Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jotakin minulle/Something for me. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jotakin minulle/Something for me. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannussukat


Juhannussukat käyvät värikkyytensä puolesta kokon korvikkeeksi, 
jos ei halua mennä ulos värjöttelemään. 

Huomaa varren resorin silmukoiden lisäykset ja vähennykset. 
Sirojen nilkkojeni yläpuolella olevat harrastelijapyöräilijän 
hyvinmuodostuneet pohkeeni tarvitsevat hyvin muotoillut sukanvarret. 



Bloggaustaukoni venähti pitemmäksi kuin arvasinkaan.

Huvittavasti bloggaaminen jäi kirjoittamisen vuoksi. Suoritin kolmessa vuodessa luovan kirjoittamisen perus- ja aineopinnot Turun avoimessa yliopistossa, ja siinä oli harrastusta kerrassaan. Samoihin aikoihin digikamerani teki lakon luultavasti ihan vanhuuttaan, eikä minulla ollut kuvaamisvälinettä vähään aikaan. Tuntui vähän hassulta pitää käsityöblogia, kun ei ollut välinettä, jolla voisin kuvata käsitöitäni. Nyt kamera toimii taas, mutta olen varautunut siihen, että uuden kameran ostaminen on ajankohtaista milloin tahansa.

Käsitöiden tekemistä en ole kuitenkaan jättänyt ihan kokonaan. Tosin ompeleminen on jäänyt melko vähäiseksi, mutta puikot ja virkkuukoukku ovat pysyneet käsissäni. Erityisesti villasukkien neulominen on toiminut hyvänä aivojen lepuuttajana, kun olen paininut kirjoittamiseen liittyvissä ongelmissa.

Viimeisimpänä valmistuivat juhannussukat, elämäni ensimmäiset polvipituiset villasukat eilen, 2. juhannuspäivänä.

Olen käyttänyt neljää erisävyistä 7 veljestä -lankaa ja 3½-numeroisia puikkoja. Lankaa sukkiin kului yhteensä 230 grammaa:
113 g Kirsikka, no 588
  35 g Appelsiini no 278
  36 g Vadelma no 530
  46 g kirkkaanpunainen 90-luvulta. 

Neuloin ja purin ensimmäisen sukan vartta moneen kertaan, ennen kuin keksin keinon, miten saan sukanvarren reunasta tarpeeksi napakan pitämään sukat ylhäällä, mutta pohkeen kohdalta tarpeeksi tilavan ja nilkoista sopivan tiukan sukan. 



Jos nyt tekisin sukat uudelleen, sijoittaisin silmukoiden lisäykset ja kavennukset 
tummien raitojen kohdalle. 


Siinä on langanpää poikineen odottamassa päättelyä. 
Kuljetan lankoja työssä kierros toisensa jälkeen, jos raidoitus on tarpeeksi kapea, ja varon kiristämästä lankoja liikaa.

Kirkkaanpunainen seiskaveikka on muuten melkoinen muinaisjäänne. Olen ostanut sen joskus 90-luvun alkupuolella, kun seiskaveikka oli vielä laadukasta lankaa. Siitä on turha etsiä muovinkappaleita, kuten nykyisistä seiskaveikoista. 

lauantai 22. elokuuta 2015

Valmis: trikoomekko




Mekossa on pitkät hihat ja kietaisumallinen yläosa sekä vaakalaskokset 
(kuvassa vasemman käteni yläpuolella). 
Helma ylettää juuri ja juuri polven yläpuolelle
 - pieni laskuvirhe siis helman pituudessa. 


Talvella pitkät hihat ovat oikein hyvät, mutta näin kesällä vedän hihat kyynärpäihin.
Vyön avulla vyötärön yläpuoliset laskokset asettuvat paremmin. 

Tänään sain ommeltua valmiiksi trikoomekon, joka on ollut keskeneräisenä ainoastaan vuoden verran. Kangas sen sijaan olisi voinut kohta viettää 10-vuotissyntymäpäiviään, tai noh, 6-vuotissyntymäpäiviä ainakin. Olen ostanut kankaan syksyllä 2009 Rauman Jättirätistä pilkkahintaan.

Mekon kaavat ovat jostakin Suuresta Suomalaisesta käsityölehdestä 2/2014. Olen kuitenkin muokannut kaavoja jonkin verran, lisäsin mm. pitkät hihat.

Ihastuin mallin kietaisumalliseen yläosaan sekä vasemmalla vyötärön yläpuolella oleviin vaakalaskoksiin. Luonnollisesti juuri vaakalaskokset tuottivat pienoista tuskaa, mutta sain kuitenkin ongelman jokseenkin ratkaistua omplemalla mekon saumat uudelleen jämäkämmällä kolmiaskeljoustinneuleella kenno-ompeleen vierestä.

Jos nyt rupeaisin ompelemaan tätä mekkomallia, valitsisin jonkin kevyen puuvillaisen mekkkokankaan. Venyville, pehmeille jerseyille kannattaa varata ihan muunlaisia malleja.  Uskon kuitenkin pitäväni mekkoa melko paljon juuri sen venyvyyden ja mukavuuden vuoksi. Kangas on myös niin kirjavaa, ettei se päällä tarvitse jäykistellä kuten vaaleissa vaatteissa. (Esimerkiksi mustikkapiirakan syöminen valkoisissa vaatteissa on minulta ehdottomasti kielletty. :D)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Jotakin valmista: pusero ja lokerikko

Ompelurintamalla on ollut melko hiljaista.


Pidän puseron veneaukosta.


Tänään kuitenkin sain valmiiksi puseron, joka on ollut keskeneräisenä muistaakseni viitisentoista vuotta.

Kangas on jotakin liukasta keinokuitua, kivasti vanhaan kultaan tai patinoituun pronssiin vivahtavaa. En muista, mistä olen ostanut kankaan - tosin eilen näin Jättirätissa samanlaista pitsikangasta mustana -  millä hinnalla tai sitä, millä kaavalla leikkasin puseron. Malli oli vuosituhannen vaihteen tapaan löysä ja puserossa oli alas lasketut hihat. En kuitenkaan tykännyt hihoista. Mallin mukaan niiden piti olla 3/4-pituiset, mutta minulla hihat ylsivät miltei ranneluihin. Pusero oli muutenkin minulle ihan liian iso, ja koska inhoan purkamista, se jäi kesken.


Helmassa on sivuhalkiot ja hihat ovat 3/4-mittaiset.
(Tarvisisin kokovartalopeiliäni kuvaamisen helpottamiseksi. 
En vaan ole keksinyt sille hyvää paikkaa vieläkään.)

Kun pari viikkoa sitten löysin puseron tekeleen, siitä puuttui pääntien kaitale. Hihansuut ja helma oli kääntämättä. Ensimmäiseksi ompelin pääntienkaitaleen. Kaula-aukko osoittautui veneenmalliseksi, mikä on ihan kiva yllätys, tykkään veneaukoista, kunhan ne eivät nuole kaulaa. Minulla on tavallista kapeammat hartiat, mikä aiheuttaa ylimääräisiä toimenpiteitä kaikissa ompelemissani puseroissa ja muissa yläosissa. Leikkasin hihat irti puserosta (en edelleenkään pidä purkamisesta, en varsinkaan liukkaan pitsikankaan purkamisesta) ja istutin hihat korkeammalle, paremmin istuviksi. Huolittelin sivusaumojen halkiot, käänsin helman ja hihansuut, ja pusero on nyt valmis.


Entinen monenkirjava lokerikko sai uuden elämän helmenharmaana. 
Nykyään säilytän siinä vaateompelua varten hankkimiani ompelulankoja. 
Lipaston paikka on kätevästi käden ulottuvilla työpäytäni päädyssä. 



Maalasin helmenharmaalla huonekalumaalilla vanhan lokerikon, joka entisessä elämässään oli monenkirjava ja sellaisenaan ihan kamalan ruma. Olin maalannut lokerikon sinisellä, punaisella ja vihreällä askartelumaalilla ihan vain sen vuoksi, että teki mieli maalata jotakin.

Pari vuotta sitten sain tarpeekseni lokerikon monenkirjavuudesta ja poistin enimmän osan maalista maalinpoistoaineella. Maalia jäi kuitenkin niin paljon lokerikon pintaan, että päätin hankkia hiomakoneen. Maalinpoistoaine oli muutenkin hankalaa: se liotti käsissäni olevat taloushanskat riekaleeksi alta aikayksikön ja tahrasi kaikki paikat.

Hiomakoneen hankin viime syksynä. Lokerikko oli olohuoneen senkin alla piilossa pari vuotta, kunnes sitten tänä kesänä sain aikaiseksi sen hiomisen. Viime viikolla sitten maalasin sen maalinlopulla, joka jäi yli maalattuani nuoremman poikani työpöydän laatikoston kolmisen vuotta sitten.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin


Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 
Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 
että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  
ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.
 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.
Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 
Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 
valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:


 
Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 



Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ompelukoneen äärestä, päivää!


Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi
 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 
Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 


Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.


Pieni Ikea-kankainen pussukka. 
Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 
Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 
Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 
Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 
Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 



Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.


Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 
Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.



Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 
Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 
En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 
Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 
Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 
1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.


Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 
Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 
(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 
jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)



Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.




Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 
(Poikkileikkaus rintojen alla. 
Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 
Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 
Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 
Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 
Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  
Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 
Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 
joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 
Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 
Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 


Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tuumasta toimeen


Keskeneräinen serkuspeitto ensimmäiselle veljenpojalleni ja uusi lipastoni



Kasattuani tiistaina lipaston kuopukseni avulla ja täytettyäni lipaston laatikot tajusin jälleen selkeästi, että minulla on joko liian paljon roinaa tai liian vähän säilytystiloja tärkeille tavaroilleni - tämä taitaa olla makukysymys, omasta mielestäni kaikki roina on hyvin tarpeellista, vielä joskus tarvitsen niitä kaikkia.

Joka tapauksessa, en pääse yli enkä ympäri siitä, että tarvitsen vielä seinähyllyn saadakseni kaikki ompelutarvikkeeni kauniisti järjestykseen ja käden ulottuville. Minua kuitenkin jarruttaa yksi puute taidoissani: en ole koskaan porannut reikiä betoniseinään, ja ajatuskin ekasta kerrasta pelottaa ihan vietävästi. Kiertääkseni ongelman olen kehitellyt mielessäni jos jonkinlaista ratkaisua, jolla voisin kiertää poraamisongelman. Kaikki keksimäni hyllyratkaisut puolestaan verottavat kallisarvoista työpöytätilaa, mikä puolestaan ei sovi minulle millään tavalla. Tässä nyt sitten keräilen rohkeutta uskaltautuakseni jyyryyttelemään reikiä seinään.

Onneksi aina voi kuitenkin ommella. Eilen (keskiviikkona) sain vihdoinkin kaivettua ompelukoneen taas esille ja surautin kasaan puolet veljenpojalleni viime kevääksi tarkoitetusta tilkkutäkistä. Olin aloittanut peiton kasaamisen hyvissä ajoin viime kesänä sillä ajatuksella, että kerrankin lahja valmistuisi ajallaan veljenpojan valmistujaisiin. Vaan kuinkas kävikään! Peitto on yhä keskeneräinen! Saan sen kuitenkin valmiiksi melko nopeasti, sillä tarvittavat tilkut leikkasin valmiiksi ja pistin talteen laatikkoon, joka myöskin on tallessa. Itseasiassa minulla on kaikki käden ulottuvilla, kunhan rupean vaan ompelemaan.

Tästä serkuspeitosta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä. Olen aikoinaan  - olisikohan joskus 90-luvulla, kun aloitin tilkkutyöharrastukseni - päättänyt valmistaa kaikille lasteni serkuille tilkkupeitot, ja tätä itselleni antamaani lupausta tässä lunastelen pikku hiljaa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Nurinniskoin ja muita kesäpuuhia




Muovia virkatessa 
virkkuukoukku vääntyi nurinniskoin ja lopulta katkesi. 
Niinpä tartuin puikkoihin.

Uuden huonekalun mukana tuli metreittäin kirkasta muovia, jonka silppusin  pyöröleikkurin ja viivaimen avulla ensin 5 centtimetrin levyisiksi suikaleiksi matonkuteen tapaan ja myöhemmin puolitin suikaleet saksilla. Kokeilun vuoksi aloitin silppuamisen kuitenkin mustaasta jätesäkistä, joka oli pehmeämpää muovia kuin kirkas. Mustan jätin 5-senttisiksi suikaleiksi.

Virkkaaminen kutosen koukulla oli raskasta. Virkkuukoukulta nyrjähti niskat paikoiltaan jo mustia kierroksia virkatessani. Varsi katkesi ennen kuin pääsin kunnolla käsiksi kirkkaaseen muoviin. Kaivoin paksuimmat puikot esille ja neuloin edestakaisneuletta joitakin kierroksia. Neulominen sujui paremmin. En ole vielä päättänyt, mitä teen pikkuruisella vaalealla neulotulla muovimatolla. Ehkä siitä olisi kynnysmatoksi parvekkeen oven eteen tai annan sen vessamatoksi jollekulle tarvitsevalle.




Punasävyisiä kankaita


Itsehillintäni meni epäkuntoon kesän aikana. Ostin kankaita Ikeasta (en näköjään muistanutkaan kuvata!) ja Eurokankaasta yhteensä parinkymmenen metrin verran.



Käytän nykyään hyväkseni kaikki tilaisuudet etsiäkseni violetteja, violettiin sopivia ja keltasävyisiä kankaita veljentytön lahjapeittoon. Tämän lisäksi ostin kankaita, jotka miellyttävät värisilmääni sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tulee myöhemmin.


Sini - lila - violetti -värisuora


En ole ommellut tikkiäkään pitkiin aikoihin. Kaipaan kuitenkin jo takaisin ompelukoneen ääreen. Ensin pitäisi saada kuitenkin ompelupisteeni toimintakuntoon.



Muuten vain miellytti silmää.



Ompelupisteeni uudelleenjärjestely edistyy takkuillen. Sain väliaikaiseen käyttööni pojalleni aikoinaan ostamani Lundia-hyllystön. (Annan hyllyn takaisin omistajalleen välittömästi, kun hän tarvitsee sitä.) Hyllystö ei vastaa enää makumieltymystäni, mutta otin sen käyttööni sillä ajatuksella, että saan lisää aikaa etsiä sitä täydellistä säilytysratkaisua, jota en ole vieläkään löytänyt.

Lundia-hylly on hätäratkaisu, heikko kompromissi, sekä ulkonäön suhteen että toiminnallisesti, sillä hylly vie kalliasarvoista lattiapinta-alaa juuri sen verran, ettei ompelupisteeseeni sovikaan enää edes se Ikean edullinen pyökkitaso, jota pidän yhä varteenotettavana vaihtoehtona leikkuutasoksi.

En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että jossakin minua odottaa täydellinen lipasto tilkkutöitäni varten. En vain ole löytänyt sitä vielä.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Paljon puolivalmista




Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.






Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.





Rupesin nimittäin  pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen  keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.

On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kassitehtailua 2



Kelpaa taas käydä ostoksilla. 


Minäkin halusin uudet kauppakassit, mieluiten punaiset. Koska tukevien yleiskankaitteni joukossa ei ole yhtään punaista päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, Ikean patjakangasraitaiseen kankaaseen, jonka hankin vuosia sitten tyynyjä ja ties mitä varten.











Ompelin kaksi samanlaista kassia. Kangasta näihin meni yhteensä noin metrin verran: yleiskangasta metrin pituinen pala ja punaista tähtikangasta vajaan puolen metrin verran. Taskukankaan vahvistin kauttaaltaan tukikankaalla, jossa oli kaksipuolinen liimaus. Olen ostanut tukikankaan kauan sitten, enkä muista enää, onko se vartavasten tarkoitettu tätä varten. Oli miten oli, hyvin näyttää toimivan. Kassin sankoja vahvistin kiinni silitelttävällä palttausnauhalla.

Lisäksi käytin pienen pätkän punaista kanttinauhaa taskunsuissa ja neljä valkoista helmiäisnappia koristeeksi. Oikeasti olisin halunnut punaiset napit, mutta nappipurkissani ei ollut kahta samannäköistä tarpeeksi suurta punaista nappia. Ompelulankana on ihan tavallista polyesterlankaa Eurongangas-laatua.

Kasseissa ei ole taaskaan vuoria, sillä halusin pitää kassit mahdollisimman kevyinä. (Patjakangas on todella tukevaa.)


Ikean kangasta jäi vielä puolisen metriä, ihan tarpeeksi tyynyä varten. En ole kuitenkaan varma, haluanko enää patjaraitaisen tyynyn. Se muoti oli ja meni jo. Kai.


Lisäys 26.6. klo 16.55

Kaksi kauppakassia









Strategiset mitat: 41 cm x 46 cm 
pohjan syvyys 14cm
kädensijojen pituus 3,5 cm x 42 cm 

Tarvikkeet yhteen kassiin x 2:
44 cm x 100 cm  Ikean patjaraitaa kassiin

Kädensijoihin:
2 kpl 8 cm x 45 cm patjaraitakangasta
2 kpl 5 cm x 45 cm tähtikangasta
2 kpl 45 cm palat pikapalttausnauhaa tukirakenteeksi

Taskuun:
2 kpl 20 cm x 43 cm punaista tähtikangasta (tilkkutyölaatua)
43 cm punaista vinokaitaleetta
20 cm x 43 cm silitettävää tukikangasta, jossa on molemminpuolinen liimaus
punaista ompelulankaa
paksu ompeluneula


Ompelin kassit pussiksi niin, että niissä ei ole pohjasaumaa. 
Taskut ovat ns. paikkataskut. Kiinnitin ensin kahtia taitetun vinokaitaleen taskunsuuhun nurjalta puolelta kankaiden väliin. Tämän jälkeen ompelin tikkauksen taskunsuun reunaan koristeeksi ja kiinnittämään vinokaitaletta. Tämän jälkeen silitin tukikankaan tähtikankaiden väliin. 

Kiinnitin taskun kassiin niin, että ompelin ensin alasaumat nurjalta puolelta ja tämän jälkeen tikkasin taskun oikealta puolelta. Taskun reunat kiinnittyvät sivusaumoihin. Ompelin muutamia pystyompeleita taskuun jakaakseni taskuosan pienemmiksi osiksi, yhteensä neljäksi taskuksi.

Tänään kuitenkin aion purkaaa yhden taskutikkauksen, jotta isoimpaan taskuun mahtuisi lehti vaivattomasti.


Kassin sivusaumat ompelin edestakaisissaumoina. Ompelin pohjiin 14 cm:n sisäotot. En leikannut kolmioita irti, koska haluan pohjan olevan mahdollisimman tukeva.

Kassin kädensijat ompelin niin, että ensin silitin patjaraitakankaaseen pituussuunnassa kaksi taitetta ja taitoin reunat kohti keskustaa.  Samalla silitin pikapaltteen kankaan taitteiden sisään. Tämän päälle neulasin vinokaitaleen tähtitilkkukankaasta ja ompelin 5 ommelta vieretysten pitämään kankaat yhdessä ja tukevoimaan kädensijoja.

Kiinnitin kädensijat kassiin samalla, kun käänsin kassien suut. Viimeiseksi ompelin koristeeksi kaksi isoa nappia. 

Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä


Vinokaitaletehtailua




Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 








Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 







Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

perjantai 16. toukokuuta 2014

Lahjapeittosuunnitelmia



Sukuun on tulossa yksi uusi ylioppilas. Tietysti rupesin heti suunnittelemaan veljenpojalle tilkkutäkkiä. Keskeneräisistä töistä viis - lahja on saatava työn alle aikaa hukkaamatta, sillä lakkiaiset ovat ennen kuin arvaankaan. Ihan pienistä tilkuista en peittoa rupea kokoamaan, jotta ehdin myös tikata peiton. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että on käveltävä tilkkukangaskaapille tuohon sängyn viereen ja otettava sieltä sopivat kankaat esille. Haluan tehdä jotakin raikasta ja nykyaikaista nuorellemiehelle, jotakin jolla on myös käyttöarvoa. Löysinkin omasta mielestäni kivoja sinisiä, vihreitä ja turkooseja kankaita valkoisen taustakankaan lisäksi, joten en sitten saanutkaan tekosyytä lähteä kangaskauppoja kiertelemään (vaikka sitä vähän toivoinkin).


Leikkasin pinon 15 cm leveitä kangaskaitaleita, jotka leikkaan myöhemmin sopivan pituisiksi. 
Ylhäällä vasemmalla valkoista, vihreää ja sinistä. 
Alhaalla turkoosia ja yksi vihreä kaitale. 
(Kuvassa on hieman liikaa punasävyä pöytälampusta.)


Testasin valintani kuopuksella, ja hän analysoi tarkkaan värit ja kuosit. Sitä oli hauska kuunnella, varsinkin kun näyttää siltä, että mieltymys yksivärisiin kuoseihin kulkee suvussa äidiltä pojalle. Yhden kankaan hylkäsin kokonaan ja yhden laitoin varasijalle (käytän kangasta hätätapauksessa) kuunneltuani kuopuksen järkipuheen loppuun.





Ei ollut vieläkään sini-puna-valkoisen merimieshenkisen kankaan vuoro päästä tilkkupeitoksi. 
 Valko-vihreäruudullinen kangas päätyi varasijalle.
 Kankaista ei varmaan kuitenkaan tule pula, 
joten sekin saa jäädä odottamaan vuoroaan.  

Sitten piti päättää peiton ulkonäkö: kolmioita, neliöitä vai vinoneliöitä. Päädyimme neliöihin. Syy tähän on looginen: halusin käyttää raidallista kangasta, ja myös minua olisi häirinnyt raitojen kulkusuunta. Vinoneliöissä kangas olisi pitänut leikata täysvinoon, mistä en innostunut yhtään.

Poikani piirsi minulle Inkskape'illa myös peiton pinnan, miten neliöt kannattaisi asetella. Ihastuin layoutiin välittömästi. Kuopus ei kuitenkaan viitsinyt laittaa sitä minulle sähköpostitse, enkä jaksa ruveta piirtämään sitä uudelleen.

Kankaat on leikattu. Seuraavaksi pitäisi ruveta ompelemaan neliöitä. Jokaiseen neliöön tulee kolme eriväristä kierrosta - jonkinlainen hirsimökkimuunnelma siis. Noh, sittenpä näette, kun saan neliöt ommeltua ja laitettua kuvia tänne. Huominen menee Sometime-tapahtumassa (linkki Facebook-sivuille ja kotisivuille), mutta jos hyvin käy, ehdin leikellä ja ommella neliöitä sunnuntaina.

Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan lahjapeiton valmiiksi asetan jälleen itseni tilkkutyökieltoon - ts. en saa aloittaa uusia tilkkutöitä ennen kuin entiset ovat valmiit edes suurinpiirtein ja jotenkuten. Peitolle pitäisi keksiä nimi. Tällä hetkellä nimitän sitä ihan vain M:n peitoksi. Uskallan esitellä peittosuunnitelmia, sillä arvelen, ettei veljenpoika välitä lukea käsityöblogiani. :)

Purin virkattua villatakkia, koska sille alkoi tulla leveyttä liikaa pituuden kustannuksella. En pitänyt myöskään kirjavasta saalikauluksesta. Rupesin virkkaamaan helmaan pituutta. Virkkasin kokeeksi saalikauluksen mustalla langalla, mutta en ole siihen tyytyväinen. Seuraavaksi aionkin purkaa sen. Todennäköisesti jätän saalikauluksen kokonaan pois. Keksin reunukseksi jotakin muuta. Myös taskunreunat joutuvat purkulistalle epätasaisen työnjäljen vuoksi. Ne virkkaan uudelleen. (Olisi ollut helpompaa virkata yksivärinen takki.)

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Söpöstelyä


Etsin pikkuhyllyn teko-ohjeita ja löysin vauvan nutun, johon kiinnyin välittömästi. Strömsön sivuilta löysin ohjeen maailman helpoimmasta vauvan virkatusta villatakista. Söpöä, eikö totta!

Jouduin viime viikolla kääräisempään tilkkutyöni hetkeksi olohuoneen lattilalta syrjään tilanpuutteen vuoksi (lattialla piti päästä kävelemään vapaasti) eikä ompeleminen muutenkaan olut hetkeen mahdollista, eivätkä keskeneräiset houkutelleet. Käsillä piti kuitenkin päästä näpertelemään jotakin suursiivouksen ja pyhien lomassa.

Hauskinta vauvantakkimallissa on se, että se on virkattu kahdesta kuusikulmiosta. Jutussa on hyvät ohjeet ja monta videonpätkää, joissa neuvotaan kädestä pitäen nutun tekeminen, eikä haittaa, vaikka ruotsinkielinen virkkaussanasto olisikin vielä hakusessa. Noh, minulla ei ole ihan pieniä vauvoja tuttavapiirissäni, mutta mallia on helppo suurentaa minkäkokoiseksi vain ja villatakille on aina tarvetta. Lankojakin on kotona yllinkyllin. Halusin tehdä villatakin itselleni.

Heitin villatakkilinkin Facebookiin omalle aikajanalleni, ja siitä syntyneen keskustelun voisi tiivistää seuraaviin seikkoihin:
- villatakin virkkaaminen kahtena kappaleena on houkuttelevaa ja lopputulos on söpö
- villatakki ei kuitenkaan istu sen enempää vauvan kuin aikuisenkaan päällä vaan muistuttaa lähinnä telttaa. Erityisesti hihat ovat liian väljät ja kaula-aukko on outo ja muodoton.
- mallia pitää muuttaa istuvammaksi ainakin kaula-aukon, hartioiden ja hihojen osalta
- mallin muokkaaminen on mahdollista ainakin käyttämällä vajaita kierroksia


Tällainen siitä sitten on tulossa:



Villatakki etupuolelta.
Aloitin virkkaamisen kainaloista. 
Huomaa mustat taskunsuut läpät ja kauluksen alku.


Hihanselän saumakohta. 
Hihoja pitää vielä jatkaa.




Kainalon aloituskohta lähikuvassa.




Villatakki selkäpuolelta. 
Saumakohta on keskimmäisen mustan raidan kohdalla. 
Helmaa pitää vielä jatkaa, samoin kaulukseen tulee lisäkierroksia. Kaulus näyttää tällä hetkellä pystykaulukselta, mutta siitä tulee saalikaulus. 

Villatakin oikea etureuna alhaalla. 
Virkkasin taskunreunuksen mustalla langalla 
käyttäen kiinteitä silmukoita. 
Hakaneulat ovat käteviä estämään silmukoiden karkailun. 
Käytin hakaneuloja apunani erityisesti hihan vajaiden kierrosten virkkaamisessa. 








Virkkasin erillistä kaksi kuusikulmiota, joissa tein lyhennettyjä kierroksia hihanselässä ja selkäkappaleessa ennen kuin virkkasin palat piilosilmukoin yhteen. Koska hihat, etu- ja takakappaleet ovat tällaisenaan liian lyhyet jatkan niitä. Villatakkiin tulee saalikaulus ja upotetut taskut. Lankoina mustavalkoinen Puro ja musta Nalle, joista virkkaan kierrokset vuorotellen raidoiksi. Helmaan ja pääntiehen on tulossa muutoksia. Virkkuukoukku numero 4.

Olen yhä yksiväristen neuleiden ystävä ja vierastan voimakkaita raitoja neuleissani. Harkitsenkin vakavasti toisen virkkaamista jostakin yksivärisestä ohuesta langasta. Tällä hetkellä nimittäin epäröin, voinko käyttää näin kirjavaa takkia missään ihmistenilmoilla. Kotikäyttöön se ainakin sopii. Voisin kuvitella käyttäväni neuletta lukunutuna iltaisin sängyssä kovalla talvipakkasella.






maanantai 5. toukokuuta 2014

Salmiakkiruutuja 3 - suunnitelmat ovat muuttuneet jälleen kerran


Lauantai-iltana: 
Suunnitelmat muuttuvat vikkelämmin kuin ehdin raportoida blogiini. 
Pistin tilkkuja lähemmäksi toisiaan ja tykkäsin. 
Tästä voisi tulla jotakin. 




Mitäpä jos lisäisin salmiakkiruutujonoja. 


Kuva peiton alareunasta
kohti yläreunaa. 
Pakko nähdä kokonaiskuva. 
Tällaista ei voi ommella sovittamatta. 
Kaivoin jälleen esille opiskeluaikaisen vara-varapeittoni 1980-luvulta peittämään maton kirjavuutta. 
Kaikki vaaleanpunaiset kohdat olisivat aikanaan punaista taustakangasta. 



  Peitto kuvattuna yläreunasta kohti alareunaa. 
Peiton reunat kaipasivat jotakin. Mielikuvissani näin jotakin irrallaan "leijuvaa" kirjavaa. 
Samalla kun kuvasin peittoa ja lisäilin tilkkujonoja, ompelin ensin salmiakkiruutujen puoliskoja yhteen ja tämän jälkeen salmiakkijonoja. 



Tarvtaan lisää tilkkujonoja. 
Tähän pisteeseen ompelutyö jäi Morsen loppuessa. 


Sama toisesta suunnasta. 



Tähän jäin sunnuntai-iltana. 

Olen ommellut ja tasoitellut kaitalejonoja yhteen ja sovitellut epäsäännönmukaisesti aseteltuja tilkkuja. Vasen reuna tarvitsee vielä erityishuomiota. Voin kuitenkin ruveta ompelemaan peiton tilkkujonoja oikeasta yläkulmasta lähtien (kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyvä kohta).



Huomioitani salmiakkipeittoprojektin varrelta: 

  • Tilkkuilutaitoni noin kolmen vuoden tauon jäljiltä ovat melko ruosteessa.

  • Ikean tilkut eivät suinkaan ole tasasivuisia 20 cm x 20 cm, vaan niissä on jopa puolen sentin heittoja. Tämän virheen laiskakin tilkkuilija voisi välttää ompelemalla vastakkaisilta sivuilta (aina kaksi tillkua kerrallaan vastakkakkain oikeat puolet yhteen). Ei siis kannata ommella pitkiä tilkkujonoja, jos on vähänkin taipuvainen suurpiirteisyyteen. 

  • Lekkuria ja viivainta pitää käyttää ahkeraan. (Tilkkujen tasoittaminen ennen yhteen ompelemista.)

  • Tilkut 45 asteen kulmassa on helppo leikata kangaskaitaleesta. Ompelemista pitää kuitenkin vielä harjoitella. Erityisesti salmiakkiruutujen terävät kulmat kaipaavat tarkkaavaisuutta. 

  • Peiton taustakankaaksi ei tule kirjavaa salmiakkiruudustoa vaan joko punainen tai hiekanruskea kangas. 

  • Edellisestä johtuen: mitä tekisin kenkälaatikollisella salmiakkiruudun puolikkaita?

  • Tarvitsen suunnitteluseinän. Konttaaminen lattianrajassa ei suju keski-ikäisenä ihan yhtä ketterästi kuin vauva-aikana. Sitäpaitsi haluaisin varjella selkääni. 


  • Sokerina pohjalla: peittooni tulee sekä salmiakkijonoja että -rivejä. Ei paha.