Harvinaisen hiljaista blogieloa

Käyhän se näinkin. 

Huomaa muovisten jugurtti- ja hunajapurkkien uusiokäyttö.

Blogieloni kävi harvinaisen hiljaiseksi vajaa vuosi sitten, kun tuli pieniä elämänmuutoksia. Keksin itselleni pari uutta harrastusta, jotka veivät aikani niin tarkkaan, etten ehtinyt bloggaamaan. En ole myöskään ommellut mitään sitten viime kesän. Käsitöitä en kuitenkaan ole hylännyt ihan kokonaan, sillä olen neulonut ja virkannut jonkin verran. Neulomukseni kuitenkin tuppaavat jäämään keskeneräisiksi, joten ei senkään vuoksi ole ollut mitään syytä päivittää blogia.

Ompelemattomuuteeni on ollut yhtenä syynä ompelupisteeni uudelleen organisointi ja siinä ilmaantuneet  viivästykset. Sain hankittua itselleni kankaanleikkuupöydän. Ikeasta ostin pöytälevyn ja korotettavat jalat. (Keväällä huomasin, että Ikeaan on tullut myös sähkökäyttöisiä pöydänjalkoja, mutta ne ovat vielä niin hintavia, että tyydyn näihin ruuvattaviin.) Pöytälevy on pyökkiä ja käsittelin sen samalla tavalla kuin kirjoituspöytänikin, eli petsasin sen mahongin ja pähkinän sävyjen sekoituksella pariin kertaan. Viimeiseksi vetäisin pöytälevyn päälle mehiläisvahaa. Tämän jälkeen ruuvasin jalat paikoilleen, ja se oli sitten siinä. Kuvia minulla ei ole tästä. Tein tämän eteisessä, ja minulla oli niin kiire saada pöytä valmiiksi, että unohdin ottaa valokuvat. Nyt pöytä on täynnä ompelutarvikelaatikoitani, joten kuvaaminen ei onnistu vieläkään. Tämä tapahtui muistaakseni lokakuussa. Sitten innostuinkin muista harrastuksista koko talven ajaksi.

Keväällä olin jo saamassa ompelupisteen järjestykseen, kun huonekalujen kierrätyksen vuoksi (annoin pojalleni takaisin häneltä lainassa olleen Lundia-hyllyn)), jouduin kehittelemään itselleni uutta säilytystilaa. Kiirepäissäni ostin Ikeasta käsittelemättömästä mäntylevystä tehdyn Tarva-lipaston ja rupesin käsittelemään sitä petsilakalla parvekkeellani. Säiden haltijat eivät kuitenkaan ole olleet suosiollisia. Niinpä joudun antamaan periksi niin paljon, että kannoin lauantaina lipaston osat kylpyhuoneeseen, jonka vuorasin ensin jätesäkeillä sotkujen minimoimiseksi. Lakkaaminen käy kovin hitaasti, sillä ihan tilavana kylpyhuoneen lattiapinta-alaa on loppujen lopuksi ihan liian vähän. Niinpä lakkaan muutaman levyn kerrallaan ja siirrän ne syrjään välillä, sillä pitäähän suihkussakin päästä käymään.

Nuorempi poikani oli kiinnostunut tietämään, kuinka kalliiksi halpa lipastoni loppujen lopuksi tulee. Ostin lipaston lisäksi kaksi pensseliä ja litran mahonginväristä petsilakkaa. Jouduin myös ostamaan uusia hiomapapereita pieneen hiontalaitteeseeni, mutta sitä ei mielestäni lasketa, kuten ei pensseleitäkään. Pensselit voin käyttää uudelleen tämän urakan jälkeen, eikä hiontapapereitakaan ole mennyt kolmea enempää. Kotoa löytyi hiomakone, lakkabensiiniä, maalarinteippiä, jätesäkkejä ja mikrokuituliinoja. Löysin myös yhdestä huonekaluprojektista helmenharmaata huonekalumaalia, jolla maalasin lipaston nupit. (Tarkoitukseni oli ostaa messinkiset rengasvetimet, mutta en ole vielä löytänyt sopivia, joten mennään näillä alkuperäisillä.)

Koska lipasto tulee minulle ja olen nauttinut jokaisesta touhuntäyteisestä hetkestä sen kimpussa, en osaa laskea sille muuta hintaan kuin ostohinnan, vajaan satasen sekä petsilakan hinnan, viitisenkymppiä.

Tarvan suurin puute on sen oksainen mäntyinen olemus. En myöskään pidä sen honteloista korkeista jaloista. Jalat eivät miellytä silmiäni millään tavalla. Innostuin etsimään netistä DIY Ikea -sivustoja, ja löysinkin monta hyvää ideaa. Jotkut olivat sahanneet lipaston jalat hieman lyhyemmiksi. Joku oli nikkaroinut jalkoja vielä sirommiksi ja joku oli ostanut ihan uudet jalat lipastoon. Harkitsin näitä kaikkia sekä pyörien asentamista lipastoon jalkojen tilalle. Luovuin kuitenkin näistä kaikista ideoista toistaiseksi. Minulta puuttuu tarvittava katkaisulaite (ei ole edes käsisahaa), enkä uskalla ruveta nikkaroimaankaan vielä tässä vaiheessa - olen yhä melkoinen noviisi puutöissä, mutta opettelen jatkuvasti uutta lähinnä lukemalla netistä muiden kokemuksia ja tutoreita.