Söpöstelyä

Etsin pikkuhyllyn teko-ohjeita ja löysin vauvan nutun, johon kiinnyin välittömästi. Strömsön sivuilta löysin ohjeen maailman helpoimmasta vauvan virkatusta villatakista. Söpöä, eikö totta!

Jouduin viime viikolla kääräisempään tilkkutyöni hetkeksi olohuoneen lattilalta syrjään tilanpuutteen vuoksi (lattialla piti päästä kävelemään vapaasti) eikä ompeleminen muutenkaan olut hetkeen mahdollista, eivätkä keskeneräiset houkutelleet. Käsillä piti kuitenkin päästä näpertelemään jotakin suursiivouksen ja pyhien lomassa.

Hauskinta vauvantakkimallissa on se, että se on virkattu kahdesta kuusikulmiosta. Jutussa on hyvät ohjeet ja monta videonpätkää, joissa neuvotaan kädestä pitäen nutun tekeminen, eikä haittaa, vaikka ruotsinkielinen virkkaussanasto olisikin vielä hakusessa. Noh, minulla ei ole ihan pieniä vauvoja tuttavapiirissäni, mutta mallia on helppo suurentaa minkäkokoiseksi vain ja villatakille on aina tarvetta. Lankojakin on kotona yllinkyllin. Halusin tehdä villatakin itselleni.

Heitin villatakkilinkin Facebookiin omalle aikajanalleni, ja siitä syntyneen keskustelun voisi tiivistää seuraaviin seikkoihin:
- villatakin virkkaaminen kahtena kappaleena on houkuttelevaa ja lopputulos on söpö
- villatakki ei kuitenkaan istu sen enempää vauvan kuin aikuisenkaan päällä vaan muistuttaa lähinnä telttaa. Erityisesti hihat ovat liian väljät ja kaula-aukko on outo ja muodoton.
- mallia pitää muuttaa istuvammaksi ainakin kaula-aukon, hartioiden ja hihojen osalta
- mallin muokkaaminen on mahdollista ainakin käyttämällä vajaita kierroksia


Tällainen siitä sitten on tulossa:

Villatakki etupuolelta.

Aloitin virkkaamisen kainaloista. 

Huomaa mustat taskunsuut läpät ja kauluksen alku.

Hihanselän saumakohta. 

Hihoja pitää vielä jatkaa.

Kainalon aloituskohta lähikuvassa.

Villatakki selkäpuolelta. 

Saumakohta on keskimmäisen mustan raidan kohdalla. 

Helmaa pitää vielä jatkaa, samoin kaulukseen tulee lisäkierroksia. Kaulus näyttää tällä hetkellä pystykaulukselta, mutta siitä tulee saalikaulus. 

Villatakin oikea etureuna alhaalla. 

Virkkasin taskunreunuksen mustalla langalla 

käyttäen kiinteitä silmukoita. 

Hakaneulat ovat käteviä estämään silmukoiden karkailun. 

Käytin hakaneuloja apunani erityisesti hihan vajaiden kierrosten virkkaamisessa. 

Virkkasin erillistä kaksi kuusikulmiota, joissa tein lyhennettyjä kierroksia hihanselässä ja selkäkappaleessa ennen kuin virkkasin palat piilosilmukoin yhteen. Koska hihat, etu- ja takakappaleet ovat tällaisenaan liian lyhyet jatkan niitä. Villatakkiin tulee saalikaulus ja upotetut taskut. Lankoina mustavalkoinen Puro ja musta Nalle, joista virkkaan kierrokset vuorotellen raidoiksi. Helmaan ja pääntiehen on tulossa muutoksia. Virkkuukoukku numero 4.

Olen yhä yksiväristen neuleiden ystävä ja vierastan voimakkaita raitoja neuleissani. Harkitsenkin vakavasti toisen virkkaamista jostakin yksivärisestä ohuesta langasta. Tällä hetkellä nimittäin epäröin, voinko käyttää näin kirjavaa takkia missään ihmistenilmoilla. Kotikäyttöön se ainakin sopii. Voisin kuvitella käyttäväni neuletta lukunutuna iltaisin sängyssä kovalla talvipakkasella.

Salmiakkiruutuja 3 - suunnitelmat ovat muuttuneet jälleen kerran

Lauantai-iltana: 

Suunnitelmat muuttuvat vikkelämmin kuin ehdin raportoida blogiini. 

Pistin tilkkuja lähemmäksi toisiaan ja tykkäsin. 

Tästä voisi tulla jotakin. 

Mitäpä jos lisäisin salmiakkiruutujonoja. 

Kuva peiton alareunasta

kohti yläreunaa. 

Pakko nähdä kokonaiskuva. 

Tällaista ei voi ommella sovittamatta. 

Kaivoin jälleen esille opiskeluaikaisen vara-varapeittoni 1980-luvulta peittämään maton kirjavuutta. 

Kaikki vaaleanpunaiset kohdat olisivat aikanaan punaista taustakangasta. 

  Peitto kuvattuna yläreunasta kohti alareunaa. 

Peiton reunat kaipasivat jotakin. Mielikuvissani näin jotakin irrallaan "leijuvaa" kirjavaa. 

Samalla kun kuvasin peittoa ja lisäilin tilkkujonoja, ompelin ensin salmiakkiruutujen puoliskoja yhteen ja tämän jälkeen salmiakkijonoja. 

Tarvtaan lisää tilkkujonoja. 

Tähän pisteeseen ompelutyö jäi Morsen loppuessa. 

Sama toisesta suunnasta. 

Tähän jäin sunnuntai-iltana. 

Olen ommellut ja tasoitellut kaitalejonoja yhteen ja sovitellut epäsäännönmukaisesti aseteltuja tilkkuja. Vasen reuna tarvitsee vielä erityishuomiota. Voin kuitenkin ruveta ompelemaan peiton tilkkujonoja oikeasta yläkulmasta lähtien (kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyvä kohta).

Huomioitani salmiakkipeittoprojektin varrelta: 

• Tilkkuilutaitoni noin kolmen vuoden tauon jäljiltä ovat melko ruosteessa.

• Ikean tilkut eivät suinkaan ole tasasivuisia 20 cm x 20 cm, vaan niissä on jopa puolen sentin heittoja. Tämän virheen laiskakin tilkkuilija voisi välttää ompelemalla vastakkaisilta sivuilta (aina kaksi tillkua kerrallaan vastakkakkain oikeat puolet yhteen). Ei siis kannata ommella pitkiä tilkkujonoja, jos on vähänkin taipuvainen suurpiirteisyyteen. 

• Lekkuria ja viivainta pitää käyttää ahkeraan. (Tilkkujen tasoittaminen ennen yhteen ompelemista.)

• Tilkut 45 asteen kulmassa on helppo leikata kangaskaitaleesta. Ompelemista pitää kuitenkin vielä harjoitella. Erityisesti salmiakkiruutujen terävät kulmat kaipaavat tarkkaavaisuutta. 

• Peiton taustakankaaksi ei tule kirjavaa salmiakkiruudustoa vaan joko punainen tai hiekanruskea kangas. 

• Edellisestä johtuen: mitä tekisin kenkälaatikollisella salmiakkiruudun puolikkaita?

• Tarvitsen suunnitteluseinän. Konttaaminen lattianrajassa ei suju keski-ikäisenä ihan yhtä ketterästi kuin vauva-aikana. Sitäpaitsi haluaisin varjella selkääni. 

• Sokerina pohjalla: peittooni tulee sekä salmiakkijonoja että -rivejä. Ei paha. 

Saahan sitä haaveilla. :)

Taustaa: Tilkkutöiden tikkaaminen ei ole koskaan ollut lempipuuhiani. Ensiksi minulla oli ihan surkea kone, jolla sai ihan joutavanpäiväistä tikkiä, ja sitten kun ostin uuden ja toimivan, tilkkupeittojen sullominen koneen ahtaaseen työtilaan vaatii pitkää pinnaa ja paljon tuumaustaukoja, kun ne pitkät pinnat meinaavat loppua vähän väliä.

Muistui tässä mieleeni omat haaveeni lueskeltuani Tilkkutaiwaan Hannelen blogista, kuinka hän on tehnyt tuttavuutta uusimpaan apuväineeseensä, aivan ihanaan pitkäkätiseen. -  Ompelukonetta valitsessani valintaperusteista tärkeimpiä oli se, että koneella voi tikata tilkkutöitä. Päädyin valinnassani Berninan 4-sarjaan (linkki Berninan sivuille), joka ilmeisesti on korvattu muilla, uudemmilla ja tehokkaimmilla sarjoilla. Silloin aikoinaan ompelukoneeni, Kaunokaiseni, oli kuitenkin jotakin uutta ja ihmeellistä. Siinä oli kaikki tarvitsemani ja vielä vähän enemmänkin: Koneen toimintamahdollisuuksia pystyy laajentamaan tekemällä investointeja.

Pistin visusti korvan taakse talteen tiedon, että ompelukoneeni voidaan myös yhdistää tikkauspöytään niin, että se toimii kuin pitkäkätinen (Bernina Quilt Frame, linkki). YouTuben Berninan sivuilla on kaksiosainen opastusvideo, josta näkee, kuinka tämä tapahtuu varsin näppärästi. (BERNINA quilt frame instruction part 1 of 2 ja BERNINA quilt frame instruction part 2 of 2). Yksityiskohtaisten ohjeiden avulla uskoisin pystyväni kokoamaan ja aloittamaan pitkäkätistelyni melko näppärästi. Tähän asti kaikki näyttää sangen lupaavalta.

Sitten tulee se iso mutta: Suomesta ei saa isoja konetikkauskehyksiä vain marssimalla Berninan jälleenmyyjän puheille vaan se pitää tilata jostakin kauempaa. Toinen iso mutta on hinta. Ei ole aavistustakaan, mitä tuollainen Berninan tikkauskehys maksaisi euroissa. eBaysta löysin joitakin 5":n konetikkaustikkauskehyksiä 500 - 600 euron tienoilla - ei siis mikään paha hinta säästäväiselle ihmiselle, jos vielä löytäisin sellaisen, joka toimitettaisiin Suomeen saakka. Koska eBaysta ei ole apua, pitänee tiedustella merkkiliikkeestä. Samalla voin vaihtaa vääränkokoiset puolat, jotka ostin sieltä aikaisemmin keväällä. (Tällä kertaa otan mukaan mallikappaleet.) Sitten rupean säästämään saadakseni unelmasta totta.

Ehkä vielä jonakin päivänä saan vuosia haaveilemani ompelukehyksen. Saahan sitä haaveilla, eikö vain. :)

Salmiakkiruutuja - Back to basics

Eihän tässä nyt jouda tiskaamaan, kun pitää miettiä salmiakkiruutujen kohtaloa.

Aivan alkuperäisin suunnitelmani oli raidallisia mustavalkoisia salmiakkiruutuja punaisella pohjalla pitkittäin, ei poikittain. Sitten minua rupesi hirvittämään: olen pessyt punaisen kankaan, mutta en tilkkuja, koska ne ovat kovin liestyväistä laatua, niin kuin on punainen kangaskin - Ikea-laatua molemmat. Niinpä sitten hylkäsin punaisen suunnitelman, koska pelkäsin, että tilkut kutistuisivat niin, että punainen kangas rupeaisi pussittamaan, kun kuosikankaat kutistuisivat.

Piti keksiä muita suunnitelmia. Sain säästäväisyyskohtauksen ja päätin säästää punaisen kankaan - mihin, ei aavistustakaan. Kangasta on sentään kuusi metriä. (Minun piti päällystää yksi sohva punaiseksi, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, ja kangas vapautui tilkkutöihini.) Tekisin salmiakkipeittoni tilkkupakkausten kaikista kuoseista ja laittaisin taustaksi hiekanruskean (ruman) Ikea-kankaan, jossa ei näkyisi hiekka eikä ruohotahrat. - Sinänsä aivan epälooginen suunnitelma, sillä olen pessyt myös beigen kankaan. Sekään ei kutistuisi pesussa niin kuin punainenkaan.

Kommenttilaatikossa pohdin jo Irmalle, että ehtisin vieläkin poimia mustavalkoiset raidalliset kankaat omaksi työkseen. Ei tarvitsisi purkaa kuin kaksi tilkkuriviä. Tästä levottomasta pinnasta voisin tehdä taustakankaan ja etupuolelle tulisi sittenkin haaveilemiani mustavalkoisista salmiakkiruutuja punaisella pohjalla.

Niinpä sitten viskasin punaisen kankaan olohuoneen lattialle, ryppyisenä kaapissa marinoinnin jäljiltä, ja pyörittelin joitakin kuoseja kankaan päällä. 

Näyttävät ihan hyviltä punaista vasten. Pistän harkintaan.

Punasävyiset salmiakkiruudut sopisivat parhaiten muunväriseen taustaan. 

Leveäraitainen musta-valkoinen kangas on aivan liian hallitseva.  

Jätän myös sen pois.

Tykkään. 

Tykkään. 

Tykkään pikkuraidoista.

Hups, kuvaajan jalka päätyi kuvaan. 

Ehkä hiekanruskea sopisi paremmin punasävyisiin salmiakkiruutuihin. 

Tämäkin on ihan kiva. 

Kovin hallitsevaa ja tummanpuhuvaa leveäraitaista. 

Tämä raitablokki on lempparini. 

Lopputulos (ellen muuta ehdi päättää ennen huomista, sillä tänään en ehdi enää ommella): jätän pois punasävyiset salmiakkiruudut ja leveäraitaiset salmiakit. Harkitsen työhöni kapearaitaisia, mustakukkaisia sekä beigesävyisiä (ensimmäisessä kuvassa) salmiakkeja.  

Sitäpaitsi on parempi harkita kuin katua (= tarttua ratkojaan). 

Jotakin tällaista on luvassa.

Pyykkipussi ja salmiakkiruutuja

Pyykkipussi. 

Täytin pussin kuvausta varten parilla isolla tyynyllä.

Niinhän siinä kävi, ettei trikoomekon saumojen purkaminen innostanut yhtään. Kaivoin valko-mustan Ikean sisustuskankaan ja leikkasin n. 85 x 150 cm kaitaleen esikoisen pyykkipussia varten. Pussin leveyden sovitin kuvion mukaan. Halusin sovittaa kuvion keskelle pussia kokonaisena.

Pussi tyhjänä parveketuolin selustalle ripustettuna. 

Olkahihna on pussin toisen sivusauman kohdalla.

Olkaripaa varten leikkasin  kaitaleen, jonka koko oli 15 x 150 cm, ja pujottelukujaksi leikkasin 10 x 150 cm:n kaitaleen. Tosin pujottelukaitale osoittautui liian lyhyeksi, joten jatkoin sitä kahdella 10 x 20 cm:n kaitaleella (Ikean tilkkukankaista). Olkahihna puolestaan oli mielestäni ihan liian pitkä, joten lyhensin sen n. 95 cm pitkäksi.

En yrittänytkään tehdä pyykkipussin pohjasta pyöreää vaan sivusaumat ommeltuani otin sisään n. 30 cm:n matkalta kummaltakin sivulta niin, että sivusauma jäi sisäänoton keskelle.

Olkahihnan vahvistin kahdeksalla kolmoisompeleella. 

Hihnan yläpuolelle voisi vielä ommella ripustusrenkaan.

(Jälkeenpäin muistin, että omistan myös ompeleenohjaimen, 

jonka käyttämistä voisi olla ihan hyvä harjoitella silloin tällöin.)

Pussin syvyys on n. 30 cm. 

Kuvan yläosassa  näkyy pakkausnarusta punomani sulkijasysteemi. 

Koska minulla ei ollut sopivaa nauhaa nauhakujaan, punoin valkoisesta pakkausnarusta nauhan. Jos nyt aloittaisin pyykkipussin ompelemista, en tekisi erillistä nauhakujaa, sillä koneeni joutui koetukselle saumakohdissa, vaikka minulla oli farkkuneula. Pahimmillaan kangasta oli jopa 6-kertaisesti, ja selvähän se, että onnistuin katkaisemaan yhden farkkuneulan. (90:n paksuinen neula ei oikein riitä, lisäsinkin ostoslistaani anorakkinyörin lisäksi 100:n ja 110:n numeroiset neulat.) Erillisen nauhakujan tilalle tekisin nauhakujan ompelemalla pyykkipussin suuhun taitteen.

Pussi tarvitsisi vielä O- tai D-renkaan, jotta pussin ripustaminen kylpyhuoneen naulakkoon onnistuisi vaikeuksitta. Pussi on kuitenkin luovutusvalmis, mikäli esikoinen sattuisi kyläilemään lähiaikoina.

Alkuperäiset tilkkunauhat, 

joihin yhdistin erilaisia kuoseja, joutuivat ratkojan käsittelyyn. 

Koska minulla oli nyt kokemusta Ikean kankaiden ompelemisesta sekä ehjä fakkuneula ja valkoista lankaa ompelukoneessa sekä ylimääräistä kankaansilppuamisenergiaa, ompelin syksyllä ostamani Ikean tilkkukankaat pitkiksi tilkkuketjuiksi. Alkuperäinen suunnitelmani ommella eriväriset tilkut sattumanvaraiseen järjestykseen muuttui kesken leikkaamisen. Purin osan ompeluksistani (paksun kankaan ratkominen on helppoa, vaikka tikki on lyhyt) ja yhdistin tilkut kaitaleiksi kuosin mukaan, saadakseni yksikuosisia salmiakkiruutuja.

Minulla on 15 cm:n kolmioviivain, jonka yhteen kulmaan piirsin sinisellä tussilla viivan helpottaakseni kolmioiden leikkaamista. 

Leikatessani asetin sinisen viivan ompeleen päälle ja leikkasin kolmion pisintä sivua pitkin. 

Tilkut olisi voinut yhdistää myös ompelemalla kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain yhteen vastakkaisilta sivuilta. Pidin kuitenkin kaitaletta nopeampana systeeminä. Kahden tilkun yhdistelmästä tulee nelkä kolmiota: kaksi ehjää ja kaksi saumallista kolmiota.

Olohuoneen kirjavalle matolle levitettynä salmiakkiruudut näyttivät aivan hirveiltä. 

Olin jo vähällä pistää tilkut ö-mappiin. 

(Suunnitteluseinä väikkyy haaveissa.)

Epäilevin mielin päätin sittenkin antaa tilkuille mahdollisuuden ja sulloin ne riveittäin ylimääräiseen kodinkansioon. 

(Miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä arkistointitapaa! 

Tilkkuivit menevät ihan liian helposti sekaisin.)

Vieläkin näyttää ihan liian kirjavalta, 

mutta ei sentään niin kamalalta kuin eilen maton päällä. 

Eilen ompelin kaksi tilkkuriviä kokeeksi ennen kuin selkäni sanoi yhteistyösopimuksensa irti väliaikaisesti. Tänään sekä toimii taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan, ja ajattelin jatkaa ompelemista, kunhan saan  käytyä kaupassa ja kotityöt tehtyä.

Kuka teki vaatteesi?

Hauskaa vappua!

Sataa lunta niin, että ikkunoissa ropisee - voisiko sopivampaa vappusäätä ollakaan! Läpötilakin on pudonnut 10 asteesta + 1 asteeseen. Jos tästä positiivista etsii, niin eipä vaivaa siitepöly vähään aikaan.

24.4. käännettiin vaatteet nurinpäin ja kampanjoitiin eettisemmän vaatetuotannon puolesta  (Fashion Revolution). Nykyään on vaikeaa löytää kaupoista suomalaisia vaatteita eikä niiden tuotannon eettisyydestä ole pidetty kovinkaan hyvää huolta. Tietysti vaatteet voisi tehdä itse, mutta sittenkin pitäisi olla melkoinen salapoliisi saadakseen selville, miten eettisesti raaka-aineet ja tarvikkeet on valmistettu.

Olen nuoresta saakka ommellut vaatteita ensin itselleni, sitten myös omille lapsille niin kauan kuin he suostuivat pitämään äidin ompelemia päällään. Sen jälkeen olen ommellut pelkästään itselleni. Innostuin pääsiäisen alla selailemaan käsityölehtiä ja löysin monta kivaa itselleni sopivaa vaatemallia. Pääsiäisenä itselleni juhlajakun varastoissani hyvin marinoituneesta seitinohuesta mustasta kankaasta. Kangas on joustavaa neulottua keinokuitua, koostumuksesta ei ole enää muistikuvia, sen verran vanhasta tapauksesta on kysymys.

Kun ei ole mitään päällepantavaa, kaivetaan kankaat ja kaava-arkit esille. 

Valmis.

Tuossa se nyt sitten roikkuu valmiina ilta-auringossa. 

Sain helman käännettyä hieman ennen kuvaushetkeä.
(Kaava Ottobre 2/12, mallin lyhyet hihat muokkasin pitkiksi)

Mustaa kangasta on vaikea kuvata, 

mutta tästä varmaan näkyy kankaan läpikuultavuus ja epäsymmetrinen helma. 

Jakun takakappaleen alareuna on hieman kellotettu.

Häikäistyneenä viimeisimmästä voitokkaasti päättyneestä ompelu-urakastani minun oli sitten ihan pakko ruveta penkomaan kangasvarastojani saadakseni itselleni housut. Niin kuin näkyy, housuista tulei mustat - kuinkas muuten - tosin ihan vain sen vuoksi, että harmaata kangasta ei ollut tarpeeksi. Leikkasin palat valmiiksi ja ompelin itselleni leveälahkeiseset juhlahousut kauniisti laskeutuvasta ohuesta villakankaasta, jonka alkuperää en enää muista.

Burdan kaavoilla onnistun saamaan itselleni sopivia vaatteita helposti. 

Valmis

Juhlahousut  ohuesta villakankaasta yhden käyttökerran jälkeen.

(Burda 5/2007)

(Kuva on ylivalotettu, jotta mustasta kankaasta näkyisi jotakin.)

Tykkään housujen istutetuista etutaskuista. 

Olisi varmaan pitänyt silittää housut ennen kuvaamista. 

Ne rypistyivät hieman pidettyäni niitä päälläni yhden illan. 

Keskeneräinen mekko vappulumimyrksyssä.

Samaa ei voi sanoa Suuren suomalaisen käsityölehden kaavoista, 

vaikka mittailenkin itseäni ja kaavoja ahkerasti. 

Aina köytyy kaavoista korjailtavaa.

(Mekon kaavat Suuri suomalainen käsityölehti 2/2014, 

pitkät hihat Suuri suomalainen käsityölehti 11-12/2012)

Eilen kaivoin esille trikookankaan, josta leikkasin itselleni pitkähihaisen mekon. Kankaan ostin työmatkalla Rauman Jättirätistä nelisen vuotta sitten. Olen pyöritellyt kangasta ja päivitellyt, mikä mielenhäiriö minuun on tullut, kun tällaisen kirjavan kankaan olen ostanut itselleni. - Kaikki kankaat näyttävät kirjavilta ja levottomilta, jos niitä verrataan esimerkiksi mustaan.

En ole ollut koskaan kovin innokas harsimaan. Niinpä sovitin mekkoa vasta, kun olin saanut kaikki sivusaumat ommeltua. Sovituksessa huomasin, että minulla on tiedossa mekon kaventaminen paremmin istuvaksi, sillä kaavat olivat sittenkin (jälleen) väljempiä kuin odotinkaan. Tämä tietää myös ratkojan kaivamista esille. Jos hyvin käy, saan mekon käyttökuntoon tänään tai viikonloppuna.

Jossakin välissä pitäisi ommella esikoiselleni pyykkikassi, johon hän saa sullottua pyykkinsä pyykkitupaan mennessään. Lupailin merimieskassityyppistä ratkaisua Ikean musta-valkoisesta kankaasta. Myös tilkkutyöt houkuttelevat puoleensa. Tiedän jo, mitä ompelen Ikeasta ostamistani tilkuista. Haluan itselleni retki- tai aurinkoalustan, sellaisen, jonka voi levittää nurmikolle, rantahietikkoon tai vaikkapa parvekkeen lattialle, jos siltä tuntuu.

Läppäritöntä käsityöelämää

Olo on kuin maansa myyneellä. En saanut vieläkään läppäriäni. Varaosa ei ole tullut vieläkään, joten joudun vielä turvautumaan lainakoneeseen. Tämä tarkoittaa sitten sitä, ettei ole vieläkään kuvia. Tosin ei ole myöskään mitään valmista näytettävää. Olenpahan neuloskellut kauluria, josta tuleekin villapaita.

Olen neulonut villapaitaa oranssinsävyisestä Purosta (4 alinta kuvaa), jota tuntuu riittävän loputtomiin, sekä punaisesta Kaiku-langasta (josta en enää pidä yhtään, koska se on yksinään kovin sähköinen) Olen jo neulonut vartalo-osan ja molemmat hihat. Aloitin raglankavennukset, ja minun pitäisi olla kovin tyytyväinen saavutuksestani ja innoissani uudesta työvaiheesta - en kuitenkaan ole vaan olen levoton, huolissani ja turhautunut. Neulon kavennusosaa neljällä langalla eikä kanganvaihto suju yhtä jouhevasti kuin aiemmin. Langat kiristävät ja kuristavat neuletta juuri niin kuin epäilin pahimmassa tapauksessa käyvän.

Kaiken lisäksi minun pitäisi päättää pian, millaisen pääntien teen. Vaihtoehtojahan on monia: o-pääntie, v-pääntie, venepääntie ja poolokaulus. Mikä niistä olisi pukevin? Monikäyttöisyyskin pitäisi ottaa huomioon. Jos tekisin o-pääntien, voisin neuloa irtokaulurin lopuista langoista ja pitää kauluria villapaidan kanssa myös sisällä, mikäli olisi kovin kylmää. Venepääntie olisi kuitenkin helpompi toteuttaa. V-pääntie olisi pukevin, mutta sitä olisi myös ikävin neuloa. - Tällaisiin ajatuksiin neulomisintoni hyytyi ja pistin neuleen syrjään. Rupesin kaivelemaan käsityölehtiä ja nyt olen jäljentänyt muutamia kietaisumekon kaavoja, sillä minun tekisi mieli ommella itselleni jotakin kivaa ja keväistä. En kuitenkaan ole antanut itselleni lupaa ostaa itselleni uusia kankaita vaan minun pitää tulla toimeen kangasvarastoillani. Kankaissa vaan on se vika, että mieluisimpia kankaat ovat liian pieninä paloina riittämään kietaisumallisiin mekkoihin. Puseroiksi ne riittäisivät, joten joutunen sitten ompelemaan itselleni puseroita. Toinen vaihtoehto on etsiä niukempia malleja, kuten kotelomekon tapaisia malleja.

Korjausintoakin pitäisi löytää. Poistin aikoinaan ompelemastani musta-valkoisesta kietaisumekosta pussihihat, koska pidän niitä epämuodikkaina. Sitäpaitsi pussihihat eivät sovi minulle ollenkaan. Nyt pitäisi huolitella kädentiet ennen kuin kesämekkokeli alkaa. Tunnetusti en ole erityisen innostunut kököttelemään sisällä ompelukoneen ääressä kesähelteillä.


***

Oli minulla asiaakin.

Aikoinaan Strömsössä oli hauska spiraalitilkkumalli. Pistän ohjeen tähän talteen itselleni ja muille kiinnostuneille.

Jostakin syystä - kai siksi, että minulla on norjankielinen kirja, jossa esitellään sama tekniikka - olen ihastunut myös tähän tilkkutyötekniikkaan. Sitä nimitetään Strömsössä norjalaiseksi, ja ehkä se onkin. Tosin olen tavannut tästä tekniikasta myös englanninkielisiä ohjeita siellä täällä netissä.

Löysin myös parin vuoden takaisen jutun Kajsa Wikmanista Blogistaniassa. Harmi, ettei vanhoja ohjelmia voi vieläkään katsella netistä ihan vapaasti. Minulta nimittäin jäi ohjelma katsomatta aikoinaan.


Finn Quiltiin liittyminen on jäänyt useista aikomuksistani huolimatta. Tässä ihan lähellä (=asuinpaikkakunnallani) ei tunnu olevan aktiivisesti toimivaa kiltaa eikä minua yhtään ole huvittanut ajatus lähteä naapurikaupunkeihin. Jostakin blogista kuitenkin luin, ettei paikalliskiltaan kuuluminen olekaan välttämätöntä, joten viimeinenkin aikomisen este pitäisi olla selvitetty. Enää tarvitsisi kaivaa nettipankkitunnukse esiin ja lopulta täyttää liittymisilmoitus. Liityn viimeistään sitten, kun saan oman läppärini takaisin.

Nallekarkkipeitto ja oikutteleva hienohelma

Nallekarkkeja 116 cm x 142 cm

Tilkut ompelin kaiteletekniikalla yhteen joskus 2000-luvun alkupuolella.

Tikkasin käsin ompelujälkiä (stich-in-the-dich) pitkin. 

Nurjalla puolelle kirjailin nimikirjaimeni ja valmistumisvuoden, 

aloitusvuotta en kehdannut laittaa, kun siitä on niin kauan. 

Kyllästyin kuuntelemaan läppärini viallisen tuulettimen hurinaa ja kiikutin läppärin korjattavaksi. Tuomiona oli olla kaksi viikkoa ilman omaa konetta uutta varaosaa odotellessa. Nyt olen poikani koneella, kun ei ole omaa käytössä. Bloggaaminen on vähän vaikeaa, kun ei ole omaa konetta hallinoitavana, mutta teen silti parhaani.

Läppärittömyys vapautti minut touhuamaan kaikenlaista, kuten katsomaan televisiota, siivoamaan, lukemaan kirjoja ja järjestelemään (ja silppuamaan) paperiarkistojani. Kaivoinpa ompelukoneenkin esille pitkästä aikaa tarkoituksenani surauttaa kaikki korjausta kaipaavat vaatekappaleet. Kone ei kuitenkaan suostunut väläyttämäänkään valoja, ei vähän eikä paljon. Olin jo aikeissa viedä ompelukoneen merkkiliikkeeseen korjattavaksi, kun seuraavana päivänä sain päähäni tökätä ompelukoneen pistoke toiseen pistokkeeseen. Ja kas! Kone pärähti eloon. Siirsin pistokkeen takaisin ensimmäiseen pistokkeeseen, ja kone toimi yhä.Mitäpä muutakaan oikeastaan voisi odottaa sellaiselta hienohelmalta, joka on saanut nimekseen Bernina Aurora.

Ai, että minä tykkään, kun on edes yksi toimiva kone. Hurautin viime vappuna käsin tikkaamani nallekarkkipeiton reunakaitaleet etupuolelta ja viimeistelin ompeluksen nurjalta puolelta käsin tikkaamalla. Puumerkkinikin kirjailin valkoisella kirjailulangalla. Peiton kuvasin sisällä, kun en viitsinyt lähteä ulos sen kanssa.

Peitto on ollut todella kauan keskeneräinen. Tilkut ovat peräisin 2000-luvun alkupuolella lapseni päiväkodin tai alakoulun tekemästäni arpajaispeiton leikkuujätteitä.Puolittain leikilläni lupasin peiton esikoiseni koiralle sitten, kun esikoinen sellaisen hankkii.

Vihdoinkin yksi UFO kääntyi FO:ksi. Vielä olisi melkoinen kasa keskeneräisiä odottamassa valmiiksi pääsyä.

Sininen afrikantähtipeittoprojekti ja yksi hyödyllinen kolmioneliöpikatekniikka

Sininen atrikantähtiprojektini etenee hitaasti mutta varmasti kohti loppua. Tähän vaiheeseen sain peiton eilen illalla ommeltuani kaikki valmiit kukat kasaan. Kokoa peitolla on tällä hetkellä laajimmillaan 175 x 142 cm. Vielä kuitenkin minun tarvitsee tarttua virkkuukoukkuun saadakseni päätyihin puuttuvat palat. Peitosta tulee äidilleni myöhästynyt syntymäpäivälahja.

Peitto lämmittää kivasti jalkoja. Huomasin sen ommellessani tilkkuja yhteen. 

1. vinkki

Kolmioiden ompeleminen neliöiksi on melko vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Uusimmassa Missouri Quilting Co:n videossa neuvotaan, kuinka vaikeudetkin voi voittaa näppäryydellä (video). Tässä oppimani tiivistettynä.

- leikataan kaksi 4 tuuman neliötä ja yksi 5 tuuman neliö
- ommellaan neliöt yhteen päällekkäin nurjalta puolelta
- piirretään leikkuuviivat neliön kaikista neljästä kulmasta kulmaan
- leikataan saksilla varovaisesti x:n muotoinen lovi piirrettyjä viivoja pitkin. Varo kuitenkin leikkaamasta alempaa neliötä. Silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille = 5 tuuman kolmioneliö-blokki
- asetetaan päällekkäin juuri ommeltu ja leikattu kolmioneliöblokki ja 5 tuuman neliötilkku ja ommellaan neliöt yhteen kaikilta sivuilta
- piirretään ja leikataan x:n muotoinen viilto ehjän neliöön. Varotaan leikkaamasta aikaisemmin ommeltua kolmio-neliöblokkia
- silitetään leikatut kolmiot neliön ympärille. Neliön koko lienee nyt 6 tuumaa

- halutessasi voit jatkaa neliön kasvattamista loputtomiin

Nyt kun joku viisas jaksaisi muuttaa tämän senttimetreiksi. Tiedän kyllä, paljonko tuuma on millimetreissä, mutta en millään jaksaisi askarrella millimetrien kanssa.



2. vinkki 

Tiesittekö, että kuusikulmioita voi ommella yhteen myös ompelukoneella? En minäkään tiennyt ennen kuin eksyin Berninan kotisivuille (linkki). Kuusikulmiot tikataan piilotikillä tms. toisiinsa ja taustakankaaseen kiinni kaikilta reunoitta. Mallinetta ei pidä unohtaa kuusikulmioiden sisään.


P.S. Tällaisen Peppi Pitkätossu -essun haluaisin ommella itselleni kotiessuksi, jos vain löytyisi aikuisten kokoiset kaavat jostakin (linkki vauvaessuun).

Minä ja International Quilting Weekend

Lauantaina aloitin melkoisen tilkku-tv-rallin huomattuani Kvilttaajan blogista, että The Quilting Show, tuttujen keskenTQS, vietti kansainvälistä tilkkutyöviikonloppua (International Quilting Weekend). Sunnuntaina piti herätä aikaisin aamulla, vaikka olisin voinut nukkua pitkään. Ja illalla sinnittelin nukkumaanmenoajan yli ihan vain sen vuoksi, että saisin maksimoitua hyödyn mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos vinkistä, Kvilttaaja, myös tätä kautta!

Siihen loppui tavanomaisten lauantai-illan poliisisarjojen odottelut, sillä tietysti halusin tarttua tarjoukseen mahdollisimman perusteellisesti. Olen ollut tavallaan toipilaana leikkauksen jälkeen  (=viikonloput menevät yhä lepäilyn merkeissä ja voimien palauttamisessa vaikka muuten olenkin ollut jalkeilla heti leikkauksen jälkeen), joten aikaahan minulla riitti myös viime viikonloppuna. Aloitin 2013 ohjelmista ja siirryin järjestelmällisesti vanhempiin ohjelmiin. Alussa riitti myös innostusta katsoa kaikki ohjelmat alusta loppuun saakka. Kuuntelin innostuneena kaikki haastattelut ja imin itseeni jokaisen vinkin ja vihjeen, jonka tilkkuilijat huuliltaan tipauttelivat. 

Vähitellen rupesi kuitenkin tympäisemään kerran toisensa jälkeen toistuvat mainokset. En jaksanut jaksanut innostua myöskään perinteisistä tilkkutyömetodeista ihan vaan sen vuoksi, että tiedän (periaatteessa), mitä ne ovat. Myös kaikenlainen jaarittelu rupesi puuduttamaan. Halusin uutta ja modernia. Kaipasin raikkaita värejä ja selkeitä muotoja. Janosin kokeiluja, hullutteluakin. Kaikkia näitä sainkin, vaikka monta ohjelmaa jäi katsomatta ihan vain sen vuoksi, että välillä piti viettää ihan normaalia elämää. Sain  melkoisesti myös ideoita ja uskonvahvistusta omaan osaamiseeni. 

Ehkä suurin anti oli kuitenkin nimilista mieluisista vierailijoista. Kunhan ehdin tutustua heidän kotisivuihinsa ja blogeihinsa, voin ehkä oppia jälleen jotakin uutta. 

Mitä sitten jäi mieleeni...? 

Minun pitää hankkia luonnoskirja, johon kerään ottamiani valokuvia vaikuttavista muodoista ja väreistä. Näitä työstämällä (=piirtämällä) voin luoda omia tilkkutyömalleja. 

Adobe Illustrator voisi ehkä olla sittenkin ihan hyvä hankinta ihan vain sen vuoksi, että siihen saisi skannattua kangasmallit. Pistän harkintaan. 

Tilkkutyön ja applikoinnin yhdistelmä. 

Pivic? (lausuttiin epäselvästi, se kuulosti korvissani seuraavilta: pivic, bivic, pipic, bibick, tms.). Kyse on kuitenkin laskutoimituksesta, jossa lasketaan seuraavanlaisesti 1+2=3, 3+2=5,  jne. 

Tarkennus: Kysymys on Fibonacin luvusta (http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number), ts. yhdenlaisesta fraktaalityypistä. (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34)

Tämän oivaltaminen tuotti suunnatonta iloa. 

Myös vanhojen tekstiilien, lähinnä pöytäliinojen, jatkojalostaminen tilkkutöiksi kiehtoo yhä. Samoin käytöstä hylkäämieni silkkivaatteiden jatkojalostaminen houkuttelee yhä. 

Uutuutena on seinälle ripustettavan tilkkutyön tekemisinnon voimakas vahvistuminen. Minähän olen vahvasti sitä mieltä, että töitteni pitää olla käytännöllisiä = niillä pitää olla funktio niin kuin esimerkiksi tilkkupeitoilla, villasukilla tai -paidoilla on.  Kuitenkin myös kauneuden luominen ja siitä nauttiminen on funtkio. Mitä tahansa roskaa en kuitenkaan haluaisi tehdä. Mauttomuuksiin en haluaisi sortua.


Lisäys: Raidat kiinnostavat, samoin ruudut. Erityisesti salmiakkiruudut tuntuvat puoleensavetäviltä. Hirsimökin modernit versiotkin kiehtovat. Wonky on yksi lempisanoistani tilkkutöistä puhuttaessa. Harmaa on uusi pohjaväri (esimerkiksi 90-luvulla se oli beige(hkö)). Myös kaarevat viivat kiehtovat.

Toinen lempisanani on inspiraatio. Annetaan alitajunnan toimia, suunnitellaan vähemmän ja ollaan tiukasti läsnä hetkessä. Tämä ei sitten tarkoita hutiloitua ompelujälkeä. Myöskään kankaiden valinnassa on syytä yhä muistaa perusasiat. 

Retkahduksia x 4

Talvilomaviikko alkoi täällä lounaisrannikolla. Ei tunnu kuitenkaan yhtään talvelta, kun taivaalta pudottelee vettä ja maisemat ovat sumun peitossa. 

Näin sumuista ja pimeää oli Turussa, Aninkaistenkadulla linja-autoasemaa vastapäätä, 12.2. iltapäivällä. Tänään ei ollut yhtään parempi keli.

Tänään Eurokankaan tilkkukangaslaarin äärellä jouduin ottamaan itsestäni tiukan niskapersotteen ja pitämään tiukan puhuttelun. Löysin nimittäin itseni haalimasta tilkkukankaita kaksin käsin, vaikka olen laittanut itseni pitkäaikaiseen kankaanostolakkoon siihen saakka, että ehdin pienennellä kangasvuoria luonollisella tavalla, ompelemalla jotakin valmista. Kolme kangaspalaa jätin laariin, mutta kolme halusi väkisin tulla mukaan.

Nämä kankaat halusivat ihan väkisin tulla mukaani tänään. 

Punainen Michel Millerin kangas, 

sininen Modan kangas 

ja mustavalkoinen Brother Sister Studion kangas.

Taustalla on ihan tarkoituksella Ikean luonnonvärinen pellavalakana antamassa lähtökohdan värisävyvertailuille. Olen muokannut kuvien värisävyjä ja kirkkautta koneella. Koska näyttöäni ei kuitenkaan ole kalibroitu, en voi olla varma, näettekö te kuvien värit samanlaisina kuin minä. 

Kankaat ovat niin erilaisia keskenään, ettei niistä ole samaan työhön, mutta saan kyllä yhdistettyä ne muihin suunnitelmiini. Ostin myös kolme vetoketjua kassi- ja tilkkutyötarvikkeiden säilytysratkaisuun, josta mainitsin edellisessä postauksessani (monitaskuinen kassi ja säilytyskansio tilkkumatolle, leikkurille ja viivaimille - molemmista olen haaveillut vuosia). Niin, ja sitten ostin sideharsoa kankaanvärjäyskokeiluani varten. Värjäyssessio on sitten joskus, kun siltä tuntuu. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sorruin kankaisiin. Edellinen kerta oli tammikuussa ja silloinkin Eurokankaassa. Ostin hassunvärisiä afrikkalaisia vahabatiikkikankaita, jotka eivät ole yhtään minun väriäni, mutta silti ne oli ihan pakko saada.

Afrikkalaisia batiikkikankaita. 

Päällimmäisenä puna-musta-kultasävyinen 

ja keskellä ruskeasävyinen kangas, alinna violettia. 

Ja joulukuisen Ikea-kangastilkkujen oston mainitsinkin edellisessä postauksessani, muuten olen kyllä pysynyt ihan ruodussa.

Ostin kaksi punttia Ikean kankaita valmiiksi leikattuina paloina. 

Kahden euron kangasostokset materiaalikokeilua varten. 

Kaikki kauniisti kiiltävä ei ole silkkiä. Tämä kangas on muistaakseni polyesteriä.

Nyt haaveilen Exel-taulukon tapaisesta hässäkästä, johon kuvaisin joka ikisen kankaanpalan ja merkitsisin metrimäärän, metrihinnan ym. tärkeitä seikkoja. Sellainen ei ole ihan kädenkäänteessä toteutettavissa, mutta jos aloittaisin uusimmista ostoksista. Saisin ostopäiväyksetkin samalla muistiin. Tästä seuraava askel kohti tilastotieteen ihmeitä olisikin pitää tilastoa, kuinka nopeasti kangasvarastossani kankaat muuttuvat lopullisiin muotoihinsa. Minulla on hyvin marinoituja kankaita, vanhimmat olen hankkinut 80- ja 90-luvulla. :D

Asiasta kolmanteen. Olen menossa loppuviikosta sappikivileikkaukseen. Herkuttelen ajatuksella, että saisin sappikivet mukaani. Sitten voisin keksiä jonkin kivan materiaali-installaation kivistä. Ajatus huvittaa minua kaikessa makaaberiudessaan. 

Tilkku-tv-linkkejä ei voi lisätä blogiini enää. Uuden turvallisuusprotokollan mielestä ne ovat turvallisuusriski. Tyydyn kohtalooni.

Onneksi on viikonloppu edessä

Kaikenlaiset käsityöt ovat taas jääneet, kun viikolla ei iltaisin jaksa neuloa sen paremmin kuin tarttua virkkuukoukkuunkaan. Niinpä äidille tarkoittamani torkkupeitto ei ole edistynyt lainkaan, vaikka suunnitelmieni mukaan sen pitäisi olla jo valmis. Myös kauluriksi tarkoittamani villapaita on varttia vailla valmis. Toinen hiha puuttuu, jonka jälkeen voisin aloittaa raglankavennukset. Jospa saisin neulottua ne tällä viikonlopulla. Afrikan kukkia voisin virkata taas sen jälkeen.

Myös joulun alla ostamani valmiiksi leikatut tilkut Ikean kankaista kiehtovat. Olen pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja ja välillä hypistellyt tilkkujakin, mutta leikkaamaan en ole vielä sujunut. Ensi pitää valita malli kaikista lukuisista vaihtoehdoista. Tarvitsen myös kassin, tilavan ja tukevan, jossa olisi paljon säilytystaskuja kassin sisällä ja ulkoreunalla. Kankaatkin ovat valmiina, harmaata enstexiä, josta vuosia sitten piti tulla nuoremmalle pojalle kynäpenaali sekä kirjava raitakangas taskuiksi ja vuoriksi. Enää pitää ratkaista kankaiden leikkuutapa, jotta saan taskut istumaan laukkuun kunnolla.

Vaikka käsitöitä ei olekaan tullut tehtyä, olen jaksanut selailla muiden blogeja. Löysin Luanna Rubinin blogista kuvan ihanasta japanilaisesta ruusutilkusta. Sinänsä hassua, että ruusut on ommeltu ruutukankaista, silti ne ovat viehättäviä. Pidän siitä, miten keltaisen keskuskolmion ympärille on ryhmitelty terälehtitilkut niin, että tummimmat ovat keskellä ja ne vaalenevat reunaa kohti. Nautin ruusujen eleettömästä kauneudesta.

Itselleni talteen linkki, josta ruusublokki löytyy.  http://luanarubin.typepad.com/luana-rubin/2014/02/creative-nudge-the-power-of-hex.html


On minulla ollut toinenkin syy, miksi olen tällä viikolla vieraillut ahkerasti blogissani, vaikka tavallisesti saattaa vierähtää viikkokaupalla, että en muista käydä täällä. Olen nimittäin seurannut sydän syrjälläni, olenko ihan varmasti päässyt eroon ikävästä haittaohjelmavaarasta. Olenhan minä. Onneksi. Koneellani on ajantasainen F-Securen virus- ja haittaohjelman torjuntaohjema sekä toimiva palomuuri. Lisäksi lisäsin Google-tilini turvallisuusjärjestelyjä, joten vältyin tartunnalta. Samoin lisäsin tietoturvaa lisäämällä kirjaintunnisteen kommenttilootaan spämmirobottien varalta.


Arvelen, että en ole ainut, joka on joutunut haittaohjelmahyökkäyksen kohteeksi, vaikka niistä ei ole pahemmin kirjoiteltukaan blogeissa (ei ainakaan niissä muutamassa, joita seuraan). Olen kuitenkin halunnut kertoa täysin avoimesti, sillä uskon läpinäkyvyyteen ja avoimeen tiedonvälitykseen myös internetissä. Lisäksi arvelen, että kokemuksistani on hyötyä muille bloggaajille, jotka mahdollisesti joutuvat samanlaiseen pinteeseen. Toivon, että he saisivat kirjoituksistani vinkkiä, miten mokomasta harmista pääsee eroon tai - mikä vielä parempaa - välttyisivät harmilta ihan kokonaan.

Mielelläni kuulisin muidenkin onnistumisen kokemuksista. Käsityöharrastukseni lisäksi olen nimittäin kiinnostunut sosiaalisesta mediasta (Minun mediablogini http://minunmediablogini.blogspot.fi/ ) ja nettiturvallisuudesta yleensäkin.