torstai 1. toukokuuta 2014

Kuka teki vaatteesi?



Hauskaa vappua!

Sataa lunta niin, että ikkunoissa ropisee - voisiko sopivampaa vappusäätä ollakaan! Läpötilakin on pudonnut 10 asteesta + 1 asteeseen. Jos tästä positiivista etsii, niin eipä vaivaa siitepöly vähään aikaan.

24.4. käännettiin vaatteet nurinpäin ja kampanjoitiin eettisemmän vaatetuotannon puolesta  (Fashion Revolution). Nykyään on vaikeaa löytää kaupoista suomalaisia vaatteita eikä niiden tuotannon eettisyydestä ole pidetty kovinkaan hyvää huolta. Tietysti vaatteet voisi tehdä itse, mutta sittenkin pitäisi olla melkoinen salapoliisi saadakseen selville, miten eettisesti raaka-aineet ja tarvikkeet on valmistettu.

Olen nuoresta saakka ommellut vaatteita ensin itselleni, sitten myös omille lapsille niin kauan kuin he suostuivat pitämään äidin ompelemia päällään. Sen jälkeen olen ommellut pelkästään itselleni. Innostuin pääsiäisen alla selailemaan käsityölehtiä ja löysin monta kivaa itselleni sopivaa vaatemallia. Pääsiäisenä itselleni juhlajakun varastoissani hyvin marinoituneesta seitinohuesta mustasta kankaasta. Kangas on joustavaa neulottua keinokuitua, koostumuksesta ei ole enää muistikuvia, sen verran vanhasta tapauksesta on kysymys.










Kun ei ole mitään päällepantavaa, kaivetaan kankaat ja kaava-arkit esille. 







Valmis.
Tuossa se nyt sitten roikkuu valmiina ilta-auringossa. 
Sain helman käännettyä hieman ennen kuvaushetkeä.
(Kaava Ottobre 2/12, mallin lyhyet hihat muokkasin pitkiksi)
Mustaa kangasta on vaikea kuvata, 
mutta tästä varmaan näkyy kankaan läpikuultavuus ja epäsymmetrinen helma. 
Jakun takakappaleen alareuna on hieman kellotettu.



Häikäistyneenä viimeisimmästä voitokkaasti päättyneestä ompelu-urakastani minun oli sitten ihan pakko ruveta penkomaan kangasvarastojani saadakseni itselleni housut. Niin kuin näkyy, housuista tulei mustat - kuinkas muuten - tosin ihan vain sen vuoksi, että harmaata kangasta ei ollut tarpeeksi. Leikkasin palat valmiiksi ja ompelin itselleni leveälahkeiseset juhlahousut kauniisti laskeutuvasta ohuesta villakankaasta, jonka alkuperää en enää muista.






Burdan kaavoilla onnistun saamaan itselleni sopivia vaatteita helposti. 




Valmis
Juhlahousut  ohuesta villakankaasta yhden käyttökerran jälkeen.
(Burda 5/2007)
(Kuva on ylivalotettu, jotta mustasta kankaasta näkyisi jotakin.)





Tykkään housujen istutetuista etutaskuista. 
Olisi varmaan pitänyt silittää housut ennen kuvaamista. 
Ne rypistyivät hieman pidettyäni niitä päälläni yhden illan. 




Keskeneräinen mekko vappulumimyrksyssä.

Samaa ei voi sanoa Suuren suomalaisen käsityölehden kaavoista, 
vaikka mittailenkin itseäni ja kaavoja ahkerasti. 
Aina köytyy kaavoista korjailtavaa.
(Mekon kaavat Suuri suomalainen käsityölehti 2/2014, 
pitkät hihat Suuri suomalainen käsityölehti 11-12/2012)

Eilen kaivoin esille trikookankaan, josta leikkasin itselleni pitkähihaisen mekon. Kankaan ostin työmatkalla Rauman Jättirätistä nelisen vuotta sitten. Olen pyöritellyt kangasta ja päivitellyt, mikä mielenhäiriö minuun on tullut, kun tällaisen kirjavan kankaan olen ostanut itselleni. - Kaikki kankaat näyttävät kirjavilta ja levottomilta, jos niitä verrataan esimerkiksi mustaan.

En ole ollut koskaan kovin innokas harsimaan. Niinpä sovitin mekkoa vasta, kun olin saanut kaikki sivusaumat ommeltua. Sovituksessa huomasin, että minulla on tiedossa mekon kaventaminen paremmin istuvaksi, sillä kaavat olivat sittenkin (jälleen) väljempiä kuin odotinkaan. Tämä tietää myös ratkojan kaivamista esille. Jos hyvin käy, saan mekon käyttökuntoon tänään tai viikonloppuna.

Jossakin välissä pitäisi ommella esikoiselleni pyykkikassi, johon hän saa sullottua pyykkinsä pyykkitupaan mennessään. Lupailin merimieskassityyppistä ratkaisua Ikean musta-valkoisesta kankaasta. Myös tilkkutyöt houkuttelevat puoleensa. Tiedän jo, mitä ompelen Ikeasta ostamistani tilkuista. Haluan itselleni retki- tai aurinkoalustan, sellaisen, jonka voi levittää nurmikolle, rantahietikkoon tai vaikkapa parvekkeen lattialle, jos siltä tuntuu.



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Läppäritöntä käsityöelämää

Olo on kuin maansa myyneellä. En saanut vieläkään läppäriäni. Varaosa ei ole tullut vieläkään, joten joudun vielä turvautumaan lainakoneeseen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, ettei ole vieläkään kuvia. Tosin ei ole myöskään mitään valmista näytettävää. Olenpahan neuloskellut kauluria, josta tuleekin villapaita.

Olen neulonut villapaitaa oranssinsävyisestä Purosta (4 alinta kuvaa), jota tuntuu riittävän loputtomiin, sekä punaisesta Kaiku-langasta (josta en enää pidä yhtään, koska se on yksinään kovin sähköinen) Olen jo neulonut vartalo-osan ja molemmat hihat. Aloitin raglankavennukset, ja minun pitäisi olla kovin tyytyväinen saavutuksestani ja innoissani uudesta työvaiheesta - en kuitenkaan ole vaan olen levoton, huolissani ja turhautunut. Neulon kavennusosaa neljällä langalla eikä kanganvaihto suju yhtä jouhevasti kuin aiemmin. Langat kiristävät ja kuristavat neuletta juuri niin kuin epäilin pahimmassa tapauksessa käyvän.

Kaiken lisäksi minun pitäisi päättää pian, millaisen pääntien teen. Vaihtoehtojahan on monia: o-pääntie, v-pääntie, venepääntie ja poolokaulus. Mikä niistä olisi pukevin? Monikäyttöisyyskin pitäisi ottaa huomioon. Jos tekisin o-pääntien, voisin neuloa irtokaulurin lopuista langoista ja pitää kauluria villapaidan kanssa myös sisällä, mikäli olisi kovin kylmää. Venepääntie olisi kuitenkin helpompi toteuttaa. V-pääntie olisi pukevin, mutta sitä olisi myös ikävin neuloa. - Tällaisiin ajatuksiin neulomisintoni hyytyi ja pistin neuleen syrjään. Rupesin kaivelemaan käsityölehtiä ja nyt olen jäljentänyt muutamia kietaisumekon kaavoja, sillä minun tekisi mieli ommella itselleni jotakin kivaa ja keväistä. En kuitenkaan ole antanut itselleni lupaa ostaa itselleni uusia kankaita vaan minun pitää tulla toimeen kangasvarastoillani. Kankaissa vaan on se vika, että mieluisimpia kankaat ovat liian pieninä paloina riittämään kietaisumallisiin mekkoihin. Puseroiksi ne riittäisivät, joten joutunen sitten ompelemaan itselleni puseroita. Toinen vaihtoehto on etsiä niukempia malleja, kuten kotelomekon tapaisia malleja.

Korjausintoakin pitäisi löytää. Poistin aikoinaan ompelemastani musta-valkoisesta kietaisumekosta pussihihat, koska pidän niitä epämuodikkaina. Sitäpaitsi pussihihat eivät sovi minulle ollenkaan. Nyt pitäisi huolitella kädentiet ennen kuin kesämekkokeli alkaa. Tunnetusti en ole erityisen innostunut kököttelemään sisällä ompelukoneen ääressä kesähelteillä.


***

Oli minulla asiaakin.

Aikoinaan Strömsössä oli hauska spiraalitilkkumalli. Pistän ohjeen tähän talteen itselleni ja muille kiinnostuneille.

Jostakin syystä - kai siksi, että minulla on norjankielinen kirja, jossa esitellään sama tekniikka - olen ihastunut myös tähän tilkkutyötekniikkaan. Sitä nimitetään Strömsössä norjalaiseksi, ja ehkä se onkin. Tosin olen tavannut tästä tekniikasta myös englanninkielisiä ohjeita siellä täällä netissä.

Löysin myös parin vuoden takaisen jutun Kajsa Wikmanista Blogistaniassa. Harmi, ettei vanhoja ohjelmia voi vieläkään katsella netistä ihan vapaasti. Minulta nimittäin jäi ohjelma katsomatta aikoinaan.


Finn Quiltiin liittyminen on jäänyt useista aikomuksistani huolimatta. Tässä ihan lähellä (=asuinpaikkakunnallani) ei tunnu olevan aktiivisesti toimivaa kiltaa eikä minua yhtään ole huvittanut ajatus lähteä naapurikaupunkeihin. Jostakin blogista kuitenkin luin, ettei paikalliskiltaan kuuluminen olekaan välttämätöntä, joten viimeinenkin aikomisen este pitäisi olla selvitetty. Enää tarvitsisi kaivaa nettipankkitunnukse esiin ja lopulta täyttää liittymisilmoitus. Liityn viimeistään sitten, kun saan oman läppärini takaisin.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nallekarkkipeitto ja oikutteleva hienohelma






Nallekarkkeja 116 cm x 142 cm
Tilkut ompelin kaiteletekniikalla yhteen joskus 2000-luvun alkupuolella.
Tikkasin käsin ompelujälkiä (stich-in-the-dich) pitkin. 




Nurjalla puolelle kirjailin nimikirjaimeni ja valmistumisvuoden, 
aloitusvuotta en kehdannut laittaa, kun siitä on niin kauan. 

Kyllästyin kuuntelemaan läppärini viallisen tuulettimen hurinaa ja kiikutin läppärin korjattavaksi. Tuomiona oli olla kaksi viikkoa ilman omaa konetta uutta varaosaa odotellessa. Nyt olen poikani koneella, kun ei ole omaa käytössä. Bloggaaminen on vähän vaikeaa, kun ei ole omaa konetta hallinoitavana, mutta teen silti parhaani.

Läppärittömyys vapautti minut touhuamaan kaikenlaista, kuten katsomaan televisiota, siivoamaan, lukemaan kirjoja ja järjestelemään (ja silppuamaan) paperiarkistojani. Kaivoinpa ompelukoneenkin esille pitkästä aikaa tarkoituksenani surauttaa kaikki korjausta kaipaavat vaatekappaleet. Kone ei kuitenkaan suostunut väläyttämäänkään valoja, ei vähän eikä paljon. Olin jo aikeissa viedä ompelukoneen merkkiliikkeeseen korjattavaksi, kun seuraavana päivänä sain päähäni tökätä ompelukoneen pistoke toiseen pistokkeeseen. Ja kas! Kone pärähti eloon. Siirsin pistokkeen takaisin ensimmäiseen pistokkeeseen, ja kone toimi yhä.Mitäpä muutakaan oikeastaan voisi odottaa sellaiselta hienohelmalta, joka on saanut nimekseen Bernina Aurora.

Ai, että minä tykkään, kun on edes yksi toimiva kone. Hurautin viime vappuna käsin tikkaamani nallekarkkipeiton reunakaitaleet etupuolelta ja viimeistelin ompeluksen nurjalta puolelta käsin tikkaamalla. Puumerkkinikin kirjailin valkoisella kirjailulangalla. Peiton kuvasin sisällä, kun en viitsinyt lähteä ulos sen kanssa.

Peitto on ollut todella kauan keskeneräinen. Tilkut ovat peräisin 2000-luvun alkupuolella lapseni päiväkodin tai alakoulun tekemästäni arpajaispeiton leikkuujätteitä.Puolittain leikilläni lupasin peiton esikoiseni koiralle sitten, kun esikoinen sellaisen hankkii.

Vihdoinkin yksi UFO kääntyi FO:ksi. Vielä olisi melkoinen kasa keskeneräisiä odottamassa valmiiksi pääsyä.



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sininen afrikantähtipeittoprojekti ja yksi hyödyllinen kolmioneliöpikatekniikka

Sininen atrikantähtiprojektini etenee hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tähän vaiheeseen sain peiton eilen illalla ommeltuani kaikki valmiit kukat kasaan. Kokoa peitolla on tällä hetkellä laajimmillaan 175 x 142 cm. Vielä kuitenkin minun tarvitsee tarttua virkkuukoukkuun saadakseni päätyihin puuttuvat palat. Peitosta tulee äidilleni myöhästynyt syntymäpäivälahja.


Peitto lämmittää kivasti jalkoja. Huomasin sen ommellessani tilkkuja yhteen. 


1. vinkki

Kolmioiden ompeleminen neliöiksi on melko vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Uusimmassa Missouri Quilting Co:n videossa neuvotaan, kuinka vaikeudetkin voi voittaa näppäryydellä (video). Tässä oppimani tiivistettynä.

- leikataan kaksi 4 tuuman neliötä ja yksi 5 tuuman neliö
- ommellaan neliöt yhteen päällekkäin nurjalta puolelta
- piirretään leikkuuviivat neliön kaikista neljästä kulmasta kulmaan
- leikataan saksilla varovaisesti x:n muotoinen lovi piirrettyjä viivoja pitkin. Varo kuitenkin leikkaamasta alempaa neliötä. Silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille = 5 tuuman kolmioneliö-blokki
- asetetaan päällekkäin juuri ommeltu ja leikattu kolmioneliöblokki ja 5 tuuman neliötilkku ja ommellaan neliöt yhteen kaikilta sivuilta
- piirretään ja leikataan x:n muotoinen viilto ehjän neliöön. Varotaan leikkaamasta aikaisemmin ommeltua kolmio-neliöblokkia
- silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille. Neliön koko lienee nyt 6 tuumaa

- halutessasi voit jatkaa neliön kasvattamista loputtomiin

Nyt kun joku viisas jaksaisi muuttaa tämän senttimetreiksi. Tiedän kyllä, paljonko tuuma on millimetreissä, mutta en millään jaksaisi askarrella millimetrien kanssa.



2. vinkki 

Tiesittekö, että kuusikulmioita voi ommella yhteen myös ompelukoneella? En minäkään tiennyt ennen kuin eksyin Berninan kotisivuille (linkki). Kuusikulmiot tikataan piilotikillä tms. toisiinsa ja taustakankaaseen kiinni kaikilta reunoitta. Mallinetta ei pidä unohtaa kuusikulmioiden sisään.


P.S. Tällaisen Peppi Pitkätossu -essun haluaisin ommella itselleni kotiessuksi, jos vain löytyisi aikuisten kokoiset kaavat jostakin (linkki vauvaessuun).

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Minä ja International Quilting Weekend

Lauantaina aloitin melkoisen tilkku-tv-rallin huomattuani Kvilttaajan blogista, että The Quilting Show, tuttujen keskenTQS, vietti kansainvälistä tilkkutyöviikonloppua (International Quilting Weekend). Sunnuntaina piti herätä aikaisin aamulla, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Ja illalla sinnittelin nukkumaanmenoajan yli ihan vain sen vuoksi, että saisin maksimoitua hyödyn mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos vinkistä, Kvilttaaja, myös tätä kautta!

Siihen loppui tavanomaisten lauantai-illan poliisisarjojen odottelut, sillä tietysti halusin tarttua tarjoukseen mahdollisimman perusteellisesti. Olen ollut tavallaan toipilaana leikkauksen jälkeen  (=viikonloput menevät yhä lepäilyn merkeissä ja voimien palauttamisessa vaikka muuten olenkin ollut jalkeilla heti leikkauksen jälkeen), joten aikaahan minulla riitti myös viime viikonloppuna. Aloitin 2013 ohjelmista ja siirryin järjestelmällisesti vanhempiin ohjelmiin. Alussa riitti myös innostusta katsoa kaikki ohjelmat alusta loppuun saakka. Kuuntelin innostuneena kaikki haastattelut ja imin itseeni jokaisen vinkin ja vihjeen, jonka tilkkuilijat huuliltaan tipauttelivat. 

Vähitellen rupesi kuitenkin tympäisemään kerran toisensa jälkeen toistuvat mainokset. En jaksanut jaksanut innostua myöskään perinteisistä tilkkutyömetodeista ihan vaan sen vuoksi, että tiedän (periaatteessa), mitä ne ovat. Myös kaikenlainen jaarittelu rupesi puuduttamaan. Halusin uutta ja modernia. Kaipasin raikkaita värejä ja selkeitä muotoja. Janosin kokeiluja, hullutteluakin. Kaikkia näitä sainkin, vaikka monta ohjelmaa jäi katsomatta ihan vain sen vuoksi, että välillä piti viettää ihan normaalia elämää. Sain  melkoisesti myös ideoita ja uskonvahvistusta omaan osaamiseeni. 

Ehkä suurin anti oli kuitenkin nimilista mieluisista vierailijoista. Kunhan ehdin tutustua heidän kotisivuihinsa ja blogeihinsa, voin ehkä oppia jälleen jotakin uutta. 

Mitä sitten jäi mieleeni...? 
Minun pitää hankkia luonnoskirja, johon kerään ottamiani valokuvia vaikuttavista muodoista ja väreistä. Näitä työstämällä (=piirtämällä) voin luoda omia tilkkutyömalleja. 

Adobe Illustrator voisi ehkä olla sittenkin ihan hyvä hankinta ihan vain sen vuoksi, että siihen saisi skannattua kangasmallit. Pistän harkintaan. 

Tilkkutyön ja applikoinnin yhdistelmä. 
Pivic? (lausuttiin epäselvästi, se kuulosti korvissani seuraavilta: pivic, bivic, pipic, bibick, tms.). Kyse on kuitenkin laskutoimituksesta, jossa lasketaan seuraavanlaisesti 1+2=3, 3+2=5,  jne. 

Tarkennus: Kysymys on Fibonacin luvusta (http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number), ts. yhdenlaisesta fraktaalityypistä. (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34)

Tämän oivaltaminen tuotti suunnatonta iloa. 

Myös vanhojen tekstiilien, lähinnä pöytäliinojen, jatkojalostaminen tilkkutöiksi kiehtoo yhä. Samoin käytöstä hylkäämieni silkkivaatteiden jatkojalostaminen houkuttelee yhä. 

Uutuutena on seinälle ripustettavan tilkkutyön tekemisinnon voimakas vahvistuminen. Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että töitteni pitää olla käytännöllisiä = niillä pitää olla funktio niin kuin esimerkiksi tilkkupeitoilla, villasukilla tai -paidoilla on.  Kuitenkin myös kauneuden luominen ja siitä nauttiminen on funtkio. Mitä tahansa roskaa en kuitenkaan haluaisi tehdä. Mauttomuuksiin en haluaisi sortua.


Lisäys: Raidat kiinnostavat, samoin ruudut. Erityisesti salmiakkiruudut tuntuvat puoleensavetäviltä. Hirsimökin modernit versiotkin kiehtovat. Wonky on yksi lempisanoistani tilkkutöistä puhuttaessa. Harmaa on uusi pohjaväri (esimerkiksi 90-luvulla se oli beige(hkö)). Myös kaarevat viivat kiehtovat.

Toinen lempisanani on inspiraatio. Annetaan alitajunnan toimia, suunnitellaan vähemmän ja ollaan tiukasti läsnä hetkessä. Tämä ei sitten tarkoita hutiloitua ompelujälkeä. Myöskään kankaiden valinnassa on syytä yhä muistaa perusasiat. 


maanantai 17. helmikuuta 2014

Retkahduksia x 4




Talvilomaviikko alkoi täällä lounaisrannikolla. Ei tunnu kuitenkaan yhtään talvelta, kun taivaalta pudottelee vettä ja maisemat ovat sumun peitossa. 



Näin sumuista ja pimeää oli Turussa, Aninkaistenkadulla linja-autoasemaa vastapäätä, 12.2. iltapäivällä. Tänään ei ollut yhtään parempi keli.



Tänään Eurokankaan tilkkukangaslaarin äärellä jouduin ottamaan itsestäni tiukan niskapersotteen ja pitämään tiukan puhuttelun. Löysin nimittäin itseni haalimasta tilkkukankaita kaksin käsin, vaikka olen laittanut itseni pitkäaikaiseen kankaanostolakkoon siihen saakka, että ehdin pienennellä kangasvuoria luonollisella tavalla, ompelemalla jotakin valmista. Kolme kangaspalaa jätin laariin, mutta kolme halusi väkisin tulla mukaan.


Nämä kankaat halusivat ihan väkisin tulla mukaani tänään. 
Punainen Michel Millerin kangas, 
sininen Modan kangas 
ja mustavalkoinen Brother Sister Studion kangas.

Taustalla on ihan tarkoituksella Ikean luonnonvärinen pellavalakana antamassa lähtökohdan värisävyvertailuille. Olen muokannut kuvien värisävyjä ja kirkkautta koneella. Koska näyttöäni ei kuitenkaan ole kalibroitu, en voi olla varma, näettekö te kuvien värit samanlaisina kuin minä. 



Kankaat ovat niin erilaisia keskenään, ettei niistä ole samaan työhön, mutta saan kyllä yhdistettyä ne muihin suunnitelmiini. Ostin myös kolme vetoketjua kassi- ja tilkkutyötarvikkeiden säilytysratkaisuun, josta mainitsin edellisessä postauksessani (monitaskuinen kassi ja säilytyskansio tilkkumatolle, leikkurille ja viivaimille - molemmista olen haaveillut vuosia). Niin, ja sitten ostin sideharsoa kankaanvärjäyskokeiluani varten. Värjäyssessio on sitten joskus, kun siltä tuntuu. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sorruin kankaisiin. Edellinen kerta oli tammikuussa ja silloinkin Eurokankaassa. Ostin hassunvärisiä afrikkalaisia vahabatiikkikankaita, jotka eivät ole yhtään minun väriäni, mutta silti ne oli ihan pakko saada.

Afrikkalaisia batiikkikankaita. 
Päällimmäisenä puna-musta-kultasävyinen 
ja keskellä ruskeasävyinen kangas, alinna violettia. 


Ja joulukuisen Ikea-kangastilkkujen oston mainitsinkin edellisessä postauksessani, muuten olen kyllä pysynyt ihan ruodussa.


Ostin kaksi punttia Ikean kankaita valmiiksi leikattuina paloina. 




Kahden euron kangasostokset materiaalikokeilua varten. 
Kaikki kauniisti kiiltävä ei ole silkkiä. Tämä kangas on muistaakseni polyesteriä.

Nyt haaveilen Exel-taulukon tapaisesta hässäkästä, johon kuvaisin joka ikisen kankaanpalan ja merkitsisin metrimäärän, metrihinnan ym. tärkeitä seikkoja. Sellainen ei ole ihan kädenkäänteessä toteutettavissa, mutta jos aloittaisin uusimmista ostoksista. Saisin ostopäiväyksetkin samalla muistiin. Tästä seuraava askel kohti tilastotieteen ihmeitä olisikin pitää tilastoa, kuinka nopeasti kangasvarastossani kankaat muuttuvat lopullisiin muotoihinsa. Minulla on hyvin marinoituja kankaita, vanhimmat olen hankkinut 80- ja 90-luvulla. :D

Asiasta kolmanteen. Olen menossa loppuviikosta sappikivileikkaukseen. Herkuttelen ajatuksella, että saisin sappikivet mukaani. Sitten voisin keksiä jonkin kivan materiaali-installaation kivistä. Ajatus huvittaa minua kaikessa makaaberiudessaan. 

Tilkku-tv-linkkejä ei voi lisätä blogiini enää. Uuden turvallisuusprotokollan mielestä ne ovat turvallisuusriski. Tyydyn kohtalooni.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Onneksi on viikonloppu edessä

Kaikenlaiset käsityöt ovat taas jääneet, kun viikolla ei iltaisin jaksa neuloa sen paremmin kuin tarttua virkkuukoukkuunkaan. Niinpä äidille tarkoittamani torkkupeitto ei ole edistynyt lainkaan, vaikka suunnitelmieni mukaan sen pitäisi olla jo valmis. Myös kauluriksi tarkoittamani villapaita on varttia vailla valmis. Toinen hiha puuttuu, jonka jälkeen voisin aloittaa raglankavennukset. Jospa saisin neulottua ne tällä viikonlopulla. Afrikan kukkia voisin virkata taas sen jälkeen.

Myös joulun alla ostamani valmiiksi leikatut tilkut Ikean kankaista kiehtovat. Olen pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja ja välillä hypistellyt tilkkujakin, mutta leikkaamaan en ole vielä sujunut. Ensi pitää valita malli kaikista lukuisista vaihtoehdoista. Tarvitsen myös kassin, tilavan ja tukevan, jossa olisi paljon säilytystaskuja kassin sisällä ja ulkoreunalla. Kankaatkin ovat valmiina, harmaata enstexiä, josta vuosia sitten piti tulla nuoremmalle pojalle kynäpenaali sekä kirjava raitakangas taskuiksi ja vuoriksi. Enää pitää ratkaista kankaiden leikkuutapa, jotta saan taskut istumaan laukkuun kunnolla.

Vaikka käsitöitä ei olekaan tullut tehtyä, olen jaksanut selailla muiden blogeja. Löysin Luanna Rubinin blogista kuvan ihanasta japanilaisesta ruusutilkusta. Sinänsä hassua, että ruusut on ommeltu ruutukankaista, silti ne ovat viehättäviä. Pidän siitä, miten keltaisen keskuskolmion ympärille on ryhmitelty terälehtitilkut niin, että tummimmat ovat keskellä ja ne vaalenevat reunaa kohti. Nautin ruusujen eleettömästä kauneudesta.

Itselleni talteen linkki, josta ruusublokki löytyy.  http://luanarubin.typepad.com/luana-rubin/2014/02/creative-nudge-the-power-of-hex.html


On minulla ollut toinenkin syy, miksi olen tällä viikolla vieraillut ahkerasti blogissani, vaikka tavallisesti saattaa vierähtää viikkokaupalla, että en muista käydä täällä. Olen nimittäin seurannut sydän syrjälläni, olenko ihan varmasti päässyt eroon ikävästä haittaohjelmavaarasta. Olenhan minä. Onneksi. Koneellani on ajantasainen F-Securen virus- ja haittaohjelman torjuntaohjema sekä toimiva palomuuri. Lisäksi lisäsin Google-tilini turvallisuusjärjestelyjä, joten vältyin tartunnalta. Samoin lisäsin tietoturvaa lisäämällä kirjaintunnisteen kommenttilootaan spämmirobottien varalta.


Arvelen, että en ole ainut, joka on joutunut haittaohjelmahyökkäyksen kohteeksi, vaikka niistä ei ole pahemmin kirjoiteltukaan blogeissa (ei ainakaan niissä muutamassa, joita seuraan). Olen kuitenkin halunnut kertoa täysin avoimesti, sillä uskon läpinäkyvyyteen ja avoimeen tiedonvälitykseen myös internetissä. Lisäksi arvelen, että kokemuksistani on hyötyä muille bloggaajille, jotka mahdollisesti joutuvat samanlaiseen pinteeseen. Toivon, että he saisivat kirjoituksistani vinkkiä, miten mokomasta harmista pääsee eroon tai - mikä vielä parempaa - välttyisivät harmilta ihan kokonaan.

Mielelläni kuulisin muidenkin onnistumisen kokemuksista. Käsityöharrastukseni lisäksi olen nimittäin kiinnostunut sosiaalisesta mediasta (Minun mediablogini http://minunmediablogini.blogspot.fi/ ) ja nettiturvallisuudesta yleensäkin.






tiistai 28. tammikuuta 2014

Ei tule kauluria vaan villapaita

Olipa kerran kaulurintekele, josta näyttääkin tulevan villapaita.


Halusin jotakin värikästä kaiken mustan ja harmaan sijaan, jota minulla riittää yllin kyllin, suojaamaan päätäni pakkaselta. Tuumasta toimeen, vaikka keskeneräisiä käsitöitä on enemmän kuin laki sallii. Valitsin lankavarastoistani liukuvärjättyä oranssin ja punaisen sävyistä Puroa ja siihen väriltään sopivaa syvänpunaista Kaikua. Otin mallia viime vuonna tekemistäni ylisuurista kaulureista (Sunnuntaineuleena kauluri sekä Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita) ja valitsin ison pyöröpuikon, sitten annoin langan viedä mennessään. Ja tällaista siitä tuli:



Tykkään patenttineuleesta. 
Mielestäni tässä neuleessa värit vaihtuvat kivasti.

Tulipa sitten silmukoiden päätelemisen aika, kun kaulurilla oli tarpeeksi korkeutta. Äkillisestä päähänpistosta vetäisin kaulurintekeleen ylleni niin kuin villapaidan tekelettä soivitettaessa, eikä neule puristanut yhtään keskivartalosta. Niin siitä sitten tuli villapaidan tekele.

Suurin huoleni on tällä hetkellä tietysti, mistä löydän tarpeeksi lyhyet kutosen (sukka)puikot, jotta saan myös hihat neulottua pyörönä. Pitänee pistäytyä lankakaupoissa Turussa, heti kun muilta kiireiltäni ehdin. Entäpä saanko piiltettua langanvaihdot raglankavennusten sekaan? Se onkin vielä suurempi huolenaihe. Langanvaihdot nimittäin tuottivat niin suurta huolta pelkkää putkiloa neuloessa, että tavoistani poiketen purin tekeleeni alussa kaksi kertaa ennen kuin kelpuutin kädenjälkeni, ja sittenkin siinä on ollut parantamisen varaa. Entä menevätkö kavennukset ihan sekaisin, kun rupean kaventamaan hartianseutua? Raglankavennukset on kohtuullisen siisti tehdä yksiväristä patenttia neuloessa, mutta tiheään tapahtuvat langanvaihdot tuovat tähän lisäjännitysmomentin.

Entä mistä saan punaoranssin kaulurin? Nyt kun kaulurintekeleestä tuli villapaidantekele, olen yhä vailla värikästä tuubihuivi-kauluria. Onneksi  Puroa on jäljellä vielä monta kerää, ja jos Kaiku loppuu kesken (yksivärinen punainen villapaita on yhä kesken. Ks.Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita ), ostan jotakin muuta syvänpunaista tuomaan neuleelle syvän punaista sävyä. (En muuten oikeastaan edes pidä Kaiusta. Siinä on ihan liian paljon akryylia minun makuuni. Akryyli saa näin pakkasella tukkani ja neuleen paukkumaan staattista sähköä, jos innostun neulomaan sitä liian monta kierrosta peräkkäin.





Kahdet viininpunaiset lahjasukat menossa postipakettiin. 
Takana olevat vaaleat raitasukat ovat minun. Sittemmin tein itselleni myös viininpunaiset raitasukat. 



Villapaidan lisäksi olen saanut tämän talven ja viime syksyn aikana neulottua kahdet villasukat itselleni sekä kolmet villasukat lahjaksi äidille, pikkusiskolle ja yhdelle kaverille. Noin muuten olen käyttänyt käsityöaikani keskeneräisten käsityöprojektien loppuunsaattamisessa.





Vielä tarvitaan noin sata sinistä afrikankukkaa 
ennen kuin peitto on valmis annettavaksi äidille. 

Päällimmäisenä on ollut äidille tarkoitettu sinisävyinen virkattu peitto afrikkalaisista kukista.

Aloitin projektin sillä mielellä, että tuhoaisin loputkin lankavarastoni, erityisesti jämälankakeräni.


Afrikankukkaprojekti oli välillä tämännäköinen. 
Musta ei kuitenkaan ole äidin väri, joten purkuun meni viimeiset kierrokset. 


Homma lähti kuitenkin vähän niin kuin lapasesta ja kävin ostamassa ihan uudet langat, kun lopulta päätin antaa peiton äidille syntymäpäivälahjaksi. Noh, äidin syntymäpäivät olivat ja menivät alkuvuodesta, enkä ehtinyt saamaan peittoa valmiiksi ajoissa. Ehkä kuitenkin saan peiton koottua ja viimeisteltyä viimeistään ennen juhannusta tai seuraavia syntymäpäiviä. Enää olisi noin sadan kukan virkkaaminen ja neulominen peiton reunoihin.


Teemaan sopinee, että suuressa (!) luonnetestissä paljastuin suurpiirteiseksi räsymatoksi.

Olet reipas räsymatto. Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä? Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.

Itse asiassa ihmettelen itsekin, miten näinkin suurpiirteinen ihminen ihastuu ikihyviksi tilkkutöihin. Sentti on tosiaankin minulle melko pieni yksikkö, ja niin ovat oikeastaan tuumatkin. Silti tykkään näperrellä millin tarkkuuksilla. Kärsivällisyys on kasvanut tilkkutöitä tehdessä huimasti.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Hauskoja virkkausmalleja


Hups, niin se kesä ja suurin osa syksystäkin on mennyt päivittämättä blogia. Julkaisuaikomukset ovat kovat, mutta valmista tekstiä julkaistavaksi asti en ole saanut aikaiseksi. Käsitöitä en ole kuitenkaan jättänyt hetkeksikään. Koko ajan valmistuu jotakin pientä ja mukavaa lankavarastoni tuhoamisvimmassani. Välillä tekisi mieli tarttua myös tilkkukankaisiin ja leikkuriinkin, mutta vielä pitäisi muuttaa aikomukset teoiksi.

Löysin Outstanding Crochet -blogin, jossa on hauskoja virkkausmalleja lähinnä erilaisiin tunikoihin.

Minullahan on yhä joitakin laatikollisia puuvillalankaa, jotka odottavat inspiraatiota. Tunikoita itselleni en ihan ajatellut tehdä, mutta virkkausmalleja voisi soveltaa omiin käyttötarkoituksiini, kun keksin, mitä oikeastaan haluan tehdä langoista.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Inkscape tilkkutyösuunnittelutyökaluna






Ensimmäinen tilkkutyöharjoitukseni Inkscapella. 
Ensimmäisenä tilkkublokki ja toisena tikkutyöpinta.
Tarvitsen vielä jonkin verran harjoitusta saadakseni käyttövarmuutta. 


Näköjään kannattaa avata suunsa jälkikasvun kuullen milloin minkin asian vuoksi. Istuskelin vielä aamiaspöydässä ja laskeskelin huvikseni, kuinka monta neliö- ja kolmiokomboa vielä tarvitsisin vihreään tilkkutyöhön. Samalla tulin valitelleeksi, kuinka kalliita tilkkutöiden suunnitteluun tarkoitetut ohjelmat ovat.

Nuorempi poikani tiesi heti, että Inkscapella tilkkutyön suunnittelukin onnistuisi melko näppärästi. Inkscape on ilmainen, avoimeen lähdekoodiin perustuva piirustusohjelma, jonka saa näppärästi netistä. Sitäpaitsi ohjelma on jo valmiiksi läppärissäni nuorimmaiseni jäljiltä. Annoin hänen asentaa sen läppärilleni viime kesänä ajanvietteeksi yhteiselle sukulaisreissullemme.

Poikani piirsi kädenkäänteessä ohjelmalla vihreän tilkkublokin ja sen jälkeen hän käänteli ja väänteli näppärästi blokkeja erilaisiin asentoihin, mikä teki minuun suunnattoman vaikutuksen. Enää minun tarvitsee opetella ohjelman käyttöä oppiakseni yhtä näppäräksi. Onneksi on avulias tukihenkilö omasta takaa, jollei heti rupea sujumaan niin kuin minä haluan.


14.5.2013


Harjoitukset Inkscapella jatkuvat. 

Tällaisen reunakaitale-ehdotelman sain aikaiseksi. 



Ja mitä tulee tilkkulaskelmiin, josta matkani Inkscapen saloihin alkoi, niin tällaisiin lukemiin päädyin:


Vihreä tilkkupeitto

koko noin 200 cm x 240 cm

  • blokki 35 cm x35 cm - saumanvarat


Yhteen blokkiin tarvitaan:

Neliöt:
-          1 tummanvihreä
-          3 vaaleanvihreää
-          3 oikein vaaleanvihreää

Kolmioneliöt:
-          8 vaaleanvihreää + keskivihreää
-          2 keskivihreää + tehosteväri


a-vaihtoehto:

-keskellä 5x6 blokkia = 30 = 170cm x 204 cm
- reunassa leveä reunakaitale (noin 15 cm) >  peitto 200 cm x 234 cm


b-vaihtoehto:
-          keskellä 6 x 7 blokkia = 42 blokkia  =  noin 204 cm x 238 cm
-          reunassa kapea reunakaitale (n. 2 cm)


10 blokkia valmiina. 

Vielä tarvitsee ommella

a-vaihtoehto: 20 blokkia

neliöt:
20 tummanvihreää
60 vaaleanvihreää
40 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:
160 vaaleanvihreä + keskivihreä
40 keskivihreä + tehosteväri

+ reunakaitaleen osat

b-vaihtoehto: 32 blokkia

neliöt:
32 tummanvihreää
96 vaaleanvihreää
64 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:
256 vaaleanvihreä + keskivihreä
64 keskivihreä + tehosteväri




lauantai 11. toukokuuta 2013

Vihreä tilkkupeitto ja arkeologisia kaivauksia ompelukoneen tienoilla


Muistatteko tämän laatikon?




Olipa kerran vihreä sohva (paria tämän nojatuolin kanssa), joka mielestäni tarvitsi tilkkupeiton suojakseen. 90-luvun loppupuolella ostelin vihreitä kankaita ja paloittelin niitä kolmioiksi ja neliöiksi. Sen jälkeen ompelin paloja yhteen ja vielä yhteen, joista sain isoja blokkeja, noin 35 cm kanttiinsa. Halusin saada pian valmista ja ompelin isot vihreät sohvatyynyt samalla kun valmistelin peittoa.



Blokin malli piirrettynä. 
Kolmiot on väritetty oranssilla, vihreällä ja punaisella.
Näköjään olen tiennyt jo silloin pikatekniikan, jolla olisi saanut kauniita kolmioita. 
Jostakin syystä en kuitenkaan ole käyttänyt sitä. 
Olisinkohan ehtinyt silputa kankaat ensin? 


Blokin olen piirtänyt ja värittänyt millimetripaperille, mutta mallin alkuperää en enää muista. Ehkä se on peräisin Mirja Muurisen  tilkkutyövideosta, jonka löysin kirjastosta samoihin aikoihin, kun idea vihreästä tilkkutyöstä syntyi.

Jälleen ilmaantui jotakin muuta. Vihreää sohvaa ei enää ole elämässäni ja isot sohvatyynytkin hiutuivat vähitellen rikki, mutta keskeneräinen tilkkutyö on yhä. Mielestäni blokki on ollut aivan mahdoton, ja olen miettinyt, miten asettelisin ne ja millaiset kaitaleet laittaisin blokkien väliin saadakseni järkevän näköistä tilkkupintaa. Eilen sitten heitin tilkut lattialle ja pyörittelin niitä hetken.




Siinä se on -  miltei valmis tilkkupinta. 
Kymmenen valmista blokkia, vielä 32 puuttuu.


Jos joskus kyllästyn joulunpunaiseen, voin leväyttää jotakin vihreää sängynpeitoksi. Ensin pitää kuitenkin ommellls lisää blokkeja. Valmiina on kymmenen ja vielä tarvitsen enintään 32 blokkia lisää. Jos päätän tehdä erillisen reunuksen, tarvitsen blokkeja vähemmän.


Arkeologiset kaivaukset ompelukoneen tienoilla jatkuvat yhä hitaasti mutta varmasti. Päätin järjestellä kaikki tavarat niin hyvään järjestykseen, ettei moista sekamelskaa pääse enää syntymään.

Rupesin jälleen tikkaamaan poikani tilkkupeittoa. Sekin on ollut keskeneräisenä ainakin viisi vuotta ja ansaitsee tulla tehdyksi valmiiksi. Sitä taas ei voi estää muu kuin yhä kipeytyvät sormenpääni. Nahan parkkiintumista on kuitenkin havaittavissa, joten myös tämä työ edistyy vähitellen.






sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tubular Strip Piecing - putkitekiikkaa

Mielestäni tilkkutöiden tekemisessä on roskien syntyminen on melkoinen ongelma*). Niinpä etsin jatkuvasti tekniikoita, joilla hukkapalojen syntyminen voidaan minimoida. Rita Hutchensin putkitekniikka on mielestäni mainio.

Muita hänen videoitaan YouTubessa.


*) Viimeisimmän Taito-lehden mukaan ihmiset tuottavat keskimäärin yhdeksän kiloa kangasjätettä vuosittain, mikä on mielestäni kauhistuttava määrä.

Kolmioita, kolmioita

Kolmioita pikatekniikalla Eleanor Burnsin tapaan.

Lisää kolmioita.

Ja kolmas.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kaunokaiseni




Kaunokaiseni, ihanaiseni, muruseni. 

Olen siivoillut ja järjestellyt siellä täällä, erityisesti työpisteessäni päästäkseni taas sotkemaan - ei kun ompelemaan. Ompelukoneeni on hautautunut työpöydällä epämääräisen roinakasan alle ja olen kaivellut sitä sieltä esille.

Ostin kaunokaiseni näköjään joulukuussa 2006. Oman, uuden, ompelukoneen saaminen oli suorastaan yhtä juhlaa. Olin siihen asti ommellut milloin milläkin vempaimella: lapsena poljettavalla Husqvarnalla (jollakin tällaisella), joka oli kyllä ihan hyvä kone, jos vertaa siihen sähkökäyttöiseen 60-luvulta peräisin olevaan Husqvarnaan, jonka sain käyttööni joskus 80-luvun lopulla. Sekin olisi ollut ihan hyvä peli, koristeopeleet, lisäosat ja kaikki, ellei paininjalan pidike olisi vemputtanut puolelta toiselle niin, että saumat tulivat väkisinkin kieroon, vaikka kuinka suoristelin paininjalkaa ommellessani. Kaiken lisäksi kone tärskäytti sähköiskun toisinaan. Ei siihen auttanut huollot, ei mitkään.

Kesti tosiaankin vuosikausia, ennen kuin olin sitä mieltä, että ansaitsen oman koneen. Käytin siihen senvuotiset veronpalautusrahat ja yhä olen sitä mieltä, että parempaa sijoituskohdetta en olisi rahoilleni voinut keksiä. Siinä on kaikenlaiset herkut, joilla tilkkutöiden tekeminen onnistuu vaivattomasti, kuten yläsyöttäjä ja tikinvakauttaja ja vapaatikkausmahdollisuuden. Kaikkia mahdollisuuksia en edes ehtinyt testaamaan ihan tuoreeltaan ja toisia taas en ehtinyt oppimaan (esim. vapaatikkausta). Sitten ilmaantui kaikenlaista muuta puuhaa ja ompeleminen jäi syrjään vuosiksi.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa ompeleminen pitkästä aikaa. Koska en ehtinyt perehtymään kaikkiin koneeni hienouksiin, minun pitää opetella ne nyt. Ompelukoneen mukana tuli CD-rom, jota en koskaan ole katsonut enkä varmaan koskaan näekään sitä. Ostaessani ompelukoneen silloinen tietokoneeni ei jaksanut pyörittää romppuja. Nykyisessä läppärissäni ei enää ole romppuasemaa. (Pitihän minun testata, mahtuisiko romppu sittenkin DVD-asemaan. :D)  Onneksi on kuitenkin netti olemassa. Löysin Berninan kotisivuilta ja YouTubesta useita opetusvideoita, joita olen katsellut ihan mielikseni. Videoista näkee, mitä kaikkia näppäriä lisäosia koneeseeni on saatavilla. Joitakin voisin harkita ostavani. Ensin kuitenkin katselen filminpätkät uudelleen arvioidakseni, pohjautuuko ostohaluni ihan oikeaan tarpeeseen vai jostakin muusta, kuten siitä, että aina on kiva saada uusia leluja.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kankaanpujottelua

Muistan, kun koulussa teimme paperipujottelutöitä. Pujottelimme paperisuikaleita toistensa lomaan vaaka- tai pystysuoraan.

Myös kangasta voi pujotella samalla tekniikalla. Jos kaipaa lisää haasteita, esimerkiksi pujottelukulmaa voi muutella mieleisekseen. Voi myös vaihdella värejä ja sitä, kuinka monta "loimikaistaletta jättää ylös tai alas.

Video aiheesta. Oikeastaan tässä videossa Rami Kim esittelee omaa kirjaansa aiheesta, mutta myös pujottelutekniikasta saa jonkinlaisen käsityksen.

torstai 2. toukokuuta 2013

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen voi tuntua työläältä, mutta onneksi siihenkin on joitakin niksejä.

Tässä videossa (YouTube) neuvotaan, kuinka vinonauhan tarve lasketaan ja miten nauha kannattaa leikata.

Tässä videossa (MissouriQuiltingCo) neuvotaan, kuinka jatkuvan täysvinon nauhan leikkaaminen onnistuu putkitekniikan avulla.


5.5.2013

Kuinka leikkaan kaksi vinokaitaletta kerralla - ei ompelemista, ei ommelviivan piirtämistä. Tästä tykkään.

Taikasienellä puhdistin mä sen

Ei pitäisi varmaankaan touhuta niin paljon.

Tikkasin pikkupeiton loppuun eilen illalla. Sormenpäät ovat aivan hellinä eikä tee mieli tikata käsin vähään aikaan. Peitto kuitenkin valmistuu vähitellen.

Tänään löysin sattumalta peiton väreihin sopivaa reunakaitaletta valmiiksi silitettynä ja kahtia taitettuna. Olen varmaankin leikannut kaitaleen jotakin muuta tilkkutyötä varten, mutta en enää muista, mihin niistä kaikista keskeneräisistä, ja väliäkö tuolla. Pääasia, että saan yhden valmiiksi.

Pudotin vahingossa silitysraudan lattialle raivatessani tilaa olohuoneen lattialle päästäkseni leikkaamaan peiton reunat suoriksi. Tietenkin kuuma silitysrauta tipahti lattialle. Ja totta kai rauta tipahti muovipussin päälle (roikkui hetkeä aikaisemmin silityslaudan alla roskapussina). Minä siinä pelastamaan silitysrautaa ja manaamaan, että pitääkö nyt sitten ostaa uusi rauta. Vastahan ostin tämän pari vuotta sitten, käytännöllisesti katsoen miltei käyttämätön siis. Hankasin enimmät töhryt jollakin puuvillakankaan palalla, mutta raudan pohja näytti ihan hirveältä. Keittiössä sitten hankasin kostutetulla taikasienellä raudan puhtaaksi.

Vielä pitäisi raivata työpöydälle ompelukoneen ympärille tilaa päästäkseni ompelemaan kaitaleet peittoon. Tuumsin kuitenkin, että lepäilen tämän illan, etten vain aiheuta pahempia onnettomuuksia.

Olen kaiken muun ohella etsinyt erilaisia kassiohjeita saadakseni vinkkiä, millainen ihanteellinen leikkuualustan ja viivainten säilytyspussukka olisi. Tahdon, että siinä on paljon säilytyslokeroita ja taskuja ja se olisi niin tukeva, ettei minun tarvitse pelätä alustojen tai viivainten särkymistä. Tahdon myös, että säilytyskotelon, -pussuka, mikä lie, tarvitsee pitkän vetoketjun avautuakseen pohjaan saakka. Kankaat minulla on jo, samoin koviketta ja liimaharsoa, jolla todennäköisesti kiinnitän hässäkän keskenään. Vielä tarvitsen tarpeeksi pitkän vetoketjun tai vetoketju(t) (yhteensä vaatimattomat 170 cm) ja tarranauha puuttuvat.

Mahdollisia ongelmakohtia:
- löytyykö tarpeeksi pitkää vetoketjua vai joudunko korvaamaan sen tarranauhalla?
- kuinka saan säilytyslaukusta tarpeeksi jämäkän?
   -- riittääkö enstex + liimaharso + jämäkkä kovike+liimaharso+ tukeva puuvillavuori vai tarvitaanko sittenkin vielä vaneria taustakappaleeseen ja pohjaan
  -- voisiko valaanluista tms. olla apua tässä projektissa?

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kaleidoskooppiblokki

En ole koskaan tehnyt kaleidoskooppia, vaikka minulle onkin kertynyt aika monta kangasta, jotka sopisivat tähän.

Tässä videossa neuvotaan, miten kaleidoskooppi tehdään: ohjeet kuvion valitsemiseksi, leikkaamiseksi ja ompelemiseksi ovat selkeitä ja johdonmukaisia.

Lisää kaleidoskoopintekovideoita löytyy täältä.

Kankaan asettelu leikkaamista varten.


= Stack-n-Whack  - ja Bethany Reynolds Kaye Woodin tilkku-tv:ssä.

Scrappy Twisted Triangles Quilt - pikatekniikoita

Scrappy Twisted Triangles Quilt -video


Videolla näytetään melko näppärä tapa tehdä vinoneliöitä (kummallisia kolmioita) nopeasti. Tässä neuvossa jää tilkkuja tähteeksi. 

Vielä näppärämpää olisi ommella molemmat kangassuikaleet putkeksi*) molemmista laidoistaan. Näin saisi leikattua pelkkiä vinoneliöitä eikä tähteitä jäisi lainkaan.

*) Tässä ja tässä MissouriQuiltCo:n videossa valmistetaan vinoneliöitä käyttämällä useita kangassuikaleita. Mielestäni tätä putkitekniikkaa voi soveltaa myös Twisted Triangles -tekniikkaan. Vielä kolmaskin video, jossa on käytetty putkitekniikkaa.


Lisäys: Tässä videossa on käytetty putkitekniikkaa kummallisten kolmioiden tekemiseen. 

Tilkkutyön konetikkausvideoita YouTubessa

Sormenpääni ovat hieman hellinä eilisestä käsintikkauksesta. Niinpä minulla ei ollut kiirettä jatkaa työtä heti aamutuimaan, vaikka enää onkin ainoastaan muutamia tikkausrivejä jäljellä. Sitten on tietenkin reunuksen lisääminen, mutta sen hoidan osittain ompelukoneen avulla.

YouTube on pullollaan täynnä mainioita opasvideoita. Tikkaamiseen löytyy ohjeita aloittelijoille, kuten esimerkiksi tämä Wendy Butler Bernsin video, jossa käytetään tikkaamisen apuna yläsyöttäjää (walking foot). Tästä on pienen klikkauksen takana pääsy muihin Craftsy'n videoihin, joista näyttää löytyvän neuvoja laidasta laitaan.

Pientä salapolisityötä tekemällä taas on pääsy muihin Wendy Butler Bernsin tikkausvidoihin!

Pidän myös Leah Dayn Free Motion Quilting Project -videoista.  Näissä riittää katselemista vähäksi aikaa. :D