Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ideat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ideat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. elokuuta 2015

Jälleen uusia leikkikaluja



Pahasti ontuva jalka


Kävin maanantaina Berninan merkkiliikkeessä näyttämässä yläsyöttäjää. Ei ole epäilystäkään, että jalka on epäkunnossa. Siinä sitten ihmettelimme kauppiaan kanssa, miten se on mahdollista. Jalka kun niitataan valmistettaessa niin, ettei sen sisuskaluja pääse kukaan sorkkimaan. Jäi kuitenkin ääneen sanomatta ainoa mahdollisuus: jalka on ollut susi jo syntyessään. Koneen varaosatakuu on mennyt umpeen muutamia vuosia sitten, eikä kauppias mitenkään voinut luvata uutta ilmaista, ehjää jalkaa. Jää maahantuojan päätettäväksi, mitä tässä on tehtävissä. Ikävin vaihtoehto olisi se, että joutuisin ostamaan uuden toimivan yläsyöttäjän markkinahintaan. Jalka maksaa nykyään erikseen ostettuna miltei 150 euroa.

Ompelu on jäänyt tällä viikolla melko vähäiseksi, sillä innostuin tekemään yhden kangaskokeilun. Kerron siitä sitten kuvien kanssa, kun saan sen siihen pisteeseen, että sitä voi näyttää.

Innostuin jälleen selailemaan nettiä ja löysin lisää tilkkuilijoille sopivia leikkikaluja Play Crafts -blogin sivuilta. Palette Builderin avulla voi rakentaa oman (valo)kuvan perusteella yksinkertaisen värikartan. Myös Color Play on värigeneraattori. Sen toimintaperiaate on minulle vielä hieman epäselvä. Epäilen, että se toimii satunnaisuuden periaatteella. Color Play ei vaikuta mielestäni yhtä kiinnostavalta kuin Palette Builder. Kiinnostavin mielestäni on kuitenkin Equal, jonka avulla voi rakennella moderneja tilkkutyömalleja. Kolmiot kiinnostavat. Työkaluun voi syöttää haluamansa tilkkutyön koon lisäksi, mitä värejä haluaa työhön mukaan ja missä suhteessa. Arvelen, että Equalin avulla olisi hauska suunnitella omia töitä. Viimeisenä löytönä on Illustrator Swatches, joka on mitä ilmeisimmin Illustratorin sovellus, johon voi syöttää jonkin kangaskokoelman värit, esim. Konan kankaat. Sitten tällä lisäosalla voi kokeilla erilaisia värivaihtoehtoja. Vaatinee hieman paneutumista ja mitä ilmeisimmin myös Illustratorin, joka minulta puuttuu ihan kokonaan.

Hieman epäselväksi jäi, ovatko nämä löytämäni työkalut täysin vapaasti käytettävissä. Kokemuksesta tiedän, että amerikkalainen oikeuskäytäntö voi olla ihan jotakin muuta kuin suomalainen. Selkein löytämäni vastaus on täällä:  http://www.play-crafts.com/blog/about/. Ehkä jossakin vaiheessa otan porukkaan yhteyttä ja kysyn, tuleeko heiltä jälkivaatimuksia, jos vaikka onnistuisin luomaan heidän työkaluillaan jonkin tajunnanräjäyttävän hienon tilkkutyömallin ja rupeaisin esimerkiksi myymään sitä julkisesti omissa nimissäni.

Ennen kuin ollaan kuitenkaan noin pitkällä, minun pitää tehdä kaikki - tuhat ja sata - keskeneräiset käsityöni ja vielä pari muuta valmiiksi suunnittelemaani työtä.  Lisäksi minun pitää opetella vielä ainakin käpypitsin teko ja vapaavirkkaus. Löysin eilen monta hauskaa mallia Pinterestistä. Myöskään koukkuamis- ja pitsinnypläystaitojen hankkimista en pistäisi pahakseni.

Voi myös olla, että unohdan aikeeni leikkiä työkaluilla löytääkseni sen tajunnanräjäyttävän tilkkutyömallin ja rupean ihan vaan piirtelemään vanhanaikaisesti kynillä ja paperilla. Ei sekään olisi yhtään hassumpi vaihtoehto.

P.S. Illustrator Swatches toimii ainoastaan Illustratorissa ja Photoshopissa. Lisätietoja Pile O´Fabric -blogissa. Kannattaa ainakin katsoa sieltä asennusvideo, joka on nähtävissä myös YouTubessa.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Inspiraatiota etsimässä

Tänään en ole ommellut, kun piti puuhailla ihan muuta. Kaiken muun lisäksi kävin uimassa, luin blogeja (yritän saada melkein vuoden lukemukset vähintäänkin selattua läpi seuraamistani blogeista, mikä on melkoisen mahdoton tehtävä, kun kaiken aikaa tulee uusia postauksia).

Sitten innostuin valokuvista. Ensin ihastuin Felicity Quiltsin Felicityn eleettömään mustavalkoiseen omakuvaan (postauksen loppupuolella). Sitten kiinnostuin YouPatchista, edullisesta ohjelmasta, joka laskee kuvasta värit ja jopa tilkkukoon. Tästä olikin lyhyt matka muistaa, että osaavat ne muutkin kuvaohjelmat pikselöidä ja tehdä mosaiikkia, vaikka eivät ihan tilkun kokoa laskekaan.

Olen aikoinaan kokeillut Gimpillä kuvan pikselöimistä (edellisessä blogissani täällä), joten seuraavaksi halusin kokeilla muita ohjelmia. Picasalla onnistuu nopeat kuvan korjaukset, kuten värien palauttaminen luonnolliseksi, horisontin suoristaminen ja kuvarajaus, mutta ohjelman pikselöintitaitoon en ollut erityisemmin tyytyväinen.

Sen sijaan Sumopaintin  (https://www.sumopaint.com) nettiversiolla saa aika hauskoja värisommitelmia jo pelkästään erilaisia mosaiikkifilttereitä käyttämällä.


Lakastunut gerbera - alkuperäinen kuva

Muokkauksen kohteeksi otin aikoinaan nuutuneesta gerberasta ottamani valokuvan.
Kokeilin kaikkia filttereitä kukkakuvaan. Niistä sitten valitsin joitakin itseäni eniten miellyttäviä versioita. 


Sama gerberakuva Sumopaintin erilaisten filttereiden avulla muokattuna: 


 Arrows1




Brahma 






Triangle





Cube




Octagon




Parquet 1





 Pyramid1 





Pyramid 2




Turtle 


Innostuin tästä uudesta leikkikalustani melkoisesti. Gerberakuvakokeilun perusteella uskon, että pikselöimällä omia kuvia ja säätämällä kuvien värejä saan huikeita tilkkutyömalleja käden käänteessä.  Erityisesti minua jäi kiehtomaan gerberakuvan vaaleiksi jääneet alueet, joissa oli aavistuksenomaisesti näkyvissä melkoinen määrä erilaisia valkoisen sävyjä - haluaisin houkutella myös ne näkyville. 

Tämä oli vasta alkua, ohjelmalla on varmaan muitakin tilkkutöihin sopivia ominaisuuksia, kunhan hieman kokeilen. Vaikka olen leikkinyt Sumopaintilla aikaisemmin, nyt vasta sovelsin sitä ensimmäisen kerran tilkkutyömielessä. 


Jatkoa tälle blogikirjoitukselleni:

Toinen osa: Inspiraatiota etsimässä, lyhyt Sumopaintin käyttöohje.

Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Irroitelkaamme! Sekä suo siellä, vetelä täällä.

Eikä tälläkään kerralla valokuvia.

Modernin suuntauksen tilkkutöissä on tärkeää irroittelu. Denyse Schmidt neuvoo Sew mama sew -blogin artikkelissa Essential Guide to Quilt Making series excerpt: Improvisational Patchwork with Denyse Schmidt unohtamaan kaikenlaisen vatvomisen ja vatuloinnin tilkutöitä ommeltaessa. Töihin pitää käydä käsiksi arkailematta. Tykkään tuollaisista neuvoista: Pitää uskaltautua heittäytyä kankaiden ja ompelukoneen vietäväksi! Pitää uskaltaa jättää kaikenlainen nysväily!

Viime aikoina on ollut niin helteistä, että en ole juuri jaksanut ajatella tilkkutöiden tekemistä. Kiinnostuksen kohteeni ovat olleet enemmän sisustusseikoissa. Minusta on tulossa varsinainen Ikean mannekiini, sillä Ikea tuntuu olevan kohtaloni. Sieltä löytyy kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Löysin Ikean sivuilta mm. käsittelemättömän pyökkipuisen pöydänkannen (Gerton) sekä säädettävät pöydänjalat (Gerton). Laskeskelin, että pöytälevystä tulisi ihan siedettävä petsauksen ja mehiläisvahakäsittelyn jälkeen ja pöydänjalat voisin säätää selkääni miellyttävään korkeuteen.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Olen etsiskellyt myös erilaisia laatikostoratkaisuja, tosin aika heikoin tuloksin. Kokopuiset laatikostot ovat joko aivan liian kalliita tai ihan hirveän rumia. Pitkin hampain päädyin lopulta Ikean Malm-lastulevylipastoihin. Laskeskelin, että tarvitsisin lipastoja vähintäänkin kaksi.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Tästä seuraakin sitten uusia ongelmia: Pyökkipuinen pöytätaso pitää vaihtaa rautakaupan mittojen mukaan sahattuun liimapuulevyyn pyökkipuisen pituudesta puuttuvien 5 - 10 sentin vuoksi, mistä sitten päästäänkin vanhaan kaunaani mäntyä kohtaan. Männyn kellastumisen voi peittää petsillä ja mehiläisvahalla, mutta silti jää harmituksen aihe, sillä mänty on aivan liian pehmeää materiaalia minun makuuni.

Kunhan ilmat viilenevät muutaman asteen, jaksan taas rautakauppoihin. Siihen saakka ei liikahda huonekalukaan vaikka mielessäni olen sisustanut ompelunurkkaukseni ihanaakin ihanammaksi ynnä erityisen tehokkaaksi ja toimivaksi kerran toisensa jälkeen.


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Margaret Miller Presents Easy Pieces




(Linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=rlso_25BzZY)



Illalla - ei kun yöllä! - muistin, että omistan  Margaret Millerin Easy Pieces - Creative Color Play with Two Simple Quilt Blocks. C&T Publishing, 1998.

Muistan, että kun sain kirjan käsiini joskus vuosituhannen vaiheessa, pidin kirjaa modernina ja hyvin kiinnostavana. Kirja on yhä - yli kymmenen vuotta myöhemmin - moderni ja kiinnostava. En yhäkään pidä amerikkalaisten tavasta tunkea violettia ja joulunpunaista samaan työhön vierekkäin. Margaret Milleriä googlaillessani löysin hänen kotisivunsa (jota en kuitenkaan uskalla linkittää tähän, ettei Chromen haittaohjelmatorjuntayksikkö pillastuisi*)) sekä tämän Youtube-filmin.

Tässä olisi kuitenkin ratkaisu Art Deco -suunnitelmilleni, joista kirjoitin jokin aika sitten.



---

*) Vaikuttaa siltä, että joidenkin tilkkutaiteilijoiden hylätyty kotisivut ovat varsinaisia haittaohjelmapesiä. Arvailen tässä itsekseni, kumpi yleensä tulee ensin: kotisivujen hylkääminen vai haittaohjelmat. Haittaohjelmien olemassaolo on melkoisen tuskallista minun kaltaisille linkittäville bloggaajille. - Ei siis linkittämistä sivuilta, josta WOT ei ole ihan varma.


Craftsy-craftsy-craftsy

Nyt se sitten tapahtui: hurahdin Craftsy'iin.

Eilen loin tilin Craftsyyn ja tilasin ensimmäisen - ilmaisen! - tilkkutyöoppituntini, Elisabeth Hartmanin Creative Quilt Backs, jossa neuvotaan, miten tehdään supermuodikas "scrappy back". Tosin tuonkin tiesin ennestään; teinhän serkuspeiton takakappaleenkin tilkuista ihan oman pääni mukaan. Sitäpaitsi Betsy käyttää tuumanmittoja, eikä niistä ole apua kangaskauppaan mennessä. Ihan itse pitää laskea kankaanmenekki. Hauskinta oppitunneissa on muiden tilkkuilijoiden kysymykset ja kommentit.

Kohta aion katsoa ohjelman uudestaan. Ja ihan varmasti tilaan sieltä vielä jonkin kurssin - tai oikeastaan monta kurssia - itselleni.




perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kertaus on opintojen äiti: värioppia ja vähän muutakin jutustelua

Eilen pistin blogini hetkeksi lukkojen taakse blogisiivouksen ajaksi.

Kankaiden valinta tilkkutöihin joko onnistuu tai ei onnistu joko värien tai kuosien suhteen. Sama koskee muitakin käsitöitä. Värisilmää voi kuitenkin kehittää, ellei ole sattunut saamaan syntymälahjana absoluuttista värisilmää. Värioppia voi opiskella. Kuvia voi ihan vain katsoa ja yrittää löytää sen jujun, mikä yhdistää tai erottaa siinä olevat värit (ja muodot). Voi myös miettiä, miten ne vaikuttavat katsojaan yhdessä ja erikseen.

 Jos on sattunut nukkumaan koulun kuvaamataidon tunneilla, ei hätä ole tämännäköinen. Värioppia käsitteleviä artikkeleita löytyy kirjoista ja netistä.

Sew mama sew -blogista löysin postauksen kankaiden värisävyjen valinnasta.
(http://www.sewmamasew.com/2014/07/essential-guide-to-modern-quilt-making-series-principles-of-color/ . Tämä pitää tutkia perusteellisesti.

Myös kuosien yhdistämistä ja sommittelua toimivaksi kokonaisuudeksi voi opetella. Mistä päästäänkin sitten ajatukseen, kuinka omistajansa hylkimä rumiluskangas saattaakin näyttää oikeassa ympäristössä suorastaan kauniilta.

Tästä on ollut puhetta mm. Tilkunviilaajan blogissa ja muuallakin olen löytänyt mainintoja tästä. Pisimmälle tämän ajatuksen ovat vieneet tilkkuilijat osallistumalla Ugly Fabric -kaltaisiin haasteisiin (http://inthebaguglyfabricquiltchallenge.blogspot.fi/ ). Mutta ei tästä nyt tämän enempää. Keittiö pitäisi siistiä ja sämpylätkin ovat loppuneet. Saa nähdä, haluanko kuitenkaan ruveta leipomaan tässä helteessä.


Työpöytäni ilman ompelutarvikkeita.
Valmistin työpöydän puutavaraliikkeessä mittoihin sahatusta tammisesta työtasosta.
Hioin, petsasin ja vahasin pöytätason ennen valmiiden jalkojen ruuvaamista paikoilleen. 



Ompelu- ja työnurkkauksen sisustamissuunnitelmat eivät edisty vieläkään toiminnan tasolla, sillä en halua tehdä hutihankintoja. Kunhan muhittelen erilaisia vaihtoehtoja ratkaistakseni yhden ongelmalliseksi muodostuneen nurkkauksen ulkonäköongelman:

- miten päästä eroon banaanilaatikoista, joissa oleilevat lukuisat keskeneräiset tilkkutyöt tarvikkeineen
- entä miten naamioisin rumahkot käsityölehtiä ja lankoja sisältävät muoviset Ikea-laatikot näkymättömiin
- leikkuualustan sijoittaminen huonekalun päälle = otanko käyttööni pähkinäpuisen senkin vai ostanko uusvanhan lipaston, joka EI saa olla lastulevyä. Jos otan senkin leikkausalustaksi, tarvitsen kuitenkin jonkin korvaavan huonekalun tavaroiden säilytykseen ja tv:n alustaksi
- ompelutarvikkeiden sijoittaminen käytännöllisemmin näkösälle = rakennan seinähyllyn tai -hyllyjä, joille voin asetella puiset pikkulaatikostot. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa valmiiksi mittoihin sahatusta puutavarasta.
- suunnitteluseinä = ei aavistustakaan, kuinka voisin toteuttaa tämän!



keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ideoita, halpoja kankaita ja rönsyileviä siivousprojekteja

Uusia ompeluksia ei ole esittää, kun kaikki aika on mennyt kodinkohennuksen parissa.

Suursiivous jatkuu pikkuhiljaa. Urakointi sopii parhaiten luonteenlaatuuni. Toisinaan tämä ominaisuus kuitenkin saa minut miltei epätoivoiseksi, kun kerralla pitäisi saada valmista, mutta kun aina ei saa. Toisinaan pitää levätä ja uusia sivuprojektejakin syntyy miltei ihan huomaamatta. Niin kävi nytkin. Tekisi mieleni sisustaa ompelunurkkaukseni ihan uuteen uskoon. Tarvitsisin uusia huonekalujakin. Tarpeeksi korkea huonekalu leikkuualustaksi olisi hyvä. Tarvitsen myös seinähyllyjä pikkutavaroille ja jonkinlaisen säilytyskalun skannerilleni. Sovitusseinäkin olisi hyvä. Jne.


Ensi viikolla alkaa Eurokankaan kassikampanja:

"

Täytä itse kassi kankailla!

Täytä kassi kampanjakankailla ITSE niin täyteen kuin haluat ja maksat koko kassista vain 10,-

Voimassa niin kauan kuin kampanjakankaita riittää. KAMPANJA ALKAA 14.7."


Siispä nenä kohti Eurokangasta ensi viikolla. Saa nähdä, löytyykö sieltä mitään tilkkuiluun sopivaa kangasta. Vaikka tässä mainostankin Eurokankaan ale-kampanjaa, teen sen ihan ilman sponsorointia. Ajattelin vain, että halvat kankaat kiinnostavat muitakin kuin minua.








Mattoja ei voi koskaan olla liikaa.

Löysin jälleen yhden hyvän Strömsö-vinkin, jossa neuvotaan, miten voi valmistaa pyöreä matto hulavanteen avulla. Lee Esselströmin neuvot näyttävät ihan toimivilta. Hän käyttää loimilankana joustamatonta lankaa. Tämän hän pingottaa hulavanteen ympärille tiiviisti. Kuteena hän käyttää joustavaa trikoota.

Alussa hän pujottaa kuteen aina neljän loimen yli kerrallaan, jotta keskustasta ei tule paakkuista. Myöhemmin hän pujottaa kuteen kahden loimen yli ja lopulta joka toisen loimen yli. Lointa eikä kudetta ei saa kiristää liikaa, jotta matosta ei tule kuperaa.

Kun matto on halutun kokoinen. kudelma irroitetaan hulavanteesta ja loimilangat solmitaan ja pujotellaan maton sisään purkautumisen estämiseksi.



Voipa olla, että käyn vielä ostamassa hulavanteen ja kalalankaa. Matonkudetta minulla on jo valmiiksi.





keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä


Vinokaitaletehtailua




Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 








Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 







Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ne, jotka apua tarvii ... tai jotakin

Minijääkausi suorastaan pakottaa pysymään sisällä käsitöiden parissa - täällä on ollut useamman päivän ajan hyytävän kylmää ja tuulista -  ja mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin afrikkalaisten kukkien punominen peitoksi. Päättelykykyäkin olen käyttänyt jonkin verran. Pujottelin viimeisiä lankoja piiloon ennen kuin kävin eilen reunuksen tekoon. Tänään etusormeni onkin sitten taas ihan hellänä virkkaamisen jäljiltä ja olen pitänyt toipumislomaa tämän päivän selailemalla nettiä. Jatkan virkkaamista huomenna, kunhan sormeni toipuu rasituksesta. Toivon mukaan saan peiton valmiiksi viimeisten lankojen päättelyä myöten.


Muistatteko vielä Pave Maijasen Pidä huolta -biisin? Se oli kova juttu 80-luvulla.
Ylen uutissivuilta lueskeltuani forssalaisesta vaatteiden kierrätyspisteestä päädyin lopulta SPR:n sivuille tilaamaan lastenvaatteiden kaavoja, sillä mikä olisikaan mainiompaa kuin auttamalla itseäni pääsemään eroon vuosia sitten lapsilleni ostamistani vaatekankaista voisin myös auttaa apua tarvitsevia lapsia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatelahjoituksia otetaan vastaan syksyyn saakka. Toivottavasti saan tarkempia tietoja aikatauluista  paluupostissa kaavojen mukana juhannuksen jälkeen.

SPR:n sivut: http://www.punainenristi.fi/lahjoitukset/vaatelahjoitus/tee-itse-avustustarvikkeita


Myöhemmin voisin neuloa myös sukkia tai vaikka Äiti Teresa -peittoja. Näin saisin myös lankavarastoani vajaammaksi.  (Ohje: http://www.vaaka.org/sites/default/files/pdfs/Tilkun_ohje.pdf )

Ja mikä parasta, voin toimittaa lahjoitukseni suoraan Turun Konttiin ilman rahtimaksuja. Tosin toimituskuluja olisi ehkä bussimaksun verran, mutta ei sekään haittaa, kun heinäkuussa bussimaksutkin halpenevat meillä päin.

Ihan oikeasti mieltäni lämmittää ajatus, että voisin olla avuksi jollekin tuntemattomalle lapselle jossakin ikävässä ja kolkossa paikassa.

torstai 22. toukokuuta 2014

Joskus jumittaa. Silloin otetaan sijaistoiminnot käyttöön.

Ensin tarvittiin lattiatilaa muuhun elämiseen. Niinpä kääräisin jälleen tilkut maton päältä. Sitten jumitin muuten vaan. JKun olisi ollut ompelun aika, olikin hiki, väsytti, nälätti, piti tehdä ruokaa, tiskata ja mitä kaikkia näitä onkaan.



Kun jumittaa, keksitään jotakin muuta tekemistä, 
ruvetaan vaikkapa ompelemaan päämäärättömästi. 
Tässä osa ompelemistani tilkkupinnoista. 


Luin jostakin, että jos tilkkutyöt eivät luista, vireeseen pääsee ompelemalla ihan mitä tahansa, kankaita vaan yhteen ilman suunnitelmia (The Quilting Edge). Kaivoin sinisävyiset jämäpalat ja suikaloin kankaita ja sitten ompelin. Ensiksi tein erilevyisiä kaitaleita ja kun kaitaleiden ompelu ei maistunut, rupesin ompelemaan epämääräisen kokoisia ja näköisiä yhteen crazy quilting -menetelmällä. Sain muutamia tilkkupintoja kasaan ja mieleni tyyneksi.

Piti ommella useita crazy-pintoja päästäkseni jälleen tilkkupeitto-tunnelmaan. Harmitti. kun reunat levisivät muodottomiksi. Sitten muistin eilen Bonnie Hunterin jämäpalavinkit Qult Show'ssa (hänen Quiltville-blogistaan pääsee katsomaan jakson ilmaiseksi). Hän käyttää puhelinluettelon sivuja tilkkutöissä (paper piecing). En vielä ole ehtinyt heittää puhelinluetteloa paperinkeräykseen - siitä saan materiaalia pitkiksi ajoiksi.

Hunter jakoi muitakin hauskoja tilkunhallintavinkkejä. Hän esimerkiksi leikkelee tilkkutöiden jämäpalat valmiiksi erilevyisiksi suikaleiksi, jotka hän lajittelee koon ja värin mukaan. Hän myös ompelee valmiita tilkkuja (four-patch, nine-patch, kolmioita yhteen jne.) Yhdestä toisesta blogista (The Quilting Edge) muistan puolestaan, kuinka hänen suikaleblokkinsa saivat alkunsa hänen tavastaan ommella jämäpaloja tilkkupinnoiksi. Jos ompelisin tästä lähtien jämäpalani valmiiksi tilkkupinnoiksi, niitä olisi helpompi käsitellä kuin epämääräisiä tilkkukasoja.

Blogeissa on pohdittu myös kolmioiden ompelutekniikkaa. Olen löytänyt monta englanninkielistä blogitekstiä, joissa on ollut hyviä neuvoja, miten ommellaan siistejä kolmiorivejä. Yhdessäkin oli laskutoimitukset neliöjuuri-merkkeineen ( \sqrt {x}) kaikkineen. Sen klikkasin äkkiä pois. En vaan jaksa niin tieteellisen tarkkaa työtä harrastuksen parissa. Tunteella mennään ja tartutaan sitten ratkojaan tarvittaessa.

Tässä muutamia omia huomioitani Ikea-tilkkuja timanttiriveiksi ommellessani.


  • Kolmoita on vaikea ommella perinteisesti vaakasuoriin riveihin kohdistamisongelman vuoksi. 
  • Kolmoita helpompi ommella, kun niistä ompelee ensin timantteja (vinoneliöitä).
  • Timanttien yhdistäminen riveiksi vinottain (diagonaalisesti) mahdollistaa kohdistamisongelman ratkaisun.
  • Silittäessä pitää pitää huoli, että saumanvarat silitetään riveittäin vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle puolelle. Ohuita kankaita ommellessa pitää muistaa myös vanha sääntö silittää saumanvarat aina tumman tilkun puolelle.
Valoa tunnelin päässä - Crazy Mom vakuuttaa, että tilkkutyöt voi tikata siististi ihan kotikoneellakin. Tikkaamiseen ei tarvitse hankkia kallista pitkäkätistä. (Kävin jo Berniinan jäleenmyyjällä kysymässä, paljonko maksaisi tikkausalusta kelkkoineen kaikkineen ja hän lupasi soittaa minulle sitten kun saa hinnan selville. Vielä ei ole kuulunut mitään, vaikka tästä on yli viikko aikaa. Sainpahan kuitenkin vaihdettua puolat sopivankokoisiin.) Crazy Momin Machine Quilting 101 -sarja on edennyt kerrosten kiinnittämiseen  hakaneuloilla kivaksi tikkutyökakuksi. (Enää en haaveile suikuteltavasta liimasta, jota jotkut amerikkalaiset tilkkuilijat hehkuttavat. Pysyn hakaneuloissa. Nih.)

Tänään sain leikattua välitilkut ja reunatilkut lahjapeittoon. Ompelen nyt blokkeja ja kaitaleita yhteen. Vähitellen.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Lahjapeitto, osa 2

Ukkostaa, on ukkostanut koko iltapäivän täällä Lounais-Suomessa (ukkoskartta, linkki. En uskalla ommella, ennen kuin taivas rauhoittuu. Läppäristäkin nykäisin virtajohdon pois, ettei vahingossakaan pääse salama tuhoamaan virtapiikillä kallisarvoista konettani.

Eilen täällä oli ennätyshelteet, mutta en juuri ehtinyt ottamaan aurinkoa. Ompeluinnostus oli kova ja korkealla heti aamusta iltaan asti. Jossakin vaiheessa selkä kuitenkin rupesi taas ryttyilemään ja oli ihan pakko lopettaa iltayhdeksältä.

Aloittelin kevyesti kehittelemällä tunnistetietoja lahjapeiton takakappaleeseen.



Lahjapeiton saajan nimi ja vuosiluku on ikuistettu tilkkukaitaleeseen. 
Kuvassa kaitaleen keskikohtaa. 


Näpertelin tilkuista lahjapeiton saajan nimen ja vuosiluvun kaitaleeksi, jonka aion ommella peiton takakappaleeseen. Ideani ei saanut laajaa kannatusta kotijoukoissa vaan epäiltiin jopa, ettei peiton saaja ehkä käytä peittoa peiton takapuolelta löytyvän nimen vuoksi. Aion kuitenkin pitää pääni niin kuin tavallista. Tilkkukaitaleen nykertämisessä meni kaltaiseltani aloittelijalta sentään tunti poikineen. 

Välipalana innostuin kokeilemaan, kuinka pieniä ovat pienimmät tilkut, joita voi ommella yhteen. Sainkin pari tilkkupintaa sinisestä ja vihreäraidallisesta kankaasta, joita käytin tunnistetietokaitaleessa. 


Aika pieniä paloja pystyy ompelemaan yhteen. 
Tarvitaan vain vähän yli saumanvarojen verran kangasta. 
Katsokaa vaikkapa pienemmän tilkkupinnan keskimmäisiä vihreää ja sinistä tilkkua.  




Ompelin kuusi 70 cm x 70 cm kokoista blokkia hirsimökkitekniikalla. Heittelin ne satunnaiseen järjestykseen olohuoneen maton päälle, josta kuopus kävi korjaamassa tilkut oikeaan asentoon. 


Valmiit hirsimökit satunnaisessa järjestyksessä. Värisommitteluun voin paneutua seuraavaksi, kun nyt tiedän, millaiseen asentoon tilkut tulevat. 






Värisommittelussa auttaa 
valokuvaaminen ja kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi. 
Kuten näkyy, värisävyt eivät ole parhaassa mahdollisessa tasapainossa. 


Kuopus piirsi ja lähetti sähköpostitse minulle nopeasti kolme hieman erilaista designia, kun en muistanut hänen aikaisemmin näyttämäänsä piirustusta.



Vaihtoehto 1.


Copyright J.V.


Vaihtoehto 2.


Copyright J.V.




 Vaihtoehto 3.

Copyright. J.V.


  



Pidän kaikista kolmesta mallista, mutta tämänhetkinen suosikkini on vaihtoehto 2. Luultavasti teen vielä kaksi muutakin vaihtoehtoa jossakin vaiheessa. 






perjantai 16. toukokuuta 2014

Lahjapeittosuunnitelmia



Sukuun on tulossa yksi uusi ylioppilas. Tietysti rupesin heti suunnittelemaan veljenpojalle tilkkutäkkiä. Keskeneräisistä töistä viis - lahja on saatava työn alle aikaa hukkaamatta, sillä lakkiaiset ovat ennen kuin arvaankaan. Ihan pienistä tilkuista en peittoa rupea kokoamaan, jotta ehdin myös tikata peiton. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että on käveltävä tilkkukangaskaapille tuohon sängyn viereen ja otettava sieltä sopivat kankaat esille. Haluan tehdä jotakin raikasta ja nykyaikaista nuorellemiehelle, jotakin jolla on myös käyttöarvoa. Löysinkin omasta mielestäni kivoja sinisiä, vihreitä ja turkooseja kankaita valkoisen taustakankaan lisäksi, joten en sitten saanutkaan tekosyytä lähteä kangaskauppoja kiertelemään (vaikka sitä vähän toivoinkin).


Leikkasin pinon 15 cm leveitä kangaskaitaleita, jotka leikkaan myöhemmin sopivan pituisiksi. 
Ylhäällä vasemmalla valkoista, vihreää ja sinistä. 
Alhaalla turkoosia ja yksi vihreä kaitale. 
(Kuvassa on hieman liikaa punasävyä pöytälampusta.)


Testasin valintani kuopuksella, ja hän analysoi tarkkaan värit ja kuosit. Sitä oli hauska kuunnella, varsinkin kun näyttää siltä, että mieltymys yksivärisiin kuoseihin kulkee suvussa äidiltä pojalle. Yhden kankaan hylkäsin kokonaan ja yhden laitoin varasijalle (käytän kangasta hätätapauksessa) kuunneltuani kuopuksen järkipuheen loppuun.





Ei ollut vieläkään sini-puna-valkoisen merimieshenkisen kankaan vuoro päästä tilkkupeitoksi. 
 Valko-vihreäruudullinen kangas päätyi varasijalle.
 Kankaista ei varmaan kuitenkaan tule pula, 
joten sekin saa jäädä odottamaan vuoroaan.  

Sitten piti päättää peiton ulkonäkö: kolmioita, neliöitä vai vinoneliöitä. Päädyimme neliöihin. Syy tähän on looginen: halusin käyttää raidallista kangasta, ja myös minua olisi häirinnyt raitojen kulkusuunta. Vinoneliöissä kangas olisi pitänut leikata täysvinoon, mistä en innostunut yhtään.

Poikani piirsi minulle Inkskape'illa myös peiton pinnan, miten neliöt kannattaisi asetella. Ihastuin layoutiin välittömästi. Kuopus ei kuitenkaan viitsinyt laittaa sitä minulle sähköpostitse, enkä jaksa ruveta piirtämään sitä uudelleen.

Kankaat on leikattu. Seuraavaksi pitäisi ruveta ompelemaan neliöitä. Jokaiseen neliöön tulee kolme eriväristä kierrosta - jonkinlainen hirsimökkimuunnelma siis. Noh, sittenpä näette, kun saan neliöt ommeltua ja laitettua kuvia tänne. Huominen menee Sometime-tapahtumassa (linkki Facebook-sivuille ja kotisivuille), mutta jos hyvin käy, ehdin leikellä ja ommella neliöitä sunnuntaina.

Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan lahjapeiton valmiiksi asetan jälleen itseni tilkkutyökieltoon - ts. en saa aloittaa uusia tilkkutöitä ennen kuin entiset ovat valmiit edes suurinpiirtein ja jotenkuten. Peitolle pitäisi keksiä nimi. Tällä hetkellä nimitän sitä ihan vain M:n peitoksi. Uskallan esitellä peittosuunnitelmia, sillä arvelen, ettei veljenpoika välitä lukea käsityöblogiani. :)

Purin virkattua villatakkia, koska sille alkoi tulla leveyttä liikaa pituuden kustannuksella. En pitänyt myöskään kirjavasta saalikauluksesta. Rupesin virkkaamaan helmaan pituutta. Virkkasin kokeeksi saalikauluksen mustalla langalla, mutta en ole siihen tyytyväinen. Seuraavaksi aionkin purkaa sen. Todennäköisesti jätän saalikauluksen kokonaan pois. Keksin reunukseksi jotakin muuta. Myös taskunreunat joutuvat purkulistalle epätasaisen työnjäljen vuoksi. Ne virkkaan uudelleen. (Olisi ollut helpompaa virkata yksivärinen takki.)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saahan sitä haaveilla. :)


Taustaa: Tilkkutöiden tikkaaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani. Ensiksi minulla oli ihan surkea kone, jolla sai ihan joutavanpäiväistä tikkiä, ja sitten kun ostin uuden ja toimivan, tilkkupeittojen sullominen koneen ahtaaseen työtilaan vaatii pitkää pinnaa ja paljon tuumaustaukoja, kun ne pitkät pinnat meinaavat loppua vähän väliä.

Muistui tässä mieleeni omat haaveeni lueskeltuani Tilkkutaiwaan Hannelen blogista, kuinka hän on tehnyt tuttavuutta uusimpaan apuväineeseensä, aivan ihanaan pitkäkätiseen. -  Ompelukonetta valitsessani valintaperusteista tärkeimpiä oli se, että koneella voi tikata tilkkutöitä. Päädyin valinnassani Berninan 4-sarjaan (linkki Berninan sivuille), joka ilmeisesti on korvattu muilla, uudemmilla ja tehokkaimmilla sarjoilla. Silloin aikoinaan ompelukoneeni, Kaunokaiseni, oli kuitenkin jotakin uutta ja ihmeellistä. Siinä oli kaikki tarvitsemani ja vielä vähän enemmänkin: Koneen toimintamahdollisuuksia pystyy laajentamaan tekemällä investointeja.

Pistin visusti korvan taakse talteen tiedon, että ompelukoneeni voidaan myös yhdistää tikkauspöytään niin, että se toimii kuin pitkäkätinen (Bernina Quilt Frame, linkki). YouTuben Berninan sivuilla on kaksiosainen opastusvideo, josta näkee, kuinka tämä tapahtuu varsin näppärästi. (BERNINA quilt frame instruction part 1 of 2 ja BERNINA quilt frame instruction part 2 of 2). Yksityiskohtaisten ohjeiden avulla uskoisin pystyväni kokoamaan ja aloittamaan pitkäkätistelyni melko näppärästi. Tähän asti kaikki näyttää sangen lupaavalta.

Sitten tulee se iso mutta: Suomesta ei saa isoja konetikkauskehyksiä vain marssimalla Berninan jälleenmyyjän puheille vaan se pitää tilata jostakin kauempaa. Toinen iso mutta on hinta. Ei ole aavistustakaan, mitä tuollainen Berninan tikkauskehys maksaisi euroissa. eBaysta löysin joitakin 5":n konetikkaustikkauskehyksiä 500 - 600 euron tienoilla - ei siis mikään paha hinta säästäväiselle ihmiselle, jos vielä löytäisin sellaisen, joka toimitettaisiin Suomeen saakka. Koska eBaysta ei ole apua, pitänee tiedustella merkkiliikkeestä. Samalla voin vaihtaa vääränkokoiset puolat, jotka ostin sieltä aikaisemmin keväällä. (Tällä kertaa otan mukaan mallikappaleet.) Sitten rupean säästämään saadakseni unelmasta totta.

Ehkä vielä jonakin päivänä saan vuosia haaveilemani ompelukehyksen. Saahan sitä haaveilla, eikö vain. :)



lauantai 3. toukokuuta 2014

Salmiakkiruutuja - Back to basics

Eihän tässä nyt jouda tiskaamaan, kun pitää miettiä salmiakkiruutujen kohtaloa.

Aivan alkuperäisin suunnitelmani oli raidallisia mustavalkoisia salmiakkiruutuja punaisella pohjalla pitkittäin, ei poikittain. Sitten minua rupesi hirvittämään: olen pessyt punaisen kankaan, mutta en tilkkuja, koska ne ovat kovin liestyväistä laatua, niin kuin on punainen kangaskin - Ikea-laatua molemmat. Niinpä sitten hylkäsin punaisen suunnitelman, koska pelkäsin, että tilkut kutistuisivat niin, että punainen kangas rupeaisi pussittamaan, kun kuosikankaat kutistuisivat.

Piti keksiä muita suunnitelmia. Sain säästäväisyyskohtauksen ja päätin säästää punaisen kankaan - mihin, ei aavistustakaan. Kangasta on sentään kuusi metriä. (Minun piti päällystää yksi sohva punaiseksi, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, ja kangas vapautui tilkkutöihini.) Tekisin salmiakkipeittoni tilkkupakkausten kaikista kuoseista ja laittaisin taustaksi hiekanruskean (ruman) Ikea-kankaan, jossa ei näkyisi hiekka eikä ruohotahrat. - Sinänsä aivan epälooginen suunnitelma, sillä olen pessyt myös beigen kankaan. Sekään ei kutistuisi pesussa niin kuin punainenkaan.

Kommenttilaatikossa pohdin jo Irmalle, että ehtisin vieläkin poimia mustavalkoiset raidalliset kankaat omaksi työkseen. Ei tarvitsisi purkaa kuin kaksi tilkkuriviä. Tästä levottomasta pinnasta voisin tehdä taustakankaan ja etupuolelle tulisi sittenkin haaveilemiani mustavalkoisista salmiakkiruutuja punaisella pohjalla.

Niinpä sitten viskasin punaisen kankaan olohuoneen lattialle, ryppyisenä kaapissa marinoinnin jäljiltä, ja pyörittelin joitakin kuoseja kankaan päällä. 


Näyttävät ihan hyviltä punaista vasten. Pistän harkintaan.





Punasävyiset salmiakkiruudut sopisivat parhaiten muunväriseen taustaan. 

Leveäraitainen musta-valkoinen kangas on aivan liian hallitseva.  
Jätän myös sen pois.



Tykkään. 



Tykkään. 




Tykkään pikkuraidoista.
Hups, kuvaajan jalka päätyi kuvaan. 







Ehkä hiekanruskea sopisi paremmin punasävyisiin salmiakkiruutuihin. 





Tämäkin on ihan kiva. 











Kovin hallitsevaa ja tummanpuhuvaa leveäraitaista. 





Tämä raitablokki on lempparini. 







Lopputulos (ellen muuta ehdi päättää ennen huomista, sillä tänään en ehdi enää ommella): jätän pois punasävyiset salmiakkiruudut ja leveäraitaiset salmiakit. Harkitsen työhöni kapearaitaisia, mustakukkaisia sekä beigesävyisiä (ensimmäisessä kuvassa) salmiakkeja.  

Sitäpaitsi on parempi harkita kuin katua (= tarttua ratkojaan). 




Jotakin tällaista on luvassa.









Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja


Pyykkipussi. 
Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.


Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.


Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 
Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.
(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 
jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)


Pussin syvyys on n. 30 cm. 
Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 


Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.



Alkuperäiset tilkkunauhat, 
joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.


Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 
Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 



Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.


Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 
Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 
(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)


Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 
(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 
Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)


Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 
mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 


Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Minä ja International Quilting Weekend

Lauantaina aloitin melkoisen tilkku-tv-rallin huomattuani Kvilttaajan blogista, että The Quilting Show, tuttujen keskenTQS, vietti kansainvälistä tilkkutyöviikonloppua (International Quilting Weekend). Sunnuntaina piti herätä aikaisin aamulla, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Ja illalla sinnittelin nukkumaanmenoajan yli ihan vain sen vuoksi, että saisin maksimoitua hyödyn mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos vinkistä, Kvilttaaja, myös tätä kautta!

Siihen loppui tavanomaisten lauantai-illan poliisisarjojen odottelut, sillä tietysti halusin tarttua tarjoukseen mahdollisimman perusteellisesti. Olen ollut tavallaan toipilaana leikkauksen jälkeen  (=viikonloput menevät yhä lepäilyn merkeissä ja voimien palauttamisessa vaikka muuten olenkin ollut jalkeilla heti leikkauksen jälkeen), joten aikaahan minulla riitti myös viime viikonloppuna. Aloitin 2013 ohjelmista ja siirryin järjestelmällisesti vanhempiin ohjelmiin. Alussa riitti myös innostusta katsoa kaikki ohjelmat alusta loppuun saakka. Kuuntelin innostuneena kaikki haastattelut ja imin itseeni jokaisen vinkin ja vihjeen, jonka tilkkuilijat huuliltaan tipauttelivat. 

Vähitellen rupesi kuitenkin tympäisemään kerran toisensa jälkeen toistuvat mainokset. En jaksanut jaksanut innostua myöskään perinteisistä tilkkutyömetodeista ihan vaan sen vuoksi, että tiedän (periaatteessa), mitä ne ovat. Myös kaikenlainen jaarittelu rupesi puuduttamaan. Halusin uutta ja modernia. Kaipasin raikkaita värejä ja selkeitä muotoja. Janosin kokeiluja, hullutteluakin. Kaikkia näitä sainkin, vaikka monta ohjelmaa jäi katsomatta ihan vain sen vuoksi, että välillä piti viettää ihan normaalia elämää. Sain  melkoisesti myös ideoita ja uskonvahvistusta omaan osaamiseeni. 

Ehkä suurin anti oli kuitenkin nimilista mieluisista vierailijoista. Kunhan ehdin tutustua heidän kotisivuihinsa ja blogeihinsa, voin ehkä oppia jälleen jotakin uutta. 

Mitä sitten jäi mieleeni...? 
Minun pitää hankkia luonnoskirja, johon kerään ottamiani valokuvia vaikuttavista muodoista ja väreistä. Näitä työstämällä (=piirtämällä) voin luoda omia tilkkutyömalleja. 

Adobe Illustrator voisi ehkä olla sittenkin ihan hyvä hankinta ihan vain sen vuoksi, että siihen saisi skannattua kangasmallit. Pistän harkintaan. 

Tilkkutyön ja applikoinnin yhdistelmä. 
Pivic? (lausuttiin epäselvästi, se kuulosti korvissani seuraavilta: pivic, bivic, pipic, bibick, tms.). Kyse on kuitenkin laskutoimituksesta, jossa lasketaan seuraavanlaisesti 1+2=3, 3+2=5,  jne. 

Tarkennus: Kysymys on Fibonacin luvusta (http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number), ts. yhdenlaisesta fraktaalityypistä. (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34)

Tämän oivaltaminen tuotti suunnatonta iloa. 

Myös vanhojen tekstiilien, lähinnä pöytäliinojen, jatkojalostaminen tilkkutöiksi kiehtoo yhä. Samoin käytöstä hylkäämieni silkkivaatteiden jatkojalostaminen houkuttelee yhä. 

Uutuutena on seinälle ripustettavan tilkkutyön tekemisinnon voimakas vahvistuminen. Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että töitteni pitää olla käytännöllisiä = niillä pitää olla funktio niin kuin esimerkiksi tilkkupeitoilla, villasukilla tai -paidoilla on.  Kuitenkin myös kauneuden luominen ja siitä nauttiminen on funtkio. Mitä tahansa roskaa en kuitenkaan haluaisi tehdä. Mauttomuuksiin en haluaisi sortua.


Lisäys: Raidat kiinnostavat, samoin ruudut. Erityisesti salmiakkiruudut tuntuvat puoleensavetäviltä. Hirsimökin modernit versiotkin kiehtovat. Wonky on yksi lempisanoistani tilkkutöistä puhuttaessa. Harmaa on uusi pohjaväri (esimerkiksi 90-luvulla se oli beige(hkö)). Myös kaarevat viivat kiehtovat.

Toinen lempisanani on inspiraatio. Annetaan alitajunnan toimia, suunnitellaan vähemmän ja ollaan tiukasti läsnä hetkessä. Tämä ei sitten tarkoita hutiloitua ompelujälkeä. Myöskään kankaiden valinnassa on syytä yhä muistaa perusasiat. 


maanantai 17. helmikuuta 2014

Retkahduksia x 4




Talvilomaviikko alkoi täällä lounaisrannikolla. Ei tunnu kuitenkaan yhtään talvelta, kun taivaalta pudottelee vettä ja maisemat ovat sumun peitossa. 



Näin sumuista ja pimeää oli Turussa, Aninkaistenkadulla linja-autoasemaa vastapäätä, 12.2. iltapäivällä. Tänään ei ollut yhtään parempi keli.



Tänään Eurokankaan tilkkukangaslaarin äärellä jouduin ottamaan itsestäni tiukan niskapersotteen ja pitämään tiukan puhuttelun. Löysin nimittäin itseni haalimasta tilkkukankaita kaksin käsin, vaikka olen laittanut itseni pitkäaikaiseen kankaanostolakkoon siihen saakka, että ehdin pienennellä kangasvuoria luonollisella tavalla, ompelemalla jotakin valmista. Kolme kangaspalaa jätin laariin, mutta kolme halusi väkisin tulla mukaan.


Nämä kankaat halusivat ihan väkisin tulla mukaani tänään. 
Punainen Michel Millerin kangas, 
sininen Modan kangas 
ja mustavalkoinen Brother Sister Studion kangas.

Taustalla on ihan tarkoituksella Ikean luonnonvärinen pellavalakana antamassa lähtökohdan värisävyvertailuille. Olen muokannut kuvien värisävyjä ja kirkkautta koneella. Koska näyttöäni ei kuitenkaan ole kalibroitu, en voi olla varma, näettekö te kuvien värit samanlaisina kuin minä. 



Kankaat ovat niin erilaisia keskenään, ettei niistä ole samaan työhön, mutta saan kyllä yhdistettyä ne muihin suunnitelmiini. Ostin myös kolme vetoketjua kassi- ja tilkkutyötarvikkeiden säilytysratkaisuun, josta mainitsin edellisessä postauksessani (monitaskuinen kassi ja säilytyskansio tilkkumatolle, leikkurille ja viivaimille - molemmista olen haaveillut vuosia). Niin, ja sitten ostin sideharsoa kankaanvärjäyskokeiluani varten. Värjäyssessio on sitten joskus, kun siltä tuntuu. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sorruin kankaisiin. Edellinen kerta oli tammikuussa ja silloinkin Eurokankaassa. Ostin hassunvärisiä afrikkalaisia vahabatiikkikankaita, jotka eivät ole yhtään minun väriäni, mutta silti ne oli ihan pakko saada.

Afrikkalaisia batiikkikankaita. 
Päällimmäisenä puna-musta-kultasävyinen 
ja keskellä ruskeasävyinen kangas, alinna violettia. 


Ja joulukuisen Ikea-kangastilkkujen oston mainitsinkin edellisessä postauksessani, muuten olen kyllä pysynyt ihan ruodussa.


Ostin kaksi punttia Ikean kankaita valmiiksi leikattuina paloina. 




Kahden euron kangasostokset materiaalikokeilua varten. 
Kaikki kauniisti kiiltävä ei ole silkkiä. Tämä kangas on muistaakseni polyesteriä.

Nyt haaveilen Exel-taulukon tapaisesta hässäkästä, johon kuvaisin joka ikisen kankaanpalan ja merkitsisin metrimäärän, metrihinnan ym. tärkeitä seikkoja. Sellainen ei ole ihan kädenkäänteessä toteutettavissa, mutta jos aloittaisin uusimmista ostoksista. Saisin ostopäiväyksetkin samalla muistiin. Tästä seuraava askel kohti tilastotieteen ihmeitä olisikin pitää tilastoa, kuinka nopeasti kangasvarastossani kankaat muuttuvat lopullisiin muotoihinsa. Minulla on hyvin marinoituja kankaita, vanhimmat olen hankkinut 80- ja 90-luvulla. :D

Asiasta kolmanteen. Olen menossa loppuviikosta sappikivileikkaukseen. Herkuttelen ajatuksella, että saisin sappikivet mukaani. Sitten voisin keksiä jonkin kivan materiaali-installaation kivistä. Ajatus huvittaa minua kaikessa makaaberiudessaan. 

Tilkku-tv-linkkejä ei voi lisätä blogiini enää. Uuden turvallisuusprotokollan mielestä ne ovat turvallisuusriski. Tyydyn kohtalooni.