Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kangastuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kangastuksia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hieman mainonnasta blogeissa ja kangaskaapista ulos

Kirjoitin mainonnasta blogeissa toisaalla, Minun mediablogi-blogissani.

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa mainonnasta blogeissa jo jonkin aikaa. Katsottuani eilisen Kuningaskuluttajan sain sitten kakaistua mielenpäällä olleita asioita luettavaan muotoon.


torstai 28. helmikuuta 2013

Neulontakokeiluja






Kokeiluja ihan huvin vuoksi. 
Usein minulla on Neulojan käsikirja apuna kokeiluissani. 





Uutta sukkaa yrittää pukata ihan väkisin vankasta päätöksestäni huolimatta tehdä ensin keskeneräiset valmiiksi ennen kuin rupean haaveilemaankaan mistään uudesta. Minulla on ehdelleenkin keskeneräisenä punainen villapaita ja sinisävyinen torkkupeitto afrikkalaisista kukista (niin ja punaisista afrikkalaisista kukista, mutta sitä ei lasketa, koska se on vielä ihan alkutekijöissä ja kerään siihen lankoja yhä. Olen virkannut vasta keskimmäisen ympyrän kukkiin.)

Saatuani sukat kuvattua rupesi armoton lankakassin penkominen. Halusin kokeilla palmikon tekoa, kirjoneulekin kiehtoi. Tein jopa kaavioluonnoksia kuvioksi, joka sopisi lapasen tai sukan selkään. Sitten halusin tehdä kalanruotoneuletta pyörönä, mutta tulinkin keksineeksi jotakin ihan uutta ihan vahingossa. Tein silmukan noston aina samassa kohdassa enkä liukuvasti kuten kalanruotokuviossa kuuluu. - En löytänyt vastaavanlaista mallia ohjekirjasta, mutta jos joku tietää mallille nimen, niin olisi ihan kiva tietää. :)




Kalanruotoneuleesta tulikin sitten ihan jotakin muuta
 pikkuisen lipsahduksen vuoksi. 








Pinta on eläväistä jämäkkyydestään huolimatta, ja elävyyttä lisää langan liukuvärit 
(Seitsemän veljestä, luumunvärisenä tasaraitana)







Neule on kaunis myös nurjalta puolelta. 
Jämäkkyyttä neuleeseen tulee neulomatta nostetuista silmukoista. 
Ehkä tämä sopisi myös villasukan kantapäihin. 





Palmikot kiehtovat.

Neljätoistavuotiaana neuloin aivan upean valkoisen palmikkovillapaidan ihan aidosta lampaanvillasta, mahdollisimman vähän käsitellystä - melkein voin vieläkin haistaa ja tuntea villojen lanoliinin. Enoni perheellä oli siihen aikaan lampaita ja saimme lahjaksi lampaiden villoja, jotka oli kehrätty pikkukehräämössä. Minä valitsin valkoista, jonka sitten loppusijoitin kohtuullisen onnistuneesti villapaitaani. Ikävä kyllä villapaitaa ei ole enää olemassa eikä siitä ole valokuvaakaan.

Siitä lähtien kuitenkin palmikot ovat kiehtoneet minua. Olen tutkaillut nettisivuja, varsinkin Aransaarten palmikot sekä kelttien ja skandinaavien ornamentit kiehtovat. Vuosien mittaan olen myös neulonut palmikoita ohjeen mukaan ja omia kokeilujakin olen tehnyt. Pitäisi vain opetella hieman kaaviokuvioiden tekoa saadakseni mallit itselleni talteen. Ehkä minulta puuttuu vielä se pieni 3D-lisäosa, jota tarvitsen siihen hommaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että ymmärrän valokuvasta palmikon paremmin kuin kaaviosta.









Palmikonteko ei ole ihan vielä hyppysissä, niin kuin näkyy. 
Uskon, että taito vielä palaa, kunhan harjoittelen hieman. 



Kaiken tämän neulontahössötyksen keskellä minua painaa takaraivossa ajatus siitä, että tämähän on tilkkutyöblogi ja oikeastaan haluaisin päästä käsiksi myös kangasvarastoihini. Ensin kuitenkin minun pitää päästä langoista eroon. Sitten vasta uskallan ruveta ihan oikeasti etsimään inspiraatiota uusille tilkkutöilleni. Niin ja vanhatkin pitäisi saada valmiiksi. Minulla on myös  ihan liian monta keskeneräistä tilkkutyötä odottamassa valmistumista. Useimmiten kyllästyn tikkaamisvaiheessa - siis silloin, kun työ on jo miltei valmis!

Mitähän muuten on tapahtunut Tilkku-Sadulle? Aikoinaan hän touhusi ahkerasti tilkkuilun parissa ja perusti Tilkkuringinkin. Nyt hänen bloginsa on kuitenkin lopetettu. Näköjään myös moni muu suomalainen tilkkuilija on lopettanut bloggaamisen, siirtänyt bloginsa uuteen osoitteeseen tai ryhtynyt tekemään muunlaisia käsitöitä. Aika aikaansa kutakin. Niinhän minullekin kävi.



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lisää ei niin kovin tasaraitaa









Ei niin kovin tasaraitaa 2 
valmistui lopulta viimeisenä lukuisten uudelleenneulomisten vuoksi. 



Ei niin kovin tasaraitaa 2 nuoremmalle pojalleni. 
Koko noin 43
Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 119 g. (13 s puikolla)
Puikot 3½








Ei niin tasaraita 3 valmistui toisena. 


Ei niin tasaraita 3 vanhemmalle pojalleni
Koko noin 42
Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 117 g. (13 s puikolla)
Puikot 3½




Siinä ne nyt ovat vihdoinkin valmiina,  ei niin kovin tasaraitaa -sukat 2 ja 3 kummallekin pojalleni, niin kuin oli aikomuskin. Tosin sain siinä sivussa myös itselleni sukat, mikä huvittaa minua kovasti.  

On niitä neulottukin melkoisella hartaudella. En olisi uskonut itsestäni moista, että sukkiin käyttäisin näinkin paljon aikaa, kuin olen tällä kertaa käyttänyt. Perfektionisti olen ollut aina. Minun perfektionismini on vain näyttäytynyt lankojen keskellä hieman erilaisena: minähän en pura, kun kerran olen tehnyt jotakin. Tämä on pätenyt varsinkin villasukkiin, jos ne eivät ole olleet ihan susirumat ja lämmittävät jalkoja. 


Nyt sitten iski vähän toisenlainen perfektionismi: sukkien pitää olla just eikä melkein. Niinpä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut. Olen aloittanut yhä uusia sukkia, kun aikaisemmat tekeleeni ovat ollet liian pienet tai liian isot.

Suunnittelin neulovani sukkaparin kummallekin pojalleni, mutta olen saanut jo kolmet sukat ja vähällä oli, että neljännetkin, enkä siltikään ole täysin tyytyväinen tuotoksiini. Ensimmäiset, liian pienet, päätyivät minun sukkalaatikkooni. Toiset ihan liian isot päätyivät pienempijalkaiselta pojalta isompijalkaiselle ja siltikin minun piti tehdä ne melkein kahteen kertaan, sillä teräosissa olin neulonut löysää löperöä kiiruhtaessani sukkia valmiiksi. Sukat sitten valmistuivat ihan viimeisinäparikymmentä grammaa kevyempinä. En vähentänyt sukista silmukoita yhtään, ja kierroksiakin oli saman verran kuin alun alkaenkin, vaan rupesin neulomaan oikein tiukkaa saadakseni sukista pienemmät.

Olin aloittanut kaikki sukkani aikomalla ne vanhimmalle pojalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat neulomisen varrella, kun välillä tuli liian pientä ja välillä liian isoa. Lopulta sain tehtyä hänelle sukat, joissa oli lyhyemmät varret kuin ykkösissä ja kakkosissa, koska hän pitää sellaisista. Niistäkin tuli hieman liian löysät.
- En ala! tuumasin, kun pienempijalkainen tuli käymään ja pääsin sovittamaan niitä hänen jalkaansa. Päättelin kuitenkin langat ja sukkien mukana annoin ohjeistuksen, että jos joskus tarvitsee laittaa kahdet sukat päällekkäin, nämä sopivat sitten päällimmäiseksi.

Tämä on ollut varsin opettavainen neulomissessio. Paitsi että huomasin neulomiskäsialani löystyneen käytön puutteessa, tulin kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin sukan neulomisen vaiheisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.






























Nauhakavennus sukan kärjessä näyttää ihan lapaskavennukselta.



Sukan teräosia neuloessani yhä uudelleen kokeilin jos jonkinlaista kavennusta: nauhakavennus (vai mikä se on- se, jonka tunnen lapaskavennuksena lapsuudestani) on ihan kiva, kun sukan taittaa litteäksi, mutta muuten ne kyllä näyttävät lapasen kärjiltä - myös jalassa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä kostuttaminen ja pingottaminen olisi auttanut sukkia näyttämään hieman enemmän sukilta myös kärjistä, mutta en alkanut siihen vaan purin kärjet. Sitten kokeilin sädekavennusta ohjeiden mukaan, mutta en tykännyt niistäkään. Sitten tein omanlaiseni kavennukset, ja jo hieman helpotti.








Nauhakavennus (ylempi sukka)
Sädekavennus (alempi sukka)
















Oma versioni kärkikavennuksesta. 
Kavennuskohtia on kahdeksan, ts. kavensin silmukoita joka toisella kierroksella puikon keskellä ja joka toisella puikon lopussa, Näin kavennuksesta tuli sopusuhtainen ja pyöreä. 




Vielä kun saan purettua ykkösten nauhakavennuksen ja teen siihen kahdeksan kohdan kavennuksen, tämänkertainen sukkaprojektini on valmis tällä kertaa.








Lankavarastojeni pienennys etenee hitaasti. Pitäisi varmaan keskittyä isompiin töihin, jotta saisin tähän lisää vauhtia. Olen viimeaikoina laiminlyönyt lihan kaikenlaiset käsityblogit ihan liian pitäksi aikaa, mutta nyt olen yrittänyt ottaa vanhinkoa takaisin kaksin käsin. Yksi asia johtaa toiseen, Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Tiedän kyllä leikitteleväni vaaroilla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vastustamaan lankojen seireenilaulua.

Olen myös löytänyt erinäisiä ideoita jatkojalostettavaksi joksikin ihan omanlaisekseni. Olenkin joskus sanonut, että kun selailen ohjeita, voin todeta, että tuon minä haluan ja sitten teen jotakin ihan muuta. Taustalla on kuitenkin jokin kipinä, muoto, väri tai lanka, joka saa minut syttymään. Ennen kaikkea tarvitsen kuitenkin innostusta, ja sitähän saan ammennettua kaikkialta netistä, jonne käsityöihmiset ovat kokoontuneet.

En ole vieläkään luovuttanut toivosta, että muistaisin sittenkin vanhan blogini käyttäjätunnuksen. Perustin blogini aikojen alussa ennen Gmailia, ja jossakin vaiheessa käsityöblogin pitäminen hyytyi pariksi vuodeksi. Niin että tässä sitä ollaan.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Uusi alku

Pakon sanelemana joudun aloittamaan käsityöblogini pidon ihan alusta, sillä olen unohtanut entisen Kangastuksia*-blogini käyttäjätunnuksen.

En pidä itseäni erityisemmin taikauskoisena, mutta tänään hukkaan joutuneen käyttäjätunnusten kimpussa ährätessäni juolahti mieleeni, että pitäisi ihan oikeasti varoa, mitä toivoo. Satuin nimittäin toivomaan, että olisi kiva siivota käsityöblogi ja oikeastaan olisi ihan kiva, jos voisi vaikka aloittaa alusta.

Ei tämä kuitenkaan ihan kivaakaan ole. Ehdin muokata vuosi sitten edellisen Kangastuksia*-blogini ulkoasua ja linkkilistoja ihan kivaan kuntoon. Sitten tyrehtyi käsityö- ja  bloggaamisinnostukseni pitkiksi ajoiksi tunnetuin seurauksin.