Vinokaitaleen tekemisen vaikeus ja uusi tilkkuilusanastosivu blogissani sekä vähän Pinterestistä

Vinokaitaletehtailua

Minäkin haluan omat uudet kauppakassit, punaiset tietenkin. Niitä rupesin ompelemaan eilen illalla, mistä vähän myöhemmin lisää.

Kassiprojektiini tarvitsin vinonauhaa. Minähän en sen vuoksi kauppaan lähde, kun kotona on sopivaa kangasta, leikkuri ja tekemisen riemu. Suorastaan paloin halusta päästä leikkurin varteen. Teki mieli tehdä vinokaitaletta valmiiksi muita projekteja varten. Punaiselle vinokaitaleelle on aina käyttöä.

Kertauksen vuoksi katsoin netistä pari yhtenäisen vinokaitaleenleikkausvideon. Youtubessa on moniakin (hakusanana Continuous Bias Tape). Minä tykkään Missouri Quilting Co:n videosta ja olenkin katsonut sen useaan otteeseen.

Myös tämä ohje on hyvä: http://jonag.typepad.com/stop_staring_and_start_se/2009/10/turn-one-fat-quarter-into-5-yards.html

Noh, kuinkas sitten kävikään. Yhtenäistä vinokaitaletta saadaan kynän, ompelukoneen ja saksien yhteenliittymällä - ei siis leikkuria! En ala. Koska haluni päästä leikkurin varteen oli suurempi kuin järkikultani järkipuhe, suikaloin kankaan. Suikalointi sujuikin ihan hyvin. Yhteen ompelu ei sitten sujunutkaan kommelluksitta. 5 cm:n kaitaleiden yhdistäminen vinosauman avulla ei ole helppoa kuin heinänteko. Leveiden kaitaleiden ompelussa muutaman millin heitto ei haittaa, mutta kapeassa nauhassa se haittaa. Siinä erottuu selkeästi parin millinkin heitto ja niitä heittojahan tuli. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka nauhanpäät nyt repsottavatkin ihan surkeasti, vinokaitaleapuvälineellä sain silitettyä tasalevyistä vinokaitaletta. Harjoitukset jatkukoot tällä saralla.

Muistutukseksi nyt kuitenkin itselleni: 

Nyt kun tiedän, miten vaikeaa vinonauhan yhteenompeleminen on, en tästä lähtien tee oman pääni mukaan vaan teen ohjeiden mukaan. 

Vinokaitaleen silittäminen nelinkerroin nuppineulan avulla. 

Lisäsin blogini yläreunaan uuden sivun. Nimesin sen nyt Tilkkuilusanastoksi, mutta jos keksin sille paremman nimen, muutan sen, paikka pysyy kuitenkin samana. Se löytyy myös tämän linkin avulla.

Englanninkielisiä tilkkuilu- ja ompelublogeja lukiessani olen huomannut sen ompelu- ja tilkkuilusanaston määrän, joka ei välttämättä käännykään sanasta sanaan suomen kielelle. Siinä saa sitten arvailla, mitä sanonta tarkoittaa. Usein selitys löytyy Googlen avulla, mutta ei aina. Aika usein on myös niin, että osaan selittää asian paremmin englanninkielisin termein kuin suomen kielellä. Minä kuitenkin tykkään äidinkielestäni niin paljon, että en halua puhua enkä kirjoittaa mitään fingelskaa vaan selkeää, sujuvaa suomen kieltä.

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisitte sivuston kommentteihin omia ehdotuksianne, sekä englanninkielisiä että suomenkielisiä. Olisi kiva yhdessä kehittää vähitellen suomenkielistä tilkkuilusanastoa entistä toimivammaksi.

Kiitän avustanne etukäteen. :) 

Virve / Kangastuksia


Tilkunviilaajan blogissa oli puhetta Pinterestistä. En ole hyödyntänyt Pinterestiä siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Olen pinnaillut kaikenlaista kivaa ja kaunista ihan vain ideoimisen ilosta. Voisin parantaa tapani. Ehkä teenkin sen ja rupean entistä suunnitelmallisemmaksi. Minut löytää Pinterestistä Virven nimellä (tai sitten olen VirveV. En ole ihan varma tästä, kun en ole koskaan etsinyt itseäni :D).

Valmis: Afrikkalaisia kukkia -peitto ja kaksi kauppakassia

 Afrikkalaisia kukkia -peitto on valmis. Virkkasin reunuksen juhannuksen aatonaattona ja höyrytin peiton juhannuspäivän iltana, siis eilen. Samalla päättelin viimeisimmät unohtuneet langat. Tänään piti olla kuvauspäivä luonnon helmassa, mutta vettä on satanut niin paljon, ettenviitsi lähteä ulos painavan peiton ja kameran kanssa.

Kangasvarastoni eivät pienentyneet juurikaan tämän peiton vuoksi, sillä innostuin ostamaan uusia, kauniinsinisiä lankoja. Mikään ei kuitenkaan ole liian hyvää, kun omasta äidistä on kyse.

Kuvausassistentti käy kärsimättömäksi. Ihmekö tuo, peitto painaa 3,5 kg.

Päästin kuvausassistentin lepäämään. 

Voi olla, että tulee halvemmaksi ostaa junaliput Jyväskylään ja viedä peitto perille 

kuin postittaa peitto. 

Afrikkalaisia kukkia
Koko: n. 150 cm x 220 cm
Villaa ja villasekoitelankoja, lähinnä 7 veljestä ja Svarta fåret
3447 g
Virkkuukoukku no 4
Ohje: kokonaiset kukat Käspaikka/Punomo,  puolikkaat kukat Talo&Koti 

Jos nyt aloittaisin uuden afrikkalaisia kukkia -projektin, mukailisin puolikkaita kukkia vieläkin enemmän. Ne ovat nimittäin luvattoman isoja puolikkaina. 

Kauppakassit 
Koko n. 34 cm x 39 cm
Kangas Enstex, kassit ovat vuorittomia, koska enstex on tukevaa kangasta. Ompelin sivusaumat edestakaissaumoina (Käspaikka). Toisessa kassissa on vetoketjullinen sisätasku (n. 18 cm x 20 cm).  Huolittelutikkinä olen käyttänyt kolmoisommelta.


Aikani tuijoteltuani silmät kovana kassintekovideoita Youtubesta - erityisesti Debbie Shoren ohjeet olivat minulle mieleen - ompelin harmaasta enstex-kankaasta kaksi kauppakassia. Olen käyttänyt viime aikoina aikoinaan Saksan-matkalta kulkeutuneita kankaisia kauppakasseja, joita olen pessyt ja paikkaillut (lähinnä ommellut kädensijoja paikoilleen). Kuopusta eivät kulahtaneet kassit miellyttäneet, joten otin asiakseni ommella kaksi kassia.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän, sillä minulla on pino kassikankaita odottamassa kassinompelupuuskaa.

Ne, jotka apua tarvii ... tai jotakin

Minijääkausi suorastaan pakottaa pysymään sisällä käsitöiden parissa - täällä on ollut useamman päivän ajan hyytävän kylmää ja tuulista -  ja mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin afrikkalaisten kukkien punominen peitoksi. Päättelykykyäkin olen käyttänyt jonkin verran. Pujottelin viimeisiä lankoja piiloon ennen kuin kävin eilen reunuksen tekoon. Tänään etusormeni onkin sitten taas ihan hellänä virkkaamisen jäljiltä ja olen pitänyt toipumislomaa tämän päivän selailemalla nettiä. Jatkan virkkaamista huomenna, kunhan sormeni toipuu rasituksesta. Toivon mukaan saan peiton valmiiksi viimeisten lankojen päättelyä myöten.


Muistatteko vielä Pave Maijasen Pidä huolta -biisin? Se oli kova juttu 80-luvulla.
Ylen uutissivuilta lueskeltuani forssalaisesta vaatteiden kierrätyspisteestä päädyin lopulta SPR:n sivuille tilaamaan lastenvaatteiden kaavoja, sillä mikä olisikaan mainiompaa kuin auttamalla itseäni pääsemään eroon vuosia sitten lapsilleni ostamistani vaatekankaista voisin myös auttaa apua tarvitsevia lapsia. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatelahjoituksia otetaan vastaan syksyyn saakka. Toivottavasti saan tarkempia tietoja aikatauluista  paluupostissa kaavojen mukana juhannuksen jälkeen.

SPR:n sivut: http://www.punainenristi.fi/lahjoitukset/vaatelahjoitus/tee-itse-avustustarvikkeita


Myöhemmin voisin neuloa myös sukkia tai vaikka Äiti Teresa -peittoja. Näin saisin myös lankavarastoani vajaammaksi.  (Ohje: http://www.vaaka.org/sites/default/files/pdfs/Tilkun_ohje.pdf )

Ja mikä parasta, voin toimittaa lahjoitukseni suoraan Turun Konttiin ilman rahtimaksuja. Tosin toimituskuluja olisi ehkä bussimaksun verran, mutta ei sekään haittaa, kun heinäkuussa bussimaksutkin halpenevat meillä päin.

Ihan oikeasti mieltäni lämmittää ajatus, että voisin olla avuksi jollekin tuntemattomalle lapselle jossakin ikävässä ja kolkossa paikassa.

Uudet ideat painavat päälle, vaikka keskeneräisiä töitä olisi yhä vaikka muille jakaa

 Pitänee täydentää edellisen postauksen kolmioiden ompelemisohjeita muutamalla kuvalla. 

Tässäkin kuvassa on  ongelmakohta, joka on ratkaistavissa ratkojan avulla. 

Teen lisäyksen ohjeesen sitten, kun olen ommellut kaitaleita yhteen ja ottanut siitä valokuvia. 

Olen hiljalleen ommellut uusimman serkuspeiton kolmiotilkkuja kaitaleiksi. Enää oikea alareuna puuttuu. Epäröin hieman, sillä minulla ei ole aavistustakaan, kuinka leveä peitosta olisi tulossa alkuperäissuunnitelmieni mukaan. Pitäisi ommella muutama tilkkukaitale yhteen, jotta voin laskea lopullisen leveyden. Pituuteenkin tilkkukaitaleiden yhdistäminen vaikuttaa saumavarojen verran. Tällä työllä ei oikeastaan ole kiire, mutta haluaisin sen pois roikkumasta seinältäni. Luultavasti ompelen tilkkupinnan valmiiksi ja pistän sen odottamaan rauhallisempia aikoja, jolloin ehdin tikkaamaan lisäämään reunakaitaleen.

Noin 77 afrikkalaista kukkaa

Olen myös virkannut lisää sinisiä afrikkalaisia kukkia äitini lahjapeittoon. Laskin, että minulta puuttui 77 kukkaa. Muutamasta puuttuu viimeinen kierros ja sitten pääsen sommittelemaan peittoa. Sitten pitää virkata puuttuvat kukanpuolikkaat ja ommella nekin reunoihin ennen kuin pääsen virkkaamaan reunuksen ja siistimään viimeiset langanpäät. Olen kyllä virkannut langanpäitä kukkien sisään, mutta vielä voisin pujotella niitä virkkauksen sekaan ja sitten leikata ylimääräiset pois. Tavoitteeni on saada peitto valmiiksi juhannukseen mennessä.

Kaiken tämän lisäksi päässäni kihisee ideoita. Toiselle veljentytölle (N2) olen löytänyt yhdestä tilkkukirjasta kivan mallin, jota ideoin omien mieltymysteni mukaan. Siitä sitten aikanaan. Hänen sisarelleen (N1) ja hänen puolisolleen (H) sitä vastoin oli vaikeampi keksiä mitään kivaa mallia. Aluksi ajattelin jotakin aivan ultramodernia, mutta mielikuvitus ei vaan raksuttanut. Tuntui jatkuvasti siltä, että joku muu oli jo ehtinyt keksiä kaiken, mikä miellyttää silmiäni. Sitten luin Facebookista, että N1 on kiinnostunut 20-luvun puvuista. Siinä se sitten oli! Art decosta löytäisin kaikkea kivaa, ja löysinkin ihanan pienen viuhkakuvion, jota muuntelemalla saan kivan blokkimallin. Todennäköisesti pääsen kokeilemaan paperimallineen käyttöä (paper piecing) ja pääsen puhelinluettelosta vihdoinkin eroon.

Kolmioiden ompeleminen pinnaksi

Yleisin tapa ommella kolmioita tilkkupinnaksi lienee ommella kolmiot riveittäin vaakasuoraan yhteen. Netissä on useita ohjeita, miten tämä kannattaa tehdä, jotta kolmioiden kärjet kohdistuvat kauniiksi, mutta linkitän nyt Sassy Quilterin ohjeeseen. Ohje on hyvä ja selkeä ja mukana on paljon kuvia.

En tiedä, kuinka yleistä on ommella kolmiot 45 asteen kulmassa vinottain, diagonaaliin. Salmiakkiruutuja ommellessani mielistyin tähän tapaan, koska pystyin parhaiten hahmottamaan tilkkupinnan kuvion. (En piirtänyt tilkkupinnasta mallia vaan suunnitelmat olivat ja elivät mielikuvituksissani.)


Tässä on lähtötilanne: tilkut "suunnitteluseinälläni" nuppineuloilla kiinnitettynä.

Aloitan tilkkujen yhdistämisen ylhäältä vasemmasta laidasta.

1. tilkkujono silityslaudalla. 

1. tilkkujono seinällä. 

Mutta aloitetaanpa ihan alusta: 

Kokeeksi yhdistän joitakin tilkkuja riveittäin (perinteisesti).

Tilkkuja yhdistäessä ei kannata säästellä nuppineuloja. 

Kulmat pitää kohdistaa huolellisesti.

Muista saumanvarat. 

Tilkkutyöjalasta on paljon apua.

Tämän jälkeen rivit voidaan yhdistää. 

Muista kohdistaa kulmat. Käytä nuppineuloja.

Kolme tilkkua yhdistetty riviksi. 

Huomaa yläkulmien tarkka kohdistus. 

Tilkkujen nurjalta puolelta pilkottaa korvat, jotka on syytä tasoittaa leikkurilla tai saksilla. 

Toisen rivin tilkut ommellaa yhteen samoin kuin ensimmäisen rivin tilkut. Tässä vaiheessa voi myös vaihtaa tekniikkaa, kuten minä tein - tilkkujonojen yhdisteleminen alkaa. 

 Vinoneliö eli timantti (diamond).

Silitä saumanvarat riveittäin ja jonoittain 

vuorotellen oikeaan ja vasempaan kohdistamisen helpottamiseksi. 

Ensimmäisen jonon kokoamista. 

                                            Ensimmäinen tilkkujono silitettynä silityslaudalla.

Toinen tilkkujono silityslaudalla. 

2. tilkkujono on miltei valmis. Vain yksi tilkku puuttuu jonon yläpäästä. 

1. ja 2. tilkkujono seinällä vierekkäin. 

En ole tasoittanut rivejä enkä ommellut niitä vielä yhteen.

Tällaista on tilkkujonojen yhdistäminen - ei erityisemmin vaikeaa. Kulmienkin kohdistaminen on ihan yhtä helppoa kuin riveittäin ompeleminen. Tässä kuitenkin välttyy ylettömän paksujen saumakohtien ompelemisen. Tässä on hyvin tärkeää saumanvarojen silittäminen vuorotellen oikealle ja vasemmalle.

Vielä kaksi vinkkiä. 

Ommellessasi kolmioita vinoneliöiksi (vastaa kolmiorivien yhteen ompelemista) kohdista kolmioiden kaikki kulmat yhteen. Käytä tarvittaessa nuppineuloja. Tässä on tapaus, joka ommellessa lipsahti vinoon ja jouduin purkamaan saumaa jonkin verran lopusta. Korjaaminen kannatti, sillä sain näistä kolmioista kauniin vinoneliön.

En ollut kolmioita leikatessani huomannut kangaskaitaleen epätasiaisuutta. Huomasin sen kuitenkin silmämääräisesti kolmioiden kulmia kohdistaessani. 

Vino reuna on havaittavissa myös kolmioviivaimen avulla. 

Tässä tarvitaan leikkuria joko ennen ompelemista tai ompelemisen jälkeen. 

Tuloksena on siisti vinoneliö. 

Ja vielä kolmas kaupan päälle: Muista silittää kaikki ompelemasi saumat. Joka kerta ennen kuin ompelet jotakin uutta päälle. 

Jäikö jotakin epäselväksi? Kysy, jos jäi. Vastaan kysymyksiinne mielelläni. Olisi kiva lukea myös kommenttejanne. Neuvon mielelläni omien kykyjeni mukaan. Kysymyksenne ja kommenttinne voivat myös auttaa minua muokkaamaan tätä postausta entistä havainnollisemmaksi. 

Oli muuten yllättävän vaikea laatia ohjeita asiasta, jonka tuntee kuin omat taskunsa. Ja siinäpä se pulma onkin: miten saada esitettyä asiansa tarpeeksi selkeästi ja yksityiskohtaisesti olematta kuitenkaan pitkästyttävä. 

Myös suunnitelmat on tehty muutettavaksi

Näin saadaan serkuspeitto 3: Tarvitaan pino kolmioita, kaavapaperia, maalarinteippiä, nuppineuloja ja jokin satunnaisesti netistä valittu sudoku.

En sitten ruvennutkaan valmistamaan punaista salmiakkiruutupeittoani. Olen leikellyt serkuspeittoprojektista yli jääneitä 15 cm leveitä kaitaleita kolmioiksi ja pinonnut ne tyhjään kenkälaatikkoon odottamaan aikaa parempaa. Kolmiot rupesivat kuitenkin huutelemaan laatikostaan haluavansa lisää kavereita, ja ommeluksikin ne halusivat tulla. Jokin pieni lastenpeitto vaikka, jotta saisin verryteltyä ompelutaitojani pitkän tauon jäljiltä ennen kuin syöksähdän hieman vaikeamman serkuspeittomallin kimppuun - näin selitin itselleni haluttomuuteni tehdä Salmiakkiruutuja valmiiksi.

Ei siis hotsittanut yhtään palauttaa mieleeni, mitä halusin Salmiakkiruuduista. Ei sitten auttanut muu kuin silittää ja leikellä kolmioiksi pieni pino sini- ja vihreäsävyisiä sekä myöhemmin myös mustaa ja harmaata kangasta.

Minun on tehnyt mieli myös sovitusseinää. Niinpä vetäisin maalarinteipillä yhdelle seinälle kaavapaperia kokeeksi ja rupesin sijoittelemaan kolmioita riveihin ja jonoihin satunnaisesti valitsemani sudokuruudukkoa mukaellen. Pistin kolmioit varovaisesti nuppineuloilla kaavapaperiin ja tarkastelin aikaansaannostani. Tuumasin, että voisin oikeastaan tehdä toisen serkuspeiton veljenpoikani veljelle. (Selvennykseksi mainittakoon, että minulla on kaksi veljeä, joista toisella on poikia ja toisella tyttäriä.)

En tykännytkään raidallisesta kankaasta. Sen korvasin mustilla kolmioilla. Myös osan valkoisista kolmioista korvasin harmailla saadakseni peitosta miehekkäämmän. Nyt rupesi näyttämään paremmalta.

Kevyet kolmiot eivät kauan pysyneet paikoillaan vaan yksi toisensa jälkeen rupesi repsottamaan ja muutamia putoili lattiallekin. Minulla onkin kiire ommella kolmiot ensin vinoneliöiksi ja sitten hieman pitemmiksi kaitaleiksi, jotka yhdistän tilkkupinnaksi, mutta siitä seuraavassa postauksessa hieman tarkemmin. Tulee liian pitkä kirjoitus, jos laitan kaiken tähän samaan.

Lupaukset on tehty rikottaviksi sekä hieman Salmiakkiruutuja

Minulla ei ollut tarpeeksi violettia kangasta kotona veljentytön peittoa varten. Ratkaisin kangasongelman ostamalla uutta. Ostin tänään kaksi yksiväristä violettia ja yhden kaksivärisen. Tämän lisäksi ostin pari metriä mustaa ja harmaata kangasta. Näin tulin jälleen rikkoneeksi itselleni antamani lupauksen, etten osta uusia kankaita, ennen kuin entiset on käytetty. Päätin, että huonja lupauksia saa rikkoa. Tästä päivästä lähtien saan ostaa uusia kankaita mutta ainoastaan silloin, kun omasta varastosta ei löydy mitään sopivaa. Ts. violettia saa ostaa, koska sitä ei ole. Muita värejä on.

Ennen kuin rupean leikkelemään uusia serkuspeittokankaita, minun pitää tehdä Salmiakkiruutuja valmiiksi. Tänään en kuitenkaan jaksa kaivaa peitontekelettä esille. (Otan sen käsittelyyn huomenna, ellen ole kovin kipeä hammaslääkärikäynnin jälkeen. Minulta lähti paikka hampaasta, ei sen kummempaa.)

Olen varmaankin muutamassa kommentissa maininnut ommelleeni salmiakkiruudut diagonaaliin.
Toivottavasti tästä kuvasta selviää, mitä tarkoitin. Olen siis kasannut kirjavista kolmioista vinoneliöitä - punaiset yksiväriset leikkasin valmiiksi vinoneliöiksi - ja sitten olen yhdistänyt kirjavat ja punaiset vinoneliöt kaitaleiksi. Nämä kaitaleet olen ommellut tilkkupinnaksi.

Lisäsin kuvaan sinisiä nuolia kuvaamaan diagonaalia ompelusuuntaa. 

Kuva http://en.wikipedia.org/wiki/Diagonal

Kaikki puhuvat Molly Millsistä, mutta kuka muistaa Venezuelan wayuut?

Kankaita punaisesta, mustasta ja valkoisesta tykkäävälle.

Kankaita mustasta, violetista ja keltaisesta tykkäävälle. 

En vielä ehdi kunnolla keskittymään kankaisiin, sillä kohta lähden retkeilemään sukulaisten kanssa. Tarkensin kuitenkin eilisiä valintojani ja totesin, että taitaa sittenkin tulla pari kangaskauppareissua, ennen kuin olen lopullisesti tyytyväinen väreihin.

Aika monessa blogissa hehkutettiin Molla Millsin optisia virkkaustöitä. Ensimmäinen reaktioni oli: tä, kuka on Molla Mills? Rupesin sitten googlailemaan ja sain tietää hänen musiikkitaustastaan ja virkkausopinnäytejulkaisuistaan. Mikäs siinä. Minuun vetoaa selkeät, geometriset kuviot. Pidän myös väreistä, vaikka en niitä pukisikaan päälleni tai toisi kotiini. Muiden päällä ja toisten kodeissa tykkään värikkyydestä kovasti. Molla Millsin ideaa voisi jatkojalostaa jossakin ihan omanlaisessani jutussa. Ei-sitä-voi-vielä-tietää. 

Kaivelin yhä syvemmälle Googlen kätköjä ja löysin tosiaankin Venezuelan wayuu-heimon, joka virkkaa värikylläisiä käyttötekstiilejä. Heidän käyttämänsä värit ja kuviot houkuttelevat puoleensa minussa asuvaa pientä tilkkuilijaa. Tähän haluaisin ryöstää netin uumenista jonkin ihanan tuotteen, mutta en kuitenkaan tee sitä. Googlaamalla löytyy kaikenlaista ihanaa.