Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ompelukone/ Sewing machine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ompelukone/ Sewing machine. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ompelukoneen äärestä, päivää!


Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi
 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 
Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 


Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.


Pieni Ikea-kankainen pussukka. 
Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 
Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 
Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 
Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 
Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 



Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.


Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 
Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.



Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 
Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 
En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 
Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 
Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 
1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.


Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 
Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 
(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 
jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)



Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.




Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 
(Poikkileikkaus rintojen alla. 
Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 
Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 
Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 
Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 
Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  
Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 
Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 
joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 
Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 
Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 


Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan



Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.




Lähikuva peiton etupuolelta. 
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 
Peittoa kannattelee kuopus. 


Peiton etupuoli


Peiton takapuoli



Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 


Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 









1000 ja 1 hakaneulaa.





Ja kaasu pohjaan. 


Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)



Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saahan sitä haaveilla. :)


Taustaa: Tilkkutöiden tikkaaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani. Ensiksi minulla oli ihan surkea kone, jolla sai ihan joutavanpäiväistä tikkiä, ja sitten kun ostin uuden ja toimivan, tilkkupeittojen sullominen koneen ahtaaseen työtilaan vaatii pitkää pinnaa ja paljon tuumaustaukoja, kun ne pitkät pinnat meinaavat loppua vähän väliä.

Muistui tässä mieleeni omat haaveeni lueskeltuani Tilkkutaiwaan Hannelen blogista, kuinka hän on tehnyt tuttavuutta uusimpaan apuväineeseensä, aivan ihanaan pitkäkätiseen. -  Ompelukonetta valitsessani valintaperusteista tärkeimpiä oli se, että koneella voi tikata tilkkutöitä. Päädyin valinnassani Berninan 4-sarjaan (linkki Berninan sivuille), joka ilmeisesti on korvattu muilla, uudemmilla ja tehokkaimmilla sarjoilla. Silloin aikoinaan ompelukoneeni, Kaunokaiseni, oli kuitenkin jotakin uutta ja ihmeellistä. Siinä oli kaikki tarvitsemani ja vielä vähän enemmänkin: Koneen toimintamahdollisuuksia pystyy laajentamaan tekemällä investointeja.

Pistin visusti korvan taakse talteen tiedon, että ompelukoneeni voidaan myös yhdistää tikkauspöytään niin, että se toimii kuin pitkäkätinen (Bernina Quilt Frame, linkki). YouTuben Berninan sivuilla on kaksiosainen opastusvideo, josta näkee, kuinka tämä tapahtuu varsin näppärästi. (BERNINA quilt frame instruction part 1 of 2 ja BERNINA quilt frame instruction part 2 of 2). Yksityiskohtaisten ohjeiden avulla uskoisin pystyväni kokoamaan ja aloittamaan pitkäkätistelyni melko näppärästi. Tähän asti kaikki näyttää sangen lupaavalta.

Sitten tulee se iso mutta: Suomesta ei saa isoja konetikkauskehyksiä vain marssimalla Berninan jälleenmyyjän puheille vaan se pitää tilata jostakin kauempaa. Toinen iso mutta on hinta. Ei ole aavistustakaan, mitä tuollainen Berninan tikkauskehys maksaisi euroissa. eBaysta löysin joitakin 5":n konetikkaustikkauskehyksiä 500 - 600 euron tienoilla - ei siis mikään paha hinta säästäväiselle ihmiselle, jos vielä löytäisin sellaisen, joka toimitettaisiin Suomeen saakka. Koska eBaysta ei ole apua, pitänee tiedustella merkkiliikkeestä. Samalla voin vaihtaa vääränkokoiset puolat, jotka ostin sieltä aikaisemmin keväällä. (Tällä kertaa otan mukaan mallikappaleet.) Sitten rupean säästämään saadakseni unelmasta totta.

Ehkä vielä jonakin päivänä saan vuosia haaveilemani ompelukehyksen. Saahan sitä haaveilla, eikö vain. :)



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nallekarkkipeitto ja oikutteleva hienohelma






Nallekarkkeja 116 cm x 142 cm
Tilkut ompelin kaiteletekniikalla yhteen joskus 2000-luvun alkupuolella.
Tikkasin käsin ompelujälkiä (stich-in-the-dich) pitkin. 




Nurjalla puolelle kirjailin nimikirjaimeni ja valmistumisvuoden, 
aloitusvuotta en kehdannut laittaa, kun siitä on niin kauan. 

Kyllästyin kuuntelemaan läppärini viallisen tuulettimen hurinaa ja kiikutin läppärin korjattavaksi. Tuomiona oli olla kaksi viikkoa ilman omaa konetta uutta varaosaa odotellessa. Nyt olen poikani koneella, kun ei ole omaa käytössä. Bloggaaminen on vähän vaikeaa, kun ei ole omaa konetta hallinoitavana, mutta teen silti parhaani.

Läppärittömyys vapautti minut touhuamaan kaikenlaista, kuten katsomaan televisiota, siivoamaan, lukemaan kirjoja ja järjestelemään (ja silppuamaan) paperiarkistojani. Kaivoinpa ompelukoneenkin esille pitkästä aikaa tarkoituksenani surauttaa kaikki korjausta kaipaavat vaatekappaleet. Kone ei kuitenkaan suostunut väläyttämäänkään valoja, ei vähän eikä paljon. Olin jo aikeissa viedä ompelukoneen merkkiliikkeeseen korjattavaksi, kun seuraavana päivänä sain päähäni tökätä ompelukoneen pistoke toiseen pistokkeeseen. Ja kas! Kone pärähti eloon. Siirsin pistokkeen takaisin ensimmäiseen pistokkeeseen, ja kone toimi yhä.Mitäpä muutakaan oikeastaan voisi odottaa sellaiselta hienohelmalta, joka on saanut nimekseen Bernina Aurora.

Ai, että minä tykkään, kun on edes yksi toimiva kone. Hurautin viime vappuna käsin tikkaamani nallekarkkipeiton reunakaitaleet etupuolelta ja viimeistelin ompeluksen nurjalta puolelta käsin tikkaamalla. Puumerkkinikin kirjailin valkoisella kirjailulangalla. Peiton kuvasin sisällä, kun en viitsinyt lähteä ulos sen kanssa.

Peitto on ollut todella kauan keskeneräinen. Tilkut ovat peräisin 2000-luvun alkupuolella lapseni päiväkodin tai alakoulun tekemästäni arpajaispeiton leikkuujätteitä.Puolittain leikilläni lupasin peiton esikoiseni koiralle sitten, kun esikoinen sellaisen hankkii.

Vihdoinkin yksi UFO kääntyi FO:ksi. Vielä olisi melkoinen kasa keskeneräisiä odottamassa valmiiksi pääsyä.



lauantai 4. toukokuuta 2013

Kaunokaiseni




Kaunokaiseni, ihanaiseni, muruseni. 

Olen siivoillut ja järjestellyt siellä täällä, erityisesti työpisteessäni päästäkseni taas sotkemaan - ei kun ompelemaan. Ompelukoneeni on hautautunut työpöydällä epämääräisen roinakasan alle ja olen kaivellut sitä sieltä esille.

Ostin kaunokaiseni näköjään joulukuussa 2006. Oman, uuden, ompelukoneen saaminen oli suorastaan yhtä juhlaa. Olin siihen asti ommellut milloin milläkin vempaimella: lapsena poljettavalla Husqvarnalla (jollakin tällaisella), joka oli kyllä ihan hyvä kone, jos vertaa siihen sähkökäyttöiseen 60-luvulta peräisin olevaan Husqvarnaan, jonka sain käyttööni joskus 80-luvun lopulla. Sekin olisi ollut ihan hyvä peli, koristeopeleet, lisäosat ja kaikki, ellei paininjalan pidike olisi vemputtanut puolelta toiselle niin, että saumat tulivat väkisinkin kieroon, vaikka kuinka suoristelin paininjalkaa ommellessani. Kaiken lisäksi kone tärskäytti sähköiskun toisinaan. Ei siihen auttanut huollot, ei mitkään.

Kesti tosiaankin vuosikausia, ennen kuin olin sitä mieltä, että ansaitsen oman koneen. Käytin siihen senvuotiset veronpalautusrahat ja yhä olen sitä mieltä, että parempaa sijoituskohdetta en olisi rahoilleni voinut keksiä. Siinä on kaikenlaiset herkut, joilla tilkkutöiden tekeminen onnistuu vaivattomasti, kuten yläsyöttäjä ja tikinvakauttaja ja vapaatikkausmahdollisuuden. Kaikkia mahdollisuuksia en edes ehtinyt testaamaan ihan tuoreeltaan ja toisia taas en ehtinyt oppimaan (esim. vapaatikkausta). Sitten ilmaantui kaikenlaista muuta puuhaa ja ompeleminen jäi syrjään vuosiksi.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa ompeleminen pitkästä aikaa. Koska en ehtinyt perehtymään kaikkiin koneeni hienouksiin, minun pitää opetella ne nyt. Ompelukoneen mukana tuli CD-rom, jota en koskaan ole katsonut enkä varmaan koskaan näekään sitä. Ostaessani ompelukoneen silloinen tietokoneeni ei jaksanut pyörittää romppuja. Nykyisessä läppärissäni ei enää ole romppuasemaa. (Pitihän minun testata, mahtuisiko romppu sittenkin DVD-asemaan. :D)  Onneksi on kuitenkin netti olemassa. Löysin Berninan kotisivuilta ja YouTubesta useita opetusvideoita, joita olen katsellut ihan mielikseni. Videoista näkee, mitä kaikkia näppäriä lisäosia koneeseeni on saatavilla. Joitakin voisin harkita ostavani. Ensin kuitenkin katselen filminpätkät uudelleen arvioidakseni, pohjautuuko ostohaluni ihan oikeaan tarpeeseen vai jostakin muusta, kuten siitä, että aina on kiva saada uusia leluja.