Härkää sarvista ei kun silitysraudalla kangaspinoja päin

Melkein luulisi, että konkarimuuttajana - pelkästään opiskeluaikoinani ehdin muuttaa kymmenisen kertaa  ja myöhemmin muuutaman kerran lisää - olisin kehittynyt taitavaksikin tavaroiden karsijaksi. Mitä vielä! Kun kerran olen ostanut jonkin tarpeellisen esineen, en siitä helposti luovu. Niinpä roinaa - ei kun kaikkea tarpeellista - on ehtinyt kertyä vuosien mittaan enemmän kuin tarpeeksi. Erityisesti olen pitänyt kiinni kirjoistani ja käsityötarvikkeistani. Niissä ei ole mitään tarpeetonta. Niitä pitää kuitenkin järjestellä silloin tällöin, jotta niiden hyödyntäminen olisi mahdollista.

Talvella inventoin ja järjestelin lankani ja sen jälkeen pitkästä aikaa innostuin neulomaan ja virkkaamaan kaikenlaista pientä, mikä on mielestäni oikein hyvä juttu. Kankaisiin en kuitenkaan vielä silloin uskaltanut koskea, koska kankaita on  kovin paljon. Sellaisen kangasmäärän lajittelemiseksi tarvitaan rutkasti aikaa, voimia ja viitseliäisyyttä. Kevään mittaan rupesi jo tuntumaan, että nyt olisi aika käydä kankaiden kimppuun, minkä sitten teinkin.

Olen järjestellyt kangaskaappejani, suoristanut kangaspinoja värien, käyttötarkoituksen ja materiaalin mukaan. Olen tutkinut kangaslaatikoita ja tehnyt löytöjä.

Olen löytänyt

• parisänkyyn sopivan tilkkutäkin, josta puuttuu reunus 

Minun piti antaa peitto aikoinaan häälahjaksi nuorelle sukulaispariskunnalle, mutta itsekritiikki nosteli ankarasti päätään, kun tarkistelin lähemmin tekemääni konetikkausta. Tulin siihen tulokseen, että ei pitäisi harjoitella vapaatikkausta lahjaksi aikomaani täkkiin. Nyt mietinkin, pitäisikö minun purkaa koko tikkaus ja tehdä se uudelleen.

• pienen tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on keskeneräinen

Tilkut ovat yhdestä toisesta projektista, joka on huomattavasti tasapainoisempi.  Sen lahjoitin aikoinaan lapseni kouluun jouluarpajaisiin aikana ennen digikuvia. Jos hyvin käy, voisin ehkä löytää ottamani paperikuvan peitosta.

Mielestäni nämä jämätilkut yhdessä näyttävät kovin levottomilta.Olisin voinut yrittää pelastaa täkin silmienvilinäefektiltä lisäämällä joukkoon jotakin yksiväristä, mutta nyt on liian myöhäistä tehdä asialle mitään, kun käsintikkkauskin on miltei valmis. Täkistä voisi olla ehkä makuualustaksi jonkun koiralle tai kissalle, kunhan löydän jonkun lemmikkieläimen omistajan, jonka silmiä ei liikaa särje liiallinen raidallisuus. Peitosta enemmän täällä. 

• aika ison tilkkutäkin vanhemmalle pojalleni

Peiton käsintikkaus on keskeneräinen. Peitto on mielestäni ihan sievä ja teknisesti melko onnistunut. Tällä hetkellä poikani tarvitsisi kuitenkin lähinnä parisängyn peittoa. Haluan kuitenkin antaa peiton lahjaksi lapselleni, kuten olen luvannut. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä.

• vihreän tilkkutäkin blokit, jotka pitäisi yhdistää tasoksi, vanuttaa ja tikata.

Työ pysähtyi aikoinaan, kun en osannut päättää, millaiset välikaitaleet laitan blokkien väliin. Nyt tiedän, miten jatkan työtä. Työn aloitin 90-luvun loppupuolella. Projektista hieman täällä.

• mustikkapeiton pintakerroksen

Päällinen on periaatteessa valmis. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen sen ulkonäköön. Pidän nine-patch -blokeista ja kulmien mustikkakankaasta, mutta sinipohjainen provencelaiskangas ei ole paras mahdollinen kangasvalinta väriensä eikä kuvioinnin puolesta. Samoin nine-patch -blokkien välissä oleva yksivärinen sininen tuntuu hieman liian hallitsevalta. Pohdiskelenkin. pitäisikö minun purkaa päällinen blokeiksi ja tehdä siitä toisennäköinen ylimääräisten nine-patch -blokkien avulla. Peitosta enemmän täällä ja täällä.

• vaalean tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on jäänyt keskeneräiseksi

Työ on ensimmäinen iso tilkkutäkki ja valitsin siihen ihan liian hidastöisen tikkausmallin käsintikattavaksi. Pitää miettiä, voisinko muuttaa tikkaamistapaa joutuisammaksi. Lisäksi minun pitää ratkaista reunusongelma. Pelkään myös, että kankaat ovat käyneet liian vanhanaikaisiksi vuosien kuluessa. Aloitin työn 90-luvun alussa, kun minulla ei ollut vielä leikkuria ja leikkuualustaa. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• pino edellisestä projektista jääneitä tilkkuja, jotka odottavat suurta ideaa loppusijoitukseksi. Osan blokeista olen ommellut pinnaksi, osa odottaa vielä ompelemista isommaksi kokonaisuudeksi. Lisää aiheesta täällä. 

• punaisen pahasti keskeneräisen parisängynpeiton pintakerroksen

Tein itselleni peiton voimaväreistä. En kuitenkaan pidä ompelemastani peitonreunuskaitaleista, joten aion purkaa ne ja tehdä uudet ja paremmat, kunhan keksin idean. Järkevin tapa poistaa päiväjärjestyksestä reunakaitaleongelma olisi varmaankin lisätä ylimääräiset blokkirivit peittoon sekä pituus-että leveyssuunnassa. Peitosta puuttuu myös vanu ja vuori. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• punamustasävyisen peiton keskeneräiset blokit

Täysin alkutekijöissään oleva projekti, jossa on paljon kolmioita. Luultavasti innostukseni lopahti kankaiden riittämättömyyden vuoksi. Pitäisi löytää kankaita, jotka sopivat väriensä ja kuosinsa puolesta projektiin. Projektista enemmän täällä

• Aallot-peiton pintakerroksen 

Klassinen scrap quilt'in munnos, johon tein kaarevia reunoja. Reunakaitaleet puuttuvat. Aiheesta lisää täällä. 

• punavalkoiset tilkut, jotka odottavat suurta ideaa blokeiksi ja peitoksi tms.

Applikointia aloitellessani punavalkoisesta Laura Ashleyn kankaasta olin aivan innoissani. Suunnittelin jonkinlaista albumipeittoa, jossa olisi vaikutteita Red Work -töistä. Mielessäni väikkyi myös kuvajainen Red Work-vaikutteisesta peitosta, johon olisin yhdistänyt Irish Chain -blokkeja. Löydettyäni projektin en enää kuitenkaan ole kovin ihastunut suunnitelmistani.  Tuntuu siltä, että suunnitelmieni peitto poikkeaisi ihan liian paljon nykyisistä mieltymyksistäni. Ehkä löytäisin sille kuitenkin kodin, jos aikani huhuilisin. 

• jouluaiheisia blokkeja, joista voisi tehdä pannulappuja.  Blokit jäivät yli tästä projektista. 

• farkkuista uutta -projekti

Farkkuja on paljon ja uusia tulee vuosittain. Farkkukangas on kestävää, mutta melko hankalaa ommella uusilla koneilla. Farkkuja ajatellessani kaipaan lapsuuteni poljettavaa Husqvarnaa, joka kesti ihan mitä tahansa rääkkäystä. Farkutkin sillä olisi ommellut kädenkäänteessä.

• vähintäänkin kolme erilaista applikaatioprojektia

• kankaat Avaruus-tilkkupeittoon

• Vanhoja puuvillaisia puseroita, hameita ja mekkoja, joista voisi tehdä tilkkutöitä.

• Paljon erilaisia kangastilkkuja, joista saisi monta erityyppistä työtä. Inspiraatiota odottelen.

Järjestelen tilkut väreittäin ja kuoseittain pusseihin. Tavoitteenani on luoda järjestelmä, jossa löydän tarvitsemani tilkut ja kankaat penkomatta. Tilkkuni on helppo jakaa sinisiin, punaisiin, vihreisiin, violetteihin, valkoisiin ja mustiin.

Lisäksi olen löytänyt keskeneräisiä vaatteen tekeleitä:

harmaan mekon

marjapuuron värisen mekon

marjapuuron värinen jakun

sini-valkoinen mekon

tummanpunaisen jakun

ruskean talvihameen (helma kääntämättä)

ruskea-oranssi syyshame (vyötärön korjaaminen) Täällä.

vihreä-ruskea hellemekon
mustan hameen (puuttuu nappi ja napinläpi)
valkoiset kesähousut
harmaan hameen
toisen mustan hameen
kaksi kietaisujakkua

Nämä kaikki keskeneräiset työt löysin laatikoistani. Ihmettelen kovasti, miten minulle on voinut kertyä näin paljon keskeneräisiä töitä vuosien varrella. Jotkut työt ovat melkein valmiita, mutta sitten työ on jäänyt, kun en ole tiennyt, miten jatkan eteenpäin. Ajan myötä olen kuitenkin saanut etäisyyttä työhön ja itseeni. Niinpä moni ongelma on jo ratkennut. Enää puuttuu toteutus. Jotkut ongelmat  puolestaan vaativat vielä työstämistä.

Vielä on muutamia laatikoita tutkimatta. Järjesteleminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Samalla jatkuu myös ajatustyö ja uusien ideoiden hiominen.