Näytetään tekstit, joissa on tunniste Afrikkalaisia kukkia/African Flowers. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Afrikkalaisia kukkia/African Flowers. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia


 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.




Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.



Päästin kuvausassistentin lepäämään. 









Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 
kuin postittaa peitto. 




Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 





Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 













Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Uudet ideat painavat päälle, vaikka keskeneräisiä töitä olisi yhä vaikka muille jakaa


 Pitänee täydentää edellisen postauksen kolmioiden ompelemisohjeita muutamalla kuvalla. 
Tässäkin kuvassa on  ongelmakohta, joka on ratkaistavissa ratkojan avulla. 
Teen lisäyksen ohjeesen sitten, kun olen ommellut kaitaleita yhteen ja ottanut siitä valokuvia. 



Olen hiljalleen ommellut uusimman serkuspeiton kolmiotilkkuja kaitaleiksi. Enää oikea alareuna puuttuu. Epäröin hieman, sillä minulla ei ole aavistustakaan, kuinka leveä peitosta olisi tulossa alkuperäissuunnitelmieni mukaan. Pitäisi ommella muutama tilkkukaitale yhteen, jotta voin laskea lopullisen leveyden. Pituuteenkin tilkkukaitaleiden yhdistäminen vaikuttaa saumavarojen verran. Tällä työllä ei oikeastaan ole kiire, mutta haluaisin sen pois roikkumasta seinältäni. Luultavasti ompelen tilkkupinnan valmiiksi ja pistän sen odottamaan rauhallisempia aikoja, jolloin ehdin tikkaamaan lisäämään reunakaitaleen.





Noin 77 afrikkalaista kukkaa


Olen myös virkannut lisää sinisiä afrikkalaisia kukkia äitini lahjapeittoon. Laskin, että minulta puuttui 77 kukkaa. Muutamasta puuttuu viimeinen kierros ja sitten pääsen sommittelemaan peittoa. Sitten pitää virkata puuttuvat kukanpuolikkaat ja ommella nekin reunoihin ennen kuin pääsen virkkaamaan reunuksen ja siistimään viimeiset langanpäät. Olen kyllä virkannut langanpäitä kukkien sisään, mutta vielä voisin pujotella niitä virkkauksen sekaan ja sitten leikata ylimääräiset pois. Tavoitteeni on saada peitto valmiiksi juhannukseen mennessä.

Kaiken tämän lisäksi päässäni kihisee ideoita. Toiselle veljentytölle (N2) olen löytänyt yhdestä tilkkukirjasta kivan mallin, jota ideoin omien mieltymysteni mukaan. Siitä sitten aikanaan. Hänen sisarelleen (N1) ja hänen puolisolleen (H) sitä vastoin oli vaikeampi keksiä mitään kivaa mallia. Aluksi ajattelin jotakin aivan ultramodernia, mutta mielikuvitus ei vaan raksuttanut. Tuntui jatkuvasti siltä, että joku muu oli jo ehtinyt keksiä kaiken, mikä miellyttää silmiäni. Sitten luin Facebookista, että N1 on kiinnostunut 20-luvun puvuista. Siinä se sitten oli! Art decosta löytäisin kaikkea kivaa, ja löysinkin ihanan pienen viuhkakuvion, jota muuntelemalla saan kivan blokkimallin. Todennäköisesti pääsen kokeilemaan paperimallineen käyttöä (paper piecing) ja pääsen puhelinluettelosta vihdoinkin eroon.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sininen afrikantähtipeittoprojekti ja yksi hyödyllinen kolmioneliöpikatekniikka

Sininen atrikantähtiprojektini etenee hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tähän vaiheeseen sain peiton eilen illalla ommeltuani kaikki valmiit kukat kasaan. Kokoa peitolla on tällä hetkellä laajimmillaan 175 x 142 cm. Vielä kuitenkin minun tarvitsee tarttua virkkuukoukkuun saadakseni päätyihin puuttuvat palat. Peitosta tulee äidilleni myöhästynyt syntymäpäivälahja.


Peitto lämmittää kivasti jalkoja. Huomasin sen ommellessani tilkkuja yhteen. 


1. vinkki

Kolmioiden ompeleminen neliöiksi on melko vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Uusimmassa Missouri Quilting Co:n videossa neuvotaan, kuinka vaikeudetkin voi voittaa näppäryydellä (video). Tässä oppimani tiivistettynä.

- leikataan kaksi 4 tuuman neliötä ja yksi 5 tuuman neliö
- ommellaan neliöt yhteen päällekkäin nurjalta puolelta
- piirretään leikkuuviivat neliön kaikista neljästä kulmasta kulmaan
- leikataan saksilla varovaisesti x:n muotoinen lovi piirrettyjä viivoja pitkin. Varo kuitenkin leikkaamasta alempaa neliötä. Silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille = 5 tuuman kolmioneliö-blokki
- asetetaan päällekkäin juuri ommeltu ja leikattu kolmioneliöblokki ja 5 tuuman neliötilkku ja ommellaan neliöt yhteen kaikilta sivuilta
- piirretään ja leikataan x:n muotoinen viilto ehjän neliöön. Varotaan leikkaamasta aikaisemmin ommeltua kolmio-neliöblokkia
- silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille. Neliön koko lienee nyt 6 tuumaa

- halutessasi voit jatkaa neliön kasvattamista loputtomiin

Nyt kun joku viisas jaksaisi muuttaa tämän senttimetreiksi. Tiedän kyllä, paljonko tuuma on millimetreissä, mutta en millään jaksaisi askarrella millimetrien kanssa.



2. vinkki 

Tiesittekö, että kuusikulmioita voi ommella yhteen myös ompelukoneella? En minäkään tiennyt ennen kuin eksyin Berninan kotisivuille (linkki). Kuusikulmiot tikataan piilotikillä tms. toisiinsa ja taustakankaaseen kiinni kaikilta reunoitta. Mallinetta ei pidä unohtaa kuusikulmioiden sisään.


P.S. Tällaisen Peppi Pitkätossu -essun haluaisin ommella itselleni kotiessuksi, jos vain löytyisi aikuisten kokoiset kaavat jostakin (linkki vauvaessuun).

perjantai 14. helmikuuta 2014

Onneksi on viikonloppu edessä

Kaikenlaiset käsityöt ovat taas jääneet, kun viikolla ei iltaisin jaksa neuloa sen paremmin kuin tarttua virkkuukoukkuunkaan. Niinpä äidille tarkoittamani torkkupeitto ei ole edistynyt lainkaan, vaikka suunnitelmieni mukaan sen pitäisi olla jo valmis. Myös kauluriksi tarkoittamani villapaita on varttia vailla valmis. Toinen hiha puuttuu, jonka jälkeen voisin aloittaa raglankavennukset. Jospa saisin neulottua ne tällä viikonlopulla. Afrikan kukkia voisin virkata taas sen jälkeen.

Myös joulun alla ostamani valmiiksi leikatut tilkut Ikean kankaista kiehtovat. Olen pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja ja välillä hypistellyt tilkkujakin, mutta leikkaamaan en ole vielä sujunut. Ensi pitää valita malli kaikista lukuisista vaihtoehdoista. Tarvitsen myös kassin, tilavan ja tukevan, jossa olisi paljon säilytystaskuja kassin sisällä ja ulkoreunalla. Kankaatkin ovat valmiina, harmaata enstexiä, josta vuosia sitten piti tulla nuoremmalle pojalle kynäpenaali sekä kirjava raitakangas taskuiksi ja vuoriksi. Enää pitää ratkaista kankaiden leikkuutapa, jotta saan taskut istumaan laukkuun kunnolla.

Vaikka käsitöitä ei olekaan tullut tehtyä, olen jaksanut selailla muiden blogeja. Löysin Luanna Rubinin blogista kuvan ihanasta japanilaisesta ruusutilkusta. Sinänsä hassua, että ruusut on ommeltu ruutukankaista, silti ne ovat viehättäviä. Pidän siitä, miten keltaisen keskuskolmion ympärille on ryhmitelty terälehtitilkut niin, että tummimmat ovat keskellä ja ne vaalenevat reunaa kohti. Nautin ruusujen eleettömästä kauneudesta.

Itselleni talteen linkki, josta ruusublokki löytyy.  http://luanarubin.typepad.com/luana-rubin/2014/02/creative-nudge-the-power-of-hex.html


On minulla ollut toinenkin syy, miksi olen tällä viikolla vieraillut ahkerasti blogissani, vaikka tavallisesti saattaa vierähtää viikkokaupalla, että en muista käydä täällä. Olen nimittäin seurannut sydän syrjälläni, olenko ihan varmasti päässyt eroon ikävästä haittaohjelmavaarasta. Olenhan minä. Onneksi. Koneellani on ajantasainen F-Securen virus- ja haittaohjelman torjuntaohjema sekä toimiva palomuuri. Lisäksi lisäsin Google-tilini turvallisuusjärjestelyjä, joten vältyin tartunnalta. Samoin lisäsin tietoturvaa lisäämällä kirjaintunnisteen kommenttilootaan spämmirobottien varalta.


Arvelen, että en ole ainut, joka on joutunut haittaohjelmahyökkäyksen kohteeksi, vaikka niistä ei ole pahemmin kirjoiteltukaan blogeissa (ei ainakaan niissä muutamassa, joita seuraan). Olen kuitenkin halunnut kertoa täysin avoimesti, sillä uskon läpinäkyvyyteen ja avoimeen tiedonvälitykseen myös internetissä. Lisäksi arvelen, että kokemuksistani on hyötyä muille bloggaajille, jotka mahdollisesti joutuvat samanlaiseen pinteeseen. Toivon, että he saisivat kirjoituksistani vinkkiä, miten mokomasta harmista pääsee eroon tai - mikä vielä parempaa - välttyisivät harmilta ihan kokonaan.

Mielelläni kuulisin muidenkin onnistumisen kokemuksista. Käsityöharrastukseni lisäksi olen nimittäin kiinnostunut sosiaalisesta mediasta (Minun mediablogini http://minunmediablogini.blogspot.fi/ ) ja nettiturvallisuudesta yleensäkin.






tiistai 28. tammikuuta 2014

Ei tule kauluria vaan villapaita

Olipa kerran kaulurintekele, josta näyttääkin tulevan villapaita.


Halusin jotakin värikästä kaiken mustan ja harmaan sijaan, jota minulla riittää yllin kyllin, suojaamaan päätäni pakkaselta. Tuumasta toimeen, vaikka keskeneräisiä käsitöitä on enemmän kuin laki sallii. Valitsin lankavarastoistani liukuvärjättyä oranssin ja punaisen sävyistä Puroa ja siihen väriltään sopivaa syvänpunaista Kaikua. Otin mallia viime vuonna tekemistäni ylisuurista kaulureista (Sunnuntaineuleena kauluri sekä Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita) ja valitsin ison pyöröpuikon, sitten annoin langan viedä mennessään. Ja tällaista siitä tuli:



Tykkään patenttineuleesta. 
Mielestäni tässä neuleessa värit vaihtuvat kivasti.

Tulipa sitten silmukoiden päätelemisen aika, kun kaulurilla oli tarpeeksi korkeutta. Äkillisestä päähänpistosta vetäisin kaulurintekeleen ylleni niin kuin villapaidan tekelettä soivitettaessa, eikä neule puristanut yhtään keskivartalosta. Niin siitä sitten tuli villapaidan tekele.

Suurin huoleni on tällä hetkellä tietysti, mistä löydän tarpeeksi lyhyet kutosen (sukka)puikot, jotta saan myös hihat neulottua pyörönä. Pitänee pistäytyä lankakaupoissa Turussa, heti kun muilta kiireiltäni ehdin. Entäpä saanko piiltettua langanvaihdot raglankavennusten sekaan? Se onkin vielä suurempi huolenaihe. Langanvaihdot nimittäin tuottivat niin suurta huolta pelkkää putkiloa neuloessa, että tavoistani poiketen purin tekeleeni alussa kaksi kertaa ennen kuin kelpuutin kädenjälkeni, ja sittenkin siinä on ollut parantamisen varaa. Entä menevätkö kavennukset ihan sekaisin, kun rupean kaventamaan hartianseutua? Raglankavennukset on kohtuullisen siisti tehdä yksiväristä patenttia neuloessa, mutta tiheään tapahtuvat langanvaihdot tuovat tähän lisäjännitysmomentin.

Entä mistä saan punaoranssin kaulurin? Nyt kun kaulurintekeleestä tuli villapaidantekele, olen yhä vailla värikästä tuubihuivi-kauluria. Onneksi  Puroa on jäljellä vielä monta kerää, ja jos Kaiku loppuu kesken (yksivärinen punainen villapaita on yhä kesken. Ks.Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita ), ostan jotakin muuta syvänpunaista tuomaan neuleelle syvän punaista sävyä. (En muuten oikeastaan edes pidä Kaiusta. Siinä on ihan liian paljon akryylia minun makuuni. Akryyli saa näin pakkasella tukkani ja neuleen paukkumaan staattista sähköä, jos innostun neulomaan sitä liian monta kierrosta peräkkäin.





Kahdet viininpunaiset lahjasukat menossa postipakettiin. 
Takana olevat vaaleat raitasukat ovat minun. Sittemmin tein itselleni myös viininpunaiset raitasukat. 



Villapaidan lisäksi olen saanut tämän talven ja viime syksyn aikana neulottua kahdet villasukat itselleni sekä kolmet villasukat lahjaksi äidille, pikkusiskolle ja yhdelle kaverille. Noin muuten olen käyttänyt käsityöaikani keskeneräisten käsityöprojektien loppuunsaattamisessa.





Vielä tarvitaan noin sata sinistä afrikankukkaa 
ennen kuin peitto on valmis annettavaksi äidille. 

Päällimmäisenä on ollut äidille tarkoitettu sinisävyinen virkattu peitto afrikkalaisista kukista.

Aloitin projektin sillä mielellä, että tuhoaisin loputkin lankavarastoni, erityisesti jämälankakeräni.


Afrikankukkaprojekti oli välillä tämännäköinen. 
Musta ei kuitenkaan ole äidin väri, joten purkuun meni viimeiset kierrokset. 


Homma lähti kuitenkin vähän niin kuin lapasesta ja kävin ostamassa ihan uudet langat, kun lopulta päätin antaa peiton äidille syntymäpäivälahjaksi. Noh, äidin syntymäpäivät olivat ja menivät alkuvuodesta, enkä ehtinyt saamaan peittoa valmiiksi ajoissa. Ehkä kuitenkin saan peiton koottua ja viimeisteltyä viimeistään ennen juhannusta tai seuraavia syntymäpäiviä. Enää olisi noin sadan kukan virkkaaminen ja neulominen peiton reunoihin.


Teemaan sopinee, että suuressa (!) luonnetestissä paljastuin suurpiirteiseksi räsymatoksi.

Olet reipas räsymatto. Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä? Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.

Itse asiassa ihmettelen itsekin, miten näinkin suurpiirteinen ihminen ihastuu ikihyviksi tilkkutöihin. Sentti on tosiaankin minulle melko pieni yksikkö, ja niin ovat oikeastaan tuumatkin. Silti tykkään näperrellä millin tarkkuuksilla. Kärsivällisyys on kasvanut tilkkutöitä tehdessä huimasti.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Wingspan 2



Hassuttelut on hassuteltu (ks. edellinen teksti), sitten takaisin asialinjalle.

Toinen Wingspan-huivi valmistui pari viikkoa sitten, pian ensimmäisen huivin jälkeen.
Huivi on kolmisen metriä pitkä. Neuloin huivin valkoisesta mohairilangasta ainaoikeinneuleena puikoilla no 6. Valitettavasti lankamerkki jää täysin tuntemattomaksi, sillä kaikkien kerien vyötteet ovat valitettavasti karisseet matkalla. Lankaa huiviin kului 138 grammaa.

Aluksi tein kolme pientä kolmiota  ja jätin osan silmukoista lepäämään normaalisti. Tämän jälkeen neljättä kolmiota tehdessäni otin kaikki silmukat käyttööni. Seuraavaksi rupesin jälleen  jättämään jälleen silmukoita lepäämään  ja rupesin tekemään yhä suurempia kolmoita.  Lopuksi neuloin ainaoikeaaa neljä kierrosta lepäämään jätetyillä silmukoilla ennen niiden päättelemistä.




Kolmiot pienemmästä isompaan.


Huomaa kolmioiden rajapintaan muodostuneet reikäkuviot.





Ensin kolme pikkukolmiota normaalisti. 
Neljättä kolmiota neuloessani otin kaikki silmukat käyttöön niin, 
että siitä tuli huomattavasti isompi kuin aikaisemmista. 





Ensimmäisen Wingspanini lähetin siskolleni, jonka lempiväri on violetti. 
Valkoisen Wingspanin aion antaa poikani tyttöystävälle. 

*** 

Sitten seuraavaan käsityöhön. Olen virkannut 128 sinisävyistä afrikkalaista kukkaa.  Olen käyttänyt peittoon aikaisemmista töistä jäljelle jääneitä lankoja. Seuraavaksi rupean sommittelemaan paloista torkkupeittoa. Tavoitteeni on käyttää lankavarastoni loppuun mahdollisimman pian. Ohjeen löysin Käspaikasta. 




Sinisiä afrikkalaisia kukkia.