Villasukkia turvapaikanhakijoille

Leppoisaa elämääni ravisuttava uutinen on ollut, että kaikkialle Suomeen - myös Turkuun, miltei naapuriin - on saapunut niin paljon pakolaisia, että kaikille ei ole ollut kunnollista majapaikkaa. Moni heistä on lähtenyt matkaan kevein kantamuksin, ja kohta Suomeen tulee talvi. Jo nyt on aistittavissa selkeä syksyn tuntu. Suurin osa pakolaisista on miehiä, ja he tarvitsevat kaikenlaisia vaatteita. Miesten vaatteita minulla ei ole lahjoittaa, mutta osaan neuloa sukkia, pipoja ja kaulaliinoja. Tuumasta toimeen, kaivoin sukkalangat ja puikot esille ja rupesin neulomaan villasukkia. Aloitin myös kaulaliinantekeleen, mutta sitä neulon vähitellen. Sukat ovat paljon joutusampia eivätkä ihan niin tylsää saman toistoa kuin kaulaliinani (sitä neuloessani rupesin lopulta toivomaan, että olisipa neulekone, jolla voisi hurauttaa suorakaitaleen puolessa tunnissa valmiiksi).

Turun Punaisen Ristin Kontti on tupaten täynnä vaatelahjoituksia, joita lajittelemassa on iso määrä vapaaehtoisia. Alkuperäinen suunnitelmani olikin, että vien sukkani Konttiin myöhemmin syksyllä, kunhan pahin ruuhka on ohi.  Siihen mennessä olen ehtinyt neuloa kunnollisen kasan sukkia. Olen neulonut Novitan ohjella ihan tavallisia perussukkia, jotka mahtuvat vaivattomasti kengän sisään. Vaihtelua neulomuksiini tulee raidoituksista ja kenties jonkinlaisista neulemallien vaihteluista.

Helpotuksekseni löysin myös yhteisöllistä tukea suunnitelmilleni, nimittäin Yhteismaan järjestämän Kudo villasukat turvapaikanhakijalle -kampanjan Facebookista. Siinä toimintatapa on ihan samanlainen kuin omat alkuperäissuunnitelmani: sukat lahjoitetaan SPR:n paikallisyhdistyksen kautta. Ehkä ainoa ero on se, että lahjoittajia kehotetaan laittamaan sukkien mukana jonkinlainen pieni tervehdys sukkien saajalle. Näin aionkin tehdä. Yhteismaa on yhteisöorganisaatio, joka järjestää mm. Siivouspäivä-tapahtumia (yleishyödyllinen yhdistys).

(Tähän kuuluisi tietysti valokuva neulomistani villasukista ja lankakeräkasasta, mutta säästytte siltä, sillä kamerani rupesi osoittamaan vanhuudenvaivojaan ja toisinaan kuvanäyttö sammuu kesken kaiken. Kaiken lisäksi minulla ei ole hiirtä, kun annoin minulla lainassa olleen hiiren esikoiselle takaisin, kun hän käväisi kylässä. Tunnen itseni kovin avuttomaksi ilman hiirtä, sillä en ole koskaan vaivautunut opettelemaan läppärin kosketusnäytön tehokasta käyttöä, kun aina on ollut hiiri käytössä. Ensimmäinen homma onkin arjen tultua hankkia itselleni uusi hiiri saadakseni tehtyä haluamani muotoilut mm. tähän tekstiin. )

7477 ihmistä on jo ilmoittautunut kampanjaan, ja moni on ilmoittanut ehkä osallistuvansa, mikä on mielestäni ihan kiva määrä ihmisiä, mutta mukaan sopii vielä osallistujia. (Pakolaisia kuitenkin tulee vielä lisää talven mittaan, ellei jokin ihme tapahdu, ja julistetaan maailmanlaajuinen rauha, jolloin sodat ja pienemmät aseelliset konfliktit ja ihmisvainot loppuisivat saman tien.) Olisikin hienoa, että mahdollisimman moni neulomistaitoinen käsityöbloggari lahjoittaisi ainakin yhdet sukkaparit SPR:lle.

Haastankin kaikki halukkaat osallistumaan villasukkahaasteeseen sopivaksi katsomallaan määrällä villasukkia.

Valmis: trikoomekko

Mekossa on pitkät hihat ja kietaisumallinen yläosa sekä vaakalaskokset 

(kuvassa vasemman käteni yläpuolella). 

Helma ylettää juuri ja juuri polven yläpuolelle

 - pieni laskuvirhe siis helman pituudessa. 

Talvella pitkät hihat ovat oikein hyvät, mutta näin kesällä vedän hihat kyynärpäihin.

Vyön avulla vyötärön yläpuoliset laskokset asettuvat paremmin. 

Tänään sain ommeltua valmiiksi trikoomekon, joka on ollut keskeneräisenä ainoastaan vuoden verran. Kangas sen sijaan olisi voinut kohta viettää 10-vuotissyntymäpäiviään, tai noh, 6-vuotissyntymäpäiviä ainakin. Olen ostanut kankaan syksyllä 2009 Rauman Jättirätistä pilkkahintaan.

Mekon kaavat ovat jostakin Suuresta Suomalaisesta käsityölehdestä 2/2014. Olen kuitenkin muokannut kaavoja jonkin verran, lisäsin mm. pitkät hihat.

Ihastuin mallin kietaisumalliseen yläosaan sekä vasemmalla vyötärön yläpuolella oleviin vaakalaskoksiin. Luonnollisesti juuri vaakalaskokset tuottivat pienoista tuskaa, mutta sain kuitenkin ongelman jokseenkin ratkaistua omplemalla mekon saumat uudelleen jämäkämmällä kolmiaskeljoustinneuleella kenno-ompeleen vierestä.

Jos nyt rupeaisin ompelemaan tätä mekkomallia, valitsisin jonkin kevyen puuvillaisen mekkkokankaan. Venyville, pehmeille jerseyille kannattaa varata ihan muunlaisia malleja.  Uskon kuitenkin pitäväni mekkoa melko paljon juuri sen venyvyyden ja mukavuuden vuoksi. Kangas on myös niin kirjavaa, ettei se päällä tarvitse jäykistellä kuten vaaleissa vaatteissa. (Esimerkiksi mustikkapiirakan syöminen valkoisissa vaatteissa on minulta ehdottomasti kielletty. :D)

Ajantaju

tai oikeammin ajantajun puute.

Syksy lähestyy uhkaavasti ja tarvitsisin uusia vaatteita. Myös lahjuksia tulevia mahdollisia sukulaisreissuja ajatellen olisi hyvä tehdä, ettei jää viime tippaan.

Mutta mitä minä teinkään! Kaivoin vuoden mittaan leikkaamani muovikuteet ja rupesin virkkaamaan. Selityksenä iteselleni oli, että pitäähän uutta metallista virkkuukoukkua kokeilla. Ja hyvin se toimikin. Ei ole ainakaan vielä osoittanut katkeamisen merkkejä, niin kuin tämä muovinen virkkuukoukku.



Viimevuotinen kokeilu ja katkennut virkkuukoukku.

Ensimmäinen versio meni purkuun valkoista keskusta myöten. 

Ensin vain virkkasin päämäärättömästi ympyrää. Yhden illan tuota virkkasin. Lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni. Olin aloittanut pehmeällä kuteella ja lisännyt ihan liian monta kertaa. Kun sitten jatkoin paksummalla ja kovemmalla kuteella, reuna rupesi aaltoilemaan. Tuomioni oli julma: purkuun ja heti. Muovikuteen purkaminen ei suinkaan ole erityisemmin helppoa. Minulla meni purkamiseen miltei yhtä kauan kuin virkkaamiseenkin, vaikka purin ainoastaan sisimpään raitaan saakka. Säästin ainoastaan valkoisen keskustan. 

Raidallinen soikio

Yritin myös neliötä, mutta siitä tulikin vahingossa viisikulmio televisio-ohjelmaa katsoessani, joten purkuun meni sekin. Sitten keksin, että virkkaan paksummista kuteista soikion muotoisen maton parvekkeelle kynnysmatoksi. Joudun kuitenkin pitämään taukoa jonkin aikaa paksun kuteen virkkaamisessa, sillä se rasittaa entisestään vasenta kipeytynyttä kyynärpäätäni.

Ympyrä

Ohuemmasta ja pehmeämmästä kuteesta jatkoin ympyrän virkkaamista säilyttämäni keskustan ympärille. Matto tuntuu käsissä mukavan pehmeälle. Ehkä käytän sitä kylpyhuoneessa sitten aikanaan.  

Sinänsä minulle ei ole oikeastaan käyttöä näille matoille, vaikka parvekkeelta puuttuukin matto. Ne nyt vaan ovat niin erilaisia kuin visioni kotini sisustuksesta. En kuitenkaan tykkää heittää roskiin hyvää pakkausmuovia eikä kaikkia pusseja voi käyttää roskapussinakaan.

Jotakin valmista: pusero ja lokerikko

Ompelurintamalla on ollut melko hiljaista.

Pidän puseron veneaukosta.

Tänään kuitenkin sain valmiiksi puseron, joka on ollut keskeneräisenä muistaakseni viitisentoista vuotta.

Kangas on jotakin liukasta keinokuitua, kivasti vanhaan kultaan tai patinoituun pronssiin vivahtavaa. En muista, mistä olen ostanut kankaan - tosin eilen näin Jättirätissa samanlaista pitsikangasta mustana -  millä hinnalla tai sitä, millä kaavalla leikkasin puseron. Malli oli vuosituhannen vaihteen tapaan löysä ja puserossa oli alas lasketut hihat. En kuitenkaan tykännyt hihoista. Mallin mukaan niiden piti olla 3/4-pituiset, mutta minulla hihat ylsivät miltei ranneluihin. Pusero oli muutenkin minulle ihan liian iso, ja koska inhoan purkamista, se jäi kesken.

Helmassa on sivuhalkiot ja hihat ovat 3/4-mittaiset.

(Tarvisisin kokovartalopeiliäni kuvaamisen helpottamiseksi. 

En vaan ole keksinyt sille hyvää paikkaa vieläkään.)

Kun pari viikkoa sitten löysin puseron tekeleen, siitä puuttui pääntien kaitale. Hihansuut ja helma oli kääntämättä. Ensimmäiseksi ompelin pääntienkaitaleen. Kaula-aukko osoittautui veneenmalliseksi, mikä on ihan kiva yllätys, tykkään veneaukoista, kunhan ne eivät nuole kaulaa. Minulla on tavallista kapeammat hartiat, mikä aiheuttaa ylimääräisiä toimenpiteitä kaikissa ompelemissani puseroissa ja muissa yläosissa. Leikkasin hihat irti puserosta (en edelleenkään pidä purkamisesta, en varsinkaan liukkaan pitsikankaan purkamisesta) ja istutin hihat korkeammalle, paremmin istuviksi. Huolittelin sivusaumojen halkiot, käänsin helman ja hihansuut, ja pusero on nyt valmis.

Entinen monenkirjava lokerikko sai uuden elämän helmenharmaana. 

Nykyään säilytän siinä vaateompelua varten hankkimiani ompelulankoja. 

Lipaston paikka on kätevästi käden ulottuvilla työpäytäni päädyssä. 

Maalasin helmenharmaalla huonekalumaalilla vanhan lokerikon, joka entisessä elämässään oli monenkirjava ja sellaisenaan ihan kamalan ruma. Olin maalannut lokerikon sinisellä, punaisella ja vihreällä askartelumaalilla ihan vain sen vuoksi, että teki mieli maalata jotakin.

Pari vuotta sitten sain tarpeekseni lokerikon monenkirjavuudesta ja poistin enimmän osan maalista maalinpoistoaineella. Maalia jäi kuitenkin niin paljon lokerikon pintaan, että päätin hankkia hiomakoneen. Maalinpoistoaine oli muutenkin hankalaa: se liotti käsissäni olevat taloushanskat riekaleeksi alta aikayksikön ja tahrasi kaikki paikat.

Hiomakoneen hankin viime syksynä. Lokerikko oli olohuoneen senkin alla piilossa pari vuotta, kunnes sitten tänä kesänä sain aikaiseksi sen hiomisen. Viime viikolla sitten maalasin sen maalinlopulla, joka jäi yli maalattuani nuoremman poikani työpöydän laatikoston kolmisen vuotta sitten.

Ilmainen tilkkutyöohje ja -kurssi Craftsyssa

Craftsyssa on saatavissa ilmainen tilkkutyöohje: "Sunflower Quilt Block". Ohje löytyy täältä.

Ilmainen BOM-kurssi Craftsyssa löytyy täältä.

Mikäli linkittäminen jostakin syystä epäonnistui (ladattuani ohjelman kurssitarjottimelleni, sivusto heittää minut automaattisesti kurssiin sisälle) linkki kurssiin löytyy myös Sunflower Quilt Block -ohjeen lopusta (rullaa sivun alalaitaan kohtaan, jossa sanotaan "Free Online BOM Class" ja klikkaa "Enroll FREE Now".

Tähän mennessä on julkaistu heinäkuun ja elokuun blokit. Katsoin kurssia eilen illalla jonkin matkaa ja se näytti perusteellisuutensa puolesta sopivan hyvin aloittelijoille. Itse olisin kaivannut vähän ripeämpää otetta - väsynyt kun olin kaikesta päivän touhuista. :D

Vitsit sikseen - mielestäni kurssi on hyvä, koska siinä saa hyviä neuvoja, kuinka kulmat saa pysymään terävinä. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten Flying Geese -blokin kulmien kohdistaminen onnistuu. Jo tuon vuoksi kurssi oli katsomisen arvoinen. Kolmioista nimittäin tulee tylppäkärkisiä ihan liian helposti, jos ei malta kohdistaa osia kunnolla. Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta.

Craftsyssa on myös ale menossa monesta tilkkutyökurssista.

Tekisi mieli hankkia muutama valmiiksi varastoon - varsinkin modernin tilkkutyön kurssit kiinnostavat. Toisaalta taas sitten ei tee mieli. Olen tähänkin mennessä säästänyt pitkän pennin opettelemalla uusia metodeja omin päin, nopeasti ja tehokkaasti lukemalla kirjoista ja käsityölehdistä ja nykyään yhä enemmän netin välityksellä. Varsinkin YouTube on oikein hyvä tietolähde, kun tarvitsen kuvallisia neuvoja. Kurssimaksuista säästyneet rahat olen sitten sijoittanut kangasvarastoihini.

Jälleen uusia leikkikaluja

Pahasti ontuva jalka

Kävin maanantaina Berninan merkkiliikkeessä näyttämässä yläsyöttäjää. Ei ole epäilystäkään, että jalka on epäkunnossa. Siinä sitten ihmettelimme kauppiaan kanssa, miten se on mahdollista. Jalka kun niitataan valmistettaessa niin, ettei sen sisuskaluja pääse kukaan sorkkimaan. Jäi kuitenkin ääneen sanomatta ainoa mahdollisuus: jalka on ollut susi jo syntyessään. Koneen varaosatakuu on mennyt umpeen muutamia vuosia sitten, eikä kauppias mitenkään voinut luvata uutta ilmaista, ehjää jalkaa. Jää maahantuojan päätettäväksi, mitä tässä on tehtävissä. Ikävin vaihtoehto olisi se, että joutuisin ostamaan uuden toimivan yläsyöttäjän markkinahintaan. Jalka maksaa nykyään erikseen ostettuna miltei 150 euroa.

Ompelu on jäänyt tällä viikolla melko vähäiseksi, sillä innostuin tekemään yhden kangaskokeilun. Kerron siitä sitten kuvien kanssa, kun saan sen siihen pisteeseen, että sitä voi näyttää.

Innostuin jälleen selailemaan nettiä ja löysin lisää tilkkuilijoille sopivia leikkikaluja Play Crafts -blogin sivuilta. Palette Builderin avulla voi rakentaa oman (valo)kuvan perusteella yksinkertaisen värikartan. Myös Color Play on värigeneraattori. Sen toimintaperiaate on minulle vielä hieman epäselvä. Epäilen, että se toimii satunnaisuuden periaatteella. Color Play ei vaikuta mielestäni yhtä kiinnostavalta kuin Palette Builder. Kiinnostavin mielestäni on kuitenkin Equal, jonka avulla voi rakennella moderneja tilkkutyömalleja. Kolmiot kiinnostavat. Työkaluun voi syöttää haluamansa tilkkutyön koon lisäksi, mitä värejä haluaa työhön mukaan ja missä suhteessa. Arvelen, että Equalin avulla olisi hauska suunnitella omia töitä. Viimeisenä löytönä on Illustrator Swatches, joka on mitä ilmeisimmin Illustratorin sovellus, johon voi syöttää jonkin kangaskokoelman värit, esim. Konan kankaat. Sitten tällä lisäosalla voi kokeilla erilaisia värivaihtoehtoja. Vaatinee hieman paneutumista ja mitä ilmeisimmin myös Illustratorin, joka minulta puuttuu ihan kokonaan.

Hieman epäselväksi jäi, ovatko nämä löytämäni työkalut täysin vapaasti käytettävissä. Kokemuksesta tiedän, että amerikkalainen oikeuskäytäntö voi olla ihan jotakin muuta kuin suomalainen. Selkein löytämäni vastaus on täällä:  http://www.play-crafts.com/blog/about/. Ehkä jossakin vaiheessa otan porukkaan yhteyttä ja kysyn, tuleeko heiltä jälkivaatimuksia, jos vaikka onnistuisin luomaan heidän työkaluillaan jonkin tajunnanräjäyttävän hienon tilkkutyömallin ja rupeaisin esimerkiksi myymään sitä julkisesti omissa nimissäni.

Ennen kuin ollaan kuitenkaan noin pitkällä, minun pitää tehdä kaikki - tuhat ja sata - keskeneräiset käsityöni ja vielä pari muuta valmiiksi suunnittelemaani työtä.  Lisäksi minun pitää opetella vielä ainakin käpypitsin teko ja vapaavirkkaus. Löysin eilen monta hauskaa mallia Pinterestistä. Myöskään koukkuamis- ja pitsinnypläystaitojen hankkimista en pistäisi pahakseni.

Voi myös olla, että unohdan aikeeni leikkiä työkaluilla löytääkseni sen tajunnanräjäyttävän tilkkutyömallin ja rupean ihan vaan piirtelemään vanhanaikaisesti kynillä ja paperilla. Ei sekään olisi yhtään hassumpi vaihtoehto.

P.S. Illustrator Swatches toimii ainoastaan Illustratorissa ja Photoshopissa. Lisätietoja Pile O´Fabric -blogissa. Kannattaa ainakin katsoa sieltä asennusvideo, joka on nähtävissä myös YouTubessa.

Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Terveisiä merestä. Sinne häviää kaikenlaiset selänkolotukset ihan hetkessä, ja mieli virkistyy ihan huomaamatta. Vesi on ihanan lämmintä, parikymmenasteista, vaikka tänään tuulikin pohjoisesta, avomereltä niin, että suojaisan uimarantaan melkoiset aallokot. Eipähän pääse levä valtaamaan rantaa kovin äkkiä, kun vesi sekoittuu perusteellisesti. Tarkoituksenani on elvyttää uintiharrastukseni jälleen säännölliseksi talviuinniksi nyt, kun pääsin taas eroon väliaikaisista uintikielloistani.

Kokeilin erilaisia värinmuokkausmahdollisuuksia Sumopaintissa Adjustments/Säädöt -komennolla. Sainkin aika hauskoja värimuunnoksia ihan vain perusasetuksilla.

Valitsin gerberakuvastani kolmioversion. Säädin kuvaa eri tavoin niin, että välillä poistin edelliset värimuutokset. 

Brightens/Contrast (Kirkkaus/Kontrasti)

Kokeilin himmeää vähäistä kontrastia. 

Kuvat ovat pääasiassa kuvakaappauksia. Klikkaa kuvia isommaksi nähdäksesi säädöt ja lukemat. 

Color Balance (Väritasapaino) - Red offset (punainen siirtymä) eri asennoissa.  

 

Color Balance (Väritasapaino) Blue offset (sininen siirtymä) eri asennoissa.

 

Color Balance (Väritasapaino) - Green offset (vihreä siirtymä) eri asennoissa.

Color Temperature (Värilämpötila) Ylempänä kylmät värit, alempana lämpimät värit.

Curves (Käyrät)

Värejä voi säädellä myös käyriä muokkaamalla (Color Channels). Voit myös säätää värisävyjä valmiiksi (Preset Curves) 

Liukuvärikartta (Gradient Map). Ponnahdusikkunassa on valmiiksi erilaisia värisävy-yhdistelmiä, tässä yksi niistä, sini - harmaasävyinen. Liukukytkimien avulla voi säätää värejä tarkemmin. 

Yksi vaihtoehto serkuspeitoksi, jota rupean tekemään vuoden parin päästä T:lle. 

Hue, Saturation, Brightness (Värisävy, kylläisyys, kirkkaus)

Tässä liukukytkimet kohti kaakkoa. 

Desaturate (Mustavalkoinen)

Equalize Colors (Tasoita värit) 

Equalize Tones (Tasoita sävyt)

Negative (Negatiivi)

Posterize (Porrasta)

Posterize (Porrasta) - Grayscale 

(rasti ruutuun ponnahdusikkunan vasemmassa alakulmassa)

(Toinen vaihtoehto T:n serkuspeitoksi)

Threshold (Kynnys)

Muut kaksi Sumopaintia koskevat blogikirjoitukset löytyvät täältä:

Inspiraatiota etsimässä

Inspiraatiota etsimässä 2, Sumopaintin lyhyt käyttöohje

Inspiraatiota etsimässä 2, lyhyt Sumopaintin käyttöohje

Kollaasi eilen tekemistäni kuvamuokkauksista

EDIT (1.8.2015): Korjasin  suomenkieliset termit vastaamaan Sumopaintin suomenkielistä versiota. 

Sumopaintin pikakäyttöopas on jatkoa eiliseen kuvanmuokkauskokeiluuni. 

Sumopaint on melko monipuolinen kuvankäsittelyohjelma. 

Yksi sen parhaita puolia on mahdollisuus tehdä jokaisesta kuvanmuokkauksesta oma kerrostumansa (Tasot - Layer, merkitty punaisella renkaalla kuvakaappauksessa), jotka sillä voi tehdä. Näin kuvan muokkaaminen ja muokkausten muuttaminen on helpompaa. Jos esimerkiksi haluaa muokata ensimmäiseksi tehtyä värikylläisyyttä taso 1:ssä, ei tarvitse purkaa myöhemmin tehtyjä muutoksia, kuten esimerkiksi Picasassa, jossa muokkauksia ei voi erotella eri tasoiksi. 

Klikkaa kuvia isommiksi nähdäksesi tekstit.

Valmiina työskentelyyn. Kuvakaappaus Sumopaintin nettiversiosta. 

Kuvan vasemmassa laidassa oleva lippusymbolin takana komento, jolla voi muuttaa kieliasetuksia (valitse suomi, jos haluat).

Komennot englanninkielisessä versiossa (lipusta oikealle)

File  (Tiedosto) => mm. kuvan tallentaminen joko pilvipalveluun tai omalle tietokoneelle. 

Edit  (Muokkaa) = > normaalit leikkaa-, poista-, palauta-komennot. 

Image (Kuva) = > Kuvan koon ja asennon muokkaamismahdollisuus

Select (Valitse) = > mm. kuvan kääntäminen, reunat 

Layer (Tasot) = > Uuden kuvatason lisäämismahdollisuus. Kuvatason poistaminen ja kerrosten järjestyksen muuttaminen. 

Adjustment (Säädöt) => kuvan kirkkaus, väritasapaino, värilämpötila, jne. Myös käänteisvärit, värien ja sävyjen tasoittaminen mahdollista. 

Filters (Suotimet) => Erilaisia kuvanmuokkausefektejä. Tällä kertaa valitse Pixelate (Pikselöinti) => (ja siitä) Mosaic (Mosaiikki).

Mosaiikkifiltterin valitseminen valikosta

Valittuasi Filters (Suotimet) > Pixelate (Pikselöinti) > Mosaic (Mosaiikki) näytön pitäisi näyttää tältä. (Huomaa, kuva puuttuu työskentelyruudusta, siitä on seuraava kuvakaappaus.) Voit valita ihan minkä tahansa mosaiikkimallin ja säätää väriruudun kokoa joko liukukytkimestä tai valitsemalla haluamasi luku ponnahdusikkunasta.

Valokuvan lisääminen työpöydälle. 

File (Tiedosto) -komennon takaa avautuu pudotusvalikko, josta voit lisätä haluamasi valokuvan omalta tietokoneelta (open from My Computer - Avaa kiintolevyltä) tai netistä (open from URL - Avaa URL-osoitteesta).

Valokuvan tallentaminen:
- Save to Cloud: tallentaminen Sumon omaan pilvipalveluun (ilmeisesti pitäisi olla kirjautunut ohjelmaan)
- Save to My Computer (Tallenna kiintolevylle): tallennus omalle tietokoneelle. Muista muuttaa kuva JPG-muotoon, mikäli muutkin kuvasi ovat JPG-muodossa.

File (Tiedosto) -komennon takaa voit myös sulkea kuvan/kuvat (Close/ Close All (Sulje/Sulje kaikki)) ja poistua ohjelmasta (Exit - Sulje).

Tässäpä mielestäni tärkeimmät, toivottavasti tästä oli apua.

Ohjelmalla voi myös piirtää (työpöydän vasemmalla laidalla olevat piiristussymbolit.  Jos tulee mieleen jotakin kysyttävää, kysy ihmeessä joko kommenttilaatikossa tai Tilkusta asiaa -ryhmässä. Minä yritän vastata parhaani mukaan.






Sumopaintia koskevat muut kaksi kirjoitusta löytyvät täältä:

Ensimmäinen osa: Inspiraatiota etsimässä  
Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Inspiraatiota etsimässä

Tänään en ole ommellut, kun piti puuhailla ihan muuta. Kaiken muun lisäksi kävin uimassa, luin blogeja (yritän saada melkein vuoden lukemukset vähintäänkin selattua läpi seuraamistani blogeista, mikä on melkoisen mahdoton tehtävä, kun kaiken aikaa tulee uusia postauksia).

Sitten innostuin valokuvista. Ensin ihastuin Felicity Quiltsin Felicityn eleettömään mustavalkoiseen omakuvaan (postauksen loppupuolella). Sitten kiinnostuin YouPatchista, edullisesta ohjelmasta, joka laskee kuvasta värit ja jopa tilkkukoon. Tästä olikin lyhyt matka muistaa, että osaavat ne muutkin kuvaohjelmat pikselöidä ja tehdä mosaiikkia, vaikka eivät ihan tilkun kokoa laskekaan.

Olen aikoinaan kokeillut Gimpillä kuvan pikselöimistä (edellisessä blogissani täällä), joten seuraavaksi halusin kokeilla muita ohjelmia. Picasalla onnistuu nopeat kuvan korjaukset, kuten värien palauttaminen luonnolliseksi, horisontin suoristaminen ja kuvarajaus, mutta ohjelman pikselöintitaitoon en ollut erityisemmin tyytyväinen.

Sen sijaan Sumopaintin  (https://www.sumopaint.com) nettiversiolla saa aika hauskoja värisommitelmia jo pelkästään erilaisia mosaiikkifilttereitä käyttämällä.

Lakastunut gerbera - alkuperäinen kuva

Muokkauksen kohteeksi otin aikoinaan nuutuneesta gerberasta ottamani valokuvan.

Kokeilin kaikkia filttereitä kukkakuvaan. Niistä sitten valitsin joitakin itseäni eniten miellyttäviä versioita. 

Sama gerberakuva Sumopaintin erilaisten filttereiden avulla muokattuna: 

 Arrows1

Brahma 

Triangle

Cube

Octagon

Parquet 1

 Pyramid1 

Pyramid 2

Turtle 

Innostuin tästä uudesta leikkikalustani melkoisesti. Gerberakuvakokeilun perusteella uskon, että pikselöimällä omia kuvia ja säätämällä kuvien värejä saan huikeita tilkkutyömalleja käden käänteessä.  Erityisesti minua jäi kiehtomaan gerberakuvan vaaleiksi jääneet alueet, joissa oli aavistuksenomaisesti näkyvissä melkoinen määrä erilaisia valkoisen sävyjä - haluaisin houkutella myös ne näkyville. 

Tämä oli vasta alkua, ohjelmalla on varmaan muitakin tilkkutöihin sopivia ominaisuuksia, kunhan hieman kokeilen. Vaikka olen leikkinyt Sumopaintilla aikaisemmin, nyt vasta sovelsin sitä ensimmäisen kerran tilkkutyömielessä. 

Jatkoa tälle blogikirjoitukselleni:

Toinen osa: Inspiraatiota etsimässä, lyhyt Sumopaintin käyttöohje.

Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin

Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 

Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 

että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  

ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.

 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.

Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 

Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 

valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:

 

Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 

Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

Ompelukoneen äärestä, päivää!

Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi

 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 

Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 

Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.

Pieni Ikea-kankainen pussukka. 

Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 

Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 

Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 

Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 

Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 

Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.

Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 

Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.

Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 

Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 

En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 

Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 

Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 

1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.

Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 

Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 

(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 

jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)

Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.

Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 

(Poikkileikkaus rintojen alla. 

Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 

Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 

Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 

Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 

Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  

Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 

Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 

joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 

Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 

Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 

Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.