Minä ja International Quilting Weekend

Lauantaina aloitin melkoisen tilkku-tv-rallin huomattuani Kvilttaajan blogista, että The Quilting Show, tuttujen keskenTQS, vietti kansainvälistä tilkkutyöviikonloppua (International Quilting Weekend). Sunnuntaina piti herätä aikaisin aamulla, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Ja illalla sinnittelin nukkumaanmenoajan yli ihan vain sen vuoksi, että saisin maksimoitua hyödyn mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos vinkistä, Kvilttaaja, myös tätä kautta!

Siihen loppui tavanomaisten lauantai-illan poliisisarjojen odottelut, sillä tietysti halusin tarttua tarjoukseen mahdollisimman perusteellisesti. Olen ollut tavallaan toipilaana leikkauksen jälkeen  (=viikonloput menevät yhä lepäilyn merkeissä ja voimien palauttamisessa vaikka muuten olenkin ollut jalkeilla heti leikkauksen jälkeen), joten aikaahan minulla riitti myös viime viikonloppuna. Aloitin 2013 ohjelmista ja siirryin järjestelmällisesti vanhempiin ohjelmiin. Alussa riitti myös innostusta katsoa kaikki ohjelmat alusta loppuun saakka. Kuuntelin innostuneena kaikki haastattelut ja imin itseeni jokaisen vinkin ja vihjeen, jonka tilkkuilijat huuliltaan tipauttelivat. 

Vähitellen rupesi kuitenkin tympäisemään kerran toisensa jälkeen toistuvat mainokset. En jaksanut jaksanut innostua myöskään perinteisistä tilkkutyömetodeista ihan vaan sen vuoksi, että tiedän (periaatteessa), mitä ne ovat. Myös kaikenlainen jaarittelu rupesi puuduttamaan. Halusin uutta ja modernia. Kaipasin raikkaita värejä ja selkeitä muotoja. Janosin kokeiluja, hullutteluakin. Kaikkia näitä sainkin, vaikka monta ohjelmaa jäi katsomatta ihan vain sen vuoksi, että välillä piti viettää ihan normaalia elämää. Sain  melkoisesti myös ideoita ja uskonvahvistusta omaan osaamiseeni. 

Ehkä suurin anti oli kuitenkin nimilista mieluisista vierailijoista. Kunhan ehdin tutustua heidän kotisivuihinsa ja blogeihinsa, voin ehkä oppia jälleen jotakin uutta. 

Mitä sitten jäi mieleeni...? 

Minun pitää hankkia luonnoskirja, johon kerään ottamiani valokuvia vaikuttavista muodoista ja väreistä. Näitä työstämällä (=piirtämällä) voin luoda omia tilkkutyömalleja. 

Adobe Illustrator voisi ehkä olla sittenkin ihan hyvä hankinta ihan vain sen vuoksi, että siihen saisi skannattua kangasmallit. Pistän harkintaan. 

Tilkkutyön ja applikoinnin yhdistelmä. 

Pivic? (lausuttiin epäselvästi, se kuulosti korvissani seuraavilta: pivic, bivic, pipic, bibick, tms.). Kyse on kuitenkin laskutoimituksesta, jossa lasketaan seuraavanlaisesti 1+2=3, 3+2=5,  jne. 

Tarkennus: Kysymys on Fibonacin luvusta (http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number), ts. yhdenlaisesta fraktaalityypistä. (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34)

Tämän oivaltaminen tuotti suunnatonta iloa. 

Myös vanhojen tekstiilien, lähinnä pöytäliinojen, jatkojalostaminen tilkkutöiksi kiehtoo yhä. Samoin käytöstä hylkäämieni silkkivaatteiden jatkojalostaminen houkuttelee yhä. 

Uutuutena on seinälle ripustettavan tilkkutyön tekemisinnon voimakas vahvistuminen. Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että töitteni pitää olla käytännöllisiä = niillä pitää olla funktio niin kuin esimerkiksi tilkkupeitoilla, villasukilla tai -paidoilla on.  Kuitenkin myös kauneuden luominen ja siitä nauttiminen on funtkio. Mitä tahansa roskaa en kuitenkaan haluaisi tehdä. Mauttomuuksiin en haluaisi sortua.


Lisäys: Raidat kiinnostavat, samoin ruudut. Erityisesti salmiakkiruudut tuntuvat puoleensavetäviltä. Hirsimökin modernit versiotkin kiehtovat. Wonky on yksi lempisanoistani tilkkutöistä puhuttaessa. Harmaa on uusi pohjaväri (esimerkiksi 90-luvulla se oli beige(hkö)). Myös kaarevat viivat kiehtovat.

Toinen lempisanani on inspiraatio. Annetaan alitajunnan toimia, suunnitellaan vähemmän ja ollaan tiukasti läsnä hetkessä. Tämä ei sitten tarkoita hutiloitua ompelujälkeä. Myöskään kankaiden valinnassa on syytä yhä muistaa perusasiat.