Nurinniskoin ja muita kesäpuuhia

Muovia virkatessa 

virkkuukoukku vääntyi nurinniskoin ja lopulta katkesi. 

Niinpä tartuin puikkoihin.

Uuden huonekalun mukana tuli metreittäin kirkasta muovia, jonka silppusin  pyöröleikkurin ja viivaimen avulla ensin 5 centtimetrin levyisiksi suikaleiksi matonkuteen tapaan ja myöhemmin puolitin suikaleet saksilla. Kokeilun vuoksi aloitin silppuamisen kuitenkin mustaasta jätesäkistä, joka oli pehmeämpää muovia kuin kirkas. Mustan jätin 5-senttisiksi suikaleiksi.

Virkkaaminen kutosen koukulla oli raskasta. Virkkuukoukulta nyrjähti niskat paikoiltaan jo mustia kierroksia virkatessani. Varsi katkesi ennen kuin pääsin kunnolla käsiksi kirkkaaseen muoviin. Kaivoin paksuimmat puikot esille ja neuloin edestakaisneuletta joitakin kierroksia. Neulominen sujui paremmin. En ole vielä päättänyt, mitä teen pikkuruisella vaalealla neulotulla muovimatolla. Ehkä siitä olisi kynnysmatoksi parvekkeen oven eteen tai annan sen vessamatoksi jollekulle tarvitsevalle.

Punasävyisiä kankaita

Itsehillintäni meni epäkuntoon kesän aikana. Ostin kankaita Ikeasta (en näköjään muistanutkaan kuvata!) ja Eurokankaasta yhteensä parinkymmenen metrin verran.



Käytän nykyään hyväkseni kaikki tilaisuudet etsiäkseni violetteja, violettiin sopivia ja keltasävyisiä kankaita veljentytön lahjapeittoon. Tämän lisäksi ostin kankaita, jotka miellyttävät värisilmääni sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tulee myöhemmin.

Sini - lila - violetti -värisuora

En ole ommellut tikkiäkään pitkiin aikoihin. Kaipaan kuitenkin jo takaisin ompelukoneen ääreen. Ensin pitäisi saada kuitenkin ompelupisteeni toimintakuntoon.

Muuten vain miellytti silmää.

Ompelupisteeni uudelleenjärjestely edistyy takkuillen. Sain väliaikaiseen käyttööni pojalleni aikoinaan ostamani Lundia-hyllystön. (Annan hyllyn takaisin omistajalleen välittömästi, kun hän tarvitsee sitä.) Hyllystö ei vastaa enää makumieltymystäni, mutta otin sen käyttööni sillä ajatuksella, että saan lisää aikaa etsiä sitä täydellistä säilytysratkaisua, jota en ole vieläkään löytänyt.

Lundia-hylly on hätäratkaisu, heikko kompromissi, sekä ulkonäön suhteen että toiminnallisesti, sillä hylly vie kalliasarvoista lattiapinta-alaa juuri sen verran, ettei ompelupisteeseeni sovikaan enää edes se Ikean edullinen pyökkitaso, jota pidän yhä varteenotettavana vaihtoehtona leikkuutasoksi.

En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että jossakin minua odottaa täydellinen lipasto tilkkutöitäni varten. En vain ole löytänyt sitä vielä.

Irroitelkaamme! Sekä suo siellä, vetelä täällä.

Eikä tälläkään kerralla valokuvia.

Modernin suuntauksen tilkkutöissä on tärkeää irroittelu. Denyse Schmidt neuvoo Sew mama sew -blogin artikkelissa Essential Guide to Quilt Making series excerpt: Improvisational Patchwork with Denyse Schmidt unohtamaan kaikenlaisen vatvomisen ja vatuloinnin tilkutöitä ommeltaessa. Töihin pitää käydä käsiksi arkailematta. Tykkään tuollaisista neuvoista: Pitää uskaltautua heittäytyä kankaiden ja ompelukoneen vietäväksi! Pitää uskaltaa jättää kaikenlainen nysväily!

Viime aikoina on ollut niin helteistä, että en ole juuri jaksanut ajatella tilkkutöiden tekemistä. Kiinnostuksen kohteeni ovat olleet enemmän sisustusseikoissa. Minusta on tulossa varsinainen Ikean mannekiini, sillä Ikea tuntuu olevan kohtaloni. Sieltä löytyy kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Löysin Ikean sivuilta mm. käsittelemättömän pyökkipuisen pöydänkannen (Gerton) sekä säädettävät pöydänjalat (Gerton). Laskeskelin, että pöytälevystä tulisi ihan siedettävä petsauksen ja mehiläisvahakäsittelyn jälkeen ja pöydänjalat voisin säätää selkääni miellyttävään korkeuteen.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Olen etsiskellyt myös erilaisia laatikostoratkaisuja, tosin aika heikoin tuloksin. Kokopuiset laatikostot ovat joko aivan liian kalliita tai ihan hirveän rumia. Pitkin hampain päädyin lopulta Ikean Malm-lastulevylipastoihin. Laskeskelin, että tarvitsisin lipastoja vähintäänkin kaksi.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Tästä seuraakin sitten uusia ongelmia: Pyökkipuinen pöytätaso pitää vaihtaa rautakaupan mittojen mukaan sahattuun liimapuulevyyn pyökkipuisen pituudesta puuttuvien 5 - 10 sentin vuoksi, mistä sitten päästäänkin vanhaan kaunaani mäntyä kohtaan. Männyn kellastumisen voi peittää petsillä ja mehiläisvahalla, mutta silti jää harmituksen aihe, sillä mänty on aivan liian pehmeää materiaalia minun makuuni.

Kunhan ilmat viilenevät muutaman asteen, jaksan taas rautakauppoihin. Siihen saakka ei liikahda huonekalukaan vaikka mielessäni olen sisustanut ompelunurkkaukseni ihanaakin ihanammaksi ynnä erityisen tehokkaaksi ja toimivaksi kerran toisensa jälkeen.

Ufoja ja uusia käsityösivuja blogiin

Käsityörintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta, sillä olen pakertanut keskeneräisten töiden kimpussa. Hiki on virrannut, kun olen yrittänyt tikata käsin sinistä esikoisen peittoa. Käsin tikatessa majottaudun sängylle läppäri seuranani ja olen puolittain peiton alla. Hiki virtasi silloinkin, kun ompelin ompelukoneen avulla kasaan Salmiakkiruutuja-peiton etuosaa. Tietysti helle tuo omat rajoitteensa, mutta oli siinä mukana tuskanhikeäkin, kun yritin saada punaisen taustakankaan taipumaan tahtoni alla epäsymmetrisen vasemman alakulman kohdalla.

Olen lisännyt blogiini uusia sivuja. Toisella sivulla on nimensä mukaan  muita käsitöitä (kuin tilkkutöitä). Toinen sivu sai nimekseen Tilkkuilutarvikkeita. Sinne kerään tilkkuiluun liittyviä linkkejä. Olisi näköjään aika ruveta hyödyntämään nettikangaskauppjen tarjontaa. Kävin nimittäin torstaina Eurokankaassa ja totesin senhetkisen tikkutyökangastilanteen aika onnettomaksi - täällä mainitsemani kassialennus taas oli melkoisen masentava. Havaintoni ovat torstailta enkä tietenkään voi tietää, miten ihania kankaita oli tarjolla maanantaina, ihan alussa.

Minun piti äkkiä heittää sivulle nettikangaskauppoja ja ruveta sitten tekemään ihan muuta. Toisin kuitenkin kävi. Sain pari vaivaista linkkiä kasaan, sillä minun oli ihan pakko ruveta netti-ikkunaostoksille. Selasinkin miltei kaikki tilkkutyökankaat läpi. Hyvä, että en kuitenkaan ruvennut ostoksille. Teki mieli tehdä runsaasti heräteostoksia, mutta maltoin kuitenkin mieleni vielä. Tein kiltisti ostoslistan ja palaan asiaan sitten, kun pahimmat mieliteot laantuvat. 

Margaret Miller Presents Easy Pieces

(Linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=rlso_25BzZY)



Illalla - ei kun yöllä! - muistin, että omistan  Margaret Millerin Easy Pieces - Creative Color Play with Two Simple Quilt Blocks. C&T Publishing, 1998.

Muistan, että kun sain kirjan käsiini joskus vuosituhannen vaiheessa, pidin kirjaa modernina ja hyvin kiinnostavana. Kirja on yhä - yli kymmenen vuotta myöhemmin - moderni ja kiinnostava. En yhäkään pidä amerikkalaisten tavasta tunkea violettia ja joulunpunaista samaan työhön vierekkäin. Margaret Milleriä googlaillessani löysin hänen kotisivunsa (jota en kuitenkaan uskalla linkittää tähän, ettei Chromen haittaohjelmatorjuntayksikkö pillastuisi*)) sekä tämän Youtube-filmin.

Tässä olisi kuitenkin ratkaisu Art Deco -suunnitelmilleni, joista kirjoitin jokin aika sitten.



---

*) Vaikuttaa siltä, että joidenkin tilkkutaiteilijoiden hylätyty kotisivut ovat varsinaisia haittaohjelmapesiä. Arvailen tässä itsekseni, kumpi yleensä tulee ensin: kotisivujen hylkääminen vai haittaohjelmat. Haittaohjelmien olemassaolo on melkoisen tuskallista minun kaltaisille linkittäville bloggaajille. - Ei siis linkittämistä sivuilta, josta WOT ei ole ihan varma.

Craftsy-craftsy-craftsy

Nyt se sitten tapahtui: hurahdin Craftsy'iin.

Eilen loin tilin Craftsyyn ja tilasin ensimmäisen - ilmaisen! - tilkkutyöoppituntini, Elisabeth Hartmanin Creative Quilt Backs, jossa neuvotaan, miten tehdään supermuodikas "scrappy back". Tosin tuonkin tiesin ennestään; teinhän serkuspeiton takakappaleenkin tilkuista ihan oman pääni mukaan. Sitäpaitsi Betsy käyttää tuumanmittoja, eikä niistä ole apua kangaskauppaan mennessä. Ihan itse pitää laskea kankaanmenekki. Hauskinta oppitunneissa on muiden tilkkuilijoiden kysymykset ja kommentit.

Kohta aion katsoa ohjelman uudestaan. Ja ihan varmasti tilaan sieltä vielä jonkin kurssin - tai oikeastaan monta kurssia - itselleni.

Kertaus on opintojen äiti: värioppia ja vähän muutakin jutustelua

Eilen pistin blogini hetkeksi lukkojen taakse blogisiivouksen ajaksi.

Kankaiden valinta tilkkutöihin joko onnistuu tai ei onnistu joko värien tai kuosien suhteen. Sama koskee muitakin käsitöitä. Värisilmää voi kuitenkin kehittää, ellei ole sattunut saamaan syntymälahjana absoluuttista värisilmää. Värioppia voi opiskella. Kuvia voi ihan vain katsoa ja yrittää löytää sen jujun, mikä yhdistää tai erottaa siinä olevat värit (ja muodot). Voi myös miettiä, miten ne vaikuttavat katsojaan yhdessä ja erikseen.

 Jos on sattunut nukkumaan koulun kuvaamataidon tunneilla, ei hätä ole tämännäköinen. Värioppia käsitteleviä artikkeleita löytyy kirjoista ja netistä.

Sew mama sew -blogista löysin postauksen kankaiden värisävyjen valinnasta.
(http://www.sewmamasew.com/2014/07/essential-guide-to-modern-quilt-making-series-principles-of-color/ . Tämä pitää tutkia perusteellisesti.

Myös kuosien yhdistämistä ja sommittelua toimivaksi kokonaisuudeksi voi opetella. Mistä päästäänkin sitten ajatukseen, kuinka omistajansa hylkimä rumiluskangas saattaakin näyttää oikeassa ympäristössä suorastaan kauniilta.

Tästä on ollut puhetta mm. Tilkunviilaajan blogissa ja muuallakin olen löytänyt mainintoja tästä. Pisimmälle tämän ajatuksen ovat vieneet tilkkuilijat osallistumalla Ugly Fabric -kaltaisiin haasteisiin (http://inthebaguglyfabricquiltchallenge.blogspot.fi/ ). Mutta ei tästä nyt tämän enempää. Keittiö pitäisi siistiä ja sämpylätkin ovat loppuneet. Saa nähdä, haluanko kuitenkaan ruveta leipomaan tässä helteessä.

Työpöytäni ilman ompelutarvikkeita.
Valmistin työpöydän puutavaraliikkeessä mittoihin sahatusta tammisesta työtasosta.

Hioin, petsasin ja vahasin pöytätason ennen valmiiden jalkojen ruuvaamista paikoilleen. 

Ompelu- ja työnurkkauksen sisustamissuunnitelmat eivät edisty vieläkään toiminnan tasolla, sillä en halua tehdä hutihankintoja. Kunhan muhittelen erilaisia vaihtoehtoja ratkaistakseni yhden ongelmalliseksi muodostuneen nurkkauksen ulkonäköongelman:

- miten päästä eroon banaanilaatikoista, joissa oleilevat lukuisat keskeneräiset tilkkutyöt tarvikkeineen
- entä miten naamioisin rumahkot käsityölehtiä ja lankoja sisältävät muoviset Ikea-laatikot näkymättömiin
- leikkuualustan sijoittaminen huonekalun päälle = otanko käyttööni pähkinäpuisen senkin vai ostanko uusvanhan lipaston, joka EI saa olla lastulevyä. Jos otan senkin leikkausalustaksi, tarvitsen kuitenkin jonkin korvaavan huonekalun tavaroiden säilytykseen ja tv:n alustaksi
- ompelutarvikkeiden sijoittaminen käytännöllisemmin näkösälle = rakennan seinähyllyn tai -hyllyjä, joille voin asetella puiset pikkulaatikostot. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa valmiiksi mittoihin sahatusta puutavarasta.
- suunnitteluseinä = ei aavistustakaan, kuinka voisin toteuttaa tämän!

Blogisiivoustauko

Pidän pienen blogisiivoustauon. Sain osan blogirullista uuteen uskoon. Vielä pitäisi muokata muuta aineistoa. Palaan kyllä takaisin, kun saan siivottua täällä.

Ideoita, halpoja kankaita ja rönsyileviä siivousprojekteja

Uusia ompeluksia ei ole esittää, kun kaikki aika on mennyt kodinkohennuksen parissa.

Suursiivous jatkuu pikkuhiljaa. Urakointi sopii parhaiten luonteenlaatuuni. Toisinaan tämä ominaisuus kuitenkin saa minut miltei epätoivoiseksi, kun kerralla pitäisi saada valmista, mutta kun aina ei saa. Toisinaan pitää levätä ja uusia sivuprojektejakin syntyy miltei ihan huomaamatta. Niin kävi nytkin. Tekisi mieleni sisustaa ompelunurkkaukseni ihan uuteen uskoon. Tarvitsisin uusia huonekalujakin. Tarpeeksi korkea huonekalu leikkuualustaksi olisi hyvä. Tarvitsen myös seinähyllyjä pikkutavaroille ja jonkinlaisen säilytyskalun skannerilleni. Sovitusseinäkin olisi hyvä. Jne.


Ensi viikolla alkaa Eurokankaan kassikampanja:

"

Täytä itse kassi kankailla!

Täytä kassi kampanjakankailla ITSE niin täyteen kuin haluat ja maksat koko kassista vain 10,-

Voimassa niin kauan kuin kampanjakankaita riittää. KAMPANJA ALKAA 14.7."

Siispä nenä kohti Eurokangasta ensi viikolla. Saa nähdä, löytyykö sieltä mitään tilkkuiluun sopivaa kangasta. Vaikka tässä mainostankin Eurokankaan ale-kampanjaa, teen sen ihan ilman sponsorointia. Ajattelin vain, että halvat kankaat kiinnostavat muitakin kuin minua.

Mattoja ei voi koskaan olla liikaa.

Löysin jälleen yhden hyvän Strömsö-vinkin, jossa neuvotaan, miten voi valmistaa pyöreä matto hulavanteen avulla. Lee Esselströmin neuvot näyttävät ihan toimivilta. Hän käyttää loimilankana joustamatonta lankaa. Tämän hän pingottaa hulavanteen ympärille tiiviisti. Kuteena hän käyttää joustavaa trikoota.

Alussa hän pujottaa kuteen aina neljän loimen yli kerrallaan, jotta keskustasta ei tule paakkuista. Myöhemmin hän pujottaa kuteen kahden loimen yli ja lopulta joka toisen loimen yli. Lointa eikä kudetta ei saa kiristää liikaa, jotta matosta ei tule kuperaa.

Kun matto on halutun kokoinen. kudelma irroitetaan hulavanteesta ja loimilangat solmitaan ja pujotellaan maton sisään purkautumisen estämiseksi.



Voipa olla, että käyn vielä ostamassa hulavanteen ja kalalankaa. Matonkudetta minulla on jo valmiiksi.

Suursiivousta siellä sun täällä

Eilen aloitin suursiivouksen blogissani. Rupesin katselemaan marginaalissa olevia blogirullia sillä silmällä, että luettavuutta pitäisi parantaa. Kun tunkee yhteen blogirullaan ison määrän blogeja, alimmaiset, harvoin päivittyvät, päätyvät kovin harvoin luettavakseni. Lisäksi jako "moderneihin" ja "traditionaalisiin" tilkkuilijoihin on kovin keinotekoinen. Yleensä raja ei kuitenkaan ole ihan niin jyrkkärajainen. Näiden syiden vuoksi myllään blogirulliani. Myös muutama muu seikka pitää tarkistaa blogissani. Nyt minulla on käytössäni yhdenlainen tekijänoikeuslisenssi ja on pari muutakin juttua, joiden sanankäänteitä pitää tarkistaa. Tarkoitukseni on lisätä tiedonkulkua ja vuorovaikutusta. Näillä spekseillä se ei kuitenkaan toimi. Paneudun asiaan heti, kun ehdin suursiivoukseltani täällä kotona.


Tänään aamuni alkoi lajinmäärityksellä. Makuuhuoneen ikkunan siitepölyverkko repsottaa hieman yhdestä kulmasta, ja siinä on ihan selvästi hyönteisen mentävä aukko. Aamulla havaitsin tuuletusikkunan yläpuolella koiperhosen, tai oikeammin kaksi. Ties kuinka kauan ovat majailleet meillä! Ensimmäinen reaktioni oli suorastaan primitiivinen: - Yäk, yäk, yäk! Minähän en ala tuholaisten kanssa asustelemaan. Niinpä sitten aloitan suurisiivouksen kotonani. Onneksi nyt on sopivan viileää ja pilvistä, joten myös ikkunoiden pesu  onnistuu mainiosti. (Keväällä oli ihan liian aurinkoista, kuumaa ja tukalaa.)

P.S. Hyvät Fibonacci-ohjeet löytyvät Kat & Cat Quilts -blogista

Paljon puolivalmista

Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.

Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.

Rupesin nimittäin  pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen  keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.

On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.

Kassitehtailua 2

Kelpaa taas käydä ostoksilla. 

Minäkin halusin uudet kauppakassit, mieluiten punaiset. Koska tukevien yleiskankaitteni joukossa ei ole yhtään punaista päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, Ikean patjakangasraitaiseen kankaaseen, jonka hankin vuosia sitten tyynyjä ja ties mitä varten.

Ompelin kaksi samanlaista kassia. Kangasta näihin meni yhteensä noin metrin verran: yleiskangasta metrin pituinen pala ja punaista tähtikangasta vajaan puolen metrin verran. Taskukankaan vahvistin kauttaaltaan tukikankaalla, jossa oli kaksipuolinen liimaus. Olen ostanut tukikankaan kauan sitten, enkä muista enää, onko se vartavasten tarkoitettu tätä varten. Oli miten oli, hyvin näyttää toimivan. Kassin sankoja vahvistin kiinni silitelttävällä palttausnauhalla.

Lisäksi käytin pienen pätkän punaista kanttinauhaa taskunsuissa ja neljä valkoista helmiäisnappia koristeeksi. Oikeasti olisin halunnut punaiset napit, mutta nappipurkissani ei ollut kahta samannäköistä tarpeeksi suurta punaista nappia. Ompelulankana on ihan tavallista polyesterlankaa Eurongangas-laatua.

Kasseissa ei ole taaskaan vuoria, sillä halusin pitää kassit mahdollisimman kevyinä. (Patjakangas on todella tukevaa.)


Ikean kangasta jäi vielä puolisen metriä, ihan tarpeeksi tyynyä varten. En ole kuitenkaan varma, haluanko enää patjaraitaisen tyynyn. Se muoti oli ja meni jo. Kai.


Lisäys 26.6. klo 16.55

Kaksi kauppakassia

Strategiset mitat: 41 cm x 46 cm 
pohjan syvyys 14cm
kädensijojen pituus 3,5 cm x 42 cm 

Tarvikkeet yhteen kassiin x 2:
44 cm x 100 cm  Ikean patjaraitaa kassiin

Kädensijoihin:
2 kpl 8 cm x 45 cm patjaraitakangasta
2 kpl 5 cm x 45 cm tähtikangasta
2 kpl 45 cm palat pikapalttausnauhaa tukirakenteeksi

Taskuun:
2 kpl 20 cm x 43 cm punaista tähtikangasta (tilkkutyölaatua)
43 cm punaista vinokaitaleetta
20 cm x 43 cm silitettävää tukikangasta, jossa on molemminpuolinen liimaus
punaista ompelulankaa
paksu ompeluneula

Ompelin kassit pussiksi niin, että niissä ei ole pohjasaumaa. 

Taskut ovat ns. paikkataskut. Kiinnitin ensin kahtia taitetun vinokaitaleen taskunsuuhun nurjalta puolelta kankaiden väliin. Tämän jälkeen ompelin tikkauksen taskunsuun reunaan koristeeksi ja kiinnittämään vinokaitaletta. Tämän jälkeen silitin tukikankaan tähtikankaiden väliin. 

Kiinnitin taskun kassiin niin, että ompelin ensin alasaumat nurjalta puolelta ja tämän jälkeen tikkasin taskun oikealta puolelta. Taskun reunat kiinnittyvät sivusaumoihin. Ompelin muutamia pystyompeleita taskuun jakaakseni taskuosan pienemmiksi osiksi, yhteensä neljäksi taskuksi.

Tänään kuitenkin aion purkaaa yhden taskutikkauksen, jotta isoimpaan taskuun mahtuisi lehti vaivattomasti.

Kassin sivusaumat ompelin edestakaisissaumoina. Ompelin pohjiin 14 cm:n sisäotot. En leikannut kolmioita irti, koska haluan pohjan olevan mahdollisimman tukeva.

Kassin kädensijat ompelin niin, että ensin silitin patjaraitakankaaseen pituussuunnassa kaksi taitetta ja taitoin reunat kohti keskustaa.  Samalla silitin pikapaltteen kankaan taitteiden sisään. Tämän päälle neulasin vinokaitaleen tähtitilkkukankaasta ja ompelin 5 ommelta vieretysten pitämään kankaat yhdessä ja tukevoimaan kädensijoja.

Kiinnitin kädensijat kassiin samalla, kun käänsin kassien suut. Viimeiseksi ompelin koristeeksi kaksi isoa nappia. 

Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä

Vinokaitaletehtailua

Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 

Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 

Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia

 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.

Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.

Päästin kuvausassistentin lepäämään. 

Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 

kuin postittaa peitto. 

Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 

Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 

Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

Ne, jotka apua tarvii ... tai jotakin

Minijääkausi suorastaan pakottaa pysymään sisällä käsitöiden parissa - täällä on ollut useamman päivän ajan hyytävän kylmää ja tuulista -  ja mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin afrikkalaisten kukkien punominen peitoksi. Päättelykykyäkin olen käyttänyt jonkin verran. Pujottelin viimeisiä lankoja piiloon ennen kuin kävin eilen reunuksen tekoon. Tänään etusormeni onkin sitten taas ihan hellänä virkkaamisen jäljiltä ja olen pitänyt toipumislomaa tämän päivän selailemalla nettiä. Jatkan virkkaamista huomenna, kunhan sormeni toipuu rasituksesta. Toivon mukaan saan peiton valmiiksi viimeisten lankojen päättelyä myöten.


Muistatteko vielä Pave Maijasen Pidä huolta -biisin? Se oli kova juttu 80-luvulla.
Ylen uutissivuilta lueskeltuani forssalaisesta vaatteiden kierrätyspisteestä päädyin lopulta SPR:n sivuille tilaamaan lastenvaatteiden kaavoja, sillä mikä olisikaan mainiompaa kuin auttamalla itseäni pääsemään eroon vuosia sitten lapsilleni ostamistani vaatekankaista voisin myös auttaa apua tarvitsevia lapsia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatelahjoituksia otetaan vastaan syksyyn saakka. Toivottavasti saan tarkempia tietoja aikatauluista  paluupostissa kaavojen mukana juhannuksen jälkeen.

SPR:n sivut: http://www.punainenristi.fi/lahjoitukset/vaatelahjoitus/tee-itse-avustustarvikkeita


Myöhemmin voisin neuloa myös sukkia tai vaikka Äiti Teresa -peittoja. Näin saisin myös lankavarastoani vajaammaksi.  (Ohje: http://www.vaaka.org/sites/default/files/pdfs/Tilkun_ohje.pdf )

Ja mikä parasta, voin toimittaa lahjoitukseni suoraan Turun Konttiin ilman rahtimaksuja. Tosin toimituskuluja olisi ehkä bussimaksun verran, mutta ei sekään haittaa, kun heinäkuussa bussimaksutkin halpenevat meillä päin.

Ihan oikeasti mieltäni lämmittää ajatus, että voisin olla avuksi jollekin tuntemattomalle lapselle jossakin ikävässä ja kolkossa paikassa.

Uudet ideat painavat päälle, vaikka keskeneräisiä töitä olisi yhä vaikka muille jakaa

 Pitänee täydentää edellisen postauksen kolmioiden ompelemisohjeita muutamalla kuvalla. 

Tässäkin kuvassa on  ongelmakohta, joka on ratkaistavissa ratkojan avulla. 

Teen lisäyksen ohjeesen sitten, kun olen ommellut kaitaleita yhteen ja ottanut siitä valokuvia. 

Olen hiljalleen ommellut uusimman serkuspeiton kolmiotilkkuja kaitaleiksi. Enää oikea alareuna puuttuu. Epäröin hieman, sillä minulla ei ole aavistustakaan, kuinka leveä peitosta olisi tulossa alkuperäissuunnitelmieni mukaan. Pitäisi ommella muutama tilkkukaitale yhteen, jotta voin laskea lopullisen leveyden. Pituuteenkin tilkkukaitaleiden yhdistäminen vaikuttaa saumavarojen verran. Tällä työllä ei oikeastaan ole kiire, mutta haluaisin sen pois roikkumasta seinältäni. Luultavasti ompelen tilkkupinnan valmiiksi ja pistän sen odottamaan rauhallisempia aikoja, jolloin ehdin tikkaamaan lisäämään reunakaitaleen.

Noin 77 afrikkalaista kukkaa

Olen myös virkannut lisää sinisiä afrikkalaisia kukkia äitini lahjapeittoon. Laskin, että minulta puuttui 77 kukkaa. Muutamasta puuttuu viimeinen kierros ja sitten pääsen sommittelemaan peittoa. Sitten pitää virkata puuttuvat kukanpuolikkaat ja ommella nekin reunoihin ennen kuin pääsen virkkaamaan reunuksen ja siistimään viimeiset langanpäät. Olen kyllä virkannut langanpäitä kukkien sisään, mutta vielä voisin pujotella niitä virkkauksen sekaan ja sitten leikata ylimääräiset pois. Tavoitteeni on saada peitto valmiiksi juhannukseen mennessä.

Kaiken tämän lisäksi päässäni kihisee ideoita. Toiselle veljentytölle (N2) olen löytänyt yhdestä tilkkukirjasta kivan mallin, jota ideoin omien mieltymysteni mukaan. Siitä sitten aikanaan. Hänen sisarelleen (N1) ja hänen puolisolleen (H) sitä vastoin oli vaikeampi keksiä mitään kivaa mallia. Aluksi ajattelin jotakin aivan ultramodernia, mutta mielikuvitus ei vaan raksuttanut. Tuntui jatkuvasti siltä, että joku muu oli jo ehtinyt keksiä kaiken, mikä miellyttää silmiäni. Sitten luin Facebookista, että N1 on kiinnostunut 20-luvun puvuista. Siinä se sitten oli! Art decosta löytäisin kaikkea kivaa, ja löysinkin ihanan pienen viuhkakuvion, jota muuntelemalla saan kivan blokkimallin. Todennäköisesti pääsen kokeilemaan paperimallineen käyttöä (paper piecing) ja pääsen puhelinluettelosta vihdoinkin eroon.

Kolmioiden ompeleminen pinnaksi

Yleisin tapa ommella kolmioita tilkkupinnaksi lienee ommella kolmiot riveittäin vaakasuoraan yhteen. Netissä on useita ohjeita, miten tämä kannattaa tehdä, jotta kolmioiden kärjet kohdistuvat kauniiksi, mutta linkitän nyt Sassy Quilterin ohjeeseen. Ohje on hyvä ja selkeä ja mukana on paljon kuvia.

En tiedä, kuinka yleistä on ommella kolmiot 45 asteen kulmassa vinottain, diagonaaliin. Salmiakkiruutuja ommellessani mielistyin tähän tapaan, koska pystyin parhaiten hahmottamaan tilkkupinnan kuvion. (En piirtänyt tilkkupinnasta mallia vaan suunnitelmat olivat ja elivät mielikuvituksissani.)


Tässä on lähtötilanne: tilkut "suunnitteluseinälläni" nuppineuloilla kiinnitettynä.

Aloitan tilkkujen yhdistämisen ylhäältä vasemmasta laidasta.

1. tilkkujono silityslaudalla. 

1. tilkkujono seinällä. 

Mutta aloitetaanpa ihan alusta: 

Kokeeksi yhdistän joitakin tilkkuja riveittäin (perinteisesti).

Tilkkuja yhdistäessä ei kannata säästellä nuppineuloja. 

Kulmat pitää kohdistaa huolellisesti.

Muista saumanvarat. 

Tilkkutyöjalasta on paljon apua.

Tämän jälkeen rivit voidaan yhdistää. 

Muista kohdistaa kulmat. Käytä nuppineuloja.

Kolme tilkkua yhdistetty riviksi. 

Huomaa yläkulmien tarkka kohdistus. 

Tilkkujen nurjalta puolelta pilkottaa korvat, jotka on syytä tasoittaa leikkurilla tai saksilla. 

Toisen rivin tilkut ommellaa yhteen samoin kuin ensimmäisen rivin tilkut. Tässä vaiheessa voi myös vaihtaa tekniikkaa, kuten minä tein - tilkkujonojen yhdisteleminen alkaa. 

 Vinoneliö eli timantti (diamond).

Silitä saumanvarat riveittäin ja jonoittain 

vuorotellen oikeaan ja vasempaan kohdistamisen helpottamiseksi. 

Ensimmäisen jonon kokoamista. 

                                            Ensimmäinen tilkkujono silitettynä silityslaudalla.

Toinen tilkkujono silityslaudalla. 

2. tilkkujono on miltei valmis. Vain yksi tilkku puuttuu jonon yläpäästä. 

1. ja 2. tilkkujono seinällä vierekkäin. 

En ole tasoittanut rivejä enkä ommellut niitä vielä yhteen.

Tällaista on tilkkujonojen yhdistäminen - ei erityisemmin vaikeaa. Kulmienkin kohdistaminen on ihan yhtä helppoa kuin riveittäin ompeleminen. Tässä kuitenkin välttyy ylettömän paksujen saumakohtien ompelemisen. Tässä on hyvin tärkeää saumanvarojen silittäminen vuorotellen oikealle ja vasemmalle.

Vielä kaksi vinkkiä. 

Ommellessasi kolmioita vinoneliöiksi (vastaa kolmiorivien yhteen ompelemista) kohdista kolmioiden kaikki kulmat yhteen. Käytä tarvittaessa nuppineuloja. Tässä on tapaus, joka ommellessa lipsahti vinoon ja jouduin purkamaan saumaa jonkin verran lopusta. Korjaaminen kannatti, sillä sain näistä kolmioista kauniin vinoneliön.

En ollut kolmioita leikatessani huomannut kangaskaitaleen epätasiaisuutta. Huomasin sen kuitenkin silmämääräisesti kolmioiden kulmia kohdistaessani. 

Vino reuna on havaittavissa myös kolmioviivaimen avulla. 

Tässä tarvitaan leikkuria joko ennen ompelemista tai ompelemisen jälkeen. 

Tuloksena on siisti vinoneliö. 

Ja vielä kolmas kaupan päälle: Muista silittää kaikki ompelemasi saumat. Joka kerta ennen kuin ompelet jotakin uutta päälle. 

Jäikö jotakin epäselväksi? Kysy, jos jäi. Vastaan kysymyksiinne mielelläni. Olisi kiva lukea myös kommenttejanne. Neuvon mielelläni omien kykyjeni mukaan. Kysymyksenne ja kommenttinne voivat myös auttaa minua muokkaamaan tätä postausta entistä havainnollisemmaksi. 

Oli muuten yllättävän vaikea laatia ohjeita asiasta, jonka tuntee kuin omat taskunsa. Ja siinäpä se pulma onkin: miten saada esitettyä asiansa tarpeeksi selkeästi ja yksityiskohtaisesti olematta kuitenkaan pitkästyttävä.