tiistai 28. tammikuuta 2014

Ei tule kauluria vaan villapaita

Olipa kerran kaulurintekele, josta näyttääkin tulevan villapaita.


Halusin jotakin värikästä kaiken mustan ja harmaan sijaan, jota minulla riittää yllin kyllin, suojaamaan päätäni pakkaselta. Tuumasta toimeen, vaikka keskeneräisiä käsitöitä on enemmän kuin laki sallii. Valitsin lankavarastoistani liukuvärjättyä oranssin ja punaisen sävyistä Puroa ja siihen väriltään sopivaa syvänpunaista Kaikua. Otin mallia viime vuonna tekemistäni ylisuurista kaulureista (Sunnuntaineuleena kauluri sekä Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita) ja valitsin ison pyöröpuikon, sitten annoin langan viedä mennessään. Ja tällaista siitä tuli:



Tykkään patenttineuleesta. 
Mielestäni tässä neuleessa värit vaihtuvat kivasti.

Tulipa sitten silmukoiden päätelemisen aika, kun kaulurilla oli tarpeeksi korkeutta. Äkillisestä päähänpistosta vetäisin kaulurintekeleen ylleni niin kuin villapaidan tekelettä soivitettaessa, eikä neule puristanut yhtään keskivartalosta. Niin siitä sitten tuli villapaidan tekele.

Suurin huoleni on tällä hetkellä tietysti, mistä löydän tarpeeksi lyhyet kutosen (sukka)puikot, jotta saan myös hihat neulottua pyörönä. Pitänee pistäytyä lankakaupoissa Turussa, heti kun muilta kiireiltäni ehdin. Entäpä saanko piiltettua langanvaihdot raglankavennusten sekaan? Se onkin vielä suurempi huolenaihe. Langanvaihdot nimittäin tuottivat niin suurta huolta pelkkää putkiloa neuloessa, että tavoistani poiketen purin tekeleeni alussa kaksi kertaa ennen kuin kelpuutin kädenjälkeni, ja sittenkin siinä on ollut parantamisen varaa. Entä menevätkö kavennukset ihan sekaisin, kun rupean kaventamaan hartianseutua? Raglankavennukset on kohtuullisen siisti tehdä yksiväristä patenttia neuloessa, mutta tiheään tapahtuvat langanvaihdot tuovat tähän lisäjännitysmomentin.

Entä mistä saan punaoranssin kaulurin? Nyt kun kaulurintekeleestä tuli villapaidantekele, olen yhä vailla värikästä tuubihuivi-kauluria. Onneksi  Puroa on jäljellä vielä monta kerää, ja jos Kaiku loppuu kesken (yksivärinen punainen villapaita on yhä kesken. Ks.Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita ), ostan jotakin muuta syvänpunaista tuomaan neuleelle syvän punaista sävyä. (En muuten oikeastaan edes pidä Kaiusta. Siinä on ihan liian paljon akryylia minun makuuni. Akryyli saa näin pakkasella tukkani ja neuleen paukkumaan staattista sähköä, jos innostun neulomaan sitä liian monta kierrosta peräkkäin.





Kahdet viininpunaiset lahjasukat menossa postipakettiin. 
Takana olevat vaaleat raitasukat ovat minun. Sittemmin tein itselleni myös viininpunaiset raitasukat. 



Villapaidan lisäksi olen saanut tämän talven ja viime syksyn aikana neulottua kahdet villasukat itselleni sekä kolmet villasukat lahjaksi äidille, pikkusiskolle ja yhdelle kaverille. Noin muuten olen käyttänyt käsityöaikani keskeneräisten käsityöprojektien loppuunsaattamisessa.





Vielä tarvitaan noin sata sinistä afrikankukkaa 
ennen kuin peitto on valmis annettavaksi äidille. 

Päällimmäisenä on ollut äidille tarkoitettu sinisävyinen virkattu peitto afrikkalaisista kukista.

Aloitin projektin sillä mielellä, että tuhoaisin loputkin lankavarastoni, erityisesti jämälankakeräni.


Afrikankukkaprojekti oli välillä tämännäköinen. 
Musta ei kuitenkaan ole äidin väri, joten purkuun meni viimeiset kierrokset. 


Homma lähti kuitenkin vähän niin kuin lapasesta ja kävin ostamassa ihan uudet langat, kun lopulta päätin antaa peiton äidille syntymäpäivälahjaksi. Noh, äidin syntymäpäivät olivat ja menivät alkuvuodesta, enkä ehtinyt saamaan peittoa valmiiksi ajoissa. Ehkä kuitenkin saan peiton koottua ja viimeisteltyä viimeistään ennen juhannusta tai seuraavia syntymäpäiviä. Enää olisi noin sadan kukan virkkaaminen ja neulominen peiton reunoihin.


Teemaan sopinee, että suuressa (!) luonnetestissä paljastuin suurpiirteiseksi räsymatoksi.

Olet reipas räsymatto. Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä? Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.

Itse asiassa ihmettelen itsekin, miten näinkin suurpiirteinen ihminen ihastuu ikihyviksi tilkkutöihin. Sentti on tosiaankin minulle melko pieni yksikkö, ja niin ovat oikeastaan tuumatkin. Silti tykkään näperrellä millin tarkkuuksilla. Kärsivällisyys on kasvanut tilkkutöitä tehdessä huimasti.