torstai 14. helmikuuta 2013

Wingspan 3 ja punainen villapaita




Musta Wingspanini. Mustan kuvaaminen talvella sisätiloissa on vaikeaa. 
Yli kolmimetrisen mustan kuvaaminen on suorastaan ylivoimaista.




Wingspan 3

Pituus 330 cm
Lanka Esmeralda Serena (70% akryyli, 30 % alpakka)
Langanmenekki 206 g
Puikot 7 mm (käsialaani hieman liian isot)

Lankavarastoja penkoessani löysin kasiiliisen espanjalaista mustaa Esmeralda Serena alpakkalankaa (70 % akryliä, 30 % alpakkaa) Lanka on maksanut aikoinaan 9,95 markkaa ja ilmeisesti olen ostanut langat joskus 1990-luvulla Oulun Anttilasta. En yhtään muista, mitä olen aikonut tehdä langasta, mutta nyt tein siitä itselleni Wingspanin.

Huivini on 330 cm oituinen ja se painaa 206 grammaa, ts. olen käyttänyt siihen neljä kokonaista kerää (à 50 g) sekä pienen pätkän viidennestä kerästä.

Neuloin huivin ainaoikeinneuleena 7 mm puikoilla, vaikka vyötteessä suositeltiin 4 - 4½ mm:n puikkoja. Kutoset olisivat olleet paremmat, sillä nyt huivi vaikuttaa hieman löperöltä aikaisempiin huiveihin verrattuna.

Myös tässä huivissa rupesin suurentamaan kolmioiden kokoa. Lopulta toiseksi viimeinen kolmio oli niin iso, että sain kyllikseni huivista. Luulenkin, että en vähään aikaan neulo mitään ainaoikeinneuletta. En myöskään ole yhtä tyytyväinen tähän huiviin kuin aikaisempiin versioihin. Minua ei kuitenkaan huvita yhtään myöskään purkaa huivia. Yleensä en kastele enkä pingota neuleitani, en varsinkaan ainaoikeinneuleita ja pitsejäkin hyvin varovaisesti. Ainaoikeinneuleista häviää kuohkeus pingottaessa.  Lanka on kuitenkin ollut varastoissani niin kauan, että pesin huivin käsin heti sen valmistuttua. Pestessä langasta irtosi väriä ja nöyhtää melkoisesti. Tiedän siis varoa yhdistämästä huivia minkään vaalean vaatteen kanssa.


Esmeraldaa on vielä jäljellä miltei 12 kerää. Aion tehdä langasta itselleni ainakin kevyen neulepuseron tai tunikan. Tekiisi mieli kokeilla ylhäältä alas neulottua puseroa. En erityisemmin pidä neuleiden ompeluvaiheesta. enkä yllensäkään saumoista neuleissa, ja tuossa tekniikassa pääsisin molemmasta vaivasta.

Sillä aikaa kun mietin loppujen Esmeraldojen kohtaloa, voisin tehdä lokakuussa  aloittamani punaisen neuleen valmiiksi. Siitä pitäisi tulla neulepusero minulle. Olen käyttänyt neuleessa jostakin löytämääni turkkilaista neuletta, joka hyvin venyvää, mutta palautuu helposti myös kuosiinsa. Löytämässäni ohjeessa turkkilaista neuletta oli käytetty ponchoon. Halusin kokeilla, kuinka neulemalli soveltuu villapaitaan. En yleensä neulo ohjeiden mukaan mitään itselleni. Tämänkin olen mitoittanut ihan omien mittojeni mukaan. Neule valmistui nopeasti. Valitettavasti kiinnostukseni sitä kohtaan kuitenkin lopahti siinä vaiheessa, kun toinen hiha oli miltei valmis ja toinen puuttui.


Tekstin julkaisu lykkääntyi muutamalla päivällä kuvien puuttumisen vuoksi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti