Ilmainen tilkkutyöohje ja -kurssi Craftsyssa

Craftsyssa on saatavissa ilmainen tilkkutyöohje: "Sunflower Quilt Block". Ohje löytyy täältä.

Ilmainen BOM-kurssi Craftsyssa löytyy täältä.

Mikäli linkittäminen jostakin syystä epäonnistui (ladattuani ohjelman kurssitarjottimelleni, sivusto heittää minut automaattisesti kurssiin sisälle) linkki kurssiin löytyy myös Sunflower Quilt Block -ohjeen lopusta (rullaa sivun alalaitaan kohtaan, jossa sanotaan "Free Online BOM Class" ja klikkaa "Enroll FREE Now".

Tähän mennessä on julkaistu heinäkuun ja elokuun blokit. Katsoin kurssia eilen illalla jonkin matkaa ja se näytti perusteellisuutensa puolesta sopivan hyvin aloittelijoille. Itse olisin kaivannut vähän ripeämpää otetta - väsynyt kun olin kaikesta päivän touhuista. :D

Vitsit sikseen - mielestäni kurssi on hyvä, koska siinä saa hyviä neuvoja, kuinka kulmat saa pysymään terävinä. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten Flying Geese -blokin kulmien kohdistaminen onnistuu. Jo tuon vuoksi kurssi oli katsomisen arvoinen. Kolmioista nimittäin tulee tylppäkärkisiä ihan liian helposti, jos ei malta kohdistaa osia kunnolla. Tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta.

Craftsyssa on myös ale menossa monesta tilkkutyökurssista.

Tekisi mieli hankkia muutama valmiiksi varastoon - varsinkin modernin tilkkutyön kurssit kiinnostavat. Toisaalta taas sitten ei tee mieli. Olen tähänkin mennessä säästänyt pitkän pennin opettelemalla uusia metodeja omin päin, nopeasti ja tehokkaasti lukemalla kirjoista ja käsityölehdistä ja nykyään yhä enemmän netin välityksellä. Varsinkin YouTube on oikein hyvä tietolähde, kun tarvitsen kuvallisia neuvoja. Kurssimaksuista säästyneet rahat olen sitten sijoittanut kangasvarastoihini.

Jälleen uusia leikkikaluja

Pahasti ontuva jalka

Kävin maanantaina Berninan merkkiliikkeessä näyttämässä yläsyöttäjää. Ei ole epäilystäkään, että jalka on epäkunnossa. Siinä sitten ihmettelimme kauppiaan kanssa, miten se on mahdollista. Jalka kun niitataan valmistettaessa niin, ettei sen sisuskaluja pääse kukaan sorkkimaan. Jäi kuitenkin ääneen sanomatta ainoa mahdollisuus: jalka on ollut susi jo syntyessään. Koneen varaosatakuu on mennyt umpeen muutamia vuosia sitten, eikä kauppias mitenkään voinut luvata uutta ilmaista, ehjää jalkaa. Jää maahantuojan päätettäväksi, mitä tässä on tehtävissä. Ikävin vaihtoehto olisi se, että joutuisin ostamaan uuden toimivan yläsyöttäjän markkinahintaan. Jalka maksaa nykyään erikseen ostettuna miltei 150 euroa.

Ompelu on jäänyt tällä viikolla melko vähäiseksi, sillä innostuin tekemään yhden kangaskokeilun. Kerron siitä sitten kuvien kanssa, kun saan sen siihen pisteeseen, että sitä voi näyttää.

Innostuin jälleen selailemaan nettiä ja löysin lisää tilkkuilijoille sopivia leikkikaluja Play Crafts -blogin sivuilta. Palette Builderin avulla voi rakentaa oman (valo)kuvan perusteella yksinkertaisen värikartan. Myös Color Play on värigeneraattori. Sen toimintaperiaate on minulle vielä hieman epäselvä. Epäilen, että se toimii satunnaisuuden periaatteella. Color Play ei vaikuta mielestäni yhtä kiinnostavalta kuin Palette Builder. Kiinnostavin mielestäni on kuitenkin Equal, jonka avulla voi rakennella moderneja tilkkutyömalleja. Kolmiot kiinnostavat. Työkaluun voi syöttää haluamansa tilkkutyön koon lisäksi, mitä värejä haluaa työhön mukaan ja missä suhteessa. Arvelen, että Equalin avulla olisi hauska suunnitella omia töitä. Viimeisenä löytönä on Illustrator Swatches, joka on mitä ilmeisimmin Illustratorin sovellus, johon voi syöttää jonkin kangaskokoelman värit, esim. Konan kankaat. Sitten tällä lisäosalla voi kokeilla erilaisia värivaihtoehtoja. Vaatinee hieman paneutumista ja mitä ilmeisimmin myös Illustratorin, joka minulta puuttuu ihan kokonaan.

Hieman epäselväksi jäi, ovatko nämä löytämäni työkalut täysin vapaasti käytettävissä. Kokemuksesta tiedän, että amerikkalainen oikeuskäytäntö voi olla ihan jotakin muuta kuin suomalainen. Selkein löytämäni vastaus on täällä:  http://www.play-crafts.com/blog/about/. Ehkä jossakin vaiheessa otan porukkaan yhteyttä ja kysyn, tuleeko heiltä jälkivaatimuksia, jos vaikka onnistuisin luomaan heidän työkaluillaan jonkin tajunnanräjäyttävän hienon tilkkutyömallin ja rupeaisin esimerkiksi myymään sitä julkisesti omissa nimissäni.

Ennen kuin ollaan kuitenkaan noin pitkällä, minun pitää tehdä kaikki - tuhat ja sata - keskeneräiset käsityöni ja vielä pari muuta valmiiksi suunnittelemaani työtä.  Lisäksi minun pitää opetella vielä ainakin käpypitsin teko ja vapaavirkkaus. Löysin eilen monta hauskaa mallia Pinterestistä. Myöskään koukkuamis- ja pitsinnypläystaitojen hankkimista en pistäisi pahakseni.

Voi myös olla, että unohdan aikeeni leikkiä työkaluilla löytääkseni sen tajunnanräjäyttävän tilkkutyömallin ja rupean ihan vaan piirtelemään vanhanaikaisesti kynillä ja paperilla. Ei sekään olisi yhtään hassumpi vaihtoehto.

P.S. Illustrator Swatches toimii ainoastaan Illustratorissa ja Photoshopissa. Lisätietoja Pile O´Fabric -blogissa. Kannattaa ainakin katsoa sieltä asennusvideo, joka on nähtävissä myös YouTubessa.

Kolmioiden ompeleminen pinnaksi

Yleisin tapa ommella kolmioita tilkkupinnaksi lienee ommella kolmiot riveittäin vaakasuoraan yhteen. Netissä on useita ohjeita, miten tämä kannattaa tehdä, jotta kolmioiden kärjet kohdistuvat kauniiksi, mutta linkitän nyt Sassy Quilterin ohjeeseen. Ohje on hyvä ja selkeä ja mukana on paljon kuvia.

En tiedä, kuinka yleistä on ommella kolmiot 45 asteen kulmassa vinottain, diagonaaliin. Salmiakkiruutuja ommellessani mielistyin tähän tapaan, koska pystyin parhaiten hahmottamaan tilkkupinnan kuvion. (En piirtänyt tilkkupinnasta mallia vaan suunnitelmat olivat ja elivät mielikuvituksissani.)


Tässä on lähtötilanne: tilkut "suunnitteluseinälläni" nuppineuloilla kiinnitettynä.

Aloitan tilkkujen yhdistämisen ylhäältä vasemmasta laidasta.

1. tilkkujono silityslaudalla. 

1. tilkkujono seinällä. 

Mutta aloitetaanpa ihan alusta: 

Kokeeksi yhdistän joitakin tilkkuja riveittäin (perinteisesti).

Tilkkuja yhdistäessä ei kannata säästellä nuppineuloja. 

Kulmat pitää kohdistaa huolellisesti.

Muista saumanvarat. 

Tilkkutyöjalasta on paljon apua.

Tämän jälkeen rivit voidaan yhdistää. 

Muista kohdistaa kulmat. Käytä nuppineuloja.

Kolme tilkkua yhdistetty riviksi. 

Huomaa yläkulmien tarkka kohdistus. 

Tilkkujen nurjalta puolelta pilkottaa korvat, jotka on syytä tasoittaa leikkurilla tai saksilla. 

Toisen rivin tilkut ommellaa yhteen samoin kuin ensimmäisen rivin tilkut. Tässä vaiheessa voi myös vaihtaa tekniikkaa, kuten minä tein - tilkkujonojen yhdisteleminen alkaa. 

 Vinoneliö eli timantti (diamond).

Silitä saumanvarat riveittäin ja jonoittain 

vuorotellen oikeaan ja vasempaan kohdistamisen helpottamiseksi. 

Ensimmäisen jonon kokoamista. 

                                            Ensimmäinen tilkkujono silitettynä silityslaudalla.

Toinen tilkkujono silityslaudalla. 

2. tilkkujono on miltei valmis. Vain yksi tilkku puuttuu jonon yläpäästä. 

1. ja 2. tilkkujono seinällä vierekkäin. 

En ole tasoittanut rivejä enkä ommellut niitä vielä yhteen.

Tällaista on tilkkujonojen yhdistäminen - ei erityisemmin vaikeaa. Kulmienkin kohdistaminen on ihan yhtä helppoa kuin riveittäin ompeleminen. Tässä kuitenkin välttyy ylettömän paksujen saumakohtien ompelemisen. Tässä on hyvin tärkeää saumanvarojen silittäminen vuorotellen oikealle ja vasemmalle.

Vielä kaksi vinkkiä. 

Ommellessasi kolmioita vinoneliöiksi (vastaa kolmiorivien yhteen ompelemista) kohdista kolmioiden kaikki kulmat yhteen. Käytä tarvittaessa nuppineuloja. Tässä on tapaus, joka ommellessa lipsahti vinoon ja jouduin purkamaan saumaa jonkin verran lopusta. Korjaaminen kannatti, sillä sain näistä kolmioista kauniin vinoneliön.

En ollut kolmioita leikatessani huomannut kangaskaitaleen epätasiaisuutta. Huomasin sen kuitenkin silmämääräisesti kolmioiden kulmia kohdistaessani. 

Vino reuna on havaittavissa myös kolmioviivaimen avulla. 

Tässä tarvitaan leikkuria joko ennen ompelemista tai ompelemisen jälkeen. 

Tuloksena on siisti vinoneliö. 

Ja vielä kolmas kaupan päälle: Muista silittää kaikki ompelemasi saumat. Joka kerta ennen kuin ompelet jotakin uutta päälle. 

Jäikö jotakin epäselväksi? Kysy, jos jäi. Vastaan kysymyksiinne mielelläni. Olisi kiva lukea myös kommenttejanne. Neuvon mielelläni omien kykyjeni mukaan. Kysymyksenne ja kommenttinne voivat myös auttaa minua muokkaamaan tätä postausta entistä havainnollisemmaksi. 

Oli muuten yllättävän vaikea laatia ohjeita asiasta, jonka tuntee kuin omat taskunsa. Ja siinäpä se pulma onkin: miten saada esitettyä asiansa tarpeeksi selkeästi ja yksityiskohtaisesti olematta kuitenkaan pitkästyttävä. 

Salmiakkiruutuja - Back to basics

Eihän tässä nyt jouda tiskaamaan, kun pitää miettiä salmiakkiruutujen kohtaloa.

Aivan alkuperäisin suunnitelmani oli raidallisia mustavalkoisia salmiakkiruutuja punaisella pohjalla pitkittäin, ei poikittain. Sitten minua rupesi hirvittämään: olen pessyt punaisen kankaan, mutta en tilkkuja, koska ne ovat kovin liestyväistä laatua, niin kuin on punainen kangaskin - Ikea-laatua molemmat. Niinpä sitten hylkäsin punaisen suunnitelman, koska pelkäsin, että tilkut kutistuisivat niin, että punainen kangas rupeaisi pussittamaan, kun kuosikankaat kutistuisivat.

Piti keksiä muita suunnitelmia. Sain säästäväisyyskohtauksen ja päätin säästää punaisen kankaan - mihin, ei aavistustakaan. Kangasta on sentään kuusi metriä. (Minun piti päällystää yksi sohva punaiseksi, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, ja kangas vapautui tilkkutöihini.) Tekisin salmiakkipeittoni tilkkupakkausten kaikista kuoseista ja laittaisin taustaksi hiekanruskean (ruman) Ikea-kankaan, jossa ei näkyisi hiekka eikä ruohotahrat. - Sinänsä aivan epälooginen suunnitelma, sillä olen pessyt myös beigen kankaan. Sekään ei kutistuisi pesussa niin kuin punainenkaan.

Kommenttilaatikossa pohdin jo Irmalle, että ehtisin vieläkin poimia mustavalkoiset raidalliset kankaat omaksi työkseen. Ei tarvitsisi purkaa kuin kaksi tilkkuriviä. Tästä levottomasta pinnasta voisin tehdä taustakankaan ja etupuolelle tulisi sittenkin haaveilemiani mustavalkoisista salmiakkiruutuja punaisella pohjalla.

Niinpä sitten viskasin punaisen kankaan olohuoneen lattialle, ryppyisenä kaapissa marinoinnin jäljiltä, ja pyörittelin joitakin kuoseja kankaan päällä. 

Näyttävät ihan hyviltä punaista vasten. Pistän harkintaan.

Punasävyiset salmiakkiruudut sopisivat parhaiten muunväriseen taustaan. 

Leveäraitainen musta-valkoinen kangas on aivan liian hallitseva.  

Jätän myös sen pois.

Tykkään. 

Tykkään. 

Tykkään pikkuraidoista.

Hups, kuvaajan jalka päätyi kuvaan. 

Ehkä hiekanruskea sopisi paremmin punasävyisiin salmiakkiruutuihin. 

Tämäkin on ihan kiva. 

Kovin hallitsevaa ja tummanpuhuvaa leveäraitaista. 

Tämä raitablokki on lempparini. 

Lopputulos (ellen muuta ehdi päättää ennen huomista, sillä tänään en ehdi enää ommella): jätän pois punasävyiset salmiakkiruudut ja leveäraitaiset salmiakit. Harkitsen työhöni kapearaitaisia, mustakukkaisia sekä beigesävyisiä (ensimmäisessä kuvassa) salmiakkeja.  

Sitäpaitsi on parempi harkita kuin katua (= tarttua ratkojaan). 

Jotakin tällaista on luvassa.

Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja

Pyykkipussi. 

Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.

Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.

Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 

Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.

(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 

jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)

Pussin syvyys on n. 30 cm. 

Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 

Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.

Alkuperäiset tilkkunauhat, 

joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.

Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 

Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 

Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.

Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 

Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 

(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)

Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 

(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 

Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)

Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 

mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 

Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.

Sininen afrikantähtipeittoprojekti ja yksi hyödyllinen kolmioneliöpikatekniikka

Sininen atrikantähtiprojektini etenee hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tähän vaiheeseen sain peiton eilen illalla ommeltuani kaikki valmiit kukat kasaan. Kokoa peitolla on tällä hetkellä laajimmillaan 175 x 142 cm. Vielä kuitenkin minun tarvitsee tarttua virkkuukoukkuun saadakseni päätyihin puuttuvat palat. Peitosta tulee äidilleni myöhästynyt syntymäpäivälahja.

Peitto lämmittää kivasti jalkoja. Huomasin sen ommellessani tilkkuja yhteen. 

1. vinkki

Kolmioiden ompeleminen neliöiksi on melko vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Uusimmassa Missouri Quilting Co:n videossa neuvotaan, kuinka vaikeudetkin voi voittaa näppäryydellä (video). Tässä oppimani tiivistettynä.

- leikataan kaksi 4 tuuman neliötä ja yksi 5 tuuman neliö
- ommellaan neliöt yhteen päällekkäin nurjalta puolelta
- piirretään leikkuuviivat neliön kaikista neljästä kulmasta kulmaan
- leikataan saksilla varovaisesti x:n muotoinen lovi piirrettyjä viivoja pitkin. Varo kuitenkin leikkaamasta alempaa neliötä. Silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille = 5 tuuman kolmioneliö-blokki
- asetetaan päällekkäin juuri ommeltu ja leikattu kolmioneliöblokki ja 5 tuuman neliötilkku ja ommellaan neliöt yhteen kaikilta sivuilta
- piirretään ja leikataan x:n muotoinen viilto ehjän neliöön. Varotaan leikkaamasta aikaisemmin ommeltua kolmio-neliöblokkia
- silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille. Neliön koko lienee nyt 6 tuumaa

- halutessasi voit jatkaa neliön kasvattamista loputtomiin

Nyt kun joku viisas jaksaisi muuttaa tämän senttimetreiksi. Tiedän kyllä, paljonko tuuma on millimetreissä, mutta en millään jaksaisi askarrella millimetrien kanssa.



2. vinkki 

Tiesittekö, että kuusikulmioita voi ommella yhteen myös ompelukoneella? En minäkään tiennyt ennen kuin eksyin Berninan kotisivuille (linkki). Kuusikulmiot tikataan piilotikillä tms. toisiinsa ja taustakankaaseen kiinni kaikilta reunoitta. Mallinetta ei pidä unohtaa kuusikulmioiden sisään.


P.S. Tällaisen Peppi Pitkätossu -essun haluaisin ommella itselleni kotiessuksi, jos vain löytyisi aikuisten kokoiset kaavat jostakin (linkki vauvaessuun).

Vihreä tilkkupeitto ja arkeologisia kaivauksia ompelukoneen tienoilla

Muistatteko tämän laatikon?

Olipa kerran vihreä sohva (paria tämän nojatuolin kanssa), joka mielestäni tarvitsi tilkkupeiton suojakseen. 90-luvun loppupuolella ostelin vihreitä kankaita ja paloittelin niitä kolmioiksi ja neliöiksi. Sen jälkeen ompelin paloja yhteen ja vielä yhteen, joista sain isoja blokkeja, noin 35 cm kanttiinsa. Halusin saada pian valmista ja ompelin isot vihreät sohvatyynyt samalla kun valmistelin peittoa.

Blokin malli piirrettynä. 

Kolmiot on väritetty oranssilla, vihreällä ja punaisella.

Näköjään olen tiennyt jo silloin pikatekniikan, jolla olisi saanut kauniita kolmioita. 

Jostakin syystä en kuitenkaan ole käyttänyt sitä. 

Olisinkohan ehtinyt silputa kankaat ensin? 

Blokin olen piirtänyt ja värittänyt millimetripaperille, mutta mallin alkuperää en enää muista. Ehkä se on peräisin Mirja Muurisen  tilkkutyövideosta, jonka löysin kirjastosta samoihin aikoihin, kun idea vihreästä tilkkutyöstä syntyi.

Jälleen ilmaantui jotakin muuta. Vihreää sohvaa ei enää ole elämässäni ja isot sohvatyynytkin hiutuivat vähitellen rikki, mutta keskeneräinen tilkkutyö on yhä. Mielestäni blokki on ollut aivan mahdoton, ja olen miettinyt, miten asettelisin ne ja millaiset kaitaleet laittaisin blokkien väliin saadakseni järkevän näköistä tilkkupintaa. Eilen sitten heitin tilkut lattialle ja pyörittelin niitä hetken.

Siinä se on -  miltei valmis tilkkupinta. 
Kymmenen valmista blokkia, vielä 32 puuttuu.

Jos joskus kyllästyn joulunpunaiseen, voin leväyttää jotakin vihreää sängynpeitoksi. Ensin pitää kuitenkin ommellls lisää blokkeja. Valmiina on kymmenen ja vielä tarvitsen enintään 32 blokkia lisää. Jos päätän tehdä erillisen reunuksen, tarvitsen blokkeja vähemmän.


Arkeologiset kaivaukset ompelukoneen tienoilla jatkuvat yhä hitaasti mutta varmasti. Päätin järjestellä kaikki tavarat niin hyvään järjestykseen, ettei moista sekamelskaa pääse enää syntymään.

Rupesin jälleen tikkaamaan poikani tilkkupeittoa. Sekin on ollut keskeneräisenä ainakin viisi vuotta ja ansaitsee tulla tehdyksi valmiiksi. Sitä taas ei voi estää muu kuin yhä kipeytyvät sormenpääni. Nahan parkkiintumista on kuitenkin havaittavissa, joten myös tämä työ edistyy vähitellen.