Valmis: trikoomekko

Mekossa on pitkät hihat ja kietaisumallinen yläosa sekä vaakalaskokset 

(kuvassa vasemman käteni yläpuolella). 

Helma ylettää juuri ja juuri polven yläpuolelle

 - pieni laskuvirhe siis helman pituudessa. 

Talvella pitkät hihat ovat oikein hyvät, mutta näin kesällä vedän hihat kyynärpäihin.

Vyön avulla vyötärön yläpuoliset laskokset asettuvat paremmin. 

Tänään sain ommeltua valmiiksi trikoomekon, joka on ollut keskeneräisenä ainoastaan vuoden verran. Kangas sen sijaan olisi voinut kohta viettää 10-vuotissyntymäpäiviään, tai noh, 6-vuotissyntymäpäiviä ainakin. Olen ostanut kankaan syksyllä 2009 Rauman Jättirätistä pilkkahintaan.

Mekon kaavat ovat jostakin Suuresta Suomalaisesta käsityölehdestä 2/2014. Olen kuitenkin muokannut kaavoja jonkin verran, lisäsin mm. pitkät hihat.

Ihastuin mallin kietaisumalliseen yläosaan sekä vasemmalla vyötärön yläpuolella oleviin vaakalaskoksiin. Luonnollisesti juuri vaakalaskokset tuottivat pienoista tuskaa, mutta sain kuitenkin ongelman jokseenkin ratkaistua omplemalla mekon saumat uudelleen jämäkämmällä kolmiaskeljoustinneuleella kenno-ompeleen vierestä.

Jos nyt rupeaisin ompelemaan tätä mekkomallia, valitsisin jonkin kevyen puuvillaisen mekkkokankaan. Venyville, pehmeille jerseyille kannattaa varata ihan muunlaisia malleja.  Uskon kuitenkin pitäväni mekkoa melko paljon juuri sen venyvyyden ja mukavuuden vuoksi. Kangas on myös niin kirjavaa, ettei se päällä tarvitse jäykistellä kuten vaaleissa vaatteissa. (Esimerkiksi mustikkapiirakan syöminen valkoisissa vaatteissa on minulta ehdottomasti kielletty. :D)

Jotakin valmista: pusero ja lokerikko

Ompelurintamalla on ollut melko hiljaista.

Pidän puseron veneaukosta.

Tänään kuitenkin sain valmiiksi puseron, joka on ollut keskeneräisenä muistaakseni viitisentoista vuotta.

Kangas on jotakin liukasta keinokuitua, kivasti vanhaan kultaan tai patinoituun pronssiin vivahtavaa. En muista, mistä olen ostanut kankaan - tosin eilen näin Jättirätissa samanlaista pitsikangasta mustana -  millä hinnalla tai sitä, millä kaavalla leikkasin puseron. Malli oli vuosituhannen vaihteen tapaan löysä ja puserossa oli alas lasketut hihat. En kuitenkaan tykännyt hihoista. Mallin mukaan niiden piti olla 3/4-pituiset, mutta minulla hihat ylsivät miltei ranneluihin. Pusero oli muutenkin minulle ihan liian iso, ja koska inhoan purkamista, se jäi kesken.

Helmassa on sivuhalkiot ja hihat ovat 3/4-mittaiset.

(Tarvisisin kokovartalopeiliäni kuvaamisen helpottamiseksi. 

En vaan ole keksinyt sille hyvää paikkaa vieläkään.)

Kun pari viikkoa sitten löysin puseron tekeleen, siitä puuttui pääntien kaitale. Hihansuut ja helma oli kääntämättä. Ensimmäiseksi ompelin pääntienkaitaleen. Kaula-aukko osoittautui veneenmalliseksi, mikä on ihan kiva yllätys, tykkään veneaukoista, kunhan ne eivät nuole kaulaa. Minulla on tavallista kapeammat hartiat, mikä aiheuttaa ylimääräisiä toimenpiteitä kaikissa ompelemissani puseroissa ja muissa yläosissa. Leikkasin hihat irti puserosta (en edelleenkään pidä purkamisesta, en varsinkaan liukkaan pitsikankaan purkamisesta) ja istutin hihat korkeammalle, paremmin istuviksi. Huolittelin sivusaumojen halkiot, käänsin helman ja hihansuut, ja pusero on nyt valmis.

Entinen monenkirjava lokerikko sai uuden elämän helmenharmaana. 

Nykyään säilytän siinä vaateompelua varten hankkimiani ompelulankoja. 

Lipaston paikka on kätevästi käden ulottuvilla työpäytäni päädyssä. 

Maalasin helmenharmaalla huonekalumaalilla vanhan lokerikon, joka entisessä elämässään oli monenkirjava ja sellaisenaan ihan kamalan ruma. Olin maalannut lokerikon sinisellä, punaisella ja vihreällä askartelumaalilla ihan vain sen vuoksi, että teki mieli maalata jotakin.

Pari vuotta sitten sain tarpeekseni lokerikon monenkirjavuudesta ja poistin enimmän osan maalista maalinpoistoaineella. Maalia jäi kuitenkin niin paljon lokerikon pintaan, että päätin hankkia hiomakoneen. Maalinpoistoaine oli muutenkin hankalaa: se liotti käsissäni olevat taloushanskat riekaleeksi alta aikayksikön ja tahrasi kaikki paikat.

Hiomakoneen hankin viime syksynä. Lokerikko oli olohuoneen senkin alla piilossa pari vuotta, kunnes sitten tänä kesänä sain aikaiseksi sen hiomisen. Viime viikolla sitten maalasin sen maalinlopulla, joka jäi yli maalattuani nuoremman poikani työpöydän laatikoston kolmisen vuotta sitten.

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin

Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 

Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 

että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  

ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.

 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.

Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 

Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 

valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:

 

Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 

Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

Nurinniskoin ja muita kesäpuuhia

Muovia virkatessa 

virkkuukoukku vääntyi nurinniskoin ja lopulta katkesi. 

Niinpä tartuin puikkoihin.

Uuden huonekalun mukana tuli metreittäin kirkasta muovia, jonka silppusin  pyöröleikkurin ja viivaimen avulla ensin 5 centtimetrin levyisiksi suikaleiksi matonkuteen tapaan ja myöhemmin puolitin suikaleet saksilla. Kokeilun vuoksi aloitin silppuamisen kuitenkin mustaasta jätesäkistä, joka oli pehmeämpää muovia kuin kirkas. Mustan jätin 5-senttisiksi suikaleiksi.

Virkkaaminen kutosen koukulla oli raskasta. Virkkuukoukulta nyrjähti niskat paikoiltaan jo mustia kierroksia virkatessani. Varsi katkesi ennen kuin pääsin kunnolla käsiksi kirkkaaseen muoviin. Kaivoin paksuimmat puikot esille ja neuloin edestakaisneuletta joitakin kierroksia. Neulominen sujui paremmin. En ole vielä päättänyt, mitä teen pikkuruisella vaalealla neulotulla muovimatolla. Ehkä siitä olisi kynnysmatoksi parvekkeen oven eteen tai annan sen vessamatoksi jollekulle tarvitsevalle.

Punasävyisiä kankaita

Itsehillintäni meni epäkuntoon kesän aikana. Ostin kankaita Ikeasta (en näköjään muistanutkaan kuvata!) ja Eurokankaasta yhteensä parinkymmenen metrin verran.



Käytän nykyään hyväkseni kaikki tilaisuudet etsiäkseni violetteja, violettiin sopivia ja keltasävyisiä kankaita veljentytön lahjapeittoon. Tämän lisäksi ostin kankaita, jotka miellyttävät värisilmääni sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tulee myöhemmin.

Sini - lila - violetti -värisuora

En ole ommellut tikkiäkään pitkiin aikoihin. Kaipaan kuitenkin jo takaisin ompelukoneen ääreen. Ensin pitäisi saada kuitenkin ompelupisteeni toimintakuntoon.

Muuten vain miellytti silmää.

Ompelupisteeni uudelleenjärjestely edistyy takkuillen. Sain väliaikaiseen käyttööni pojalleni aikoinaan ostamani Lundia-hyllystön. (Annan hyllyn takaisin omistajalleen välittömästi, kun hän tarvitsee sitä.) Hyllystö ei vastaa enää makumieltymystäni, mutta otin sen käyttööni sillä ajatuksella, että saan lisää aikaa etsiä sitä täydellistä säilytysratkaisua, jota en ole vieläkään löytänyt.

Lundia-hylly on hätäratkaisu, heikko kompromissi, sekä ulkonäön suhteen että toiminnallisesti, sillä hylly vie kalliasarvoista lattiapinta-alaa juuri sen verran, ettei ompelupisteeseeni sovikaan enää edes se Ikean edullinen pyökkitaso, jota pidän yhä varteenotettavana vaihtoehtona leikkuutasoksi.

En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että jossakin minua odottaa täydellinen lipasto tilkkutöitäni varten. En vain ole löytänyt sitä vielä.

Paljon puolivalmista

Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.

Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.

Rupesin nimittäin  pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen  keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.

On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.

Kassitehtailua 2

Kelpaa taas käydä ostoksilla. 

Minäkin halusin uudet kauppakassit, mieluiten punaiset. Koska tukevien yleiskankaitteni joukossa ei ole yhtään punaista päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, Ikean patjakangasraitaiseen kankaaseen, jonka hankin vuosia sitten tyynyjä ja ties mitä varten.

Ompelin kaksi samanlaista kassia. Kangasta näihin meni yhteensä noin metrin verran: yleiskangasta metrin pituinen pala ja punaista tähtikangasta vajaan puolen metrin verran. Taskukankaan vahvistin kauttaaltaan tukikankaalla, jossa oli kaksipuolinen liimaus. Olen ostanut tukikankaan kauan sitten, enkä muista enää, onko se vartavasten tarkoitettu tätä varten. Oli miten oli, hyvin näyttää toimivan. Kassin sankoja vahvistin kiinni silitelttävällä palttausnauhalla.

Lisäksi käytin pienen pätkän punaista kanttinauhaa taskunsuissa ja neljä valkoista helmiäisnappia koristeeksi. Oikeasti olisin halunnut punaiset napit, mutta nappipurkissani ei ollut kahta samannäköistä tarpeeksi suurta punaista nappia. Ompelulankana on ihan tavallista polyesterlankaa Eurongangas-laatua.

Kasseissa ei ole taaskaan vuoria, sillä halusin pitää kassit mahdollisimman kevyinä. (Patjakangas on todella tukevaa.)


Ikean kangasta jäi vielä puolisen metriä, ihan tarpeeksi tyynyä varten. En ole kuitenkaan varma, haluanko enää patjaraitaisen tyynyn. Se muoti oli ja meni jo. Kai.


Lisäys 26.6. klo 16.55

Kaksi kauppakassia

Strategiset mitat: 41 cm x 46 cm 
pohjan syvyys 14cm
kädensijojen pituus 3,5 cm x 42 cm 

Tarvikkeet yhteen kassiin x 2:
44 cm x 100 cm  Ikean patjaraitaa kassiin

Kädensijoihin:
2 kpl 8 cm x 45 cm patjaraitakangasta
2 kpl 5 cm x 45 cm tähtikangasta
2 kpl 45 cm palat pikapalttausnauhaa tukirakenteeksi

Taskuun:
2 kpl 20 cm x 43 cm punaista tähtikangasta (tilkkutyölaatua)
43 cm punaista vinokaitaleetta
20 cm x 43 cm silitettävää tukikangasta, jossa on molemminpuolinen liimaus
punaista ompelulankaa
paksu ompeluneula

Ompelin kassit pussiksi niin, että niissä ei ole pohjasaumaa. 

Taskut ovat ns. paikkataskut. Kiinnitin ensin kahtia taitetun vinokaitaleen taskunsuuhun nurjalta puolelta kankaiden väliin. Tämän jälkeen ompelin tikkauksen taskunsuun reunaan koristeeksi ja kiinnittämään vinokaitaletta. Tämän jälkeen silitin tukikankaan tähtikankaiden väliin. 

Kiinnitin taskun kassiin niin, että ompelin ensin alasaumat nurjalta puolelta ja tämän jälkeen tikkasin taskun oikealta puolelta. Taskun reunat kiinnittyvät sivusaumoihin. Ompelin muutamia pystyompeleita taskuun jakaakseni taskuosan pienemmiksi osiksi, yhteensä neljäksi taskuksi.

Tänään kuitenkin aion purkaaa yhden taskutikkauksen, jotta isoimpaan taskuun mahtuisi lehti vaivattomasti.

Kassin sivusaumat ompelin edestakaisissaumoina. Ompelin pohjiin 14 cm:n sisäotot. En leikannut kolmioita irti, koska haluan pohjan olevan mahdollisimman tukeva.

Kassin kädensijat ompelin niin, että ensin silitin patjaraitakankaaseen pituussuunnassa kaksi taitetta ja taitoin reunat kohti keskustaa.  Samalla silitin pikapaltteen kankaan taitteiden sisään. Tämän päälle neulasin vinokaitaleen tähtitilkkukankaasta ja ompelin 5 ommelta vieretysten pitämään kankaat yhdessä ja tukevoimaan kädensijoja.

Kiinnitin kädensijat kassiin samalla, kun käänsin kassien suut. Viimeiseksi ompelin koristeeksi kaksi isoa nappia. 

Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä

Vinokaitaletehtailua

Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 

Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 

Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia

 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.

Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.

Päästin kuvausassistentin lepäämään. 

Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 

kuin postittaa peitto. 

Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 

Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 

Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

Ne, jotka apua tarvii ... tai jotakin

Minijääkausi suorastaan pakottaa pysymään sisällä käsitöiden parissa - täällä on ollut useamman päivän ajan hyytävän kylmää ja tuulista -  ja mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin afrikkalaisten kukkien punominen peitoksi. Päättelykykyäkin olen käyttänyt jonkin verran. Pujottelin viimeisiä lankoja piiloon ennen kuin kävin eilen reunuksen tekoon. Tänään etusormeni onkin sitten taas ihan hellänä virkkaamisen jäljiltä ja olen pitänyt toipumislomaa tämän päivän selailemalla nettiä. Jatkan virkkaamista huomenna, kunhan sormeni toipuu rasituksesta. Toivon mukaan saan peiton valmiiksi viimeisten lankojen päättelyä myöten.


Muistatteko vielä Pave Maijasen Pidä huolta -biisin? Se oli kova juttu 80-luvulla.
Ylen uutissivuilta lueskeltuani forssalaisesta vaatteiden kierrätyspisteestä päädyin lopulta SPR:n sivuille tilaamaan lastenvaatteiden kaavoja, sillä mikä olisikaan mainiompaa kuin auttamalla itseäni pääsemään eroon vuosia sitten lapsilleni ostamistani vaatekankaista voisin myös auttaa apua tarvitsevia lapsia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatelahjoituksia otetaan vastaan syksyyn saakka. Toivottavasti saan tarkempia tietoja aikatauluista  paluupostissa kaavojen mukana juhannuksen jälkeen.

SPR:n sivut: http://www.punainenristi.fi/lahjoitukset/vaatelahjoitus/tee-itse-avustustarvikkeita


Myöhemmin voisin neuloa myös sukkia tai vaikka Äiti Teresa -peittoja. Näin saisin myös lankavarastoani vajaammaksi.  (Ohje: http://www.vaaka.org/sites/default/files/pdfs/Tilkun_ohje.pdf )

Ja mikä parasta, voin toimittaa lahjoitukseni suoraan Turun Konttiin ilman rahtimaksuja. Tosin toimituskuluja olisi ehkä bussimaksun verran, mutta ei sekään haittaa, kun heinäkuussa bussimaksutkin halpenevat meillä päin.

Ihan oikeasti mieltäni lämmittää ajatus, että voisin olla avuksi jollekin tuntemattomalle lapselle jossakin ikävässä ja kolkossa paikassa.

Myös suunnitelmat on tehty muutettavaksi

Näin saadaan serkuspeitto 3: Tarvitaan pino kolmioita, kaavapaperia, maalarinteippiä, nuppineuloja ja jokin satunnaisesti netistä valittu sudoku.

En sitten ruvennutkaan valmistamaan punaista salmiakkiruutupeittoani. Olen leikellyt serkuspeittoprojektista yli jääneitä 15 cm leveitä kaitaleita kolmioiksi ja pinonnut ne tyhjään kenkälaatikkoon odottamaan aikaa parempaa. Kolmiot rupesivat kuitenkin huutelemaan laatikostaan haluavansa lisää kavereita, ja ommeluksikin ne halusivat tulla. Jokin pieni lastenpeitto vaikka, jotta saisin verryteltyä ompelutaitojani pitkän tauon jäljiltä ennen kuin syöksähdän hieman vaikeamman serkuspeittomallin kimppuun - näin selitin itselleni haluttomuuteni tehdä Salmiakkiruutuja valmiiksi.

Ei siis hotsittanut yhtään palauttaa mieleeni, mitä halusin Salmiakkiruuduista. Ei sitten auttanut muu kuin silittää ja leikellä kolmioiksi pieni pino sini- ja vihreäsävyisiä sekä myöhemmin myös mustaa ja harmaata kangasta.

Minun on tehnyt mieli myös sovitusseinää. Niinpä vetäisin maalarinteipillä yhdelle seinälle kaavapaperia kokeeksi ja rupesin sijoittelemaan kolmioita riveihin ja jonoihin satunnaisesti valitsemani sudokuruudukkoa mukaellen. Pistin kolmioit varovaisesti nuppineuloilla kaavapaperiin ja tarkastelin aikaansaannostani. Tuumasin, että voisin oikeastaan tehdä toisen serkuspeiton veljenpoikani veljelle. (Selvennykseksi mainittakoon, että minulla on kaksi veljeä, joista toisella on poikia ja toisella tyttäriä.)

En tykännytkään raidallisesta kankaasta. Sen korvasin mustilla kolmioilla. Myös osan valkoisista kolmioista korvasin harmailla saadakseni peitosta miehekkäämmän. Nyt rupesi näyttämään paremmalta.

Kevyet kolmiot eivät kauan pysyneet paikoillaan vaan yksi toisensa jälkeen rupesi repsottamaan ja muutamia putoili lattiallekin. Minulla onkin kiire ommella kolmiot ensin vinoneliöiksi ja sitten hieman pitemmiksi kaitaleiksi, jotka yhdistän tilkkupinnaksi, mutta siitä seuraavassa postauksessa hieman tarkemmin. Tulee liian pitkä kirjoitus, jos laitan kaiken tähän samaan.

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan

Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.

Lähikuva peiton etupuolelta. 

Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 

Peittoa kannattelee kuopus. 

Peiton etupuoli

Peiton takapuoli

Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 

että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 

Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 

Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.

Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella

ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 

1000 ja 1 hakaneulaa.

Ja kaasu pohjaan. 

Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 

Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)

Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.