausmahdollisuuksia Sumopaintissa Adjustments/Säädöt -komennolla. Sainkin aika hauskoja värimuunnoksia ihan vain perusasetuksilla.

Valitsin gerberakuvastani kolmioversion. Säädin kuvaa eri tavoin niin, että välillä poistin edelliset värimuutokset. 

Brightens/Contrast (Kirkkaus/Kontrasti)

Kokeilin himmeää vähäistä kontrastia. 

Kuvat ovat pääasiassa kuvakaappauksia. Klikkaa kuvia isommaksi nähdäksesi säädöt ja lukemat. 

Color Balance (Väritasapaino) - Red offset (punainen siirtymä) eri asennoissa.  

 

Color Balance (Väritasapaino) Blue offset (sininen siirtymä) eri asennoissa.

 

Color Balance (Väritasapaino) - Green offset (vihreä siirtymä) eri asennoissa.

Color Temperature (Värilämpötila) Ylempänä kylmät värit, alempana lämpimät värit.

Curves (Käyrät)

Värejä voi säädellä myös käyriä muokkaamalla (Color Channels). Voit myös säätää värisävyjä valmiiksi (Preset Curves) 

Liukuvärikartta (Gradient Map). Ponnahdusikkunassa on valmiiksi erilaisia värisävy-yhdistelmiä, tässä yksi niistä, sini - harmaasävyinen. Liukukytkimien avulla voi säätää värejä tarkemmin. 

Yksi vaihtoehto serkuspeitoksi, jota rupean tekemään vuoden parin päästä T:lle. 

Hue, Saturation, Brightness (Värisävy, kylläisyys, kirkkaus)

Tässä liukukytkimet kohti kaakkoa. 

Desaturate (Mustavalkoinen)

Equalize Colors (Tasoita värit) 

Equalize Tones (Tasoita sävyt)

Negative (Negatiivi)

Posterize (Porrasta)

Posterize (Porrasta) - Grayscale 

(rasti ruutuun ponnahdusikkunan vasemmassa alakulmassa)

(Toinen vaihtoehto T:n serkuspeitoksi)

Threshold (Kynnys)

Muut kaksi Sumopaintia koskevat blogikirjoitukset löytyvät täältä:

Inspiraatiota etsimässä

Inspiraatiota etsimässä 2, Sumopaintin lyhyt käyttöohje