Lahjapeittosuunnitelmia

Sukuun on tulossa yksi uusi ylioppilas. Tietysti rupesin heti suunnittelemaan veljenpojalle tilkkutäkkiä. Keskeneräisistä töistä viis - lahja on saatava työn alle aikaa hukkaamatta, sillä lakkiaiset ovat ennen kuin arvaankaan. Ihan pienistä tilkuista en peittoa rupea kokoamaan, jotta ehdin myös tikata peiton. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että on käveltävä tilkkukangaskaapille tuohon sängyn viereen ja otettava sieltä sopivat kankaat esille. Haluan tehdä jotakin raikasta ja nykyaikaista nuorellemiehelle, jotakin jolla on myös käyttöarvoa. Löysinkin omasta mielestäni kivoja sinisiä, vihreitä ja turkooseja kankaita valkoisen taustakankaan lisäksi, joten en sitten saanutkaan tekosyytä lähteä kangaskauppoja kiertelemään (vaikka sitä vähän toivoinkin).

Leikkasin pinon 15 cm leveitä kangaskaitaleita, jotka leikkaan myöhemmin sopivan pituisiksi. 

Ylhäällä vasemmalla valkoista, vihreää ja sinistä. 

Alhaalla turkoosia ja yksi vihreä kaitale. 

(Kuvassa on hieman liikaa punasävyä pöytälampusta.)

Testasin valintani kuopuksella, ja hän analysoi tarkkaan värit ja kuosit. Sitä oli hauska kuunnella, varsinkin kun näyttää siltä, että mieltymys yksivärisiin kuoseihin kulkee suvussa äidiltä pojalle. Yhden kankaan hylkäsin kokonaan ja yhden laitoin varasijalle (käytän kangasta hätätapauksessa) kuunneltuani kuopuksen järkipuheen loppuun.

Ei ollut vieläkään sini-puna-valkoisen merimieshenkisen kankaan vuoro päästä tilkkupeitoksi. 

 Valko-vihreäruudullinen kangas päätyi varasijalle.

 Kankaista ei varmaan kuitenkaan tule pula, 

joten sekin saa jäädä odottamaan vuoroaan.  

Sitten piti päättää peiton ulkonäkö: kolmioita, neliöitä vai vinoneliöitä. Päädyimme neliöihin. Syy tähän on looginen: halusin käyttää raidallista kangasta, ja myös minua olisi häirinnyt raitojen kulkusuunta. Vinoneliöissä kangas olisi pitänut leikata täysvinoon, mistä en innostunut yhtään.

Poikani piirsi minulle Inkskape'illa myös peiton pinnan, miten neliöt kannattaisi asetella. Ihastuin layoutiin välittömästi. Kuopus ei kuitenkaan viitsinyt laittaa sitä minulle sähköpostitse, enkä jaksa ruveta piirtämään sitä uudelleen.

Kankaat on leikattu. Seuraavaksi pitäisi ruveta ompelemaan neliöitä. Jokaiseen neliöön tulee kolme eriväristä kierrosta - jonkinlainen hirsimökkimuunnelma siis. Noh, sittenpä näette, kun saan neliöt ommeltua ja laitettua kuvia tänne. Huominen menee Sometime-tapahtumassa (linkki Facebook-sivuille ja kotisivuille), mutta jos hyvin käy, ehdin leikellä ja ommella neliöitä sunnuntaina.

Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan lahjapeiton valmiiksi asetan jälleen itseni tilkkutyökieltoon - ts. en saa aloittaa uusia tilkkutöitä ennen kuin entiset ovat valmiit edes suurinpiirtein ja jotenkuten. Peitolle pitäisi keksiä nimi. Tällä hetkellä nimitän sitä ihan vain M:n peitoksi. Uskallan esitellä peittosuunnitelmia, sillä arvelen, ettei veljenpoika välitä lukea käsityöblogiani. :)

Purin virkattua villatakkia, koska sille alkoi tulla leveyttä liikaa pituuden kustannuksella. En pitänyt myöskään kirjavasta saalikauluksesta. Rupesin virkkaamaan helmaan pituutta. Virkkasin kokeeksi saalikauluksen mustalla langalla, mutta en ole siihen tyytyväinen. Seuraavaksi aionkin purkaa sen. Todennäköisesti jätän saalikauluksen kokonaan pois. Keksin reunukseksi jotakin muuta. Myös taskunreunat joutuvat purkulistalle epätasaisen työnjäljen vuoksi. Ne virkkaan uudelleen. (Olisi ollut helpompaa virkata yksivärinen takki.)