Inspiraatiota etsimässä 2, lyhyt Sumopaintin käyttöohje

Kollaasi eilen tekemistäni kuvamuokkauksista

EDIT (1.8.2015): Korjasin  suomenkieliset termit vastaamaan Sumopaintin suomenkielistä versiota. 

Sumopaintin pikakäyttöopas on jatkoa eiliseen kuvanmuokkauskokeiluuni. 

Sumopaint on melko monipuolinen kuvankäsittelyohjelma. 

Yksi sen parhaita puolia on mahdollisuus tehdä jokaisesta kuvanmuokkauksesta oma kerrostumansa (Tasot - Layer, merkitty punaisella renkaalla kuvakaappauksessa), jotka sillä voi tehdä. Näin kuvan muokkaaminen ja muokkausten muuttaminen on helpompaa. Jos esimerkiksi haluaa muokata ensimmäiseksi tehtyä värikylläisyyttä taso 1:ssä, ei tarvitse purkaa myöhemmin tehtyjä muutoksia, kuten esimerkiksi Picasassa, jossa muokkauksia ei voi erotella eri tasoiksi. 

Klikkaa kuvia isommiksi nähdäksesi tekstit.

Valmiina työskentelyyn. Kuvakaappaus Sumopaintin nettiversiosta. 

Kuvan vasemmassa laidassa oleva lippusymbolin takana komento, jolla voi muuttaa kieliasetuksia (valitse suomi, jos haluat).

Komennot englanninkielisessä versiossa (lipusta oikealle)

File  (Tiedosto) => mm. kuvan tallentaminen joko pilvipalveluun tai omalle tietokoneelle. 

Edit  (Muokkaa) = > normaalit leikkaa-, poista-, palauta-komennot. 

Image (Kuva) = > Kuvan koon ja asennon muokkaamismahdollisuus

Select (Valitse) = > mm. kuvan kääntäminen, reunat 

Layer (Tasot) = > Uuden kuvatason lisäämismahdollisuus. Kuvatason poistaminen ja kerrosten järjestyksen muuttaminen. 

Adjustment (Säädöt) => kuvan kirkkaus, väritasapaino, värilämpötila, jne. Myös käänteisvärit, värien ja sävyjen tasoittaminen mahdollista. 

Filters (Suotimet) => Erilaisia kuvanmuokkausefektejä. Tällä kertaa valitse Pixelate (Pikselöinti) => (ja siitä) Mosaic (Mosaiikki).

Mosaiikkifiltterin valitseminen valikosta

Valittuasi Filters (Suotimet) > Pixelate (Pikselöinti) > Mosaic (Mosaiikki) näytön pitäisi näyttää tältä. (Huomaa, kuva puuttuu työskentelyruudusta, siitä on seuraava kuvakaappaus.) Voit valita ihan minkä tahansa mosaiikkimallin ja säätää väriruudun kokoa joko liukukytkimestä tai valitsemalla haluamasi luku ponnahdusikkunasta.

Valokuvan lisääminen työpöydälle. 

File (Tiedosto) -komennon takaa avautuu pudotusvalikko, josta voit lisätä haluamasi valokuvan omalta tietokoneelta (open from My Computer - Avaa kiintolevyltä) tai netistä (open from URL - Avaa URL-osoitteesta).

Valokuvan tallentaminen:
- Save to Cloud: tallentaminen Sumon omaan pilvipalveluun (ilmeisesti pitäisi olla kirjautunut ohjelmaan)
- Save to My Computer (Tallenna kiintolevylle): tallennus omalle tietokoneelle. Muista muuttaa kuva JPG-muotoon, mikäli muutkin kuvasi ovat JPG-muodossa.

File (Tiedosto) -komennon takaa voit myös sulkea kuvan/kuvat (Close/ Close All (Sulje/Sulje kaikki)) ja poistua ohjelmasta (Exit - Sulje).

Tässäpä mielestäni tärkeimmät, toivottavasti tästä oli apua.

Ohjelmalla voi myös piirtää (työpöydän vasemmalla laidalla olevat piiristussymbolit.  Jos tulee mieleen jotakin kysyttävää, kysy ihmeessä joko kommenttilaatikossa tai Tilkusta asiaa -ryhmässä. Minä yritän vastata parhaani mukaan.






Sumopaintia koskevat muut kaksi kirjoitusta löytyvät täältä:

Ensimmäinen osa: Inspiraatiota etsimässä  
Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Inspiraatiota etsimässä

Tänään en ole ommellut, kun piti puuhailla ihan muuta. Kaiken muun lisäksi kävin uimassa, luin blogeja (yritän saada melkein vuoden lukemukset vähintäänkin selattua läpi seuraamistani blogeista, mikä on melkoisen mahdoton tehtävä, kun kaiken aikaa tulee uusia postauksia).

Sitten innostuin valokuvista. Ensin ihastuin Felicity Quiltsin Felicityn eleettömään mustavalkoiseen omakuvaan (postauksen loppupuolella). Sitten kiinnostuin YouPatchista, edullisesta ohjelmasta, joka laskee kuvasta värit ja jopa tilkkukoon. Tästä olikin lyhyt matka muistaa, että osaavat ne muutkin kuvaohjelmat pikselöidä ja tehdä mosaiikkia, vaikka eivät ihan tilkun kokoa laskekaan.

Olen aikoinaan kokeillut Gimpillä kuvan pikselöimistä (edellisessä blogissani täällä), joten seuraavaksi halusin kokeilla muita ohjelmia. Picasalla onnistuu nopeat kuvan korjaukset, kuten värien palauttaminen luonnolliseksi, horisontin suoristaminen ja kuvarajaus, mutta ohjelman pikselöintitaitoon en ollut erityisemmin tyytyväinen.

Sen sijaan Sumopaintin  (https://www.sumopaint.com) nettiversiolla saa aika hauskoja värisommitelmia jo pelkästään erilaisia mosaiikkifilttereitä käyttämällä.

Lakastunut gerbera - alkuperäinen kuva

Muokkauksen kohteeksi otin aikoinaan nuutuneesta gerberasta ottamani valokuvan.

Kokeilin kaikkia filttereitä kukkakuvaan. Niistä sitten valitsin joitakin itseäni eniten miellyttäviä versioita. 

Sama gerberakuva Sumopaintin erilaisten filttereiden avulla muokattuna: 

 Arrows1

Brahma 

Triangle

Cube

Octagon

Parquet 1

 Pyramid1 

Pyramid 2

Turtle 

Innostuin tästä uudesta leikkikalustani melkoisesti. Gerberakuvakokeilun perusteella uskon, että pikselöimällä omia kuvia ja säätämällä kuvien värejä saan huikeita tilkkutyömalleja käden käänteessä.  Erityisesti minua jäi kiehtomaan gerberakuvan vaaleiksi jääneet alueet, joissa oli aavistuksenomaisesti näkyvissä melkoinen määrä erilaisia valkoisen sävyjä - haluaisin houkutella myös ne näkyville. 

Tämä oli vasta alkua, ohjelmalla on varmaan muitakin tilkkutöihin sopivia ominaisuuksia, kunhan hieman kokeilen. Vaikka olen leikkinyt Sumopaintilla aikaisemmin, nyt vasta sovelsin sitä ensimmäisen kerran tilkkutyömielessä. 

Jatkoa tälle blogikirjoitukselleni:

Toinen osa: Inspiraatiota etsimässä, lyhyt Sumopaintin käyttöohje.

Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin

Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 

Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 

että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  

ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.

 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.

Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 

Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 

valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:

 

Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 

Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

Ompelukoneen äärestä, päivää!

Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi

 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 

Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 

Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.

Pieni Ikea-kankainen pussukka. 

Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 

Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 

Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 

Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 

Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 

Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.

Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 

Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.

Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 

Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 

En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 

Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 

Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 

1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.

Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 

Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 

(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 

jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)

Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.

Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 

(Poikkileikkaus rintojen alla. 

Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 

Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 

Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 

Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 

Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  

Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 

Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 

joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 

Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 

Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 

Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.

Tuumasta toimeen

Keskeneräinen serkuspeitto ensimmäiselle veljenpojalleni ja uusi lipastoni

Kasattuani tiistaina lipaston kuopukseni avulla ja täytettyäni lipaston laatikot tajusin jälleen selkeästi, että minulla on joko liian paljon roinaa tai liian vähän säilytystiloja tärkeille tavaroilleni - tämä taitaa olla makukysymys, omasta mielestäni kaikki roina on hyvin tarpeellista, vielä joskus tarvitsen niitä kaikkia.

Joka tapauksessa, en pääse yli enkä ympäri siitä, että tarvitsen vielä seinähyllyn saadakseni kaikki ompelutarvikkeeni kauniisti järjestykseen ja käden ulottuville. Minua kuitenkin jarruttaa yksi puute taidoissani: en ole koskaan porannut reikiä betoniseinään, ja ajatuskin ekasta kerrasta pelottaa ihan vietävästi. Kiertääkseni ongelman olen kehitellyt mielessäni jos jonkinlaista ratkaisua, jolla voisin kiertää poraamisongelman. Kaikki keksimäni hyllyratkaisut puolestaan verottavat kallisarvoista työpöytätilaa, mikä puolestaan ei sovi minulle millään tavalla. Tässä nyt sitten keräilen rohkeutta uskaltautuakseni jyyryyttelemään reikiä seinään.

Onneksi aina voi kuitenkin ommella. Eilen (keskiviikkona) sain vihdoinkin kaivettua ompelukoneen taas esille ja surautin kasaan puolet veljenpojalleni viime kevääksi tarkoitetusta tilkkutäkistä. Olin aloittanut peiton kasaamisen hyvissä ajoin viime kesänä sillä ajatuksella, että kerrankin lahja valmistuisi ajallaan veljenpojan valmistujaisiin. Vaan kuinkas kävikään! Peitto on yhä keskeneräinen! Saan sen kuitenkin valmiiksi melko nopeasti, sillä tarvittavat tilkut leikkasin valmiiksi ja pistin talteen laatikkoon, joka myöskin on tallessa. Itseasiassa minulla on kaikki käden ulottuvilla, kunhan rupean vaan ompelemaan.

Tästä serkuspeitosta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä. Olen aikoinaan  - olisikohan joskus 90-luvulla, kun aloitin tilkkutyöharrastukseni - päättänyt valmistaa kaikille lasteni serkuille tilkkupeitot, ja tätä itselleni antamaani lupausta tässä lunastelen pikku hiljaa.

Harvinaisen hiljaista blogieloa

Käyhän se näinkin. 

Huomaa muovisten jugurtti- ja hunajapurkkien uusiokäyttö.

Blogieloni kävi harvinaisen hiljaiseksi vajaa vuosi sitten, kun tuli pieniä elämänmuutoksia. Keksin itselleni pari uutta harrastusta, jotka veivät aikani niin tarkkaan, etten ehtinyt bloggaamaan. En ole myöskään ommellut mitään sitten viime kesän. Käsitöitä en kuitenkaan ole hylännyt ihan kokonaan, sillä olen neulonut ja virkannut jonkin verran. Neulomukseni kuitenkin tuppaavat jäämään keskeneräisiksi, joten ei senkään vuoksi ole ollut mitään syytä päivittää blogia.

Ompelemattomuuteeni on ollut yhtenä syynä ompelupisteeni uudelleen organisointi ja siinä ilmaantuneet  viivästykset. Sain hankittua itselleni kankaanleikkuupöydän. Ikeasta ostin pöytälevyn ja korotettavat jalat. (Keväällä huomasin, että Ikeaan on tullut myös sähkökäyttöisiä pöydänjalkoja, mutta ne ovat vielä niin hintavia, että tyydyn näihin ruuvattaviin.) Pöytälevy on pyökkiä ja käsittelin sen samalla tavalla kuin kirjoituspöytänikin, eli petsasin sen mahongin ja pähkinän sävyjen sekoituksella pariin kertaan. Viimeiseksi vetäisin pöytälevyn päälle mehiläisvahaa. Tämän jälkeen ruuvasin jalat paikoilleen, ja se oli sitten siinä. Kuvia minulla ei ole tästä. Tein tämän eteisessä, ja minulla oli niin kiire saada pöytä valmiiksi, että unohdin ottaa valokuvat. Nyt pöytä on täynnä ompelutarvikelaatikoitani, joten kuvaaminen ei onnistu vieläkään. Tämä tapahtui muistaakseni lokakuussa. Sitten innostuinkin muista harrastuksista koko talven ajaksi.

Keväällä olin jo saamassa ompelupisteen järjestykseen, kun huonekalujen kierrätyksen vuoksi (annoin pojalleni takaisin häneltä lainassa olleen Lundia-hyllyn)), jouduin kehittelemään itselleni uutta säilytystilaa. Kiirepäissäni ostin Ikeasta käsittelemättömästä mäntylevystä tehdyn Tarva-lipaston ja rupesin käsittelemään sitä petsilakalla parvekkeellani. Säiden haltijat eivät kuitenkaan ole olleet suosiollisia. Niinpä joudun antamaan periksi niin paljon, että kannoin lauantaina lipaston osat kylpyhuoneeseen, jonka vuorasin ensin jätesäkeillä sotkujen minimoimiseksi. Lakkaaminen käy kovin hitaasti, sillä ihan tilavana kylpyhuoneen lattiapinta-alaa on loppujen lopuksi ihan liian vähän. Niinpä lakkaan muutaman levyn kerrallaan ja siirrän ne syrjään välillä, sillä pitäähän suihkussakin päästä käymään.

Nuorempi poikani oli kiinnostunut tietämään, kuinka kalliiksi halpa lipastoni loppujen lopuksi tulee. Ostin lipaston lisäksi kaksi pensseliä ja litran mahonginväristä petsilakkaa. Jouduin myös ostamaan uusia hiomapapereita pieneen hiontalaitteeseeni, mutta sitä ei mielestäni lasketa, kuten ei pensseleitäkään. Pensselit voin käyttää uudelleen tämän urakan jälkeen, eikä hiontapapereitakaan ole mennyt kolmea enempää. Kotoa löytyi hiomakone, lakkabensiiniä, maalarinteippiä, jätesäkkejä ja mikrokuituliinoja. Löysin myös yhdestä huonekaluprojektista helmenharmaata huonekalumaalia, jolla maalasin lipaston nupit. (Tarkoitukseni oli ostaa messinkiset rengasvetimet, mutta en ole vielä löytänyt sopivia, joten mennään näillä alkuperäisillä.)

Koska lipasto tulee minulle ja olen nauttinut jokaisesta touhuntäyteisestä hetkestä sen kimpussa, en osaa laskea sille muuta hintaan kuin ostohinnan, vajaan satasen sekä petsilakan hinnan, viitisenkymppiä.

Tarvan suurin puute on sen oksainen mäntyinen olemus. En myöskään pidä sen honteloista korkeista jaloista. Jalat eivät miellytä silmiäni millään tavalla. Innostuin etsimään netistä DIY Ikea -sivustoja, ja löysinkin monta hyvää ideaa. Jotkut olivat sahanneet lipaston jalat hieman lyhyemmiksi. Joku oli nikkaroinut jalkoja vielä sirommiksi ja joku oli ostanut ihan uudet jalat lipastoon. Harkitsin näitä kaikkia sekä pyörien asentamista lipastoon jalkojen tilalle. Luovuin kuitenkin näistä kaikista ideoista toistaiseksi. Minulta puuttuu tarvittava katkaisulaite (ei ole edes käsisahaa), enkä uskalla ruveta nikkaroimaankaan vielä tässä vaiheessa - olen yhä melkoinen noviisi puutöissä, mutta opettelen jatkuvasti uutta lähinnä lukemalla netistä muiden kokemuksia ja tutoreita.