Neulontakokeiluja

Kokeiluja ihan huvin vuoksi. 

Usein minulla on Neulojan käsikirja apuna kokeiluissani. 

Uutta sukkaa yrittää pukata ihan väkisin vankasta päätöksestäni huolimatta tehdä ensin keskeneräiset valmiiksi ennen kuin rupean haaveilemaankaan mistään uudesta. Minulla on ehdelleenkin keskeneräisenä punainen villapaita ja sinisävyinen torkkupeitto afrikkalaisista kukista (niin ja punaisista afrikkalaisista kukista, mutta sitä ei lasketa, koska se on vielä ihan alkutekijöissä ja kerään siihen lankoja yhä. Olen virkannut vasta keskimmäisen ympyrän kukkiin.)

Saatuani sukat kuvattua rupesi armoton lankakassin penkominen. Halusin kokeilla palmikon tekoa, kirjoneulekin kiehtoi. Tein jopa kaavioluonnoksia kuvioksi, joka sopisi lapasen tai sukan selkään. Sitten halusin tehdä kalanruotoneuletta pyörönä, mutta tulinkin keksineeksi jotakin ihan uutta ihan vahingossa. Tein silmukan noston aina samassa kohdassa enkä liukuvasti kuten kalanruotokuviossa kuuluu. - En löytänyt vastaavanlaista mallia ohjekirjasta, mutta jos joku tietää mallille nimen, niin olisi ihan kiva tietää. :)

Kalanruotoneuleesta tulikin sitten ihan jotakin muuta

 pikkuisen lipsahduksen vuoksi. 

Pinta on eläväistä jämäkkyydestään huolimatta, ja elävyyttä lisää langan liukuvärit 

(Seitsemän veljestä, luumunvärisenä tasaraitana)

Neule on kaunis myös nurjalta puolelta. 

Jämäkkyyttä neuleeseen tulee neulomatta nostetuista silmukoista. 

Ehkä tämä sopisi myös villasukan kantapäihin. 

Palmikot kiehtovat.

Neljätoistavuotiaana neuloin aivan upean valkoisen palmikkovillapaidan ihan aidosta lampaanvillasta, mahdollisimman vähän käsitellystä - melkein voin vieläkin haistaa ja tuntea villojen lanoliinin. Enoni perheellä oli siihen aikaan lampaita ja saimme lahjaksi lampaiden villoja, jotka oli kehrätty pikkukehräämössä. Minä valitsin valkoista, jonka sitten loppusijoitin kohtuullisen onnistuneesti villapaitaani. Ikävä kyllä villapaitaa ei ole enää olemassa eikä siitä ole valokuvaakaan.

Siitä lähtien kuitenkin palmikot ovat kiehtoneet minua. Olen tutkaillut nettisivuja, varsinkin Aransaarten palmikot sekä kelttien ja skandinaavien ornamentit kiehtovat. Vuosien mittaan olen myös neulonut palmikoita ohjeen mukaan ja omia kokeilujakin olen tehnyt. Pitäisi vain opetella hieman kaaviokuvioiden tekoa saadakseni mallit itselleni talteen. Ehkä minulta puuttuu vielä se pieni 3D-lisäosa, jota tarvitsen siihen hommaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että ymmärrän valokuvasta palmikon paremmin kuin kaaviosta.

Palmikonteko ei ole ihan vielä hyppysissä, niin kuin näkyy. 

Uskon, että taito vielä palaa, kunhan harjoittelen hieman. 

Kaiken tämän neulontahössötyksen keskellä minua painaa takaraivossa ajatus siitä, että tämähän on tilkkutyöblogi ja oikeastaan haluaisin päästä käsiksi myös kangasvarastoihini. Ensin kuitenkin minun pitää päästä langoista eroon. Sitten vasta uskallan ruveta ihan oikeasti etsimään inspiraatiota uusille tilkkutöilleni. Niin ja vanhatkin pitäisi saada valmiiksi. Minulla on myös  ihan liian monta keskeneräistä tilkkutyötä odottamassa valmistumista. Useimmiten kyllästyn tikkaamisvaiheessa - siis silloin, kun työ on jo miltei valmis!

Mitähän muuten on tapahtunut Tilkku-Sadulle? Aikoinaan hän touhusi ahkerasti tilkkuilun parissa ja perusti Tilkkuringinkin. Nyt hänen bloginsa on kuitenkin lopetettu. Näköjään myös moni muu suomalainen tilkkuilija on lopettanut bloggaamisen, siirtänyt bloginsa uuteen osoitteeseen tai ryhtynyt tekemään muunlaisia käsitöitä. Aika aikaansa kutakin. Niinhän minullekin kävi.