Sain virkattua toukokuussa aloittamani Söpöstelyä-villatakin valmiiksi toissailtana. Enää pitäisi pestä se ja ommella taskupussit. Laiskottaa. Takki pitäisi pestä, koska olen käyttänyt siinä purkulankoja. Sitä ei voi kuitenkaan viskata pesukoneeseen vaan pitää pestä käsin. Käsin peseminen laiskottaa.
Päiviksen blogipostauksen innostamana rupesin toissapäivänä tekemään tilanjakajaa kassiin, jota minulla ei vielä ole. Kangas on melkoisen riemunkirjavaa. Eipä ole tarvinnut synkistellä sen parissa, vaikka en reippaan aloituksen jälkeen olekaan vielä saanut sitä valmiiksi.
Rupesin nimittäin pitkä tauon jälkeen taas tikkaamaan esikoiseni tilkkupeittoa. Suunnitelmissa on saada se valmiiksi ennen sen keskeneräisyyden 10-vuotismerkkipäivää siitäkin huolimatta, että lapseni toivoo nykyään jotakin oranssia ja punaista uuteen asuntoonsa. Tikkaaminen etenee hitaasti käsin pistellessä. Sain eilen oikean käden peukalon ja etusormen päät kipeiksi, sormustin on keskisormessa, joten tiedossa on pakollinen toipumistauko tikkaamisesta. Hiiren rullausnäppäimen käyttökin tekee tuskaa, ei tule netissä surffaamisesta yhtään mitään.
On hyvä hetki jatkaa tilanjakajan ompelemista.
Ihanan pirteä kangas tilanjakajassasi! Tuo suorastaan ilahduttaa jonain marraskuun synkeänä päivänä, kyllä maailmaan väriä mahtuu.
VastaaPoistaKiitos! :) Luulen, että tavarat löytyvät vaaleasta kassinjakajasta paremmin kuin tummasta. Minun käsilaukkuni ovat nykyään mustia vuoria myöten, ja käsikopelolla joudun onkimaan niistä tavarat. Se ei ole yhtään kivaa.
VastaaPoistaEn siis vahingoniloani, vaan samanlaista kokeneena nauroin ääneen, että sinistä teet vaikka punaista ja oranssia nykyään toivotaan!
VastaaPoistaMinuakin naurattaa tilanteen absurdius, vaikka olen minä melko epätoivoinenkin. Tässä minä teen kymmenen (10!!!) vuotta sitten lupaamaani peittoa, joka ei ole lapselleni enää mieleinen. En kuitenkaan voi olla antamattakaan peittoa hänelle, koska olen joskus luvannut sen hänelle. Luonto vaan ei anna periksi perua antamaani lupausta vaikka tiedän, että lapsi ei sitä erityisemmin toivo.
PoistaTeen sitten sen punaisen ja oranssin, ellen ole hautautunut näiden kaikkien pahuksen keskeneräisten käsitöiden alle.
En muuten oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraako, kun siivotessa löysin yhden jos toisenkin keskeneräisen käsityön. Yhdet villasukan tekeleetkin olin haudannut villasukkalankalaatikkoon. Päätin lopulta nauraa, koska muutakaan ei oikeastaan tässä tilanteessa voi tehdä. :D