Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tikkaaminen/Quilting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tikkaaminen/Quilting. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ufoja ja uusia käsityösivuja blogiin


Käsityörintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta, sillä olen pakertanut keskeneräisten töiden kimpussa. Hiki on virrannut, kun olen yrittänyt tikata käsin sinistä esikoisen peittoa. Käsin tikatessa majottaudun sängylle läppäri seuranani ja olen puolittain peiton alla. Hiki virtasi silloinkin, kun ompelin ompelukoneen avulla kasaan Salmiakkiruutuja-peiton etuosaa. Tietysti helle tuo omat rajoitteensa, mutta oli siinä mukana tuskanhikeäkin, kun yritin saada punaisen taustakankaan taipumaan tahtoni alla epäsymmetrisen vasemman alakulman kohdalla.

Olen lisännyt blogiini uusia sivuja. Toisella sivulla on nimensä mukaan  muita käsitöitä (kuin tilkkutöitä). Toinen sivu sai nimekseen Tilkkuilutarvikkeita. Sinne kerään tilkkuiluun liittyviä linkkejä. Olisi näköjään aika ruveta hyödyntämään nettikangaskauppjen tarjontaa. Kävin nimittäin torstaina Eurokankaassa ja totesin senhetkisen tikkutyökangastilanteen aika onnettomaksi - täällä mainitsemani kassialennus taas oli melkoisen masentava. Havaintoni ovat torstailta enkä tietenkään voi tietää, miten ihania kankaita oli tarjolla maanantaina, ihan alussa.

Minun piti äkkiä heittää sivulle nettikangaskauppoja ja ruveta sitten tekemään ihan muuta. Toisin kuitenkin kävi. Sain pari vaivaista linkkiä kasaan, sillä minun oli ihan pakko ruveta netti-ikkunaostoksille. Selasinkin miltei kaikki tilkkutyökankaat läpi. Hyvä, että en kuitenkaan ruvennut ostoksille. Teki mieli tehdä runsaasti heräteostoksia, mutta maltoin kuitenkin mieleni vielä. Tein kiltisti ostoslistan ja palaan asiaan sitten, kun pahimmat mieliteot laantuvat. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Paljon puolivalmista




Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.






Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.





Rupesin nimittäin  pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen  keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.

On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan



Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.




Lähikuva peiton etupuolelta. 
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 
Peittoa kannattelee kuopus. 


Peiton etupuoli


Peiton takapuoli



Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 


Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 









1000 ja 1 hakaneulaa.





Ja kaasu pohjaan. 


Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)



Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saahan sitä haaveilla. :)


Taustaa: Tilkkutöiden tikkaaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani. Ensiksi minulla oli ihan surkea kone, jolla sai ihan joutavanpäiväistä tikkiä, ja sitten kun ostin uuden ja toimivan, tilkkupeittojen sullominen koneen ahtaaseen työtilaan vaatii pitkää pinnaa ja paljon tuumaustaukoja, kun ne pitkät pinnat meinaavat loppua vähän väliä.

Muistui tässä mieleeni omat haaveeni lueskeltuani Tilkkutaiwaan Hannelen blogista, kuinka hän on tehnyt tuttavuutta uusimpaan apuväineeseensä, aivan ihanaan pitkäkätiseen. -  Ompelukonetta valitsessani valintaperusteista tärkeimpiä oli se, että koneella voi tikata tilkkutöitä. Päädyin valinnassani Berninan 4-sarjaan (linkki Berninan sivuille), joka ilmeisesti on korvattu muilla, uudemmilla ja tehokkaimmilla sarjoilla. Silloin aikoinaan ompelukoneeni, Kaunokaiseni, oli kuitenkin jotakin uutta ja ihmeellistä. Siinä oli kaikki tarvitsemani ja vielä vähän enemmänkin: Koneen toimintamahdollisuuksia pystyy laajentamaan tekemällä investointeja.

Pistin visusti korvan taakse talteen tiedon, että ompelukoneeni voidaan myös yhdistää tikkauspöytään niin, että se toimii kuin pitkäkätinen (Bernina Quilt Frame, linkki). YouTuben Berninan sivuilla on kaksiosainen opastusvideo, josta näkee, kuinka tämä tapahtuu varsin näppärästi. (BERNINA quilt frame instruction part 1 of 2 ja BERNINA quilt frame instruction part 2 of 2). Yksityiskohtaisten ohjeiden avulla uskoisin pystyväni kokoamaan ja aloittamaan pitkäkätistelyni melko näppärästi. Tähän asti kaikki näyttää sangen lupaavalta.

Sitten tulee se iso mutta: Suomesta ei saa isoja konetikkauskehyksiä vain marssimalla Berninan jälleenmyyjän puheille vaan se pitää tilata jostakin kauempaa. Toinen iso mutta on hinta. Ei ole aavistustakaan, mitä tuollainen Berninan tikkauskehys maksaisi euroissa. eBaysta löysin joitakin 5":n konetikkaustikkauskehyksiä 500 - 600 euron tienoilla - ei siis mikään paha hinta säästäväiselle ihmiselle, jos vielä löytäisin sellaisen, joka toimitettaisiin Suomeen saakka. Koska eBaysta ei ole apua, pitänee tiedustella merkkiliikkeestä. Samalla voin vaihtaa vääränkokoiset puolat, jotka ostin sieltä aikaisemmin keväällä. (Tällä kertaa otan mukaan mallikappaleet.) Sitten rupean säästämään saadakseni unelmasta totta.

Ehkä vielä jonakin päivänä saan vuosia haaveilemani ompelukehyksen. Saahan sitä haaveilla, eikö vain. :)



keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Tilkkutyön konetikkausvideoita YouTubessa

Sormenpääni ovat hieman hellinä eilisestä käsintikkauksesta. Niinpä minulla ei ollut kiirettä jatkaa työtä heti aamutuimaan, vaikka enää onkin ainoastaan muutamia tikkausrivejä jäljellä. Sitten on tietenkin reunuksen lisääminen, mutta sen hoidan osittain ompelukoneen avulla.

YouTube on pullollaan täynnä mainioita opasvideoita. Tikkaamiseen löytyy ohjeita aloittelijoille, kuten esimerkiksi tämä Wendy Butler Bernsin video, jossa käytetään tikkaamisen apuna yläsyöttäjää (walking foot). Tästä on pienen klikkauksen takana pääsy muihin Craftsy'n videoihin, joista näyttää löytyvän neuvoja laidasta laitaan.

Pientä salapolisityötä tekemällä taas on pääsy muihin Wendy Butler Bernsin tikkausvidoihin!

Pidän myös Leah Dayn Free Motion Quilting Project -videoista.  Näissä riittää katselemista vähäksi aikaa. :D