Neulontakokeiluja

Kokeiluja ihan huvin vuoksi. 

Usein minulla on Neulojan käsikirja apuna kokeiluissani. 

Uutta sukkaa yrittää pukata ihan väkisin vankasta päätöksestäni huolimatta tehdä ensin keskeneräiset valmiiksi ennen kuin rupean haaveilemaankaan mistään uudesta. Minulla on ehdelleenkin keskeneräisenä punainen villapaita ja sinisävyinen torkkupeitto afrikkalaisista kukista (niin ja punaisista afrikkalaisista kukista, mutta sitä ei lasketa, koska se on vielä ihan alkutekijöissä ja kerään siihen lankoja yhä. Olen virkannut vasta keskimmäisen ympyrän kukkiin.)

Saatuani sukat kuvattua rupesi armoton lankakassin penkominen. Halusin kokeilla palmikon tekoa, kirjoneulekin kiehtoi. Tein jopa kaavioluonnoksia kuvioksi, joka sopisi lapasen tai sukan selkään. Sitten halusin tehdä kalanruotoneuletta pyörönä, mutta tulinkin keksineeksi jotakin ihan uutta ihan vahingossa. Tein silmukan noston aina samassa kohdassa enkä liukuvasti kuten kalanruotokuviossa kuuluu. - En löytänyt vastaavanlaista mallia ohjekirjasta, mutta jos joku tietää mallille nimen, niin olisi ihan kiva tietää. :)

Kalanruotoneuleesta tulikin sitten ihan jotakin muuta

 pikkuisen lipsahduksen vuoksi. 

Pinta on eläväistä jämäkkyydestään huolimatta, ja elävyyttä lisää langan liukuvärit 

(Seitsemän veljestä, luumunvärisenä tasaraitana)

Neule on kaunis myös nurjalta puolelta. 

Jämäkkyyttä neuleeseen tulee neulomatta nostetuista silmukoista. 

Ehkä tämä sopisi myös villasukan kantapäihin. 

Palmikot kiehtovat.

Neljätoistavuotiaana neuloin aivan upean valkoisen palmikkovillapaidan ihan aidosta lampaanvillasta, mahdollisimman vähän käsitellystä - melkein voin vieläkin haistaa ja tuntea villojen lanoliinin. Enoni perheellä oli siihen aikaan lampaita ja saimme lahjaksi lampaiden villoja, jotka oli kehrätty pikkukehräämössä. Minä valitsin valkoista, jonka sitten loppusijoitin kohtuullisen onnistuneesti villapaitaani. Ikävä kyllä villapaitaa ei ole enää olemassa eikä siitä ole valokuvaakaan.

Siitä lähtien kuitenkin palmikot ovat kiehtoneet minua. Olen tutkaillut nettisivuja, varsinkin Aransaarten palmikot sekä kelttien ja skandinaavien ornamentit kiehtovat. Vuosien mittaan olen myös neulonut palmikoita ohjeen mukaan ja omia kokeilujakin olen tehnyt. Pitäisi vain opetella hieman kaaviokuvioiden tekoa saadakseni mallit itselleni talteen. Ehkä minulta puuttuu vielä se pieni 3D-lisäosa, jota tarvitsen siihen hommaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että ymmärrän valokuvasta palmikon paremmin kuin kaaviosta.

Palmikonteko ei ole ihan vielä hyppysissä, niin kuin näkyy. 

Uskon, että taito vielä palaa, kunhan harjoittelen hieman. 

Kaiken tämän neulontahössötyksen keskellä minua painaa takaraivossa ajatus siitä, että tämähän on tilkkutyöblogi ja oikeastaan haluaisin päästä käsiksi myös kangasvarastoihini. Ensin kuitenkin minun pitää päästä langoista eroon. Sitten vasta uskallan ruveta ihan oikeasti etsimään inspiraatiota uusille tilkkutöilleni. Niin ja vanhatkin pitäisi saada valmiiksi. Minulla on myös  ihan liian monta keskeneräistä tilkkutyötä odottamassa valmistumista. Useimmiten kyllästyn tikkaamisvaiheessa - siis silloin, kun työ on jo miltei valmis!

Mitähän muuten on tapahtunut Tilkku-Sadulle? Aikoinaan hän touhusi ahkerasti tilkkuilun parissa ja perusti Tilkkuringinkin. Nyt hänen bloginsa on kuitenkin lopetettu. Näköjään myös moni muu suomalainen tilkkuilija on lopettanut bloggaamisen, siirtänyt bloginsa uuteen osoitteeseen tai ryhtynyt tekemään muunlaisia käsitöitä. Aika aikaansa kutakin. Niinhän minullekin kävi.

Lisää ei niin kovin tasaraitaa

Ei niin kovin tasaraitaa 2 

valmistui lopulta viimeisenä lukuisten uudelleenneulomisten vuoksi. 

Ei niin kovin tasaraitaa 2 nuoremmalle pojalleni. 

Koko noin 43

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 119 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Ei niin tasaraita 3 valmistui toisena. 

Ei niin tasaraita 3 vanhemmalle pojalleni

Koko noin 42

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 117 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Siinä ne nyt ovat vihdoinkin valmiina,  ei niin kovin tasaraitaa -sukat 2 ja 3 kummallekin pojalleni, niin kuin oli aikomuskin. Tosin sain siinä sivussa myös itselleni sukat, mikä huvittaa minua kovasti.  

On niitä neulottukin melkoisella hartaudella. En olisi uskonut itsestäni moista, että sukkiin käyttäisin näinkin paljon aikaa, kuin olen tällä kertaa käyttänyt. Perfektionisti olen ollut aina. Minun perfektionismini on vain näyttäytynyt lankojen keskellä hieman erilaisena: minähän en pura, kun kerran olen tehnyt jotakin. Tämä on pätenyt varsinkin villasukkiin, jos ne eivät ole olleet ihan susirumat ja lämmittävät jalkoja. 

Nyt sitten iski vähän toisenlainen perfektionismi: sukkien pitää olla just eikä melkein. Niinpä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut. Olen aloittanut yhä uusia sukkia, kun aikaisemmat tekeleeni ovat ollet liian pienet tai liian isot.

Suunnittelin neulovani sukkaparin kummallekin pojalleni, mutta olen saanut jo kolmet sukat ja vähällä oli, että neljännetkin, enkä siltikään ole täysin tyytyväinen tuotoksiini. Ensimmäiset, liian pienet, päätyivät minun sukkalaatikkooni. Toiset ihan liian isot päätyivät pienempijalkaiselta pojalta isompijalkaiselle ja siltikin minun piti tehdä ne melkein kahteen kertaan, sillä teräosissa olin neulonut löysää löperöä kiiruhtaessani sukkia valmiiksi. Sukat sitten valmistuivat ihan viimeisinäparikymmentä grammaa kevyempinä. En vähentänyt sukista silmukoita yhtään, ja kierroksiakin oli saman verran kuin alun alkaenkin, vaan rupesin neulomaan oikein tiukkaa saadakseni sukista pienemmät.

Olin aloittanut kaikki sukkani aikomalla ne vanhimmalle pojalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat neulomisen varrella, kun välillä tuli liian pientä ja välillä liian isoa. Lopulta sain tehtyä hänelle sukat, joissa oli lyhyemmät varret kuin ykkösissä ja kakkosissa, koska hän pitää sellaisista. Niistäkin tuli hieman liian löysät.
- En ala! tuumasin, kun pienempijalkainen tuli käymään ja pääsin sovittamaan niitä hänen jalkaansa. Päättelin kuitenkin langat ja sukkien mukana annoin ohjeistuksen, että jos joskus tarvitsee laittaa kahdet sukat päällekkäin, nämä sopivat sitten päällimmäiseksi.

Tämä on ollut varsin opettavainen neulomissessio. Paitsi että huomasin neulomiskäsialani löystyneen käytön puutteessa, tulin kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin sukan neulomisen vaiheisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nauhakavennus sukan kärjessä näyttää ihan lapaskavennukselta.



Sukan teräosia neuloessani yhä uudelleen kokeilin jos jonkinlaista kavennusta: nauhakavennus (vai mikä se on- se, jonka tunnen lapaskavennuksena lapsuudestani) on ihan kiva, kun sukan taittaa litteäksi, mutta muuten ne kyllä näyttävät lapasen kärjiltä - myös jalassa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä kostuttaminen ja pingottaminen olisi auttanut sukkia näyttämään hieman enemmän sukilta myös kärjistä, mutta en alkanut siihen vaan purin kärjet. Sitten kokeilin sädekavennusta ohjeiden mukaan, mutta en tykännyt niistäkään. Sitten tein omanlaiseni kavennukset, ja jo hieman helpotti.

Nauhakavennus (ylempi sukka)

Sädekavennus (alempi sukka)

Oma versioni kärkikavennuksesta. 

Kavennuskohtia on kahdeksan, ts. kavensin silmukoita joka toisella kierroksella puikon keskellä ja joka toisella puikon lopussa, Näin kavennuksesta tuli sopusuhtainen ja pyöreä. 

Vielä kun saan purettua ykkösten nauhakavennuksen ja teen siihen kahdeksan kohdan kavennuksen, tämänkertainen sukkaprojektini on valmis tällä kertaa.

Lankavarastojeni pienennys etenee hitaasti. Pitäisi varmaan keskittyä isompiin töihin, jotta saisin tähän lisää vauhtia. Olen viimeaikoina laiminlyönyt lihan kaikenlaiset käsityblogit ihan liian pitäksi aikaa, mutta nyt olen yrittänyt ottaa vanhinkoa takaisin kaksin käsin. Yksi asia johtaa toiseen, Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Tiedän kyllä leikitteleväni vaaroilla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vastustamaan lankojen seireenilaulua.

Olen myös löytänyt erinäisiä ideoita jatkojalostettavaksi joksikin ihan omanlaisekseni. Olenkin joskus sanonut, että kun selailen ohjeita, voin todeta, että tuon minä haluan ja sitten teen jotakin ihan muuta. Taustalla on kuitenkin jokin kipinä, muoto, väri tai lanka, joka saa minut syttymään. Ennen kaikkea tarvitsen kuitenkin innostusta, ja sitähän saan ammennettua kaikkialta netistä, jonne käsityöihmiset ovat kokoontuneet.

En ole vieläkään luovuttanut toivosta, että muistaisin sittenkin vanhan blogini käyttäjätunnuksen. Perustin blogini aikojen alussa ennen Gmailia, ja jossakin vaiheessa käsityöblogin pitäminen hyytyi pariksi vuodeksi. Niin että tässä sitä ollaan.

Tasaraidat eivät käy aina ihan tasan, mutta mitä väliä

 Tasaraitoja. 

Ylivalottamatta mustasta ei erotu 

erityisemmin hyvin 

yksityiskohdat. 

Naisten sukat, koko noin 38

Lanka Seitsemän veljestä, petrolinvärinen tasaraita ja musta.
Langanmenekki yhteensä 117 g
Puikot 3½ sukkapuikot


Aloitteleva sukkatehtailija täällä, päivää.

Punainen villapaitani odottaa yhä puikoilla aikaa parempaa. Parin kuukauden sisällä on muutamia perheenjäsenten syntymäpäiviä, ja mikä olisikaan luontevampaa kuin omatekoinen lahja kullekin syntymäpäiväsankarille. Lankavarastoja penkoessani löydin ison kasan sukkalankoja, erityisesti mustia, ja kun minulla on tämä henkilökohtainen lankojen hyödyntämisprojekti, oli täysin luonnollista ruveta tekemään villasukkia nuorisolle. Ihan tarpeeseen tulevat.

Eilen sitten aloitin sukkamaratonin Seitsemän veljestä petrolinvärisellä tasaraidalla. Hyvin pian huomasin, että tasaraita ja minä emme oikein sovi samaan huoneeseen. Yksinään se tuntui tylsältä neulottavaksi, kun raidatkin tulivat itsestään. Lisäsin projektiin mustaa yksiväristä tehosteeksi ja siitäkös riemu syntyi, kun oli kahdenlaista raitasysteemiä. Purin ja neuloin yhtä vartta varmaan pari tuntia ennen kuin sain kyllikseni. Sitten vain päätin kylmästi jättää huomiotta petrolinvärisen langan värivaihtelun - yhtään pätkää langasta en katkaise saadakseni raidat täsmäämään. Oikean jalan sukassa raidat menevät kohtuullisen hyvin tasan, mutta vasemmassa tuli heittoja.

Tein perinteisen vahvistetun kantapään ja joustinneule jatkuu kärkikavennukseen saakka. Kokeilin tällä kertaa perinteistä lapaskavennusta, enkä ole oikein tyytyväinen siihen. Pitää muistaa päätellä silmukat tarpeeksi ajoissa, ettei tule samanlaista terävää hiippaa kuin lapasissa. Aina voin tietenkin palata takaisin vanhaan perinteiseen kavennussysteemiin.

Sukkaa sovitellessani huomasin sitten tehneeni liian pienet sukat kummallekaan pojalleni. Nuorempi poikani sai kyllä sukat kiskottua jalkaansa, mutta mieluummin pidän sukat itse ja teen pojille isommat.

Wingspan 3 ja punainen villapaita

Musta Wingspanini. Mustan kuvaaminen talvella sisätiloissa on vaikeaa. 

Yli kolmimetrisen mustan kuvaaminen on suorastaan ylivoimaista.

Wingspan 3

Pituus 330 cm
Lanka Esmeralda Serena (70% akryyli, 30 % alpakka)
Langanmenekki 206 g
Puikot 7 mm (käsialaani hieman liian isot)

Lankavarastoja penkoessani löysin kasiiliisen espanjalaista mustaa Esmeralda Serena alpakkalankaa (70 % akryliä, 30 % alpakkaa) Lanka on maksanut aikoinaan 9,95 markkaa ja ilmeisesti olen ostanut langat joskus 1990-luvulla Oulun Anttilasta. En yhtään muista, mitä olen aikonut tehdä langasta, mutta nyt tein siitä itselleni Wingspanin.

Huivini on 330 cm oituinen ja se painaa 206 grammaa, ts. olen käyttänyt siihen neljä kokonaista kerää (à 50 g) sekä pienen pätkän viidennestä kerästä.

Neuloin huivin ainaoikeinneuleena 7 mm puikoilla, vaikka vyötteessä suositeltiin 4 - 4½ mm:n puikkoja. Kutoset olisivat olleet paremmat, sillä nyt huivi vaikuttaa hieman löperöltä aikaisempiin huiveihin verrattuna.

Myös tässä huivissa rupesin suurentamaan kolmioiden kokoa. Lopulta toiseksi viimeinen kolmio oli niin iso, että sain kyllikseni huivista. Luulenkin, että en vähään aikaan neulo mitään ainaoikeinneuletta. En myöskään ole yhtä tyytyväinen tähän huiviin kuin aikaisempiin versioihin. Minua ei kuitenkaan huvita yhtään myöskään purkaa huivia. Yleensä en kastele enkä pingota neuleitani, en varsinkaan ainaoikeinneuleita ja pitsejäkin hyvin varovaisesti. Ainaoikeinneuleista häviää kuohkeus pingottaessa.  Lanka on kuitenkin ollut varastoissani niin kauan, että pesin huivin käsin heti sen valmistuttua. Pestessä langasta irtosi väriä ja nöyhtää melkoisesti. Tiedän siis varoa yhdistämästä huivia minkään vaalean vaatteen kanssa.


Esmeraldaa on vielä jäljellä miltei 12 kerää. Aion tehdä langasta itselleni ainakin kevyen neulepuseron tai tunikan. Tekiisi mieli kokeilla ylhäältä alas neulottua puseroa. En erityisemmin pidä neuleiden ompeluvaiheesta. enkä yllensäkään saumoista neuleissa, ja tuossa tekniikassa pääsisin molemmasta vaivasta.

Sillä aikaa kun mietin loppujen Esmeraldojen kohtaloa, voisin tehdä lokakuussa  aloittamani punaisen neuleen valmiiksi. Siitä pitäisi tulla neulepusero minulle. Olen käyttänyt neuleessa jostakin löytämääni turkkilaista neuletta, joka hyvin venyvää, mutta palautuu helposti myös kuosiinsa. Löytämässäni ohjeessa turkkilaista neuletta oli käytetty ponchoon. Halusin kokeilla, kuinka neulemalli soveltuu villapaitaan. En yleensä neulo ohjeiden mukaan mitään itselleni. Tämänkin olen mitoittanut ihan omien mittojeni mukaan. Neule valmistui nopeasti. Valitettavasti kiinnostukseni sitä kohtaan kuitenkin lopahti siinä vaiheessa, kun toinen hiha oli miltei valmis ja toinen puuttui.


Tekstin julkaisu lykkääntyi muutamalla päivällä kuvien puuttumisen vuoksi. 

Wingspan 2

Hassuttelut on hassuteltu (ks. edellinen teksti), sitten takaisin asialinjalle.

Toinen Wingspan-huivi valmistui pari viikkoa sitten, pian ensimmäisen huivin jälkeen.
Huivi on kolmisen metriä pitkä. Neuloin huivin valkoisesta mohairilangasta ainaoikeinneuleena puikoilla no 6. Valitettavasti lankamerkki jää täysin tuntemattomaksi, sillä kaikkien kerien vyötteet ovat valitettavasti karisseet matkalla. Lankaa huiviin kului 138 grammaa.

Aluksi tein kolme pientä kolmiota  ja jätin osan silmukoista lepäämään normaalisti. Tämän jälkeen neljättä kolmiota tehdessäni otin kaikki silmukat käyttööni. Seuraavaksi rupesin jälleen  jättämään jälleen silmukoita lepäämään  ja rupesin tekemään yhä suurempia kolmoita.  Lopuksi neuloin ainaoikeaaa neljä kierrosta lepäämään jätetyillä silmukoilla ennen niiden päättelemistä.

Kolmiot pienemmästä isompaan.

Huomaa kolmioiden rajapintaan muodostuneet reikäkuviot.

Ensin kolme pikkukolmiota normaalisti. 

Neljättä kolmiota neuloessani otin kaikki silmukat käyttöön niin, 

että siitä tuli huomattavasti isompi kuin aikaisemmista. 

Ensimmäisen Wingspanini lähetin siskolleni, jonka lempiväri on violetti. 

Valkoisen Wingspanin aion antaa poikani tyttöystävälle. 

*** 

Sitten seuraavaan käsityöhön. Olen virkannut 128 sinisävyistä afrikkalaista kukkaa.  Olen käyttänyt peittoon aikaisemmista töistä jäljelle jääneitä lankoja. Seuraavaksi rupean sommittelemaan paloista torkkupeittoa. Tavoitteeni on käyttää lankavarastoni loppuun mahdollisimman pian. Ohjeen löysin Käspaikasta. 

Sinisiä afrikkalaisia kukkia.