maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannussukat


Juhannussukat käyvät värikkyytensä puolesta kokon korvikkeeksi, 
jos ei halua mennä ulos värjöttelemään. 

Huomaa varren resorin silmukoiden lisäykset ja vähennykset. 
Sirojen nilkkojeni yläpuolella olevat harrastelijapyöräilijän 
hyvinmuodostuneet pohkeeni tarvitsevat hyvin muotoillut sukanvarret. 



Bloggaustaukoni venähti pitemmäksi kuin arvasinkaan.

Huvittavasti bloggaaminen jäi kirjoittamisen vuoksi. Suoritin kolmessa vuodessa luovan kirjoittamisen perus- ja aineopinnot Turun avoimessa yliopistossa, ja siinä oli harrastusta kerrassaan. Samoihin aikoihin digikamerani teki lakon luultavasti ihan vanhuuttaan, eikä minulla ollut kuvaamisvälinettä vähään aikaan. Tuntui vähän hassulta pitää käsityöblogia, kun ei ollut välinettä, jolla voisin kuvata käsitöitäni. Nyt kamera toimii taas, mutta olen varautunut siihen, että uuden kameran ostaminen on ajankohtaista milloin tahansa.

Käsitöiden tekemistä en ole kuitenkaan jättänyt ihan kokonaan. Tosin ompeleminen on jäänyt melko vähäiseksi, mutta puikot ja virkkuukoukku ovat pysyneet käsissäni. Erityisesti villasukkien neulominen on toiminut hyvänä aivojen lepuuttajana, kun olen paininut kirjoittamiseen liittyvissä ongelmissa.

Viimeisimpänä valmistuivat juhannussukat, elämäni ensimmäiset polvipituiset villasukat eilen, 2. juhannuspäivänä.

Olen käyttänyt neljää erisävyistä 7 veljestä -lankaa ja 3½-numeroisia puikkoja. Lankaa sukkiin kului yhteensä 230 grammaa:
113 g Kirsikka, no 588
  35 g Appelsiini no 278
  36 g Vadelma no 530
  46 g kirkkaanpunainen 90-luvulta. 

Neuloin ja purin ensimmäisen sukan vartta moneen kertaan, ennen kuin keksin keinon, miten saan sukanvarren reunasta tarpeeksi napakan pitämään sukat ylhäällä, mutta pohkeen kohdalta tarpeeksi tilavan ja nilkoista sopivan tiukan sukan. 



Jos nyt tekisin sukat uudelleen, sijoittaisin silmukoiden lisäykset ja kavennukset 
tummien raitojen kohdalle. 


Siinä on langanpää poikineen odottamassa päättelyä. 
Kuljetan lankoja työssä kierros toisensa jälkeen, jos raidoitus on tarpeeksi kapea, ja varon kiristämästä lankoja liikaa.

Kirkkaanpunainen seiskaveikka on muuten melkoinen muinaisjäänne. Olen ostanut sen joskus 90-luvun alkupuolella, kun seiskaveikka oli vielä laadukasta lankaa. Siitä on turha etsiä muovinkappaleita, kuten nykyisistä seiskaveikoista. 

1 kommentti:

  1. Tulipa kauniit juhannussukat. Onhan nuo tarpeellisetkin, kun nämä kelit on mitä ovat.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista