Lisää ei niin kovin tasaraitaa

Ei niin kovin tasaraitaa 2 

valmistui lopulta viimeisenä lukuisten uudelleenneulomisten vuoksi. 

Ei niin kovin tasaraitaa 2 nuoremmalle pojalleni. 

Koko noin 43

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 119 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Ei niin tasaraita 3 valmistui toisena. 

Ei niin tasaraita 3 vanhemmalle pojalleni

Koko noin 42

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 117 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Siinä ne nyt ovat vihdoinkin valmiina,  ei niin kovin tasaraitaa -sukat 2 ja 3 kummallekin pojalleni, niin kuin oli aikomuskin. Tosin sain siinä sivussa myös itselleni sukat, mikä huvittaa minua kovasti.  

On niitä neulottukin melkoisella hartaudella. En olisi uskonut itsestäni moista, että sukkiin käyttäisin näinkin paljon aikaa, kuin olen tällä kertaa käyttänyt. Perfektionisti olen ollut aina. Minun perfektionismini on vain näyttäytynyt lankojen keskellä hieman erilaisena: minähän en pura, kun kerran olen tehnyt jotakin. Tämä on pätenyt varsinkin villasukkiin, jos ne eivät ole olleet ihan susirumat ja lämmittävät jalkoja. 

Nyt sitten iski vähän toisenlainen perfektionismi: sukkien pitää olla just eikä melkein. Niinpä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut. Olen aloittanut yhä uusia sukkia, kun aikaisemmat tekeleeni ovat ollet liian pienet tai liian isot.

Suunnittelin neulovani sukkaparin kummallekin pojalleni, mutta olen saanut jo kolmet sukat ja vähällä oli, että neljännetkin, enkä siltikään ole täysin tyytyväinen tuotoksiini. Ensimmäiset, liian pienet, päätyivät minun sukkalaatikkooni. Toiset ihan liian isot päätyivät pienempijalkaiselta pojalta isompijalkaiselle ja siltikin minun piti tehdä ne melkein kahteen kertaan, sillä teräosissa olin neulonut löysää löperöä kiiruhtaessani sukkia valmiiksi. Sukat sitten valmistuivat ihan viimeisinäparikymmentä grammaa kevyempinä. En vähentänyt sukista silmukoita yhtään, ja kierroksiakin oli saman verran kuin alun alkaenkin, vaan rupesin neulomaan oikein tiukkaa saadakseni sukista pienemmät.

Olin aloittanut kaikki sukkani aikomalla ne vanhimmalle pojalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat neulomisen varrella, kun välillä tuli liian pientä ja välillä liian isoa. Lopulta sain tehtyä hänelle sukat, joissa oli lyhyemmät varret kuin ykkösissä ja kakkosissa, koska hän pitää sellaisista. Niistäkin tuli hieman liian löysät.
- En ala! tuumasin, kun pienempijalkainen tuli käymään ja pääsin sovittamaan niitä hänen jalkaansa. Päättelin kuitenkin langat ja sukkien mukana annoin ohjeistuksen, että jos joskus tarvitsee laittaa kahdet sukat päällekkäin, nämä sopivat sitten päällimmäiseksi.

Tämä on ollut varsin opettavainen neulomissessio. Paitsi että huomasin neulomiskäsialani löystyneen käytön puutteessa, tulin kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin sukan neulomisen vaiheisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nauhakavennus sukan kärjessä näyttää ihan lapaskavennukselta.



Sukan teräosia neuloessani yhä uudelleen kokeilin jos jonkinlaista kavennusta: nauhakavennus (vai mikä se on- se, jonka tunnen lapaskavennuksena lapsuudestani) on ihan kiva, kun sukan taittaa litteäksi, mutta muuten ne kyllä näyttävät lapasen kärjiltä - myös jalassa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä kostuttaminen ja pingottaminen olisi auttanut sukkia näyttämään hieman enemmän sukilta myös kärjistä, mutta en alkanut siihen vaan purin kärjet. Sitten kokeilin sädekavennusta ohjeiden mukaan, mutta en tykännyt niistäkään. Sitten tein omanlaiseni kavennukset, ja jo hieman helpotti.

Nauhakavennus (ylempi sukka)

Sädekavennus (alempi sukka)

Oma versioni kärkikavennuksesta. 

Kavennuskohtia on kahdeksan, ts. kavensin silmukoita joka toisella kierroksella puikon keskellä ja joka toisella puikon lopussa, Näin kavennuksesta tuli sopusuhtainen ja pyöreä. 

Vielä kun saan purettua ykkösten nauhakavennuksen ja teen siihen kahdeksan kohdan kavennuksen, tämänkertainen sukkaprojektini on valmis tällä kertaa.

Lankavarastojeni pienennys etenee hitaasti. Pitäisi varmaan keskittyä isompiin töihin, jotta saisin tähän lisää vauhtia. Olen viimeaikoina laiminlyönyt lihan kaikenlaiset käsityblogit ihan liian pitäksi aikaa, mutta nyt olen yrittänyt ottaa vanhinkoa takaisin kaksin käsin. Yksi asia johtaa toiseen, Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Tiedän kyllä leikitteleväni vaaroilla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vastustamaan lankojen seireenilaulua.

Olen myös löytänyt erinäisiä ideoita jatkojalostettavaksi joksikin ihan omanlaisekseni. Olenkin joskus sanonut, että kun selailen ohjeita, voin todeta, että tuon minä haluan ja sitten teen jotakin ihan muuta. Taustalla on kuitenkin jokin kipinä, muoto, väri tai lanka, joka saa minut syttymään. Ennen kaikkea tarvitsen kuitenkin innostusta, ja sitähän saan ammennettua kaikkialta netistä, jonne käsityöihmiset ovat kokoontuneet.

En ole vieläkään luovuttanut toivosta, että muistaisin sittenkin vanhan blogini käyttäjätunnuksen. Perustin blogini aikojen alussa ennen Gmailia, ja jossakin vaiheessa käsityöblogin pitäminen hyytyi pariksi vuodeksi. Niin että tässä sitä ollaan.