Hauskoja virkkausmalleja

Hups, niin se kesä ja suurin osa syksystäkin on mennyt päivittämättä blogia. Julkaisuaikomukset ovat kovat, mutta valmista tekstiä julkaistavaksi asti en ole saanut aikaiseksi. Käsitöitä en ole kuitenkaan jättänyt hetkeksikään. Koko ajan valmistuu jotakin pientä ja mukavaa lankavarastoni tuhoamisvimmassani. Välillä tekisi mieli tarttua myös tilkkukankaisiin ja leikkuriinkin, mutta vielä pitäisi muuttaa aikomukset teoiksi.

Löysin Outstanding Crochet -blogin, jossa on hauskoja virkkausmalleja lähinnä erilaisiin tunikoihin.

Minullahan on yhä joitakin laatikollisia puuvillalankaa, jotka odottavat inspiraatiota. Tunikoita itselleni en ihan ajatellut tehdä, mutta virkkausmalleja voisi soveltaa omiin käyttötarkoituksiini, kun keksin, mitä oikeastaan haluan tehdä langoista.

Inkscape tilkkutyösuunnittelutyökaluna

Ensimmäinen tilkkutyöharjoitukseni Inkscapella. 

Ensimmäisenä tilkkublokki ja toisena tikkutyöpinta.

Tarvitsen vielä jonkin verran harjoitusta saadakseni käyttövarmuutta. 

Näköjään kannattaa avata suunsa jälkikasvun kuullen milloin minkin asian vuoksi. Istuskelin vielä aamiaspöydässä ja laskeskelin huvikseni, kuinka monta neliö- ja kolmiokomboa vielä tarvitsisin vihreään tilkkutyöhön. Samalla tulin valitelleeksi, kuinka kalliita tilkkutöiden suunnitteluun tarkoitetut ohjelmat ovat.

Nuorempi poikani tiesi heti, että Inkscapella tilkkutyön suunnittelukin onnistuisi melko näppärästi. Inkscape on ilmainen, avoimeen lähdekoodiin perustuva piirustusohjelma, jonka saa näppärästi netistä. Sitäpaitsi ohjelma on jo valmiiksi läppärissäni nuorimmaiseni jäljiltä. Annoin hänen asentaa sen läppärilleni viime kesänä ajanvietteeksi yhteiselle sukulaisreissullemme.

Poikani piirsi kädenkäänteessä ohjelmalla vihreän tilkkublokin ja sen jälkeen hän käänteli ja väänteli näppärästi blokkeja erilaisiin asentoihin, mikä teki minuun suunnattoman vaikutuksen. Enää minun tarvitsee opetella ohjelman käyttöä oppiakseni yhtä näppäräksi. Onneksi on avulias tukihenkilö omasta takaa, jollei heti rupea sujumaan niin kuin minä haluan.


14.5.2013

Harjoitukset Inkscapella jatkuvat. 

Tällaisen reunakaitale-ehdotelman sain aikaiseksi. 

Ja mitä tulee tilkkulaskelmiin, josta matkani Inkscapen saloihin alkoi, niin tällaisiin lukemiin päädyin:

Vihreä tilkkupeitto

koko noin 200 cm x 240 cm

• blokki 35 cm x35 cm - saumanvarat

Yhteen blokkiin tarvitaan:

Neliöt:

-          1 tummanvihreä

-          3 vaaleanvihreää

-          3 oikein vaaleanvihreää

Kolmioneliöt:

-          8 vaaleanvihreää + keskivihreää

-          2 keskivihreää + tehosteväri

a-vaihtoehto:

-keskellä 5x6 blokkia = 30 = 170cm x 204 cm

- reunassa leveä reunakaitale (noin 15 cm) >  peitto 200 cm x 234 cm

b-vaihtoehto:

-          keskellä 6 x 7 blokkia = 42 blokkia  =  noin 204 cm x 238 cm

-          reunassa kapea reunakaitale (n. 2 cm)

10 blokkia valmiina. 

Vielä tarvitsee ommella

a-vaihtoehto: 20 blokkia

neliöt:

20 tummanvihreää

60 vaaleanvihreää

40 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:

160 vaaleanvihreä + keskivihreä

40 keskivihreä + tehosteväri

+ reunakaitaleen osat

b-vaihtoehto: 32 blokkia

neliöt:

32 tummanvihreää

96 vaaleanvihreää

64 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:

256 vaaleanvihreä + keskivihreä

64 keskivihreä + tehosteväri

Vihreä tilkkupeitto ja arkeologisia kaivauksia ompelukoneen tienoilla

Muistatteko tämän laatikon?

Olipa kerran vihreä sohva (paria tämän nojatuolin kanssa), joka mielestäni tarvitsi tilkkupeiton suojakseen. 90-luvun loppupuolella ostelin vihreitä kankaita ja paloittelin niitä kolmioiksi ja neliöiksi. Sen jälkeen ompelin paloja yhteen ja vielä yhteen, joista sain isoja blokkeja, noin 35 cm kanttiinsa. Halusin saada pian valmista ja ompelin isot vihreät sohvatyynyt samalla kun valmistelin peittoa.

Blokin malli piirrettynä. 

Kolmiot on väritetty oranssilla, vihreällä ja punaisella.

Näköjään olen tiennyt jo silloin pikatekniikan, jolla olisi saanut kauniita kolmioita. 

Jostakin syystä en kuitenkaan ole käyttänyt sitä. 

Olisinkohan ehtinyt silputa kankaat ensin? 

Blokin olen piirtänyt ja värittänyt millimetripaperille, mutta mallin alkuperää en enää muista. Ehkä se on peräisin Mirja Muurisen  tilkkutyövideosta, jonka löysin kirjastosta samoihin aikoihin, kun idea vihreästä tilkkutyöstä syntyi.

Jälleen ilmaantui jotakin muuta. Vihreää sohvaa ei enää ole elämässäni ja isot sohvatyynytkin hiutuivat vähitellen rikki, mutta keskeneräinen tilkkutyö on yhä. Mielestäni blokki on ollut aivan mahdoton, ja olen miettinyt, miten asettelisin ne ja millaiset kaitaleet laittaisin blokkien väliin saadakseni järkevän näköistä tilkkupintaa. Eilen sitten heitin tilkut lattialle ja pyörittelin niitä hetken.

Siinä se on -  miltei valmis tilkkupinta. 
Kymmenen valmista blokkia, vielä 32 puuttuu.

Jos joskus kyllästyn joulunpunaiseen, voin leväyttää jotakin vihreää sängynpeitoksi. Ensin pitää kuitenkin ommellls lisää blokkeja. Valmiina on kymmenen ja vielä tarvitsen enintään 32 blokkia lisää. Jos päätän tehdä erillisen reunuksen, tarvitsen blokkeja vähemmän.


Arkeologiset kaivaukset ompelukoneen tienoilla jatkuvat yhä hitaasti mutta varmasti. Päätin järjestellä kaikki tavarat niin hyvään järjestykseen, ettei moista sekamelskaa pääse enää syntymään.

Rupesin jälleen tikkaamaan poikani tilkkupeittoa. Sekin on ollut keskeneräisenä ainakin viisi vuotta ja ansaitsee tulla tehdyksi valmiiksi. Sitä taas ei voi estää muu kuin yhä kipeytyvät sormenpääni. Nahan parkkiintumista on kuitenkin havaittavissa, joten myös tämä työ edistyy vähitellen.

Tubular Strip Piecing - putkitekiikkaa

Mielestäni tilkkutöiden tekemisessä on roskien syntyminen on melkoinen ongelma*). Niinpä etsin jatkuvasti tekniikoita, joilla hukkapalojen syntyminen voidaan minimoida. Rita Hutchensin putkitekniikka on mielestäni mainio.

Muita hänen videoitaan YouTubessa.


*) Viimeisimmän Taito-lehden mukaan ihmiset tuottavat keskimäärin yhdeksän kiloa kangasjätettä vuosittain, mikä on mielestäni kauhistuttava määrä.

Kolmioita, kolmioita

Kolmioita pikatekniikalla Eleanor Burnsin tapaan.

Lisää kolmioita.

Ja kolmas.

Kaunokaiseni

Kaunokaiseni, ihanaiseni, muruseni. 

(Kuva vanhasta blogistani.) 

Olen siivoillut ja järjestellyt siellä täällä, erityisesti työpisteessäni päästäkseni taas sotkemaan - ei kun ompelemaan. Ompelukoneeni on hautautunut työpöydällä epämääräisen roinakasan alle ja olen kaivellut sitä sieltä esille.

Ostin kaunokaiseni näköjään joulukuussa 2006. Oman, uuden, ompelukoneen saaminen oli suorastaan yhtä juhlaa. Olin siihen asti ommellut milloin milläkin vempaimella: lapsena poljettavalla Husqvarnalla (jollakin tällaisella), joka oli kyllä ihan hyvä kone, jos vertaa siihen sähkökäyttöiseen 60-luvulta peräisin olevaan Husqvarnaan, jonka sain käyttööni joskus 80-luvun lopulla. Sekin olisi ollut ihan hyvä peli, koristeopeleet, lisäosat ja kaikki, ellei paininjalan pidike olisi vemputtanut puolelta toiselle niin, että saumat tulivat väkisinkin kieroon, vaikka kuinka suoristelin paininjalkaa ommellessani. Kaiken lisäksi kone tärskäytti sähköiskun toisinaan. Ei siihen auttanut huollot, ei mitkään.

Kesti tosiaankin vuosikausia, ennen kuin olin sitä mieltä, että ansaitsen oman koneen. Käytin siihen senvuotiset veronpalautusrahat ja yhä olen sitä mieltä, että parempaa sijoituskohdetta en olisi rahoilleni voinut keksiä. Siinä on kaikenlaiset herkut, joilla tilkkutöiden tekeminen onnistuu vaivattomasti, kuten yläsyöttäjä ja tikinvakauttaja ja vapaatikkausmahdollisuuden. Kaikkia mahdollisuuksia en edes ehtinyt testaamaan ihan tuoreeltaan ja toisia taas en ehtinyt oppimaan (esim. vapaatikkausta). Sitten ilmaantui kaikenlaista muuta puuhaa ja ompeleminen jäi syrjään vuosiksi.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa ompeleminen pitkästä aikaa. Koska en ehtinyt perehtymään kaikkiin koneeni hienouksiin, minun pitää opetella ne nyt. Ompelukoneen mukana tuli CD-rom, jota en koskaan ole katsonut enkä varmaan koskaan näekään sitä. Ostaessani ompelukoneen silloinen tietokoneeni ei jaksanut pyörittää romppuja. Nykyisessä läppärissäni ei enää ole romppuasemaa. (Pitihän minun testata, mahtuisiko romppu sittenkin DVD-asemaan. :D)  Onneksi on kuitenkin netti olemassa. Löysin Berninan kotisivuilta ja YouTubesta useita opetusvideoita, joita olen katsellut ihan mielikseni. Videoista näkee, mitä kaikkia näppäriä lisäosia koneeseeni on saatavilla. Joitakin voisin harkita ostavani. Ensin kuitenkin katselen filminpätkät uudelleen arvioidakseni, pohjautuuko ostohaluni ihan oikeaan tarpeeseen vai jostakin muusta, kuten siitä, että aina on kiva saada uusia leluja.

Kankaanpujottelua

Muistan, kun koulussa teimme paperipujottelutöitä. Pujottelimme paperisuikaleita toistensa lomaan vaaka- tai pystysuoraan.

Myös kangasta voi pujotella samalla tekniikalla. Jos kaipaa lisää haasteita, esimerkiksi pujottelukulmaa voi muutella mieleisekseen. Voi myös vaihdella värejä ja sitä, kuinka monta "loimikaistaletta jättää ylös tai alas.

Video aiheesta. Oikeastaan tässä videossa Rami Kim esittelee omaa kirjaansa aiheesta, mutta myös pujottelutekniikasta saa jonkinlaisen käsityksen.

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen voi tuntua työläältä, mutta onneksi siihenkin on joitakin niksejä.

Tässä videossa (YouTube) neuvotaan, kuinka vinonauhan tarve lasketaan ja miten nauha kannattaa leikata.

Tässä videossa (MissouriQuiltingCo) neuvotaan, kuinka jatkuvan täysvinon nauhan leikkaaminen onnistuu putkitekniikan avulla.


5.5.2013

Kuinka leikkaan kaksi vinokaitaletta kerralla - ei ompelemista, ei ommelviivan piirtämistä. Tästä tykkään.

Taikasienellä puhdistin mä sen

Ei pitäisi varmaankaan touhuta niin paljon.

Tikkasin pikkupeiton loppuun eilen illalla. Sormenpäät ovat aivan hellinä eikä tee mieli tikata käsin vähään aikaan. Peitto kuitenkin valmistuu vähitellen.

Tänään löysin sattumalta peiton väreihin sopivaa reunakaitaletta valmiiksi silitettynä ja kahtia taitettuna. Olen varmaankin leikannut kaitaleen jotakin muuta tilkkutyötä varten, mutta en enää muista, mihin niistä kaikista keskeneräisistä, ja väliäkö tuolla. Pääasia, että saan yhden valmiiksi.

Pudotin vahingossa silitysraudan lattialle raivatessani tilaa olohuoneen lattialle päästäkseni leikkaamaan peiton reunat suoriksi. Tietenkin kuuma silitysrauta tipahti lattialle. Ja totta kai rauta tipahti muovipussin päälle (roikkui hetkeä aikaisemmin silityslaudan alla roskapussina). Minä siinä pelastamaan silitysrautaa ja manaamaan, että pitääkö nyt sitten ostaa uusi rauta. Vastahan ostin tämän pari vuotta sitten, käytännöllisesti katsoen miltei käyttämätön siis. Hankasin enimmät töhryt jollakin puuvillakankaan palalla, mutta raudan pohja näytti ihan hirveältä. Keittiössä sitten hankasin kostutetulla taikasienellä raudan puhtaaksi.

Vielä pitäisi raivata työpöydälle ompelukoneen ympärille tilaa päästäkseni ompelemaan kaitaleet peittoon. Tuumsin kuitenkin, että lepäilen tämän illan, etten vain aiheuta pahempia onnettomuuksia.

Olen kaiken muun ohella etsinyt erilaisia kassiohjeita saadakseni vinkkiä, millainen ihanteellinen leikkuualustan ja viivainten säilytyspussukka olisi. Tahdon, että siinä on paljon säilytyslokeroita ja taskuja ja se olisi niin tukeva, ettei minun tarvitse pelätä alustojen tai viivainten särkymistä. Tahdon myös, että säilytyskotelon, -pussuka, mikä lie, tarvitsee pitkän vetoketjun avautuakseen pohjaan saakka. Kankaat minulla on jo, samoin koviketta ja liimaharsoa, jolla todennäköisesti kiinnitän hässäkän keskenään. Vielä tarvitsen tarpeeksi pitkän vetoketjun tai vetoketju(t) (yhteensä vaatimattomat 170 cm) ja tarranauha puuttuvat.

Mahdollisia ongelmakohtia:
- löytyykö tarpeeksi pitkää vetoketjua vai joudunko korvaamaan sen tarranauhalla?
- kuinka saan säilytyslaukusta tarpeeksi jämäkän?

   -- riittääkö enstex + liimaharso + jämäkkä kovike+liimaharso+ tukeva puuvillavuori vai tarvitaanko sittenkin vielä vaneria taustakappaleeseen ja pohjaan
  -- voisiko valaanluista tms. olla apua tässä projektissa?

Kaleidoskooppiblokki

En ole koskaan tehnyt kaleidoskooppia, vaikka minulle onkin kertynyt aika monta kangasta, jotka sopisivat tähän.

Tässä videossa neuvotaan, miten kaleidoskooppi tehdään: ohjeet kuvion valitsemiseksi, leikkaamiseksi ja ompelemiseksi ovat selkeitä ja johdonmukaisia.

Lisää kaleidoskoopintekovideoita löytyy täältä.

Kankaan asettelu leikkaamista varten.


= Stack-n-Whack  - ja Bethany Reynolds Kaye Woodin tilkku-tv:ssä.

Scrappy Twisted Triangles Quilt - pikatekniikoita

Scrappy Twisted Triangles Quilt -video

Videolla näytetään melko näppärä tapa tehdä vinoneliöitä (kummallisia kolmioita) nopeasti. Tässä neuvossa jää tilkkuja tähteeksi. 

Vielä näppärämpää olisi ommella molemmat kangassuikaleet putkeksi*) molemmista laidoistaan. Näin saisi leikattua pelkkiä vinoneliöitä eikä tähteitä jäisi lainkaan.

*) Tässä ja tässä MissouriQuiltCo:n videossa valmistetaan vinoneliöitä käyttämällä useita kangassuikaleita. Mielestäni tätä putkitekniikkaa voi soveltaa myös Twisted Triangles -tekniikkaan. Vielä kolmaskin video, jossa on käytetty putkitekniikkaa.


Lisäys: Tässä videossa on käytetty putkitekniikkaa kummallisten kolmioiden tekemiseen. 

Tilkkutyön konetikkausvideoita YouTubessa

Sormenpääni ovat hieman hellinä eilisestä käsintikkauksesta. Niinpä minulla ei ollut kiirettä jatkaa työtä heti aamutuimaan, vaikka enää onkin ainoastaan muutamia tikkausrivejä jäljellä. Sitten on tietenkin reunuksen lisääminen, mutta sen hoidan osittain ompelukoneen avulla.

YouTube on pullollaan täynnä mainioita opasvideoita. Tikkaamiseen löytyy ohjeita aloittelijoille, kuten esimerkiksi tämä Wendy Butler Bernsin video, jossa käytetään tikkaamisen apuna yläsyöttäjää (walking foot). Tästä on pienen klikkauksen takana pääsy muihin Craftsy'n videoihin, joista näyttää löytyvän neuvoja laidasta laitaan.

Pientä salapolisityötä tekemällä taas on pääsy muihin Wendy Butler Bernsin tikkausvidoihin!

Pidän myös Leah Dayn Free Motion Quilting Project -videoista.  Näissä riittää katselemista vähäksi aikaa. :D

Hauskaa vappua!

Minun vappuni =  nallepeitto ja Roman Schatz - ihan Ylen Areenalla vain. 

Tarkoitus olisi saada yksi UFO valmiiksi, mikä ei ole mitenkään epärealistinen tavoite, niin vähän enää puuttuu. 

Stitch-in-the-ditch on ihan hyvä käsintikkauksessa. Tosin sormet tulee tässä kipeäksi, kun  heiluttelen pitkästä aikaa neulaa. Ei auta sormustinkaan ihan kauhesti ennen kuin sormet taas parkkiintuvat. 

Kädentaidot kunniaan - tosi-tv:tä brittiläiseen malliin

Aivan ihana  BBC:n käsityöaiheinen  tosi-tv-ohjelma
Great British Sewing Bee 

näkyy myös Youtubessa. Katsoin ohjelman kaikki neljä jaksoa perjantai-illan ratoksi ja viihdyin:

1. jakso

2. jakso

3. jakso

4. jakso

Neliosaisessa ohjelmassa kilpaillaan Ison-Britannian parhaan harrastelijaompelijan tittelistä. Ohjelma on aivan ihana: siinä ei keljuilla, ei juonitella eikä puhuta pahaa toisten selän takana. 

Myös tuomarit ovat kohteliaita kilpailijoita kohtaan esittäessään perustellut kritiikkinsä. He löytävät kaikesta näkemästään myös positiivista sanottavaa. Ketään ei siis lytätä. Ketään ei yritetä nujertaa henkisesti, kuten yleensä tosi-tv-ohjelmissa on totuttu näkemään. Jos joku itkee ohjelmassa, hän ei itke siksi, että joku toinen olisi ollut hänelle ilkeä vaan muista syistä.

Ihaninta on, että ensimmäisen palkinnon voitti aivan oikea henkilö - juuri se, jonka tekniset taidot riittävät monenlaisiin haasteisiin. Ja katsokaapa viimeisen osan lopputekstejä: kilpailijoiden tekemisen riemu on vahvistunut kilpailun ansiosta ja monenlaisia käsitöihin liittyviä yhteistyökuvioita on syntynyt. 

Myös katsojat oppivat ohjelmasta uusia asioita ompelemisesta ja vaatteen suunnittelusta. Samalla tulee myös vanhan kertausta. Kerrassaan katsomisen arvoinen ohjelma!

Miksi meillä Suomessa ei ole samanlaisia kilpailuja?

Ei tilanne ole ihan niin paha kuin voisi näyttää

No niin, hirmuinen käsityökankaiden järjestelyurakka on vihdoinkin valmis. Kankaat ovat kauniisti laatikoissaan silitettyinä ja viikattuina, ja laatikot ovat jokseenkin oikeilla paikoillaan. Oikeastaan tämä järjestely olisi pitänyt tehdä parikymmentä vuotta sitten, niin olisin päässyt vähemmällä vaivalla, mutta parempi myöhään ja niin pois päin.

Pikkusiskoni mukaan ihmiset kuulemma  päättävät ensin, mitä he haluavat tehdä. Vasta sen jälkeen he menevät kangas- tai lankakauppaan ja ostavat tarvitsemansa. Minun periaatteenani puolestaan on ollut ostella kaikenlaista kivaa ja tehdä edullisia kangaslöytöjä. Vasta ostamisen jälkeen olen ruvennut ihan tosissani miettimään, mitä haluaisin tehdä kankaasta. Usein olen keksinytkin niin monta käyttötarjoitusta, että minulle on tullut valinnan vaikeuksia. Jotkut kankaat olen ostanut vakain aikoimuksin ommella valmista sitten, kun ehdin.

Noh, nyt sitä kaikkea kivaa on laatikko- ja metrikaupalla, silitettynä, järjestettynä tarkoitusperiensä mukaan. Sain sovitettua kankaat entistä pienempään tilaan ihan vain silittämällä ja viikkaamalla  ne. Niinpä minulla on nyt yksi leveä kaapillinen vaatekankaita, kapea kaapillinen tilkkukankaita ja yksi laatikkopino keskeneräisiä tilkkuprojekteja ja kangastilkkuja, joille kyllä keksin käyttötarkoituksia, kunhan ensin hieman mietin. Myös keskeneräisiä vaatteita on pari laatikollista.

Aikaisemmasta lankojen ja käsityölehtien järjestelyprojektista ei jäänyt yhtään tyhjää Ikea-laatikkoa, vaikka mielestäni ostin niitä riittävästi viime kesänä. En kuitenkaan halunnut tuhlata hetkeäkään kallisarvoista kankaiden lajitteluaikaa ravaamalla Ikeaan ja takaisin. Niinpä minun piti keksiä jotakin muuta säilytykseen sopivaa. Käytin sitä, mitä oli helposti saatavilla: pahvisia hedelmälaatikoita.

Kieltämättä pahvilaatikot ovat vielä rumempia kuin muovilaatikot, mutta niiden etuna on tosiaankin saatavuus. Pahvilaatikoista ei myöskään näe yhtä helposti laatikoiden sisältöä kuin muovilaatikoista. Voin kuitenkin ostaa muovilaatikoita myöhemmin, kun tulee muutakin asiaa Ikeaan. Tosin salaa toivon, että joskus olen käyttänyt kaikki nykyiset kangas- ja lankavarastoni enkä enää tarvitse niin monta säilytyslaatikkoa. Siinä tapauksessa pahvilaatikoista on helpompi päästä eroon kuin muovilaatikosta. Vähän kuitenkin epäilen, että innostun taas täyttelemään varastojani sitä mukaa, kun saan entisiä kankaita käytettyä, ellen pidä varaani


Tilkkutyökankaiden lisäksi minulla on mm.

Juhlakankaita: silkkiä, pitsiä, kiiltäviä pintoja, hieman hillitympääkin. 
Muovikassissa on valkoinen juhlasilkki turvassa nuhraantumiselta. 
Lupaan vaihtaa kääreen silkkiystävällisempään malliin.

Asiallisia kankaita: villaa, puuvillaa, pellavaa, silkkiä, sekoitekankaita

Kesällä innostun ostelemaan värejä, joita en yleensä käytä. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Kesäkretonkeja - enimmäkseen puuvillaa. 

Erityisen cacual-casualeja. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Villakankaita, villasekoitekankaita ja yksi fleece

Talvea varten

Trikookankaita, collegekankaita

Löysin myös muutamia muunlaisia aarteita:

Grafiikanlehdet odottavat yhä kehystämistä.

Toinen lapsistani on alle kouluikäisenä harjoitellut suoraa viivaa 

kuusikulmiomallineeseeni.

Härkää sarvista ei kun silitysraudalla kangaspinoja päin

Melkein luulisi, että konkarimuuttajana - pelkästään opiskeluaikoinani ehdin muuttaa kymmenisen kertaa  ja myöhemmin muuutaman kerran lisää - olisin kehittynyt taitavaksikin tavaroiden karsijaksi. Mitä vielä! Kun kerran olen ostanut jonkin tarpeellisen esineen, en siitä helposti luovu. Niinpä roinaa - ei kun kaikkea tarpeellista - on ehtinyt kertyä vuosien mittaan enemmän kuin tarpeeksi. Erityisesti olen pitänyt kiinni kirjoistani ja käsityötarvikkeistani. Niissä ei ole mitään tarpeetonta. Niitä pitää kuitenkin järjestellä silloin tällöin, jotta niiden hyödyntäminen olisi mahdollista.

Talvella inventoin ja järjestelin lankani ja sen jälkeen pitkästä aikaa innostuin neulomaan ja virkkaamaan kaikenlaista pientä, mikä on mielestäni oikein hyvä juttu. Kankaisiin en kuitenkaan vielä silloin uskaltanut koskea, koska kankaita on  kovin paljon. Sellaisen kangasmäärän lajittelemiseksi tarvitaan rutkasti aikaa, voimia ja viitseliäisyyttä. Kevään mittaan rupesi jo tuntumaan, että nyt olisi aika käydä kankaiden kimppuun, minkä sitten teinkin.

Olen järjestellyt kangaskaappejani, suoristanut kangaspinoja värien, käyttötarkoituksen ja materiaalin mukaan. Olen tutkinut kangaslaatikoita ja tehnyt löytöjä.

Olen löytänyt

• parisänkyyn sopivan tilkkutäkin, josta puuttuu reunus 

Minun piti antaa peitto aikoinaan häälahjaksi nuorelle sukulaispariskunnalle, mutta itsekritiikki nosteli ankarasti päätään, kun tarkistelin lähemmin tekemääni konetikkausta. Tulin siihen tulokseen, että ei pitäisi harjoitella vapaatikkausta lahjaksi aikomaani täkkiin. Nyt mietinkin, pitäisikö minun purkaa koko tikkaus ja tehdä se uudelleen.

• pienen tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on keskeneräinen

Tilkut ovat yhdestä toisesta projektista, joka on huomattavasti tasapainoisempi.  Sen lahjoitin aikoinaan lapseni kouluun jouluarpajaisiin aikana ennen digikuvia. Jos hyvin käy, voisin ehkä löytää ottamani paperikuvan peitosta.

Mielestäni nämä jämätilkut yhdessä näyttävät kovin levottomilta.Olisin voinut yrittää pelastaa täkin silmienvilinäefektiltä lisäämällä joukkoon jotakin yksiväristä, mutta nyt on liian myöhäistä tehdä asialle mitään, kun käsintikkkauskin on miltei valmis. Täkistä voisi olla ehkä makuualustaksi jonkun koiralle tai kissalle, kunhan löydän jonkun lemmikkieläimen omistajan, jonka silmiä ei liikaa särje liiallinen raidallisuus. Peitosta enemmän täällä. 

• aika ison tilkkutäkin vanhemmalle pojalleni

Peiton käsintikkaus on keskeneräinen. Peitto on mielestäni ihan sievä ja teknisesti melko onnistunut. Tällä hetkellä poikani tarvitsisi kuitenkin lähinnä parisängyn peittoa. Haluan kuitenkin antaa peiton lahjaksi lapselleni, kuten olen luvannut. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä.

• vihreän tilkkutäkin blokit, jotka pitäisi yhdistää tasoksi, vanuttaa ja tikata.

Työ pysähtyi aikoinaan, kun en osannut päättää, millaiset välikaitaleet laitan blokkien väliin. Nyt tiedän, miten jatkan työtä. Työn aloitin 90-luvun loppupuolella. Projektista hieman täällä.

• mustikkapeiton pintakerroksen

Päällinen on periaatteessa valmis. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen sen ulkonäköön. Pidän nine-patch -blokeista ja kulmien mustikkakankaasta, mutta sinipohjainen provencelaiskangas ei ole paras mahdollinen kangasvalinta väriensä eikä kuvioinnin puolesta. Samoin nine-patch -blokkien välissä oleva yksivärinen sininen tuntuu hieman liian hallitsevalta. Pohdiskelenkin. pitäisikö minun purkaa päällinen blokeiksi ja tehdä siitä toisennäköinen ylimääräisten nine-patch -blokkien avulla. Peitosta enemmän täällä ja täällä.

• vaalean tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on jäänyt keskeneräiseksi

Työ on ensimmäinen iso tilkkutäkki ja valitsin siihen ihan liian hidastöisen tikkausmallin käsintikattavaksi. Pitää miettiä, voisinko muuttaa tikkaamistapaa joutuisammaksi. Lisäksi minun pitää ratkaista reunusongelma. Pelkään myös, että kankaat ovat käyneet liian vanhanaikaisiksi vuosien kuluessa. Aloitin työn 90-luvun alussa, kun minulla ei ollut vielä leikkuria ja leikkuualustaa. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• pino edellisestä projektista jääneitä tilkkuja, jotka odottavat suurta ideaa loppusijoitukseksi. Osan blokeista olen ommellut pinnaksi, osa odottaa vielä ompelemista isommaksi kokonaisuudeksi. Lisää aiheesta täällä. 

• punaisen pahasti keskeneräisen parisängynpeiton pintakerroksen

Tein itselleni peiton voimaväreistä. En kuitenkaan pidä ompelemastani peitonreunuskaitaleista, joten aion purkaa ne ja tehdä uudet ja paremmat, kunhan keksin idean. Järkevin tapa poistaa päiväjärjestyksestä reunakaitaleongelma olisi varmaankin lisätä ylimääräiset blokkirivit peittoon sekä pituus-että leveyssuunnassa. Peitosta puuttuu myös vanu ja vuori. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• punamustasävyisen peiton keskeneräiset blokit

Täysin alkutekijöissään oleva projekti, jossa on paljon kolmioita. Luultavasti innostukseni lopahti kankaiden riittämättömyyden vuoksi. Pitäisi löytää kankaita, jotka sopivat väriensä ja kuosinsa puolesta projektiin. Projektista enemmän täällä

• Aallot-peiton pintakerroksen 

Klassinen scrap quilt'in munnos, johon tein kaarevia reunoja. Reunakaitaleet puuttuvat. Aiheesta lisää täällä. 

• punavalkoiset tilkut, jotka odottavat suurta ideaa blokeiksi ja peitoksi tms.

Applikointia aloitellessani punavalkoisesta Laura Ashleyn kankaasta olin aivan innoissani. Suunnittelin jonkinlaista albumipeittoa, jossa olisi vaikutteita Red Work -töistä. Mielessäni väikkyi myös kuvajainen Red Work-vaikutteisesta peitosta, johon olisin yhdistänyt Irish Chain -blokkeja. Löydettyäni projektin en enää kuitenkaan ole kovin ihastunut suunnitelmistani.  Tuntuu siltä, että suunnitelmieni peitto poikkeaisi ihan liian paljon nykyisistä mieltymyksistäni. Ehkä löytäisin sille kuitenkin kodin, jos aikani huhuilisin. 

• jouluaiheisia blokkeja, joista voisi tehdä pannulappuja.  Blokit jäivät yli tästä projektista. 

• farkkuista uutta -projekti

Farkkuja on paljon ja uusia tulee vuosittain. Farkkukangas on kestävää, mutta melko hankalaa ommella uusilla koneilla. Farkkuja ajatellessani kaipaan lapsuuteni poljettavaa Husqvarnaa, joka kesti ihan mitä tahansa rääkkäystä. Farkutkin sillä olisi ommellut kädenkäänteessä.

• vähintäänkin kolme erilaista applikaatioprojektia

• kankaat Avaruus-tilkkupeittoon

• Vanhoja puuvillaisia puseroita, hameita ja mekkoja, joista voisi tehdä tilkkutöitä.

• Paljon erilaisia kangastilkkuja, joista saisi monta erityyppistä työtä. Inspiraatiota odottelen.

Järjestelen tilkut väreittäin ja kuoseittain pusseihin. Tavoitteenani on luoda järjestelmä, jossa löydän tarvitsemani tilkut ja kankaat penkomatta. Tilkkuni on helppo jakaa sinisiin, punaisiin, vihreisiin, violetteihin, valkoisiin ja mustiin.

Lisäksi olen löytänyt keskeneräisiä vaatteen tekeleitä:

harmaan mekon

marjapuuron värisen mekon

marjapuuron värinen jakun

sini-valkoinen mekon

tummanpunaisen jakun

ruskean talvihameen (helma kääntämättä)

ruskea-oranssi syyshame (vyötärön korjaaminen) Täällä.

vihreä-ruskea hellemekon
mustan hameen (puuttuu nappi ja napinläpi)
valkoiset kesähousut
harmaan hameen
toisen mustan hameen
kaksi kietaisujakkua

Nämä kaikki keskeneräiset työt löysin laatikoistani. Ihmettelen kovasti, miten minulle on voinut kertyä näin paljon keskeneräisiä töitä vuosien varrella. Jotkut työt ovat melkein valmiita, mutta sitten työ on jäänyt, kun en ole tiennyt, miten jatkan eteenpäin. Ajan myötä olen kuitenkin saanut etäisyyttä työhön ja itseeni. Niinpä moni ongelma on jo ratkennut. Enää puuttuu toteutus. Jotkut ongelmat  puolestaan vaativat vielä työstämistä.

Vielä on muutamia laatikoita tutkimatta. Järjesteleminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Samalla jatkuu myös ajatustyö ja uusien ideoiden hiominen. 

Voiko mikään olla hauskempaa kuin tilkkuilu? Gourmetquilter.com

Olen järjestellyt kankaitani ja ompelutarvikkeitani. Työtä tässä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, koska sekä kankaita että tarvikkeita on - hmmm - aika paljon. Välillä on pakko pitää kuitenkin taukoja selän venytysten ja tuumaustaukojen verran.

Yhdellä tällaisella itseni oikaisutauolla eilen löysin Gourmetquilterin kivat pienet, konstailemattomat tilkkutyöaiheiset videot Youtubesta. Jaksoja on 93, joten katsomista riittää vielä aika moneksi hetkeksi.

Tänään sitten hoksasin katsoa myös Gourmetquilterin nettisivuille. Ne näyttävät oikein lupaavilta. Sinne palaan vielä myöhemminkin.


P.S. Olen tehnyt monta löytöä penkoessani ja järjestellessäni kangasvarastoja. Näyttää siltä, etteivät varsinkaan keskeneräiset käsityöt lopu ihan hetkessä, mutta niistä hieman myöhemmin.


P.P.S Myös Free Motion Quilting Project-blogi on tutustumisen arvoinen.

Kauluri, komiohuivi ja kolmihihainen villapaita

 Olen ulkoiluttanut kaulureita vuorotellen 

kahden viikon ajan. 

Tämä toinen laskeutuu hyvin. 

Ensimmäinen on kuitenkin sittenkin mieluisampi 

jämäkkyytensä vuoksi.  

Kauluri 2

Malli:                    oma
Lanka:                  noin puolet musta Serena Esmeralda (70 % akryyli, 30 % alpakka)
                              harmaa Novita Rose mohair   (65 % akryyli, 35 % mohair)
Langankulutus:  yhteensä 142 g
Puikot:                 5 mm:n pyöröpuikoot

Mallineule: 134 s patenttineuleena kahdella erivärisellä langalla (ks. edellinen kauluri)

Kun tuntui, ettei vieläkään ollut punaisen aika, oli ihan pakko kokeilla, miten ohut lanka taipuu kauluriksi. Ja hyvinhän se. Patenttineule on huoleton tv:n ääressä neulottava. Mohairia ja alpakkaa on vieläkin jäljellä. Haluaisin tehdä jonkin keveän tunikatyyppisen neuleen, selänlämmittäjäksi.

Punainen villapaidan tekele

Kaulurin jälkeen kaivoin vihdoinkin punaisen villapaidan tekeleen esille ja neuloin kaksi hihaa alkuperäisen seuraksi. En tykännyt yhdestäkään hihasta ja harmissani olin vähällä purkaa ne kaikki. Kuitenkin tarvitsen kaksi hihaa, saadakseni neuleen valmiiksi.

Tässä vaiheessa mielenkiintoni lopahti villapaitaan. Kaivoin jälleen alpakkalangan esille ja neuloin kolmiohuivin itselleni. Pikaisen valokuvauksen jälkeen huivi pääsi heti lämmittämään selkääni, vaikka oikeastaan se kaipaisi perusteellista kastelemista ja muotoon venyttämistä.

 Komiohuivi Joustavaa pitsiä

Lanka: musta Serena Esmeralda (70 % akryyli, 30 % alpakka)
Langankulutus: 183 g
Puikot: 5 mm:n ja 6 mm:n pyöröpuikot
Malli oma. Reunoissa edestakaisneuletta, keskellä sama joustava pitsineule (*lk, 2 s. yht.*) kuin punaisessa villapaidassa, Ullasta.

Joustavaa pitsiä

Sunnuntaineuleena kauluri

Kauluri

Mitat: Ympärysmitta 88 cm, korkeus 35 cm.
Langat: Harmaa Novita Usva (100 g) ja jotakin toista mustavalkoista Novitan lankaa, jonka vyötteet olen  hukannut (115 g) (yhteensä 215 g).
Puikot: 6 mm:n pyöröpuikot
Malli: Oma

Lauantai-iltana kaipasin jotakin käsillä tekemistä elokuvan katsomisen oheen,  jotakin, jota ei tarvitse pahemmin pohdiskella. Silmiini osui harmaasävyinen Usva, jonka olin ostanut kauppareissulla muutamia viikkoja sitten vakaista päätöksistäni huolimatta. Saman tien muistin myös viime vuonna ostamani mustankirjavan tukevan langan, jonka ostin yhteen neuleprojektiin. Puikotkin löytyivät helposti.

Viimetalvinen projekti: lämmin liivi ja pipo

Novitan Noki -langasta ja siitä toiseesta mustankirjavasta, jonka nimeä en enää muista.  

Loin Usvalla 104 silmukkaa ja neuloin 1 o, 1 n -joustinta neljä kierrosta. Tämän jälkeen neuloin patenttineuletta niin, että oikeat kierrokset neuloin Usvalla ja nurjat kierrokset toisella mustavalkoisella langalla.

Neuleesta tuli ihan vahingossa materiaalikokeilu, nimittäin paksumpi, mustankirjava lanka loppui ennen kuin sain työni valmiiksi, js minun piti äkkiä keksiä keino saada neule loppuun. Usvaa oli melkoinen määrä vielä jäljellä, joten jaoin kerän kahtia. Ihan vain kiskoin kerän keskeltä puolet langasta, jonka sitten kerin kerälle. Sitten  jatkoin Usvalla  kahden langan tekniikalla viimeiset 8 cm, kunnes myös Usva loppui. Lopussa jouduin hieman purkamaan ja neulomaan uudelleen, jotta sain tehtyä samanalisen joustimen myös loppuun ja pääteltyä silmukat siististi. Usvaa jäi vielä pieni nöttönen, ei ehkä sentään afrikkalaisia kukkia varten vaan  jotakin uutta jätelankaprojektia varten.

Kauluria voi käyttää molemmin puolin, sillä siinä ei ole saumakohtia tms. Oikea ja nurja puoli näyttävät hieman erilaisilta. Usva on liukuvärjätty, ja tässä kerässä tummin osuus sattui kerän keskikohtaan.

Oikea puoli.

Nurja puoli. 

Jos nyt aloittaisin kaulurin neulomisen alusta, kävisin ostamassa toisen kerän Usvaa ja tekisin sen niistä. Eilen ajattelin, että kaulurini tällaisenaan on hieman liian tuhti tuleviin kevätkeleihin. Ehkä pakkasia kuitenkin riittää vielä niin, että kaulurille löytyy käyttöä jo täksi talveksi. Luultavasti tekisin kaulurista myös hieman korkeamman.


 

Tyytyväinen kaulurinomistaja palaa kotiin lumimyräkässä.

Testasin kauluria tänään lumimyräkässä ja olin oikein tyytyväinen, kun sain hautautua kaulurini sisään.lämpimään. Eilinen epäilyni on muuttunut täydelliseksi tyytyväisyydeksi. Luultavasti neulon kuitenkin kaulurista kevyemmän version kevätkelejä varten.

Hieman mainonnasta blogeissa ja kangaskaapista ulos

Kirjoitin mainonnasta blogeissa toisaalla, Minun mediablogi-blogissani.

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa mainonnasta blogeissa jo jonkin aikaa. Katsottuani eilisen Kuningaskuluttajan sain sitten kakaistua mielenpäällä olleita asioita luettavaan muotoon.

Neulontakokeiluja

Kokeiluja ihan huvin vuoksi. 

Usein minulla on Neulojan käsikirja apuna kokeiluissani. 

Uutta sukkaa yrittää pukata ihan väkisin vankasta päätöksestäni huolimatta tehdä ensin keskeneräiset valmiiksi ennen kuin rupean haaveilemaankaan mistään uudesta. Minulla on ehdelleenkin keskeneräisenä punainen villapaita ja sinisävyinen torkkupeitto afrikkalaisista kukista (niin ja punaisista afrikkalaisista kukista, mutta sitä ei lasketa, koska se on vielä ihan alkutekijöissä ja kerään siihen lankoja yhä. Olen virkannut vasta keskimmäisen ympyrän kukkiin.)

Saatuani sukat kuvattua rupesi armoton lankakassin penkominen. Halusin kokeilla palmikon tekoa, kirjoneulekin kiehtoi. Tein jopa kaavioluonnoksia kuvioksi, joka sopisi lapasen tai sukan selkään. Sitten halusin tehdä kalanruotoneuletta pyörönä, mutta tulinkin keksineeksi jotakin ihan uutta ihan vahingossa. Tein silmukan noston aina samassa kohdassa enkä liukuvasti kuten kalanruotokuviossa kuuluu. - En löytänyt vastaavanlaista mallia ohjekirjasta, mutta jos joku tietää mallille nimen, niin olisi ihan kiva tietää. :)

Kalanruotoneuleesta tulikin sitten ihan jotakin muuta

 pikkuisen lipsahduksen vuoksi. 

Pinta on eläväistä jämäkkyydestään huolimatta, ja elävyyttä lisää langan liukuvärit 

(Seitsemän veljestä, luumunvärisenä tasaraitana)

Neule on kaunis myös nurjalta puolelta. 

Jämäkkyyttä neuleeseen tulee neulomatta nostetuista silmukoista. 

Ehkä tämä sopisi myös villasukan kantapäihin. 

Palmikot kiehtovat.

Neljätoistavuotiaana neuloin aivan upean valkoisen palmikkovillapaidan ihan aidosta lampaanvillasta, mahdollisimman vähän käsitellystä - melkein voin vieläkin haistaa ja tuntea villojen lanoliinin. Enoni perheellä oli siihen aikaan lampaita ja saimme lahjaksi lampaiden villoja, jotka oli kehrätty pikkukehräämössä. Minä valitsin valkoista, jonka sitten loppusijoitin kohtuullisen onnistuneesti villapaitaani. Ikävä kyllä villapaitaa ei ole enää olemassa eikä siitä ole valokuvaakaan.

Siitä lähtien kuitenkin palmikot ovat kiehtoneet minua. Olen tutkaillut nettisivuja, varsinkin Aransaarten palmikot sekä kelttien ja skandinaavien ornamentit kiehtovat. Vuosien mittaan olen myös neulonut palmikoita ohjeen mukaan ja omia kokeilujakin olen tehnyt. Pitäisi vain opetella hieman kaaviokuvioiden tekoa saadakseni mallit itselleni talteen. Ehkä minulta puuttuu vielä se pieni 3D-lisäosa, jota tarvitsen siihen hommaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että ymmärrän valokuvasta palmikon paremmin kuin kaaviosta.

Palmikonteko ei ole ihan vielä hyppysissä, niin kuin näkyy. 

Uskon, että taito vielä palaa, kunhan harjoittelen hieman. 

Kaiken tämän neulontahössötyksen keskellä minua painaa takaraivossa ajatus siitä, että tämähän on tilkkutyöblogi ja oikeastaan haluaisin päästä käsiksi myös kangasvarastoihini. Ensin kuitenkin minun pitää päästä langoista eroon. Sitten vasta uskallan ruveta ihan oikeasti etsimään inspiraatiota uusille tilkkutöilleni. Niin ja vanhatkin pitäisi saada valmiiksi. Minulla on myös  ihan liian monta keskeneräistä tilkkutyötä odottamassa valmistumista. Useimmiten kyllästyn tikkaamisvaiheessa - siis silloin, kun työ on jo miltei valmis!

Mitähän muuten on tapahtunut Tilkku-Sadulle? Aikoinaan hän touhusi ahkerasti tilkkuilun parissa ja perusti Tilkkuringinkin. Nyt hänen bloginsa on kuitenkin lopetettu. Näköjään myös moni muu suomalainen tilkkuilija on lopettanut bloggaamisen, siirtänyt bloginsa uuteen osoitteeseen tai ryhtynyt tekemään muunlaisia käsitöitä. Aika aikaansa kutakin. Niinhän minullekin kävi.

Lisää ei niin kovin tasaraitaa

Ei niin kovin tasaraitaa 2 

valmistui lopulta viimeisenä lukuisten uudelleenneulomisten vuoksi. 

Ei niin kovin tasaraitaa 2 nuoremmalle pojalleni. 

Koko noin 43

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 119 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Ei niin tasaraita 3 valmistui toisena. 

Ei niin tasaraita 3 vanhemmalle pojalleni

Koko noin 42

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 117 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Siinä ne nyt ovat vihdoinkin valmiina,  ei niin kovin tasaraitaa -sukat 2 ja 3 kummallekin pojalleni, niin kuin oli aikomuskin. Tosin sain siinä sivussa myös itselleni sukat, mikä huvittaa minua kovasti.  

On niitä neulottukin melkoisella hartaudella. En olisi uskonut itsestäni moista, että sukkiin käyttäisin näinkin paljon aikaa, kuin olen tällä kertaa käyttänyt. Perfektionisti olen ollut aina. Minun perfektionismini on vain näyttäytynyt lankojen keskellä hieman erilaisena: minähän en pura, kun kerran olen tehnyt jotakin. Tämä on pätenyt varsinkin villasukkiin, jos ne eivät ole olleet ihan susirumat ja lämmittävät jalkoja. 

Nyt sitten iski vähän toisenlainen perfektionismi: sukkien pitää olla just eikä melkein. Niinpä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut. Olen aloittanut yhä uusia sukkia, kun aikaisemmat tekeleeni ovat ollet liian pienet tai liian isot.

Suunnittelin neulovani sukkaparin kummallekin pojalleni, mutta olen saanut jo kolmet sukat ja vähällä oli, että neljännetkin, enkä siltikään ole täysin tyytyväinen tuotoksiini. Ensimmäiset, liian pienet, päätyivät minun sukkalaatikkooni. Toiset ihan liian isot päätyivät pienempijalkaiselta pojalta isompijalkaiselle ja siltikin minun piti tehdä ne melkein kahteen kertaan, sillä teräosissa olin neulonut löysää löperöä kiiruhtaessani sukkia valmiiksi. Sukat sitten valmistuivat ihan viimeisinäparikymmentä grammaa kevyempinä. En vähentänyt sukista silmukoita yhtään, ja kierroksiakin oli saman verran kuin alun alkaenkin, vaan rupesin neulomaan oikein tiukkaa saadakseni sukista pienemmät.

Olin aloittanut kaikki sukkani aikomalla ne vanhimmalle pojalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat neulomisen varrella, kun välillä tuli liian pientä ja välillä liian isoa. Lopulta sain tehtyä hänelle sukat, joissa oli lyhyemmät varret kuin ykkösissä ja kakkosissa, koska hän pitää sellaisista. Niistäkin tuli hieman liian löysät.
- En ala! tuumasin, kun pienempijalkainen tuli käymään ja pääsin sovittamaan niitä hänen jalkaansa. Päättelin kuitenkin langat ja sukkien mukana annoin ohjeistuksen, että jos joskus tarvitsee laittaa kahdet sukat päällekkäin, nämä sopivat sitten päällimmäiseksi.

Tämä on ollut varsin opettavainen neulomissessio. Paitsi että huomasin neulomiskäsialani löystyneen käytön puutteessa, tulin kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin sukan neulomisen vaiheisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nauhakavennus sukan kärjessä näyttää ihan lapaskavennukselta.



Sukan teräosia neuloessani yhä uudelleen kokeilin jos jonkinlaista kavennusta: nauhakavennus (vai mikä se on- se, jonka tunnen lapaskavennuksena lapsuudestani) on ihan kiva, kun sukan taittaa litteäksi, mutta muuten ne kyllä näyttävät lapasen kärjiltä - myös jalassa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä kostuttaminen ja pingottaminen olisi auttanut sukkia näyttämään hieman enemmän sukilta myös kärjistä, mutta en alkanut siihen vaan purin kärjet. Sitten kokeilin sädekavennusta ohjeiden mukaan, mutta en tykännyt niistäkään. Sitten tein omanlaiseni kavennukset, ja jo hieman helpotti.

Nauhakavennus (ylempi sukka)

Sädekavennus (alempi sukka)

Oma versioni kärkikavennuksesta. 

Kavennuskohtia on kahdeksan, ts. kavensin silmukoita joka toisella kierroksella puikon keskellä ja joka toisella puikon lopussa, Näin kavennuksesta tuli sopusuhtainen ja pyöreä. 

Vielä kun saan purettua ykkösten nauhakavennuksen ja teen siihen kahdeksan kohdan kavennuksen, tämänkertainen sukkaprojektini on valmis tällä kertaa.

Lankavarastojeni pienennys etenee hitaasti. Pitäisi varmaan keskittyä isompiin töihin, jotta saisin tähän lisää vauhtia. Olen viimeaikoina laiminlyönyt lihan kaikenlaiset käsityblogit ihan liian pitäksi aikaa, mutta nyt olen yrittänyt ottaa vanhinkoa takaisin kaksin käsin. Yksi asia johtaa toiseen, Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Tiedän kyllä leikitteleväni vaaroilla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vastustamaan lankojen seireenilaulua.

Olen myös löytänyt erinäisiä ideoita jatkojalostettavaksi joksikin ihan omanlaisekseni. Olenkin joskus sanonut, että kun selailen ohjeita, voin todeta, että tuon minä haluan ja sitten teen jotakin ihan muuta. Taustalla on kuitenkin jokin kipinä, muoto, väri tai lanka, joka saa minut syttymään. Ennen kaikkea tarvitsen kuitenkin innostusta, ja sitähän saan ammennettua kaikkialta netistä, jonne käsityöihmiset ovat kokoontuneet.

En ole vieläkään luovuttanut toivosta, että muistaisin sittenkin vanhan blogini käyttäjätunnuksen. Perustin blogini aikojen alussa ennen Gmailia, ja jossakin vaiheessa käsityöblogin pitäminen hyytyi pariksi vuodeksi. Niin että tässä sitä ollaan.