Ennen kuin rupean leikkelemään uusia serkuspeittokankaita, minun pitää tehdä Salmiakkiruutuja valmiiksi. Tänään en kuitenkaan jaksa kaivaa peitontekelettä esille. (Otan sen käsittelyyn huomenna, ellen ole kovin kipeä hammaslääkärikäynnin jälkeen. Minulta lähti paikka hampaasta, ei sen kummempaa.)
Olen varmaankin muutamassa kommentissa maininnut ommelleeni salmiakkiruudut diagonaaliin.
Toivottavasti tästä kuvasta selviää, mitä tarkoitin. Olen siis kasannut kirjavista kolmioista vinoneliöitä - punaiset yksiväriset leikkasin valmiiksi vinoneliöiksi - ja sitten olen yhdistänyt kirjavat ja punaiset vinoneliöt kaitaleiksi. Nämä kaitaleet olen ommellut tilkkupinnaksi.
Lisäsin kuvaan sinisiä nuolia kuvaamaan diagonaalia ompelusuuntaa.
Kuva http://en.wikipedia.org/wiki/Diagonal
Olet oikeassa, on huono lupaus olla ostamatta kankaita. Sanon vielä, että kankaita pitää ostaa aina kun siltä tuntuu, tuntematta huonoa omaatuntoa! Osa on käyttöön ja loput kokoelmaan. Keräilijöitä on monenlaisia ja osaa heistä arvostetaan yleisesti. Kankaiden keräilijöitäkin saa arvostaa!
VastaaPoistaOlen keräillyt kankaita vuosia - jopa silloin, kun pidin taukoa tilkkutöiden tekemisessä. Minulla on kankaita pienen kangaskaupan verran ja toivon pääseväni eroon niistä vähitellen ihan vain sen vuoksi, että ne vievät ihan liian paljon kaappitilaa. Siksi pistin itseni täydelliseen kankaanostokieltoon. Ei pitäisi kuitenkaan olla itselleen liian ankara. Silloin tällöin voin piipahtaa kaupassa, mutta vain kun olen oikeasti jonkin kankaan tarpeessa.
PoistaMinulla on muuten sen verran kieroutunut huumorintaju, että kidutan itseäni katsomalla Himosiivoojat- ja Hullut hamstraajat -tyyppisiä ohjelmia, joissa ihmiset ovat hukkua rojun keskellä. Samalla vertailen omia kangasvarastojani näiden ihmisraukkojen rojukasoihin ja mietin, paljonko tarvittaisiin, ennen kuin päätyisin samaan pisteeseen. :)