Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valmis / FO. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valmis / FO. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannussukat


Juhannussukat käyvät värikkyytensä puolesta kokon korvikkeeksi, 
jos ei halua mennä ulos värjöttelemään. 

Huomaa varren resorin silmukoiden lisäykset ja vähennykset. 
Sirojen nilkkojeni yläpuolella olevat harrastelijapyöräilijän 
hyvinmuodostuneet pohkeeni tarvitsevat hyvin muotoillut sukanvarret. 



Bloggaustaukoni venähti pitemmäksi kuin arvasinkaan.

Huvittavasti bloggaaminen jäi kirjoittamisen vuoksi. Suoritin kolmessa vuodessa luovan kirjoittamisen perus- ja aineopinnot Turun avoimessa yliopistossa, ja siinä oli harrastusta kerrassaan. Samoihin aikoihin digikamerani teki lakon luultavasti ihan vanhuuttaan, eikä minulla ollut kuvaamisvälinettä vähään aikaan. Tuntui vähän hassulta pitää käsityöblogia, kun ei ollut välinettä, jolla voisin kuvata käsitöitäni. Nyt kamera toimii taas, mutta olen varautunut siihen, että uuden kameran ostaminen on ajankohtaista milloin tahansa.

Käsitöiden tekemistä en ole kuitenkaan jättänyt ihan kokonaan. Tosin ompeleminen on jäänyt melko vähäiseksi, mutta puikot ja virkkuukoukku ovat pysyneet käsissäni. Erityisesti villasukkien neulominen on toiminut hyvänä aivojen lepuuttajana, kun olen paininut kirjoittamiseen liittyvissä ongelmissa.

Viimeisimpänä valmistuivat juhannussukat, elämäni ensimmäiset polvipituiset villasukat eilen, 2. juhannuspäivänä.

Olen käyttänyt neljää erisävyistä 7 veljestä -lankaa ja 3½-numeroisia puikkoja. Lankaa sukkiin kului yhteensä 230 grammaa:
113 g Kirsikka, no 588
  35 g Appelsiini no 278
  36 g Vadelma no 530
  46 g kirkkaanpunainen 90-luvulta. 

Neuloin ja purin ensimmäisen sukan vartta moneen kertaan, ennen kuin keksin keinon, miten saan sukanvarren reunasta tarpeeksi napakan pitämään sukat ylhäällä, mutta pohkeen kohdalta tarpeeksi tilavan ja nilkoista sopivan tiukan sukan. 



Jos nyt tekisin sukat uudelleen, sijoittaisin silmukoiden lisäykset ja kavennukset 
tummien raitojen kohdalle. 


Siinä on langanpää poikineen odottamassa päättelyä. 
Kuljetan lankoja työssä kierros toisensa jälkeen, jos raidoitus on tarpeeksi kapea, ja varon kiristämästä lankoja liikaa.

Kirkkaanpunainen seiskaveikka on muuten melkoinen muinaisjäänne. Olen ostanut sen joskus 90-luvun alkupuolella, kun seiskaveikka oli vielä laadukasta lankaa. Siitä on turha etsiä muovinkappaleita, kuten nykyisistä seiskaveikoista. 

lauantai 22. elokuuta 2015

Valmis: trikoomekko




Mekossa on pitkät hihat ja kietaisumallinen yläosa sekä vaakalaskokset 
(kuvassa vasemman käteni yläpuolella). 
Helma ylettää juuri ja juuri polven yläpuolelle
 - pieni laskuvirhe siis helman pituudessa. 


Talvella pitkät hihat ovat oikein hyvät, mutta näin kesällä vedän hihat kyynärpäihin.
Vyön avulla vyötärön yläpuoliset laskokset asettuvat paremmin. 

Tänään sain ommeltua valmiiksi trikoomekon, joka on ollut keskeneräisenä ainoastaan vuoden verran. Kangas sen sijaan olisi voinut kohta viettää 10-vuotissyntymäpäiviään, tai noh, 6-vuotissyntymäpäiviä ainakin. Olen ostanut kankaan syksyllä 2009 Rauman Jättirätistä pilkkahintaan.

Mekon kaavat ovat jostakin Suuresta Suomalaisesta käsityölehdestä 2/2014. Olen kuitenkin muokannut kaavoja jonkin verran, lisäsin mm. pitkät hihat.

Ihastuin mallin kietaisumalliseen yläosaan sekä vasemmalla vyötärön yläpuolella oleviin vaakalaskoksiin. Luonnollisesti juuri vaakalaskokset tuottivat pienoista tuskaa, mutta sain kuitenkin ongelman jokseenkin ratkaistua omplemalla mekon saumat uudelleen jämäkämmällä kolmiaskeljoustinneuleella kenno-ompeleen vierestä.

Jos nyt rupeaisin ompelemaan tätä mekkomallia, valitsisin jonkin kevyen puuvillaisen mekkkokankaan. Venyville, pehmeille jerseyille kannattaa varata ihan muunlaisia malleja.  Uskon kuitenkin pitäväni mekkoa melko paljon juuri sen venyvyyden ja mukavuuden vuoksi. Kangas on myös niin kirjavaa, ettei se päällä tarvitse jäykistellä kuten vaaleissa vaatteissa. (Esimerkiksi mustikkapiirakan syöminen valkoisissa vaatteissa on minulta ehdottomasti kielletty. :D)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin


Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 
Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 
että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  
ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.
 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.
Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 
Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 
valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:


 
Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 



Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ompelukoneen äärestä, päivää!


Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi
 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 
Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 


Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.


Pieni Ikea-kankainen pussukka. 
Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 
Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 
Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 
Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 
Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 



Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.


Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 
Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.



Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 
Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 
En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 
Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 
Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 
1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.


Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 
Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 
(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 
jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)



Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.




Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 
(Poikkileikkaus rintojen alla. 
Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 
Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 
Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 
Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 
Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  
Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 
Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 
joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 
Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 
Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 


Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kassitehtailua 2



Kelpaa taas käydä ostoksilla. 


Minäkin halusin uudet kauppakassit, mieluiten punaiset. Koska tukevien yleiskankaitteni joukossa ei ole yhtään punaista päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon, Ikean patjakangasraitaiseen kankaaseen, jonka hankin vuosia sitten tyynyjä ja ties mitä varten.











Ompelin kaksi samanlaista kassia. Kangasta näihin meni yhteensä noin metrin verran: yleiskangasta metrin pituinen pala ja punaista tähtikangasta vajaan puolen metrin verran. Taskukankaan vahvistin kauttaaltaan tukikankaalla, jossa oli kaksipuolinen liimaus. Olen ostanut tukikankaan kauan sitten, enkä muista enää, onko se vartavasten tarkoitettu tätä varten. Oli miten oli, hyvin näyttää toimivan. Kassin sankoja vahvistin kiinni silitelttävällä palttausnauhalla.

Lisäksi käytin pienen pätkän punaista kanttinauhaa taskunsuissa ja neljä valkoista helmiäisnappia koristeeksi. Oikeasti olisin halunnut punaiset napit, mutta nappipurkissani ei ollut kahta samannäköistä tarpeeksi suurta punaista nappia. Ompelulankana on ihan tavallista polyesterlankaa Eurongangas-laatua.

Kasseissa ei ole taaskaan vuoria, sillä halusin pitää kassit mahdollisimman kevyinä. (Patjakangas on todella tukevaa.)


Ikean kangasta jäi vielä puolisen metriä, ihan tarpeeksi tyynyä varten. En ole kuitenkaan varma, haluanko enää patjaraitaisen tyynyn. Se muoti oli ja meni jo. Kai.


Lisäys 26.6. klo 16.55

Kaksi kauppakassia









Strategiset mitat: 41 cm x 46 cm 
pohjan syvyys 14cm
kädensijojen pituus 3,5 cm x 42 cm 

Tarvikkeet yhteen kassiin x 2:
44 cm x 100 cm  Ikean patjaraitaa kassiin

Kädensijoihin:
2 kpl 8 cm x 45 cm patjaraitakangasta
2 kpl 5 cm x 45 cm tähtikangasta
2 kpl 45 cm palat pikapalttausnauhaa tukirakenteeksi

Taskuun:
2 kpl 20 cm x 43 cm punaista tähtikangasta (tilkkutyölaatua)
43 cm punaista vinokaitaleetta
20 cm x 43 cm silitettävää tukikangasta, jossa on molemminpuolinen liimaus
punaista ompelulankaa
paksu ompeluneula


Ompelin kassit pussiksi niin, että niissä ei ole pohjasaumaa. 
Taskut ovat ns. paikkataskut. Kiinnitin ensin kahtia taitetun vinokaitaleen taskunsuuhun nurjalta puolelta kankaiden väliin. Tämän jälkeen ompelin tikkauksen taskunsuun reunaan koristeeksi ja kiinnittämään vinokaitaletta. Tämän jälkeen silitin tukikankaan tähtikankaiden väliin. 

Kiinnitin taskun kassiin niin, että ompelin ensin alasaumat nurjalta puolelta ja tämän jälkeen tikkasin taskun oikealta puolelta. Taskun reunat kiinnittyvät sivusaumoihin. Ompelin muutamia pystyompeleita taskuun jakaakseni taskuosan pienemmiksi osiksi, yhteensä neljäksi taskuksi.

Tänään kuitenkin aion purkaaa yhden taskutikkauksen, jotta isoimpaan taskuun mahtuisi lehti vaivattomasti.


Kassin sivusaumat ompelin edestakaisissaumoina. Ompelin pohjiin 14 cm:n sisäotot. En leikannut kolmioita irti, koska haluan pohjan olevan mahdollisimman tukeva.

Kassin kädensijat ompelin niin, että ensin silitin patjaraitakankaaseen pituussuunnassa kaksi taitetta ja taitoin reunat kohti keskustaa.  Samalla silitin pikapaltteen kankaan taitteiden sisään. Tämän päälle neulasin vinokaitaleen tähtitilkkukankaasta ja ompelin 5 ommelta vieretysten pitämään kankaat yhdessä ja tukevoimaan kädensijoja.

Kiinnitin kädensijat kassiin samalla, kun käänsin kassien suut. Viimeiseksi ompelin koristeeksi kaksi isoa nappia. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia


 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.




Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.



Päästin kuvausassistentin lepäämään. 









Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 
kuin postittaa peitto. 




Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 





Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 













Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan



Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.




Lähikuva peiton etupuolelta. 
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 
Peittoa kannattelee kuopus. 


Peiton etupuoli


Peiton takapuoli



Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 


Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 









1000 ja 1 hakaneulaa.





Ja kaasu pohjaan. 


Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)



Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja


Pyykkipussi. 
Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.


Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.


Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 
Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.
(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 
jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)


Pussin syvyys on n. 30 cm. 
Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 


Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.



Alkuperäiset tilkkunauhat, 
joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.


Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 
Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 



Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.


Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 
Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 
(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)


Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 
(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 
Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)


Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 
mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 


Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.