Hei, olen Kangastuksia ja olen käsityöaddikti. Jollen jostakin syystä tee käsitöitä, niin ainakin hankin uusia käsityötarvikkeita. Eihän koskaan voi tietää, mitä tarvitsen, eikä aina löydä, jos menen kauppaan tarkoituksella ostamaan. Siispä ostan varastoon.
Nyt on kuitenkin niin, että varastot ovat täynnä. Parhaillaan on menossa lankavarastojen tyhjennys. Neulon niin kauan kotona olevista langoista kuin niitä riittää. Sitten siirryn kankaiden pariin, jossa sama juttu. Pyrin myöntämään riippuvuuteni ja elämään sen kanssa mahdollisimman normaalia elämää. Kiusauksia on kuitenkin joka puolella. Tänäänkin ruokakaupassa käydessäni hypistelin jo vihreää Puroa ja suunnittelin tekeväni siitä poikani tyttöystävälle kaulaliinan, vaikka entinenkin on kesken. Tulin kuitenkin järkiini ja laitoin lankakerät pois.
Sitten sorruin. Ostin itseliimautuvaa heijastinkangasta, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, mitä sillä tekisin. Kuitenkin olen ihan varma, että tarvitsen sitä vielä joskus.
Nyt kadun syvästi hairahtumistani. Elän päivä kerrallaan ja jokainen päivä tuo haasteet tullessaan.
***
Huumorijutuissakin on totta melkein toinen puoli.
On totta, että haluan päästä eroon vanhoista käsityötarvevarastoistani tekemällä ne valmiiksi tekeleiksi tavalla tai toisella. On myös totta, että kävin hypistelemässä lankoja ja ostin heijastinkalvoa.
Sekin on totta, että aloitin eilen toisen wingspanin, valkoisesta mohairista tällä kertaa. Merkkiä en tiedä, eikä vyötteistä ole jälkeäkään. Haluan antaa huivin poikani tyttöystävälle syntympäivälahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti