Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wingspan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wingspan. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. helmikuuta 2013

Wingspan 3 ja punainen villapaita




Musta Wingspanini. Mustan kuvaaminen talvella sisätiloissa on vaikeaa. 
Yli kolmimetrisen mustan kuvaaminen on suorastaan ylivoimaista.




Wingspan 3

Pituus 330 cm
Lanka Esmeralda Serena (70% akryyli, 30 % alpakka)
Langanmenekki 206 g
Puikot 7 mm (käsialaani hieman liian isot)

Lankavarastoja penkoessani löysin kasiiliisen espanjalaista mustaa Esmeralda Serena alpakkalankaa (70 % akryliä, 30 % alpakkaa) Lanka on maksanut aikoinaan 9,95 markkaa ja ilmeisesti olen ostanut langat joskus 1990-luvulla Oulun Anttilasta. En yhtään muista, mitä olen aikonut tehdä langasta, mutta nyt tein siitä itselleni Wingspanin.

Huivini on 330 cm oituinen ja se painaa 206 grammaa, ts. olen käyttänyt siihen neljä kokonaista kerää (à 50 g) sekä pienen pätkän viidennestä kerästä.

Neuloin huivin ainaoikeinneuleena 7 mm puikoilla, vaikka vyötteessä suositeltiin 4 - 4½ mm:n puikkoja. Kutoset olisivat olleet paremmat, sillä nyt huivi vaikuttaa hieman löperöltä aikaisempiin huiveihin verrattuna.

Myös tässä huivissa rupesin suurentamaan kolmioiden kokoa. Lopulta toiseksi viimeinen kolmio oli niin iso, että sain kyllikseni huivista. Luulenkin, että en vähään aikaan neulo mitään ainaoikeinneuletta. En myöskään ole yhtä tyytyväinen tähän huiviin kuin aikaisempiin versioihin. Minua ei kuitenkaan huvita yhtään myöskään purkaa huivia. Yleensä en kastele enkä pingota neuleitani, en varsinkaan ainaoikeinneuleita ja pitsejäkin hyvin varovaisesti. Ainaoikeinneuleista häviää kuohkeus pingottaessa.  Lanka on kuitenkin ollut varastoissani niin kauan, että pesin huivin käsin heti sen valmistuttua. Pestessä langasta irtosi väriä ja nöyhtää melkoisesti. Tiedän siis varoa yhdistämästä huivia minkään vaalean vaatteen kanssa.


Esmeraldaa on vielä jäljellä miltei 12 kerää. Aion tehdä langasta itselleni ainakin kevyen neulepuseron tai tunikan. Tekiisi mieli kokeilla ylhäältä alas neulottua puseroa. En erityisemmin pidä neuleiden ompeluvaiheesta. enkä yllensäkään saumoista neuleissa, ja tuossa tekniikassa pääsisin molemmasta vaivasta.

Sillä aikaa kun mietin loppujen Esmeraldojen kohtaloa, voisin tehdä lokakuussa  aloittamani punaisen neuleen valmiiksi. Siitä pitäisi tulla neulepusero minulle. Olen käyttänyt neuleessa jostakin löytämääni turkkilaista neuletta, joka hyvin venyvää, mutta palautuu helposti myös kuosiinsa. Löytämässäni ohjeessa turkkilaista neuletta oli käytetty ponchoon. Halusin kokeilla, kuinka neulemalli soveltuu villapaitaan. En yleensä neulo ohjeiden mukaan mitään itselleni. Tämänkin olen mitoittanut ihan omien mittojeni mukaan. Neule valmistui nopeasti. Valitettavasti kiinnostukseni sitä kohtaan kuitenkin lopahti siinä vaiheessa, kun toinen hiha oli miltei valmis ja toinen puuttui.


Tekstin julkaisu lykkääntyi muutamalla päivällä kuvien puuttumisen vuoksi. 


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Wingspan 2



Hassuttelut on hassuteltu (ks. edellinen teksti), sitten takaisin asialinjalle.

Toinen Wingspan-huivi valmistui pari viikkoa sitten, pian ensimmäisen huivin jälkeen.
Huivi on kolmisen metriä pitkä. Neuloin huivin valkoisesta mohairilangasta ainaoikeinneuleena puikoilla no 6. Valitettavasti lankamerkki jää täysin tuntemattomaksi, sillä kaikkien kerien vyötteet ovat valitettavasti karisseet matkalla. Lankaa huiviin kului 138 grammaa.

Aluksi tein kolme pientä kolmiota  ja jätin osan silmukoista lepäämään normaalisti. Tämän jälkeen neljättä kolmiota tehdessäni otin kaikki silmukat käyttööni. Seuraavaksi rupesin jälleen  jättämään jälleen silmukoita lepäämään  ja rupesin tekemään yhä suurempia kolmoita.  Lopuksi neuloin ainaoikeaaa neljä kierrosta lepäämään jätetyillä silmukoilla ennen niiden päättelemistä.




Kolmiot pienemmästä isompaan.


Huomaa kolmioiden rajapintaan muodostuneet reikäkuviot.





Ensin kolme pikkukolmiota normaalisti. 
Neljättä kolmiota neuloessani otin kaikki silmukat käyttöön niin, 
että siitä tuli huomattavasti isompi kuin aikaisemmista. 





Ensimmäisen Wingspanini lähetin siskolleni, jonka lempiväri on violetti. 
Valkoisen Wingspanin aion antaa poikani tyttöystävälle. 

*** 

Sitten seuraavaan käsityöhön. Olen virkannut 128 sinisävyistä afrikkalaista kukkaa.  Olen käyttänyt peittoon aikaisemmista töistä jäljelle jääneitä lankoja. Seuraavaksi rupean sommittelemaan paloista torkkupeittoa. Tavoitteeni on käyttää lankavarastoni loppuun mahdollisimman pian. Ohjeen löysin Käspaikasta. 




Sinisiä afrikkalaisia kukkia. 






lauantai 19. tammikuuta 2013

Tunnustus

Hei, olen Kangastuksia ja olen käsityöaddikti. Jollen jostakin syystä tee käsitöitä, niin ainakin hankin uusia käsityötarvikkeita. Eihän koskaan voi tietää, mitä tarvitsen, eikä aina löydä, jos menen kauppaan tarkoituksella ostamaan. Siispä ostan varastoon.

Nyt on kuitenkin niin, että varastot ovat täynnä. Parhaillaan on menossa lankavarastojen tyhjennys. Neulon niin kauan kotona olevista langoista kuin niitä riittää. Sitten siirryn kankaiden pariin, jossa sama juttu. Pyrin myöntämään riippuvuuteni ja elämään sen kanssa mahdollisimman normaalia elämää.  Kiusauksia on kuitenkin joka puolella. Tänäänkin ruokakaupassa käydessäni hypistelin jo vihreää Puroa ja suunnittelin tekeväni siitä poikani tyttöystävälle kaulaliinan, vaikka entinenkin on kesken. Tulin kuitenkin järkiini ja laitoin lankakerät pois.

Sitten sorruin. Ostin itseliimautuvaa heijastinkangasta, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, mitä sillä tekisin. Kuitenkin olen ihan varma, että tarvitsen sitä vielä joskus.

Nyt kadun syvästi hairahtumistani. Elän päivä kerrallaan ja jokainen päivä tuo haasteet tullessaan.

***
Huumorijutuissakin on totta melkein toinen puoli.
On totta, että haluan päästä eroon vanhoista käsityötarvevarastoistani tekemällä ne valmiiksi tekeleiksi tavalla tai toisella. On myös totta, että kävin hypistelemässä lankoja ja ostin heijastinkalvoa.
Sekin on totta, että aloitin eilen toisen wingspanin, valkoisesta mohairista tällä kertaa. Merkkiä en tiedä, eikä vyötteistä ole jälkeäkään. Haluan antaa huivin poikani tyttöystävälle syntympäivälahjaksi.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Ensimmäinen valmis Wingspan-huivi






Wingspan ulkoilee.


Ensimmäinen Wingspan-huivini valmistui nopeasti. Pituutta sillä on 135 cm.

En tälläkään kertaa noudattanut alkuperäistä ohjetta - milloinkas noudattaisin - vaan heti idean tajuttuani rupesin muuntelemaan lehdyköiden kokoa yhä isommaksi. Käytin huiviin 270 grammaa luumunsävyistä Puroa, ja neuloin ainaoikein neuletta, puikot numero 6. Pätkävärjätyn langan vaihtuminen kauniisti kolmion vaihtuessa toi omat haasteensa. Ratkaisinkin ongelman vaihtamalla kerää aina uuden kolmion alussa. Langanpäät neuloin neuleen sisään niin, että lopulta minulla oli ainoastaan kaksi langanpäätä pujoteltavana. Lepäämään jäävät silmukat venyvät puikolla. Niinpä neuloin lopuksi pari kierrosta edestakaisneulosta ennen kuin päättelin silmukat.

Ison huivin kuvaaminen on varsin haasteellista talvisaikaan niin ulkona kuin sisätiloissakin. Ulkokuvaukset eivät oikein napanneet, sillä pakkasta -20 astetta. Sisällä puolestaan ei riitä luonnonvalo. 



Huivi kaksinkerroin. 
Huomaa kolmioiden koon vaihtelevuus.




Huivi kokonaisuudessaan. 






Lähikuva värien vaihtelusta. 


Ohje on helppotajuinen ja huivin malli herättää ainakin minun mielikuvitukseni liikkeelle. Nyt sitten pitäisi vain ehtiä neuloa kaikki mielikuvitukseni tuotteet. Neule valmistuu nopeasti, omani neuloin neljässä illassa.



Myös tutustuminen Ravelryyn edistyi sen verran, että loin sinne profiilin.

torstai 17. tammikuuta 2013

Kuinka kauan on liian kauan, kun käsitöistä puhutaan

Olen viime aikoina järjestellyt käsityöharrastuksiini liittyviä tavaroitani uudelleen. Järjestellessäni kankaita, puikkoja ja saksia sun muita tarvikkeita olen miettinyt, mistä näitä tavaroita oikein tulee. Kaupastahan niitä - eikä se ole edes oleellinen kysymys. Pikemminkin minun pitäisi kysyä itseltäni, mitä oikein aion tehdä näille kaikille langoille ja kankaille, joita tuntuu olevan ihan liikaa ja vielä ihan väärissä paikoissakin vielä.  Minun pitää saada uusi järjestys toimivaksi. Hitaasti mutta varmasti saan valmista aikaiseksi, ja kunhan löydän kaupasta mieleiseni huonekalun tarvikkeilleni, järjestely muuttuu silkaksi iloksi.

Entä mitä teen niille kaikille keskeneräisille käsitöille, joita en tunnu saavan valmiiksi mutta en henno heittää poiskaan?

Selvähän se.  Minun on ryhdyttävä tekemään keskeneräiset valmiiksi. Tilkkutöiden suhteen ei pitäisi olla vaikeuksia, kunhan saan motivoitua itseni. Tilkkutyöt eivät koskaan vanhene eivätkä muutu epäajankohtaisiksi. Sen kun surautan tilkut kasaan, viimeistelen työt ja otan käyttöön.



Tilkkutäkin tekele, yksi monista. 
Nämä blokit tein valmiiksi 1990-luvun lopussa. 
Vielä pitäisi yhdistää blokit, laittaa vanu ja tikata.


Hankalampaa on keskeneräisten vaatteiden suhteen. Aikaa on kulunut, muoti on muuttunut sen mukana ja niin olen minäkin. Mitä esimerkiksi voisin tehdä sillekin 90-luvun loppupuolella huippumuodikkaalle silkkiselle hame-jakku-yhdistelmälle, jonka leikkasi, harsin ja sovittelin, ja ompelin sieltä täältä, mutta jota en koskaan saanut käyttövalmiiksi? Sipellänkö hienon silkin tuluskukkaroiksi vai lahjoitanko harrastelijateatteriin rekvisiitaksi?

Entä mitä teen niille villapaidan tekeleille, joiden ohjeet olen aikoja sitten hukannut ja joiden potentiaaliset pitäjätkin, eli omat poikani, ovat kasvaneet kauan sitten aikuisen mittoihin? Pistänkö patalapuiksi vai puran ja teen langoista jotakin kivaa, kivaa, kunhan joskus keksin?

Ehkä viisainta onkin alkaa arkeologiset kaivaukseni uusimmista kerroksista saattamalla vaikkapa se syksyllä aloittamani kirkkaanpunainen villapaita, jonka suunnittelin valmistuvaksi päälleni viime jouluksi. Vain toinen hiha puuttuu. Motivaatio vain puuttuu.

Olen sieltä täältä käsityöblogeista lueskellut, kuinka ihanaa on tehdä käsitöitä muiden seurassa. Samalla olen miettinyt, että niin minäkin osallistuisin, jos vain olisi lähellä. Tänään sitten ilostuin: onhan niitä  ja hyvinkin lähellä.  Ja kaiken lisäksi aika pian. Sitten katsoin päivämäärää uudelleen. Hui! Sehän olisi jo ensi lauantaina. Saa nähdä. Ehkä pakkaankin villapaidan tekeleeni käsilaukkuuni (se on aika tilava) ja ilmaannun paikalle.

Villapaita minulle. 
Lankana punainen kaiku ja puikot no 4. 
Vielä puuttuu puolitoista hihaa.


Lukuisille langanpätkille sentään olen keksinyt loppusijoituskohteita. Maijan jutuissa ihastuin Wingspaniin niin paljon, että laadin itselleni käyttäjätilin Ravelryyn saadakseni itselleni oikeuden nähdä neulontaohjeen. Vielä pitäisi perehtyä palveluun paremmin osatakseni hyödyntää sitä tarkoituksenmukaisesti. Minulla on runsaasti erivärisiä Puro-keriä, joista voisin tehdä muutaman huivin itselleni ja ehkä lahjaksikin sinne sun tänne. Pikkusisko saanee ainakin violetin prototyypin, jonka aloitin toissailtana.



Wingspanin tekele. 
Luumunvärinen Puro ja puikot no 6. 
Nelisen kerää jo mennyt ja pari kerää vielä kuluu ennen kuin huivi on valmis.


Ja jos vielä wingspannailyn jälkeen jää langanpätkiä, voin loppusijoittaa ne mummonneliöihin tai vaikkapa afrikkalaisiin kukkiin, joihin ihastuin ikihyviksi. Jotakin hillittyä sävy sävyyn virkattua kaipaan. Ensin pitäisi kuitenkin loppusijoittaa kaikki riemunkirjavat puuvilangat nurkista kuljeksimasta. Näenkin jo mielessäni punaisenkukertavia ja sinivihreitä virkkuuksia, joille toivottavasti löytyy tyytyväiset ottajat.