Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja

Pyykkipussi. 

Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.

Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.

Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 

Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.

(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 

jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)

Pussin syvyys on n. 30 cm. 

Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 

Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.

Alkuperäiset tilkkunauhat, 

joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.

Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 

Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 

Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.

Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 

Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 

(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)

Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 

(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 

Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)

Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 

mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 

Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.