lauantai 19. tammikuuta 2013

Tunnustus

Hei, olen Kangastuksia ja olen käsityöaddikti. Jollen jostakin syystä tee käsitöitä, niin ainakin hankin uusia käsityötarvikkeita. Eihän koskaan voi tietää, mitä tarvitsen, eikä aina löydä, jos menen kauppaan tarkoituksella ostamaan. Siispä ostan varastoon.

Nyt on kuitenkin niin, että varastot ovat täynnä. Parhaillaan on menossa lankavarastojen tyhjennys. Neulon niin kauan kotona olevista langoista kuin niitä riittää. Sitten siirryn kankaiden pariin, jossa sama juttu. Pyrin myöntämään riippuvuuteni ja elämään sen kanssa mahdollisimman normaalia elämää.  Kiusauksia on kuitenkin joka puolella. Tänäänkin ruokakaupassa käydessäni hypistelin jo vihreää Puroa ja suunnittelin tekeväni siitä poikani tyttöystävälle kaulaliinan, vaikka entinenkin on kesken. Tulin kuitenkin järkiini ja laitoin lankakerät pois.

Sitten sorruin. Ostin itseliimautuvaa heijastinkangasta, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, mitä sillä tekisin. Kuitenkin olen ihan varma, että tarvitsen sitä vielä joskus.

Nyt kadun syvästi hairahtumistani. Elän päivä kerrallaan ja jokainen päivä tuo haasteet tullessaan.

***
Huumorijutuissakin on totta melkein toinen puoli.
On totta, että haluan päästä eroon vanhoista käsityötarvevarastoistani tekemällä ne valmiiksi tekeleiksi tavalla tai toisella. On myös totta, että kävin hypistelemässä lankoja ja ostin heijastinkalvoa.
Sekin on totta, että aloitin eilen toisen wingspanin, valkoisesta mohairista tällä kertaa. Merkkiä en tiedä, eikä vyötteistä ole jälkeäkään. Haluan antaa huivin poikani tyttöystävälle syntympäivälahjaksi.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Ensimmäinen valmis Wingspan-huivi






Wingspan ulkoilee.


Ensimmäinen Wingspan-huivini valmistui nopeasti. Pituutta sillä on 135 cm.

En tälläkään kertaa noudattanut alkuperäistä ohjetta - milloinkas noudattaisin - vaan heti idean tajuttuani rupesin muuntelemaan lehdyköiden kokoa yhä isommaksi. Käytin huiviin 270 grammaa luumunsävyistä Puroa, ja neuloin ainaoikein neuletta, puikot numero 6. Pätkävärjätyn langan vaihtuminen kauniisti kolmion vaihtuessa toi omat haasteensa. Ratkaisinkin ongelman vaihtamalla kerää aina uuden kolmion alussa. Langanpäät neuloin neuleen sisään niin, että lopulta minulla oli ainoastaan kaksi langanpäätä pujoteltavana. Lepäämään jäävät silmukat venyvät puikolla. Niinpä neuloin lopuksi pari kierrosta edestakaisneulosta ennen kuin päättelin silmukat.

Ison huivin kuvaaminen on varsin haasteellista talvisaikaan niin ulkona kuin sisätiloissakin. Ulkokuvaukset eivät oikein napanneet, sillä pakkasta -20 astetta. Sisällä puolestaan ei riitä luonnonvalo. 



Huivi kaksinkerroin. 
Huomaa kolmioiden koon vaihtelevuus.




Huivi kokonaisuudessaan. 






Lähikuva värien vaihtelusta. 


Ohje on helppotajuinen ja huivin malli herättää ainakin minun mielikuvitukseni liikkeelle. Nyt sitten pitäisi vain ehtiä neuloa kaikki mielikuvitukseni tuotteet. Neule valmistuu nopeasti, omani neuloin neljässä illassa.



Myös tutustuminen Ravelryyn edistyi sen verran, että loin sinne profiilin.

torstai 17. tammikuuta 2013

Kuinka kauan on liian kauan, kun käsitöistä puhutaan

Olen viime aikoina järjestellyt käsityöharrastuksiini liittyviä tavaroitani uudelleen. Järjestellessäni kankaita, puikkoja ja saksia sun muita tarvikkeita olen miettinyt, mistä näitä tavaroita oikein tulee. Kaupastahan niitä - eikä se ole edes oleellinen kysymys. Pikemminkin minun pitäisi kysyä itseltäni, mitä oikein aion tehdä näille kaikille langoille ja kankaille, joita tuntuu olevan ihan liikaa ja vielä ihan väärissä paikoissakin vielä.  Minun pitää saada uusi järjestys toimivaksi. Hitaasti mutta varmasti saan valmista aikaiseksi, ja kunhan löydän kaupasta mieleiseni huonekalun tarvikkeilleni, järjestely muuttuu silkaksi iloksi.

Entä mitä teen niille kaikille keskeneräisille käsitöille, joita en tunnu saavan valmiiksi mutta en henno heittää poiskaan?

Selvähän se.  Minun on ryhdyttävä tekemään keskeneräiset valmiiksi. Tilkkutöiden suhteen ei pitäisi olla vaikeuksia, kunhan saan motivoitua itseni. Tilkkutyöt eivät koskaan vanhene eivätkä muutu epäajankohtaisiksi. Sen kun surautan tilkut kasaan, viimeistelen työt ja otan käyttöön.



Tilkkutäkin tekele, yksi monista. 
Nämä blokit tein valmiiksi 1990-luvun lopussa. 
Vielä pitäisi yhdistää blokit, laittaa vanu ja tikata.


Hankalampaa on keskeneräisten vaatteiden suhteen. Aikaa on kulunut, muoti on muuttunut sen mukana ja niin olen minäkin. Mitä esimerkiksi voisin tehdä sillekin 90-luvun loppupuolella huippumuodikkaalle silkkiselle hame-jakku-yhdistelmälle, jonka leikkasi, harsin ja sovittelin, ja ompelin sieltä täältä, mutta jota en koskaan saanut käyttövalmiiksi? Sipellänkö hienon silkin tuluskukkaroiksi vai lahjoitanko harrastelijateatteriin rekvisiitaksi?

Entä mitä teen niille villapaidan tekeleille, joiden ohjeet olen aikoja sitten hukannut ja joiden potentiaaliset pitäjätkin, eli omat poikani, ovat kasvaneet kauan sitten aikuisen mittoihin? Pistänkö patalapuiksi vai puran ja teen langoista jotakin kivaa, kivaa, kunhan joskus keksin?

Ehkä viisainta onkin alkaa arkeologiset kaivaukseni uusimmista kerroksista saattamalla vaikkapa se syksyllä aloittamani kirkkaanpunainen villapaita, jonka suunnittelin valmistuvaksi päälleni viime jouluksi. Vain toinen hiha puuttuu. Motivaatio vain puuttuu.

Olen sieltä täältä käsityöblogeista lueskellut, kuinka ihanaa on tehdä käsitöitä muiden seurassa. Samalla olen miettinyt, että niin minäkin osallistuisin, jos vain olisi lähellä. Tänään sitten ilostuin: onhan niitä  ja hyvinkin lähellä.  Ja kaiken lisäksi aika pian. Sitten katsoin päivämäärää uudelleen. Hui! Sehän olisi jo ensi lauantaina. Saa nähdä. Ehkä pakkaankin villapaidan tekeleeni käsilaukkuuni (se on aika tilava) ja ilmaannun paikalle.

Villapaita minulle. 
Lankana punainen kaiku ja puikot no 4. 
Vielä puuttuu puolitoista hihaa.


Lukuisille langanpätkille sentään olen keksinyt loppusijoituskohteita. Maijan jutuissa ihastuin Wingspaniin niin paljon, että laadin itselleni käyttäjätilin Ravelryyn saadakseni itselleni oikeuden nähdä neulontaohjeen. Vielä pitäisi perehtyä palveluun paremmin osatakseni hyödyntää sitä tarkoituksenmukaisesti. Minulla on runsaasti erivärisiä Puro-keriä, joista voisin tehdä muutaman huivin itselleni ja ehkä lahjaksikin sinne sun tänne. Pikkusisko saanee ainakin violetin prototyypin, jonka aloitin toissailtana.



Wingspanin tekele. 
Luumunvärinen Puro ja puikot no 6. 
Nelisen kerää jo mennyt ja pari kerää vielä kuluu ennen kuin huivi on valmis.


Ja jos vielä wingspannailyn jälkeen jää langanpätkiä, voin loppusijoittaa ne mummonneliöihin tai vaikkapa afrikkalaisiin kukkiin, joihin ihastuin ikihyviksi. Jotakin hillittyä sävy sävyyn virkattua kaipaan. Ensin pitäisi kuitenkin loppusijoittaa kaikki riemunkirjavat puuvilangat nurkista kuljeksimasta. Näenkin jo mielessäni punaisenkukertavia ja sinivihreitä virkkuuksia, joille toivottavasti löytyy tyytyväiset ottajat.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Virkattu kukka


Löysin eilen aivan ihania pitsifilmejä YouTubesta.






En kuitenkaan ole virkannut pitkään aikaan, enkä silloinkaan ollut ihan noin taitava, kuin filmin virkkaaja.  Koska olen myös realisti, voisin aloittaa pitsinvirkkauksen jostakin vähän vaatimattomammasta, vaikkapa tästä:

Virkattu kukka, 1. osa:


Virkattu kukka, 2. osa:



P.S. Laita hakusanaksi Irish Crochet ja Lace - löydät todella kauniita juttuja. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Isoäidinneliöt

Isoäidinneliöt kiinnostavat. Olen tehnyt aikoinaan ihan perusneliöitä:
http://www.youtube.com/watch?v=_gmqY7KAvyw&feature=youtu.be




Isoäidinneliöstä on useita erilaisia muunnoksia, esimerkiksi epäsymmetrinen:





Pitsinen:




Spiraali:






Puikonheilutusta 4


Tykkäsin Noki-pipostani niin paljon, että halusin tehdä lopusta langasta jotakin kivaa. Halusin tehdä liivin. Idean sain Novitan talvinumerosta, mutta toteutus on omani. Aloitin neulomisen takakappaleesta ja jatkoin siitä olan yli etukappaleisiin. 

En ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Ensinnäkin Noki uhkasi loppua kesken, ja sitähän ei valmisteta enää. Jouduin purkamaan tekeleeni, mutta yhä teki mieli rentoa lämmintä neuleliiviä talvipakkasiin. Piti keksiä jotakin värisävyltään samankaltaista. Turvauduin harmaasävyiseen Novita Fiestaan, jolla neuloin joka kolmannen kierroksen. Silti neuleesta tuli aivan liian lyhyt minun makuuni.

Valokuva valehtelee. Oikeasti helmat ovat suorat ja symmetriset. Harmittelevaisena en jaksanut asetella  neuletta erityisemmin valokuvauksellisesti. Nyt sitten mietin, nielenkö harmitukseni ja viimeistelen neuleen vai puranko sen vielä neljännen kerran. 







Puikonheilutusta 3

Olen neulonut sukkia itselleni ja lapselleni. Osaan olen tyytyväinen, joissakin olisi kehittämisen varaa.






Tossut. Prototyyppi. 
Käytössä tossut osoittautuivat lämpimiksi, mutta minun jalkaani hieman liian isoiksi. Kukat olivat kiva keksintö - en nimittäin harrasta sellaisia erityisemmin. 




Unisukat. 
Idean sukkiin sain näistä tossuista. Omistani halusin kuitenkin kevyemmät. 
Mahdolliseen seuraavaan sukkapariin kavennan pitsiosuutta jalkaterää kohti. Nyt pitsi kiertyy oikealle reunalle ja menee varpaiden alle. 





Purkuun menee. Idea kahdella langalla neulottavasta sukanterästä oli parempi kuin neulottuna. Pitää vielä kehitellä tätä. 

Lankana erivärisiä Seiskaveikkoja. Lämmin lanka, joka kuitenkin nyppyyntyy turhan nopeasti.

Puikonheilutusta 2

Olen neulonut pipoja ja kaulaliinoja itselleni.





Lankana espanjalaista ihanan pehmeää villalankaa, jonka vyöte on joutunut hukkaan (nolo juttu) eikä sitä enää valmisteta (joten en voi etsiä nimeä googlaamallakaan. Tein muuten siskolleni samanlaisen, mutta violetin lakin.





Novita Noki kaksinkertaisena. 
Patenttineule. 
Puikot 5,5.





Novita Puro Takkatuli
Pipo patenttineuletta, puikot 5,5.
Kaulahuivi joustinneuletta, puikot 4.


Puikonheilutusta 1



Olen neulonut pipoja ystävälleni ja hänen lapselleen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Hyviä aikomuksia

Käsityöblogissani on ollut luvattoman hiljaista luvattoman kauan. Kun ei ole ollut aikaa tehdä käsitöitä, ei ole ollut blogattavaakaan.

Viime aikoina olen sentään neulonut ihan omaksi ilokseni ja tarpeeseen: sukkia, kaulahuiveja, pipoja - sellaista ihan tavallista vain. Neulominenkin on ihan hauskaa, kun sitä voi tehdä miltei missä vain, vaikka television ääressä tai bussimatkoilla. Työmatkatkin taittuvat joutuisasti puikkoja heilutellessa. 

Tilkkutyöt kuitenkin houkuttelevat jälleen. Teen tilkkutyöni koneella, joten niitä voin tehdä ainoastaan silloin, kun minulla on aikaa ja tilaisuus levittää kangaskasat valloilleen. Lukuisat keskeneräiset työt odottavat valmistumista. Myös uusia ideoita putkahtelee kaiken aikaa mieleeni. Jos antaisin ideoiden muhia jonkin aikaa. Samalla karsiutuisivat kaikkein hassuimmat ja epäkäytännöllisimmät ja jäljelle jäisivät käyttökelpoisimmat. Yksi on kuitenkin varma: minun tekisi mieli päästä eroon epämääräisimmistä tilkkukasoista, joita olen säilönyt kaappiin odottamaan parempaa aikaa. Ja toinenkin asia on totta: minulla on yllinkyllin kankaita. Ne pitää käyttää hyödyksi - pitäisi vain ryhtyä tuumasta toimeen. 

Pinterest on muuten hyvä apuväline. Sinne voi kerätä itselleen ideapankin, josta voi noukkia virikkeitä omiin töihin. Tosin tämän kirjan pinnaaminen ei onnistunut, olisin saanut kaupanpäällisiksi tukun muitakin kirjoja, joista ei ole niin väliä.  

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Uusi alku

Pakon sanelemana joudun aloittamaan käsityöblogini pidon ihan alusta, sillä olen unohtanut entisen Kangastuksia*-blogini käyttäjätunnuksen.

En pidä itseäni erityisemmin taikauskoisena, mutta tänään hukkaan joutuneen käyttäjätunnusten kimpussa ährätessäni juolahti mieleeni, että pitäisi ihan oikeasti varoa, mitä toivoo. Satuin nimittäin toivomaan, että olisi kiva siivota käsityöblogi ja oikeastaan olisi ihan kiva, jos voisi vaikka aloittaa alusta.

Ei tämä kuitenkaan ihan kivaakaan ole. Ehdin muokata vuosi sitten edellisen Kangastuksia*-blogini ulkoasua ja linkkilistoja ihan kivaan kuntoon. Sitten tyrehtyi käsityö- ja  bloggaamisinnostukseni pitkiksi ajoiksi tunnetuin seurauksin.