lauantai 31. toukokuuta 2014

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan



Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.




Lähikuva peiton etupuolelta. 
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 
Peittoa kannattelee kuopus. 


Peiton etupuoli


Peiton takapuoli



Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 


Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 









1000 ja 1 hakaneulaa.





Ja kaasu pohjaan. 


Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)



Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Laskin, mittanauha, kynä ja paperia




Vaihtoehto 2 ennen kuin näytin sille ratkojaa. 

Kerroinko jo, että suunnitelmat muuttuivat hyvissä ajoin, eilen? Koska vaihtoehto 2:sta olisi tullut ihan väkisin 70 cm x 70 cm blokkeja käyttäen parisängyn peitto, päädyin kapeampaan ratkaisuun, vaihtoehto 1:een. Minun piti kuitenkin kokeilla 2. vaihtoehtoa ennen kuin tartuin ratkojaan ja muutin blokkien asentoa. Jäljelle jäävät vaihtoehdot toteutan myöhemmin.

Sain eilen ommeltua etupuolen tilkkupinnan kokonaan ja suurimman osan taka-osasta. Leikkaamiskokeilujeni jäljiltä jäi iso pino kangaspaloja, joista kokosin taustakappaleen. 2. vaihtoehdosta enkä taustakappaleen tekeleestä en kuitenkaan jaksanut enää illalla ottaa kuvaa ja nyt olohuoneen matto on jälleen varattu.

Tilkkutyön etukappale nurjalta puolelta ennen siistimistä. 




Ja siistimisen jälkeen. 

Kieritin kangaspinnan päällä maalarinteipillä päällystettyä tyhjää vessapaperirullaa saadakseni irtoroskat siististi, venyttämättä ja vanuttamatta tilkkupintaa. 
Jouduin kieputtamaan maalarinteippiä useaan otteeseen 
wc-rullan ympäri
tilkkutyön roskaisuuden vuoksi. 




Laskin, mittanauha, kynä ja paperia ovat tilkkutyöntekijän parhaat kaverit suunnitteluvaiheessa.
Tiedän hyvin tarkkaan, kuinka tärkeää suunnitteleminen on tilkkutöissä. Hyvillä suunnitelmilla välttyy tekemästä sutta ja sekundaa sekä monta harha-askelta. Minä olin kuitenkin kovin malttamaton pääsemään leikkurin varteen pitkästä aikaa (olen ollut vuosia tekemättä tilkkutöitä) ja niin rupesin suikaloimaan kankaita ennen kuin varsinaista suunnitelmaa oli olemassakaan.

Tajusin nimittäin perjantaina, että ensi lauantaihin on luvattoman lyhyt aika. Tänään aion saada taustakappaleen ommeltua, ja jos hyvin käy, saan myös  neulattua etu- ja taustakappaleen sekä vanun hakaneuloilla. Sitten pääsenkin tikkaamaan. Mallikin on valmiina: suoraa ommelta yläsyöttäjää ja ompeleenohjainta apuna käyttäen

torstai 22. toukokuuta 2014

Joskus jumittaa. Silloin otetaan sijaistoiminnot käyttöön.

Ensin tarvittiin lattiatilaa muuhun elämiseen. Niinpä kääräisin jälleen tilkut maton päältä. Sitten jumitin muuten vaan. JKun olisi ollut ompelun aika, olikin hiki, väsytti, nälätti, piti tehdä ruokaa, tiskata ja mitä kaikkia näitä onkaan.



Kun jumittaa, keksitään jotakin muuta tekemistä, 
ruvetaan vaikkapa ompelemaan päämäärättömästi. 
Tässä osa ompelemistani tilkkupinnoista. 


Luin jostakin, että jos tilkkutyöt eivät luista, vireeseen pääsee ompelemalla ihan mitä tahansa, kankaita vaan yhteen ilman suunnitelmia (The Quilting Edge). Kaivoin sinisävyiset jämäpalat ja suikaloin kankaita ja sitten ompelin. Ensiksi tein erilevyisiä kaitaleita ja kun kaitaleiden ompelu ei maistunut, rupesin ompelemaan epämääräisen kokoisia ja näköisiä yhteen crazy quilting -menetelmällä. Sain muutamia tilkkupintoja kasaan ja mieleni tyyneksi.

Piti ommella useita crazy-pintoja päästäkseni jälleen tilkkupeitto-tunnelmaan. Harmitti. kun reunat levisivät muodottomiksi. Sitten muistin eilen Bonnie Hunterin jämäpalavinkit Qult Show'ssa (hänen Quiltville-blogistaan pääsee katsomaan jakson ilmaiseksi). Hän käyttää puhelinluettelon sivuja tilkkutöissä (paper piecing). En vielä ole ehtinyt heittää puhelinluetteloa paperinkeräykseen - siitä saan materiaalia pitkiksi ajoiksi.

Hunter jakoi muitakin hauskoja tilkunhallintavinkkejä. Hän esimerkiksi leikkelee tilkkutöiden jämäpalat valmiiksi erilevyisiksi suikaleiksi, jotka hän lajittelee koon ja värin mukaan. Hän myös ompelee valmiita tilkkuja (four-patch, nine-patch, kolmioita yhteen jne.) Yhdestä toisesta blogista (The Quilting Edge) muistan puolestaan, kuinka hänen suikaleblokkinsa saivat alkunsa hänen tavastaan ommella jämäpaloja tilkkupinnoiksi. Jos ompelisin tästä lähtien jämäpalani valmiiksi tilkkupinnoiksi, niitä olisi helpompi käsitellä kuin epämääräisiä tilkkukasoja.

Blogeissa on pohdittu myös kolmioiden ompelutekniikkaa. Olen löytänyt monta englanninkielistä blogitekstiä, joissa on ollut hyviä neuvoja, miten ommellaan siistejä kolmiorivejä. Yhdessäkin oli laskutoimitukset neliöjuuri-merkkeineen ( \sqrt {x}) kaikkineen. Sen klikkasin äkkiä pois. En vaan jaksa niin tieteellisen tarkkaa työtä harrastuksen parissa. Tunteella mennään ja tartutaan sitten ratkojaan tarvittaessa.

Tässä muutamia omia huomioitani Ikea-tilkkuja timanttiriveiksi ommellessani.


  • Kolmoita on vaikea ommella perinteisesti vaakasuoriin riveihin kohdistamisongelman vuoksi. 
  • Kolmoita helpompi ommella, kun niistä ompelee ensin timantteja (vinoneliöitä).
  • Timanttien yhdistäminen riveiksi vinottain (diagonaalisesti) mahdollistaa kohdistamisongelman ratkaisun.
  • Silittäessä pitää pitää huoli, että saumanvarat silitetään riveittäin vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle puolelle. Ohuita kankaita ommellessa pitää muistaa myös vanha sääntö silittää saumanvarat aina tumman tilkun puolelle.
Valoa tunnelin päässä - Crazy Mom vakuuttaa, että tilkkutyöt voi tikata siististi ihan kotikoneellakin. Tikkaamiseen ei tarvitse hankkia kallista pitkäkätistä. (Kävin jo Berniinan jäleenmyyjällä kysymässä, paljonko maksaisi tikkausalusta kelkkoineen kaikkineen ja hän lupasi soittaa minulle sitten kun saa hinnan selville. Vielä ei ole kuulunut mitään, vaikka tästä on yli viikko aikaa. Sainpahan kuitenkin vaihdettua puolat sopivankokoisiin.) Crazy Momin Machine Quilting 101 -sarja on edennyt kerrosten kiinnittämiseen  hakaneuloilla kivaksi tikkutyökakuksi. (Enää en haaveile suikuteltavasta liimasta, jota jotkut amerikkalaiset tilkkuilijat hehkuttavat. Pysyn hakaneuloissa. Nih.)

Tänään sain leikattua välitilkut ja reunatilkut lahjapeittoon. Ompelen nyt blokkeja ja kaitaleita yhteen. Vähitellen.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Lahjapeitto, osa 2

Ukkostaa, on ukkostanut koko iltapäivän täällä Lounais-Suomessa (ukkoskartta, linkki. En uskalla ommella, ennen kuin taivas rauhoittuu. Läppäristäkin nykäisin virtajohdon pois, ettei vahingossakaan pääse salama tuhoamaan virtapiikillä kallisarvoista konettani.

Eilen täällä oli ennätyshelteet, mutta en juuri ehtinyt ottamaan aurinkoa. Ompeluinnostus oli kova ja korkealla heti aamusta iltaan asti. Jossakin vaiheessa selkä kuitenkin rupesi taas ryttyilemään ja oli ihan pakko lopettaa iltayhdeksältä.

Aloittelin kevyesti kehittelemällä tunnistetietoja lahjapeiton takakappaleeseen.



Lahjapeiton saajan nimi ja vuosiluku on ikuistettu tilkkukaitaleeseen. 
Kuvassa kaitaleen keskikohtaa. 


Näpertelin tilkuista lahjapeiton saajan nimen ja vuosiluvun kaitaleeksi, jonka aion ommella peiton takakappaleeseen. Ideani ei saanut laajaa kannatusta kotijoukoissa vaan epäiltiin jopa, ettei peiton saaja ehkä käytä peittoa peiton takapuolelta löytyvän nimen vuoksi. Aion kuitenkin pitää pääni niin kuin tavallista. Tilkkukaitaleen nykertämisessä meni kaltaiseltani aloittelijalta sentään tunti poikineen. 

Välipalana innostuin kokeilemaan, kuinka pieniä ovat pienimmät tilkut, joita voi ommella yhteen. Sainkin pari tilkkupintaa sinisestä ja vihreäraidallisesta kankaasta, joita käytin tunnistetietokaitaleessa. 


Aika pieniä paloja pystyy ompelemaan yhteen. 
Tarvitaan vain vähän yli saumanvarojen verran kangasta. 
Katsokaa vaikkapa pienemmän tilkkupinnan keskimmäisiä vihreää ja sinistä tilkkua.  




Ompelin kuusi 70 cm x 70 cm kokoista blokkia hirsimökkitekniikalla. Heittelin ne satunnaiseen järjestykseen olohuoneen maton päälle, josta kuopus kävi korjaamassa tilkut oikeaan asentoon. 


Valmiit hirsimökit satunnaisessa järjestyksessä. Värisommitteluun voin paneutua seuraavaksi, kun nyt tiedän, millaiseen asentoon tilkut tulevat. 






Värisommittelussa auttaa 
valokuvaaminen ja kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi. 
Kuten näkyy, värisävyt eivät ole parhaassa mahdollisessa tasapainossa. 


Kuopus piirsi ja lähetti sähköpostitse minulle nopeasti kolme hieman erilaista designia, kun en muistanut hänen aikaisemmin näyttämäänsä piirustusta.



Vaihtoehto 1.


Copyright J.V.


Vaihtoehto 2.


Copyright J.V.




 Vaihtoehto 3.

Copyright. J.V.


  



Pidän kaikista kolmesta mallista, mutta tämänhetkinen suosikkini on vaihtoehto 2. Luultavasti teen vielä kaksi muutakin vaihtoehtoa jossakin vaiheessa. 






perjantai 16. toukokuuta 2014

Lahjapeittosuunnitelmia



Sukuun on tulossa yksi uusi ylioppilas. Tietysti rupesin heti suunnittelemaan veljenpojalle tilkkutäkkiä. Keskeneräisistä töistä viis - lahja on saatava työn alle aikaa hukkaamatta, sillä lakkiaiset ovat ennen kuin arvaankaan. Ihan pienistä tilkuista en peittoa rupea kokoamaan, jotta ehdin myös tikata peiton. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että on käveltävä tilkkukangaskaapille tuohon sängyn viereen ja otettava sieltä sopivat kankaat esille. Haluan tehdä jotakin raikasta ja nykyaikaista nuorellemiehelle, jotakin jolla on myös käyttöarvoa. Löysinkin omasta mielestäni kivoja sinisiä, vihreitä ja turkooseja kankaita valkoisen taustakankaan lisäksi, joten en sitten saanutkaan tekosyytä lähteä kangaskauppoja kiertelemään (vaikka sitä vähän toivoinkin).


Leikkasin pinon 15 cm leveitä kangaskaitaleita, jotka leikkaan myöhemmin sopivan pituisiksi. 
Ylhäällä vasemmalla valkoista, vihreää ja sinistä. 
Alhaalla turkoosia ja yksi vihreä kaitale. 
(Kuvassa on hieman liikaa punasävyä pöytälampusta.)


Testasin valintani kuopuksella, ja hän analysoi tarkkaan värit ja kuosit. Sitä oli hauska kuunnella, varsinkin kun näyttää siltä, että mieltymys yksivärisiin kuoseihin kulkee suvussa äidiltä pojalle. Yhden kankaan hylkäsin kokonaan ja yhden laitoin varasijalle (käytän kangasta hätätapauksessa) kuunneltuani kuopuksen järkipuheen loppuun.





Ei ollut vieläkään sini-puna-valkoisen merimieshenkisen kankaan vuoro päästä tilkkupeitoksi. 
 Valko-vihreäruudullinen kangas päätyi varasijalle.
 Kankaista ei varmaan kuitenkaan tule pula, 
joten sekin saa jäädä odottamaan vuoroaan.  

Sitten piti päättää peiton ulkonäkö: kolmioita, neliöitä vai vinoneliöitä. Päädyimme neliöihin. Syy tähän on looginen: halusin käyttää raidallista kangasta, ja myös minua olisi häirinnyt raitojen kulkusuunta. Vinoneliöissä kangas olisi pitänut leikata täysvinoon, mistä en innostunut yhtään.

Poikani piirsi minulle Inkskape'illa myös peiton pinnan, miten neliöt kannattaisi asetella. Ihastuin layoutiin välittömästi. Kuopus ei kuitenkaan viitsinyt laittaa sitä minulle sähköpostitse, enkä jaksa ruveta piirtämään sitä uudelleen.

Kankaat on leikattu. Seuraavaksi pitäisi ruveta ompelemaan neliöitä. Jokaiseen neliöön tulee kolme eriväristä kierrosta - jonkinlainen hirsimökkimuunnelma siis. Noh, sittenpä näette, kun saan neliöt ommeltua ja laitettua kuvia tänne. Huominen menee Sometime-tapahtumassa (linkki Facebook-sivuille ja kotisivuille), mutta jos hyvin käy, ehdin leikellä ja ommella neliöitä sunnuntaina.

Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan lahjapeiton valmiiksi asetan jälleen itseni tilkkutyökieltoon - ts. en saa aloittaa uusia tilkkutöitä ennen kuin entiset ovat valmiit edes suurinpiirtein ja jotenkuten. Peitolle pitäisi keksiä nimi. Tällä hetkellä nimitän sitä ihan vain M:n peitoksi. Uskallan esitellä peittosuunnitelmia, sillä arvelen, ettei veljenpoika välitä lukea käsityöblogiani. :)

Purin virkattua villatakkia, koska sille alkoi tulla leveyttä liikaa pituuden kustannuksella. En pitänyt myöskään kirjavasta saalikauluksesta. Rupesin virkkaamaan helmaan pituutta. Virkkasin kokeeksi saalikauluksen mustalla langalla, mutta en ole siihen tyytyväinen. Seuraavaksi aionkin purkaa sen. Todennäköisesti jätän saalikauluksen kokonaan pois. Keksin reunukseksi jotakin muuta. Myös taskunreunat joutuvat purkulistalle epätasaisen työnjäljen vuoksi. Ne virkkaan uudelleen. (Olisi ollut helpompaa virkata yksivärinen takki.)

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Söpöstelyä


Etsin pikkuhyllyn teko-ohjeita ja löysin vauvan nutun, johon kiinnyin välittömästi. Strömsön sivuilta löysin ohjeen maailman helpoimmasta vauvan virkatusta villatakistaSöpöä, eikö totta!

Jouduin viime viikolla kääräisempään tilkkutyöni hetkeksi olohuoneen lattilalta syrjään tilanpuutteen vuoksi (lattialla piti päästä kävelemään vapaasti) eikä ompeleminen muutenkaan olut hetkeen mahdollista, eivätkä keskeneräiset houkutelleet. Käsillä piti kuitenkin päästä näpertelemään jotakin suursiivouksen ja pyhien lomassa.

Hauskinta vauvantakkimallissa on se, että se on virkattu kahdesta kuusikulmiosta. Jutussa on hyvät ohjeet ja monta videonpätkää, joissa neuvotaan kädestä pitäen nutun tekeminen, eikä haittaa, vaikka ruotsinkielinen virkkaussanasto olisikin vielä hakusessa. Noh, minulla ei ole ihan pieniä vauvoja tuttavapiirissäni, mutta mallia on helppo suurentaa minkäkokoiseksi vain ja villatakille on aina tarvetta. Lankojakin on kotona yllinkyllin. Halusin tehdä villatakin itselleni.

Heitin villatakkilinkin Facebookiin omalle aikajanalleni, ja siitä syntyneen keskustelun voisi tiivistää seuraaviin seikkoihin:
- villatakin virkkaaminen kahtena kappaleena on houkuttelevaa ja lopputulos on söpö
- villatakki ei kuitenkaan istu sen enempää vauvan kuin aikuisenkaan päällä vaan muistuttaa lähinnä telttaa. Erityisesti hihat ovat liian väljät ja kaula-aukko on outo ja muodoton.
- mallia pitää muuttaa istuvammaksi ainakin kaula-aukon, hartioiden ja hihojen osalta
- mallin muokkaaminen on mahdollista ainakin käyttämällä vajaita kierroksia


Tällainen siitä sitten on tulossa:



Villatakki etupuolelta.
Aloitin virkkaamisen kainaloista. 
Huomaa mustat taskunsuut läpät ja kauluksen alku.


Hihanselän saumakohta. 
Hihoja pitää vielä jatkaa.




Kainalon aloituskohta lähikuvassa.




Villatakki selkäpuolelta. 
Saumakohta on keskimmäisen mustan raidan kohdalla. 
Helmaa pitää vielä jatkaa, samoin kaulukseen tulee lisäkierroksia. Kaulus näyttää tällä hetkellä pystykaulukselta, mutta siitä tulee saalikaulus. 

Villatakin oikea etureuna alhaalla. 
Virkkasin taskunreunuksen mustalla langalla 
käyttäen kiinteitä silmukoita. 
Hakaneulat ovat käteviä estämään silmukoiden karkailun. 
Käytin hakaneuloja apunani erityisesti hihan vajaiden kierrosten virkkaamisessa. 








Virkkasin erillistä kaksi kuusikulmiota, joissa tein lyhennettyjä kierroksia hihanselässä ja selkäkappaleessa ennen kuin virkkasin palat piilosilmukoin yhteen. Koska hihat, etu- ja takakappaleet ovat tällaisenaan liian lyhyet jatkan niitä. Villatakkiin tulee saalikaulus ja upotetut taskut. Lankoina mustavalkoinen Puro ja musta Nalle, joista virkkaan kierrokset vuorotellen raidoiksi. Helmaan ja pääntiehen on tulossa muutoksia. Virkkuukoukku numero 4.

Olen yhä yksiväristen neuleiden ystävä ja vierastan voimakkaita raitoja neuleissani. Harkitsenkin vakavasti toisen virkkaamista jostakin yksivärisestä ohuesta langasta. Tällä hetkellä nimittäin epäröin, voinko käyttää näin kirjavaa takkia missään ihmistenilmoilla. Kotikäyttöön se ainakin sopii. Voisin kuvitella käyttäväni neuletta lukunutuna iltaisin sängyssä kovalla talvipakkasella.






maanantai 5. toukokuuta 2014

Salmiakkiruutuja 3 - suunnitelmat ovat muuttuneet jälleen kerran


Lauantai-iltana: 
Suunnitelmat muuttuvat vikkelämmin kuin ehdin raportoida blogiini. 
Pistin tilkkuja lähemmäksi toisiaan ja tykkäsin. 
Tästä voisi tulla jotakin. 




Mitäpä jos lisäisin salmiakkiruutujonoja. 


Kuva peiton alareunasta
kohti yläreunaa. 
Pakko nähdä kokonaiskuva. 
Tällaista ei voi ommella sovittamatta. 
Kaivoin jälleen esille opiskeluaikaisen vara-varapeittoni 1980-luvulta peittämään maton kirjavuutta. 
Kaikki vaaleanpunaiset kohdat olisivat aikanaan punaista taustakangasta. 



  Peitto kuvattuna yläreunasta kohti alareunaa. 
Peiton reunat kaipasivat jotakin. Mielikuvissani näin jotakin irrallaan "leijuvaa" kirjavaa. 
Samalla kun kuvasin peittoa ja lisäilin tilkkujonoja, ompelin ensin salmiakkiruutujen puoliskoja yhteen ja tämän jälkeen salmiakkijonoja. 



Tarvtaan lisää tilkkujonoja. 
Tähän pisteeseen ompelutyö jäi Morsen loppuessa. 


Sama toisesta suunnasta. 



Tähän jäin sunnuntai-iltana. 

Olen ommellut ja tasoitellut kaitalejonoja yhteen ja sovitellut epäsäännönmukaisesti aseteltuja tilkkuja. Vasen reuna tarvitsee vielä erityishuomiota. Voin kuitenkin ruveta ompelemaan peiton tilkkujonoja oikeasta yläkulmasta lähtien (kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyvä kohta).



Huomioitani salmiakkipeittoprojektin varrelta: 

  • Tilkkuilutaitoni noin kolmen vuoden tauon jäljiltä ovat melko ruosteessa.

  • Ikean tilkut eivät suinkaan ole tasasivuisia 20 cm x 20 cm, vaan niissä on jopa puolen sentin heittoja. Tämän virheen laiskakin tilkkuilija voisi välttää ompelemalla vastakkaisilta sivuilta (aina kaksi tillkua kerrallaan vastakkakkain oikeat puolet yhteen). Ei siis kannata ommella pitkiä tilkkujonoja, jos on vähänkin taipuvainen suurpiirteisyyteen. 

  • Lekkuria ja viivainta pitää käyttää ahkeraan. (Tilkkujen tasoittaminen ennen yhteen ompelemista.)

  • Tilkut 45 asteen kulmassa on helppo leikata kangaskaitaleesta. Ompelemista pitää kuitenkin vielä harjoitella. Erityisesti salmiakkiruutujen terävät kulmat kaipaavat tarkkaavaisuutta. 

  • Peiton taustakankaaksi ei tule kirjavaa salmiakkiruudustoa vaan joko punainen tai hiekanruskea kangas. 

  • Edellisestä johtuen: mitä tekisin kenkälaatikollisella salmiakkiruudun puolikkaita?

  • Tarvitsen suunnitteluseinän. Konttaaminen lattianrajassa ei suju keski-ikäisenä ihan yhtä ketterästi kuin vauva-aikana. Sitäpaitsi haluaisin varjella selkääni. 


  • Sokerina pohjalla: peittooni tulee sekä salmiakkijonoja että -rivejä. Ei paha. 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saahan sitä haaveilla. :)


Taustaa: Tilkkutöiden tikkaaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani. Ensiksi minulla oli ihan surkea kone, jolla sai ihan joutavanpäiväistä tikkiä, ja sitten kun ostin uuden ja toimivan, tilkkupeittojen sullominen koneen ahtaaseen työtilaan vaatii pitkää pinnaa ja paljon tuumaustaukoja, kun ne pitkät pinnat meinaavat loppua vähän väliä.

Muistui tässä mieleeni omat haaveeni lueskeltuani Tilkkutaiwaan Hannelen blogista, kuinka hän on tehnyt tuttavuutta uusimpaan apuväineeseensä, aivan ihanaan pitkäkätiseen. -  Ompelukonetta valitsessani valintaperusteista tärkeimpiä oli se, että koneella voi tikata tilkkutöitä. Päädyin valinnassani Berninan 4-sarjaan (linkki Berninan sivuille), joka ilmeisesti on korvattu muilla, uudemmilla ja tehokkaimmilla sarjoilla. Silloin aikoinaan ompelukoneeni, Kaunokaiseni, oli kuitenkin jotakin uutta ja ihmeellistä. Siinä oli kaikki tarvitsemani ja vielä vähän enemmänkin: Koneen toimintamahdollisuuksia pystyy laajentamaan tekemällä investointeja.

Pistin visusti korvan taakse talteen tiedon, että ompelukoneeni voidaan myös yhdistää tikkauspöytään niin, että se toimii kuin pitkäkätinen (Bernina Quilt Frame, linkki). YouTuben Berninan sivuilla on kaksiosainen opastusvideo, josta näkee, kuinka tämä tapahtuu varsin näppärästi. (BERNINA quilt frame instruction part 1 of 2 ja BERNINA quilt frame instruction part 2 of 2). Yksityiskohtaisten ohjeiden avulla uskoisin pystyväni kokoamaan ja aloittamaan pitkäkätistelyni melko näppärästi. Tähän asti kaikki näyttää sangen lupaavalta.

Sitten tulee se iso mutta: Suomesta ei saa isoja konetikkauskehyksiä vain marssimalla Berninan jälleenmyyjän puheille vaan se pitää tilata jostakin kauempaa. Toinen iso mutta on hinta. Ei ole aavistustakaan, mitä tuollainen Berninan tikkauskehys maksaisi euroissa. eBaysta löysin joitakin 5":n konetikkaustikkauskehyksiä 500 - 600 euron tienoilla - ei siis mikään paha hinta säästäväiselle ihmiselle, jos vielä löytäisin sellaisen, joka toimitettaisiin Suomeen saakka. Koska eBaysta ei ole apua, pitänee tiedustella merkkiliikkeestä. Samalla voin vaihtaa vääränkokoiset puolat, jotka ostin sieltä aikaisemmin keväällä. (Tällä kertaa otan mukaan mallikappaleet.) Sitten rupean säästämään saadakseni unelmasta totta.

Ehkä vielä jonakin päivänä saan vuosia haaveilemani ompelukehyksen. Saahan sitä haaveilla, eikö vain. :)



lauantai 3. toukokuuta 2014

Salmiakkiruutuja - Back to basics

Eihän tässä nyt jouda tiskaamaan, kun pitää miettiä salmiakkiruutujen kohtaloa.

Aivan alkuperäisin suunnitelmani oli raidallisia mustavalkoisia salmiakkiruutuja punaisella pohjalla pitkittäin, ei poikittain. Sitten minua rupesi hirvittämään: olen pessyt punaisen kankaan, mutta en tilkkuja, koska ne ovat kovin liestyväistä laatua, niin kuin on punainen kangaskin - Ikea-laatua molemmat. Niinpä sitten hylkäsin punaisen suunnitelman, koska pelkäsin, että tilkut kutistuisivat niin, että punainen kangas rupeaisi pussittamaan, kun kuosikankaat kutistuisivat.

Piti keksiä muita suunnitelmia. Sain säästäväisyyskohtauksen ja päätin säästää punaisen kankaan - mihin, ei aavistustakaan. Kangasta on sentään kuusi metriä. (Minun piti päällystää yksi sohva punaiseksi, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, ja kangas vapautui tilkkutöihini.) Tekisin salmiakkipeittoni tilkkupakkausten kaikista kuoseista ja laittaisin taustaksi hiekanruskean (ruman) Ikea-kankaan, jossa ei näkyisi hiekka eikä ruohotahrat. - Sinänsä aivan epälooginen suunnitelma, sillä olen pessyt myös beigen kankaan. Sekään ei kutistuisi pesussa niin kuin punainenkaan.

Kommenttilaatikossa pohdin jo Irmalle, että ehtisin vieläkin poimia mustavalkoiset raidalliset kankaat omaksi työkseen. Ei tarvitsisi purkaa kuin kaksi tilkkuriviä. Tästä levottomasta pinnasta voisin tehdä taustakankaan ja etupuolelle tulisi sittenkin haaveilemiani mustavalkoisista salmiakkiruutuja punaisella pohjalla.

Niinpä sitten viskasin punaisen kankaan olohuoneen lattialle, ryppyisenä kaapissa marinoinnin jäljiltä, ja pyörittelin joitakin kuoseja kankaan päällä. 


Näyttävät ihan hyviltä punaista vasten. Pistän harkintaan.





Punasävyiset salmiakkiruudut sopisivat parhaiten muunväriseen taustaan. 

Leveäraitainen musta-valkoinen kangas on aivan liian hallitseva.  
Jätän myös sen pois.



Tykkään. 



Tykkään. 




Tykkään pikkuraidoista.
Hups, kuvaajan jalka päätyi kuvaan. 







Ehkä hiekanruskea sopisi paremmin punasävyisiin salmiakkiruutuihin. 





Tämäkin on ihan kiva. 











Kovin hallitsevaa ja tummanpuhuvaa leveäraitaista. 





Tämä raitablokki on lempparini. 







Lopputulos (ellen muuta ehdi päättää ennen huomista, sillä tänään en ehdi enää ommella): jätän pois punasävyiset salmiakkiruudut ja leveäraitaiset salmiakit. Harkitsen työhöni kapearaitaisia, mustakukkaisia sekä beigesävyisiä (ensimmäisessä kuvassa) salmiakkeja.  

Sitäpaitsi on parempi harkita kuin katua (= tarttua ratkojaan). 




Jotakin tällaista on luvassa.









Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja


Pyykkipussi. 
Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.


Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.


Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 
Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.
(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 
jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)


Pussin syvyys on n. 30 cm. 
Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 


Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.



Alkuperäiset tilkkunauhat, 
joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.


Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 
Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 



Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.


Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 
Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 
(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)


Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 
(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 
Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)


Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 
mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 


Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.