Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahjapeitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lahjapeitto. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tuumasta toimeen


Keskeneräinen serkuspeitto ensimmäiselle veljenpojalleni ja uusi lipastoni



Kasattuani tiistaina lipaston kuopukseni avulla ja täytettyäni lipaston laatikot tajusin jälleen selkeästi, että minulla on joko liian paljon roinaa tai liian vähän säilytystiloja tärkeille tavaroilleni - tämä taitaa olla makukysymys, omasta mielestäni kaikki roina on hyvin tarpeellista, vielä joskus tarvitsen niitä kaikkia.

Joka tapauksessa, en pääse yli enkä ympäri siitä, että tarvitsen vielä seinähyllyn saadakseni kaikki ompelutarvikkeeni kauniisti järjestykseen ja käden ulottuville. Minua kuitenkin jarruttaa yksi puute taidoissani: en ole koskaan porannut reikiä betoniseinään, ja ajatuskin ekasta kerrasta pelottaa ihan vietävästi. Kiertääkseni ongelman olen kehitellyt mielessäni jos jonkinlaista ratkaisua, jolla voisin kiertää poraamisongelman. Kaikki keksimäni hyllyratkaisut puolestaan verottavat kallisarvoista työpöytätilaa, mikä puolestaan ei sovi minulle millään tavalla. Tässä nyt sitten keräilen rohkeutta uskaltautuakseni jyyryyttelemään reikiä seinään.

Onneksi aina voi kuitenkin ommella. Eilen (keskiviikkona) sain vihdoinkin kaivettua ompelukoneen taas esille ja surautin kasaan puolet veljenpojalleni viime kevääksi tarkoitetusta tilkkutäkistä. Olin aloittanut peiton kasaamisen hyvissä ajoin viime kesänä sillä ajatuksella, että kerrankin lahja valmistuisi ajallaan veljenpojan valmistujaisiin. Vaan kuinkas kävikään! Peitto on yhä keskeneräinen! Saan sen kuitenkin valmiiksi melko nopeasti, sillä tarvittavat tilkut leikkasin valmiiksi ja pistin talteen laatikkoon, joka myöskin on tallessa. Itseasiassa minulla on kaikki käden ulottuvilla, kunhan rupean vaan ompelemaan.

Tästä serkuspeitosta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä. Olen aikoinaan  - olisikohan joskus 90-luvulla, kun aloitin tilkkutyöharrastukseni - päättänyt valmistaa kaikille lasteni serkuille tilkkupeitot, ja tätä itselleni antamaani lupausta tässä lunastelen pikku hiljaa.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Margaret Miller Presents Easy Pieces




(Linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=rlso_25BzZY)



Illalla - ei kun yöllä! - muistin, että omistan  Margaret Millerin Easy Pieces - Creative Color Play with Two Simple Quilt Blocks. C&T Publishing, 1998.

Muistan, että kun sain kirjan käsiini joskus vuosituhannen vaiheessa, pidin kirjaa modernina ja hyvin kiinnostavana. Kirja on yhä - yli kymmenen vuotta myöhemmin - moderni ja kiinnostava. En yhäkään pidä amerikkalaisten tavasta tunkea violettia ja joulunpunaista samaan työhön vierekkäin. Margaret Milleriä googlaillessani löysin hänen kotisivunsa (jota en kuitenkaan uskalla linkittää tähän, ettei Chromen haittaohjelmatorjuntayksikkö pillastuisi*)) sekä tämän Youtube-filmin.

Tässä olisi kuitenkin ratkaisu Art Deco -suunnitelmilleni, joista kirjoitin jokin aika sitten.



---

*) Vaikuttaa siltä, että joidenkin tilkkutaiteilijoiden hylätyty kotisivut ovat varsinaisia haittaohjelmapesiä. Arvailen tässä itsekseni, kumpi yleensä tulee ensin: kotisivujen hylkääminen vai haittaohjelmat. Haittaohjelmien olemassaolo on melkoisen tuskallista minun kaltaisille linkittäville bloggaajille. - Ei siis linkittämistä sivuilta, josta WOT ei ole ihan varma.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia


 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.




Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.



Päästin kuvausassistentin lepäämään. 









Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 
kuin postittaa peitto. 




Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 





Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 













Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Ainakin 1000 ja 1 hakaneulaa ja talla pohjaan



Tässä se nyt on, ensimmäinen tänä vuonna aloitettu ja valmiiksi saatettu tilkkutäkki, joka on kulkenut blogissani nimellä lahjapeitto. Olisin voinut kutsua peittoa myös serkuspeitoksi, sillä aikoinaan päätin ommella omien lasteni serkuille tilkkutäkit.

Sain peiton valmiiksi ajoissa, mikä aiheuttaa minussa onnenläikähdyksen. Tikkasin ja kanttasin peiton tällä viikolla. Eilen illalla päättelin viimeiset langanpäät.

Koko: 163 cm x 230 cm
Materiaalit: päällinen ja tausta 100 % puuvillakankaita, polyesterivanu.
Tikkauslangat: polyesteri

Kaikki peiton materiaalit löytyivät varastoistani, mikä on ihan onnekas sattuma.




Lähikuva peiton etupuolelta. 
Ulkona satoi, joten kuvauspaikka piti etsiä sisätiloista. 
Peittoa kannattelee kuopus. 


Peiton etupuoli


Peiton takapuoli



Tikkasin peittoon yksinkertaisen ruutukuvion. 
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, 
että olen käyttänyt tikkaamisessa kahta eri värisävyä. 


Kanttaamista pitää vielä harjoitella. 
Erityisesti "mittered corners" vaativat runsaasti harjoitusta. Tässä peitossa kulmat ovat lähinnä pyöristetyt.
Ompelin kanttauskaitaleen nurjalta puolelta kaksinkerroin suoralla ompeleella
ja tämän jälkeen kiinnitin sen koristetikkauksella oikealta puolelta. 









1000 ja 1 hakaneulaa.





Ja kaasu pohjaan. 


Ojanpohjien koluaminen on varsinainen sankariteko, vaikka koneessa on yläsyöttäjä. Aika äkkiä huomasin, etten voi päästellä koneella kaasu pohjassa ja niin pistin etanavaihdin päälle. 
Myös ompeleenohjaimesta olisi ollut hyötyä ihan alusta asti. 

Näperreltyäni maanantai-iltana lahjapeiton takakappaleen, vanun ja päällyskappaleen yhteen noin miljoonalla hakaneulalla (jouduin välillä hakemaan kaupasta täydennystä hakaneulavarastoihini) pääsin vihdoinkin tikkaamaan. Kaivoin yläsyöttäjän esiin. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun käytin koneen yläsyöttäjää - tykkään enemmän englanninkielisestä "walking foot" -nimityksestä - nyt vain ihmettelen miksi. BSR:ää ehdin käyttää jonkin verran, kun ompelukone oli ihan uusi, mutta yläsyöttäjä jäi kokeilematta, ja sitten tulikin pitkä tauko tilkkuilussa. Yläsyöttäjäjällä ommellessa tikki on tosiaankin tasaista, ellei tilkkupinta juutu jonnekin, ja juuttuihan se. Vähän väliä piti olla oikomassa peittoa paininjalan alle sopivaksi.

Minulla on tapana ommella talla pohjassa. Hetken hurjasteltuani ja päästettyäni pahimmat tikkaushöyryt usean vuoden takaa säädin ompelukoneen etanavauhdille. Sain yhä painaa tallan pohjaan, mutta sain  paremmin pideltyä hallinnassani painavaa peittoa.

Tikkaamislangan valinta on luku sinänsä. Aloitin tikkaamisen turkoosilla langalla, joka sopi mainiosti sinis-vihreään värimaailmaan. Lankaa oli ainoastaan 100 metrin puola, joten vaihdon langan loputtua 500-metriseen lehmuksenvihreään, joka sekin sopii värimaailmaan. Saa nähdä, riittääkö lanka ihan loppuun saakka.

Aluksi tikkasin peiton noin 15 cm:n välein vaakasuoraan ja pystysuoraan ojanpohjia. Ojanpohjien rymyäminen ei sovi ollenkaan luonteelleni. En vaan jaksa rymytä siellä. Minulle on helpompaa ommella sauman vierestä.  Oli myös kohtia, joissa ei ollut saumoja näkyvillä. Muistutukseksi itselleni, myöskään silmävaralta ompelu ei suju, ellei ole kiinnekohtia. Olisi vaan pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käyttää ompeleenohjainta alusta asti.

Otin ompeleenohjaimen käyttöön, kun rupesin tikkaamaan ensimmäisten ommelten väleihin. Poistin kaikki hakaneulat peitosta ja ompelin kaksi ommelriviä ensimmäisten ommelten väleihin vaaka- ja pystysuoraan vajaan 5 cm:n välein. Tykkään tikkaamisesta ja tykkäisin siitä vielä enemmän, ellei tarvitsisi kannatella peittoa kaksin käsin. Ommellessani haaveilin ompelupöydästä, johon saisin upotettua ompelukoneen ja ompeleminen olisi helpompaa. Työpöytääni en rupea kuitenkaan sahaamaan vaan pistän asian korvan taakse hautumaan. Ehkä jonakin päivänä löydän sopivan pöydän. On myös tärkeää tarkkailla yläsyöttäjän kaikkia vipuja ja vimpaimia. Minulta oli luiskahtanut yksi tärkeä osa ommellessa pois päältä enkä kokemattomuuttani huomannut sitä ihan heti.

Lopputulostahan tietysti voisi parantaa sieltä sun täältä, kuten jokainen tilkkutyöntekijä tietää. Omaa työtään tarkastelee aina kriittisin silmin. Muistutan kuitenkin itselleni yhä uudestaan hyvää elämänviisautta: ole armollinen itsellesi.

Kaikkinensa tykkäsin ompeluprosessista. Opin paljon uutta ja seuraavalla kerralla osaan ne entistä paremmin. Tykkäsin ompelemisesta niin paljon, että heti lakkiaisjuhlista päästyäni kaivoin pinon kankaita esille. Tiedossa on nimittäin ainakin yhdet sukujuhlat lisää sekä yksi häälahja, joka on elänyt pelkkänä lupauksena melko monta vuotta. :)



Lisää serkuspeittoja tulossa. 

Keltaista, violettia, pinkkiä ja punaista - kahden tilkkutäkin aineksia.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Laskin, mittanauha, kynä ja paperia




Vaihtoehto 2 ennen kuin näytin sille ratkojaa. 

Kerroinko jo, että suunnitelmat muuttuivat hyvissä ajoin, eilen? Koska vaihtoehto 2:sta olisi tullut ihan väkisin 70 cm x 70 cm blokkeja käyttäen parisängyn peitto, päädyin kapeampaan ratkaisuun, vaihtoehto 1:een. Minun piti kuitenkin kokeilla 2. vaihtoehtoa ennen kuin tartuin ratkojaan ja muutin blokkien asentoa. Jäljelle jäävät vaihtoehdot toteutan myöhemmin.

Sain eilen ommeltua etupuolen tilkkupinnan kokonaan ja suurimman osan taka-osasta. Leikkaamiskokeilujeni jäljiltä jäi iso pino kangaspaloja, joista kokosin taustakappaleen. 2. vaihtoehdosta enkä taustakappaleen tekeleestä en kuitenkaan jaksanut enää illalla ottaa kuvaa ja nyt olohuoneen matto on jälleen varattu.

Tilkkutyön etukappale nurjalta puolelta ennen siistimistä. 




Ja siistimisen jälkeen. 

Kieritin kangaspinnan päällä maalarinteipillä päällystettyä tyhjää vessapaperirullaa saadakseni irtoroskat siististi, venyttämättä ja vanuttamatta tilkkupintaa. 
Jouduin kieputtamaan maalarinteippiä useaan otteeseen 
wc-rullan ympäri
tilkkutyön roskaisuuden vuoksi. 




Laskin, mittanauha, kynä ja paperia ovat tilkkutyöntekijän parhaat kaverit suunnitteluvaiheessa.
Tiedän hyvin tarkkaan, kuinka tärkeää suunnitteleminen on tilkkutöissä. Hyvillä suunnitelmilla välttyy tekemästä sutta ja sekundaa sekä monta harha-askelta. Minä olin kuitenkin kovin malttamaton pääsemään leikkurin varteen pitkästä aikaa (olen ollut vuosia tekemättä tilkkutöitä) ja niin rupesin suikaloimaan kankaita ennen kuin varsinaista suunnitelmaa oli olemassakaan.

Tajusin nimittäin perjantaina, että ensi lauantaihin on luvattoman lyhyt aika. Tänään aion saada taustakappaleen ommeltua, ja jos hyvin käy, saan myös  neulattua etu- ja taustakappaleen sekä vanun hakaneuloilla. Sitten pääsenkin tikkaamaan. Mallikin on valmiina: suoraa ommelta yläsyöttäjää ja ompeleenohjainta apuna käyttäen

maanantai 19. toukokuuta 2014

Lahjapeitto, osa 2

Ukkostaa, on ukkostanut koko iltapäivän täällä Lounais-Suomessa (ukkoskartta, linkki. En uskalla ommella, ennen kuin taivas rauhoittuu. Läppäristäkin nykäisin virtajohdon pois, ettei vahingossakaan pääse salama tuhoamaan virtapiikillä kallisarvoista konettani.

Eilen täällä oli ennätyshelteet, mutta en juuri ehtinyt ottamaan aurinkoa. Ompeluinnostus oli kova ja korkealla heti aamusta iltaan asti. Jossakin vaiheessa selkä kuitenkin rupesi taas ryttyilemään ja oli ihan pakko lopettaa iltayhdeksältä.

Aloittelin kevyesti kehittelemällä tunnistetietoja lahjapeiton takakappaleeseen.



Lahjapeiton saajan nimi ja vuosiluku on ikuistettu tilkkukaitaleeseen. 
Kuvassa kaitaleen keskikohtaa. 


Näpertelin tilkuista lahjapeiton saajan nimen ja vuosiluvun kaitaleeksi, jonka aion ommella peiton takakappaleeseen. Ideani ei saanut laajaa kannatusta kotijoukoissa vaan epäiltiin jopa, ettei peiton saaja ehkä käytä peittoa peiton takapuolelta löytyvän nimen vuoksi. Aion kuitenkin pitää pääni niin kuin tavallista. Tilkkukaitaleen nykertämisessä meni kaltaiseltani aloittelijalta sentään tunti poikineen. 

Välipalana innostuin kokeilemaan, kuinka pieniä ovat pienimmät tilkut, joita voi ommella yhteen. Sainkin pari tilkkupintaa sinisestä ja vihreäraidallisesta kankaasta, joita käytin tunnistetietokaitaleessa. 


Aika pieniä paloja pystyy ompelemaan yhteen. 
Tarvitaan vain vähän yli saumanvarojen verran kangasta. 
Katsokaa vaikkapa pienemmän tilkkupinnan keskimmäisiä vihreää ja sinistä tilkkua.  




Ompelin kuusi 70 cm x 70 cm kokoista blokkia hirsimökkitekniikalla. Heittelin ne satunnaiseen järjestykseen olohuoneen maton päälle, josta kuopus kävi korjaamassa tilkut oikeaan asentoon. 


Valmiit hirsimökit satunnaisessa järjestyksessä. Värisommitteluun voin paneutua seuraavaksi, kun nyt tiedän, millaiseen asentoon tilkut tulevat. 






Värisommittelussa auttaa 
valokuvaaminen ja kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi. 
Kuten näkyy, värisävyt eivät ole parhaassa mahdollisessa tasapainossa. 


Kuopus piirsi ja lähetti sähköpostitse minulle nopeasti kolme hieman erilaista designia, kun en muistanut hänen aikaisemmin näyttämäänsä piirustusta.



Vaihtoehto 1.


Copyright J.V.


Vaihtoehto 2.


Copyright J.V.




 Vaihtoehto 3.

Copyright. J.V.


  



Pidän kaikista kolmesta mallista, mutta tämänhetkinen suosikkini on vaihtoehto 2. Luultavasti teen vielä kaksi muutakin vaihtoehtoa jossakin vaiheessa. 






perjantai 16. toukokuuta 2014

Lahjapeittosuunnitelmia



Sukuun on tulossa yksi uusi ylioppilas. Tietysti rupesin heti suunnittelemaan veljenpojalle tilkkutäkkiä. Keskeneräisistä töistä viis - lahja on saatava työn alle aikaa hukkaamatta, sillä lakkiaiset ovat ennen kuin arvaankaan. Ihan pienistä tilkuista en peittoa rupea kokoamaan, jotta ehdin myös tikata peiton. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että on käveltävä tilkkukangaskaapille tuohon sängyn viereen ja otettava sieltä sopivat kankaat esille. Haluan tehdä jotakin raikasta ja nykyaikaista nuorellemiehelle, jotakin jolla on myös käyttöarvoa. Löysinkin omasta mielestäni kivoja sinisiä, vihreitä ja turkooseja kankaita valkoisen taustakankaan lisäksi, joten en sitten saanutkaan tekosyytä lähteä kangaskauppoja kiertelemään (vaikka sitä vähän toivoinkin).


Leikkasin pinon 15 cm leveitä kangaskaitaleita, jotka leikkaan myöhemmin sopivan pituisiksi. 
Ylhäällä vasemmalla valkoista, vihreää ja sinistä. 
Alhaalla turkoosia ja yksi vihreä kaitale. 
(Kuvassa on hieman liikaa punasävyä pöytälampusta.)


Testasin valintani kuopuksella, ja hän analysoi tarkkaan värit ja kuosit. Sitä oli hauska kuunnella, varsinkin kun näyttää siltä, että mieltymys yksivärisiin kuoseihin kulkee suvussa äidiltä pojalle. Yhden kankaan hylkäsin kokonaan ja yhden laitoin varasijalle (käytän kangasta hätätapauksessa) kuunneltuani kuopuksen järkipuheen loppuun.





Ei ollut vieläkään sini-puna-valkoisen merimieshenkisen kankaan vuoro päästä tilkkupeitoksi. 
 Valko-vihreäruudullinen kangas päätyi varasijalle.
 Kankaista ei varmaan kuitenkaan tule pula, 
joten sekin saa jäädä odottamaan vuoroaan.  

Sitten piti päättää peiton ulkonäkö: kolmioita, neliöitä vai vinoneliöitä. Päädyimme neliöihin. Syy tähän on looginen: halusin käyttää raidallista kangasta, ja myös minua olisi häirinnyt raitojen kulkusuunta. Vinoneliöissä kangas olisi pitänut leikata täysvinoon, mistä en innostunut yhtään.

Poikani piirsi minulle Inkskape'illa myös peiton pinnan, miten neliöt kannattaisi asetella. Ihastuin layoutiin välittömästi. Kuopus ei kuitenkaan viitsinyt laittaa sitä minulle sähköpostitse, enkä jaksa ruveta piirtämään sitä uudelleen.

Kankaat on leikattu. Seuraavaksi pitäisi ruveta ompelemaan neliöitä. Jokaiseen neliöön tulee kolme eriväristä kierrosta - jonkinlainen hirsimökkimuunnelma siis. Noh, sittenpä näette, kun saan neliöt ommeltua ja laitettua kuvia tänne. Huominen menee Sometime-tapahtumassa (linkki Facebook-sivuille ja kotisivuille), mutta jos hyvin käy, ehdin leikellä ja ommella neliöitä sunnuntaina.

Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan lahjapeiton valmiiksi asetan jälleen itseni tilkkutyökieltoon - ts. en saa aloittaa uusia tilkkutöitä ennen kuin entiset ovat valmiit edes suurinpiirtein ja jotenkuten. Peitolle pitäisi keksiä nimi. Tällä hetkellä nimitän sitä ihan vain M:n peitoksi. Uskallan esitellä peittosuunnitelmia, sillä arvelen, ettei veljenpoika välitä lukea käsityöblogiani. :)

Purin virkattua villatakkia, koska sille alkoi tulla leveyttä liikaa pituuden kustannuksella. En pitänyt myöskään kirjavasta saalikauluksesta. Rupesin virkkaamaan helmaan pituutta. Virkkasin kokeeksi saalikauluksen mustalla langalla, mutta en ole siihen tyytyväinen. Seuraavaksi aionkin purkaa sen. Todennäköisesti jätän saalikauluksen kokonaan pois. Keksin reunukseksi jotakin muuta. Myös taskunreunat joutuvat purkulistalle epätasaisen työnjäljen vuoksi. Ne virkkaan uudelleen. (Olisi ollut helpompaa virkata yksivärinen takki.)