Ompelukoneen äärestä, päivää!

Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi

 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 

Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 

Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.

Pieni Ikea-kankainen pussukka. 

Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 

Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 

Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 

Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 

Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 

Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.

Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 

Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.

Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 

Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 

En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 

Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 

Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 

1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.

Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 

Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 

(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 

jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)

Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.

Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 

(Poikkileikkaus rintojen alla. 

Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 

Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 

Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 

Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 

Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  

Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 

Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 

joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 

Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 

Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 

Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.