Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Terveisiä merestä. Sinne häviää kaikenlaiset selänkolotukset ihan hetkessä, ja mieli virkistyy ihan huomaamatta. Vesi on ihanan lämmintä, parikymmenasteista, vaikka tänään tuulikin pohjoisesta, avomereltä niin, että suojaisan uimarantaan melkoiset aallokot. Eipähän pääse levä valtaamaan rantaa kovin äkkiä, kun vesi sekoittuu perusteellisesti. Tarkoituksenani on elvyttää uintiharrastukseni jälleen säännölliseksi talviuinniksi nyt, kun pääsin taas eroon väliaikaisista uintikielloistani.

Kokeilin erilaisia värinmuokkausmahdollisuuksia Sumopaintissa Adjustments/Säädöt -komennolla. Sainkin aika hauskoja värimuunnoksia ihan vain perusasetuksilla.

Valitsin gerberakuvastani kolmioversion. Säädin kuvaa eri tavoin niin, että välillä poistin edelliset värimuutokset. 

Brightens/Contrast (Kirkkaus/Kontrasti)

Kokeilin himmeää vähäistä kontrastia. 

Kuvat ovat pääasiassa kuvakaappauksia. Klikkaa kuvia isommaksi nähdäksesi säädöt ja lukemat. 

Color Balance (Väritasapaino) - Red offset (punainen siirtymä) eri asennoissa.  

 

Color Balance (Väritasapaino) Blue offset (sininen siirtymä) eri asennoissa.

 

Color Balance (Väritasapaino) - Green offset (vihreä siirtymä) eri asennoissa.

Color Temperature (Värilämpötila) Ylempänä kylmät värit, alempana lämpimät värit.

Curves (Käyrät)

Värejä voi säädellä myös käyriä muokkaamalla (Color Channels). Voit myös säätää värisävyjä valmiiksi (Preset Curves) 

Liukuvärikartta (Gradient Map). Ponnahdusikkunassa on valmiiksi erilaisia värisävy-yhdistelmiä, tässä yksi niistä, sini - harmaasävyinen. Liukukytkimien avulla voi säätää värejä tarkemmin. 

Yksi vaihtoehto serkuspeitoksi, jota rupean tekemään vuoden parin päästä T:lle. 

Hue, Saturation, Brightness (Värisävy, kylläisyys, kirkkaus)

Tässä liukukytkimet kohti kaakkoa. 

Desaturate (Mustavalkoinen)

Equalize Colors (Tasoita värit) 

Equalize Tones (Tasoita sävyt)

Negative (Negatiivi)

Posterize (Porrasta)

Posterize (Porrasta) - Grayscale 

(rasti ruutuun ponnahdusikkunan vasemmassa alakulmassa)

(Toinen vaihtoehto T:n serkuspeitoksi)

Threshold (Kynnys)

Muut kaksi Sumopaintia koskevat blogikirjoitukset löytyvät täältä:

Inspiraatiota etsimässä

Inspiraatiota etsimässä 2, Sumopaintin lyhyt käyttöohje

Inspiraatiota etsimässä 2, lyhyt Sumopaintin käyttöohje

Kollaasi eilen tekemistäni kuvamuokkauksista

EDIT (1.8.2015): Korjasin  suomenkieliset termit vastaamaan Sumopaintin suomenkielistä versiota. 

Sumopaintin pikakäyttöopas on jatkoa eiliseen kuvanmuokkauskokeiluuni. 

Sumopaint on melko monipuolinen kuvankäsittelyohjelma. 

Yksi sen parhaita puolia on mahdollisuus tehdä jokaisesta kuvanmuokkauksesta oma kerrostumansa (Tasot - Layer, merkitty punaisella renkaalla kuvakaappauksessa), jotka sillä voi tehdä. Näin kuvan muokkaaminen ja muokkausten muuttaminen on helpompaa. Jos esimerkiksi haluaa muokata ensimmäiseksi tehtyä värikylläisyyttä taso 1:ssä, ei tarvitse purkaa myöhemmin tehtyjä muutoksia, kuten esimerkiksi Picasassa, jossa muokkauksia ei voi erotella eri tasoiksi. 

Klikkaa kuvia isommiksi nähdäksesi tekstit.

Valmiina työskentelyyn. Kuvakaappaus Sumopaintin nettiversiosta. 

Kuvan vasemmassa laidassa oleva lippusymbolin takana komento, jolla voi muuttaa kieliasetuksia (valitse suomi, jos haluat).

Komennot englanninkielisessä versiossa (lipusta oikealle)

File  (Tiedosto) => mm. kuvan tallentaminen joko pilvipalveluun tai omalle tietokoneelle. 

Edit  (Muokkaa) = > normaalit leikkaa-, poista-, palauta-komennot. 

Image (Kuva) = > Kuvan koon ja asennon muokkaamismahdollisuus

Select (Valitse) = > mm. kuvan kääntäminen, reunat 

Layer (Tasot) = > Uuden kuvatason lisäämismahdollisuus. Kuvatason poistaminen ja kerrosten järjestyksen muuttaminen. 

Adjustment (Säädöt) => kuvan kirkkaus, väritasapaino, värilämpötila, jne. Myös käänteisvärit, värien ja sävyjen tasoittaminen mahdollista. 

Filters (Suotimet) => Erilaisia kuvanmuokkausefektejä. Tällä kertaa valitse Pixelate (Pikselöinti) => (ja siitä) Mosaic (Mosaiikki).

Mosaiikkifiltterin valitseminen valikosta

Valittuasi Filters (Suotimet) > Pixelate (Pikselöinti) > Mosaic (Mosaiikki) näytön pitäisi näyttää tältä. (Huomaa, kuva puuttuu työskentelyruudusta, siitä on seuraava kuvakaappaus.) Voit valita ihan minkä tahansa mosaiikkimallin ja säätää väriruudun kokoa joko liukukytkimestä tai valitsemalla haluamasi luku ponnahdusikkunasta.

Valokuvan lisääminen työpöydälle. 

File (Tiedosto) -komennon takaa avautuu pudotusvalikko, josta voit lisätä haluamasi valokuvan omalta tietokoneelta (open from My Computer - Avaa kiintolevyltä) tai netistä (open from URL - Avaa URL-osoitteesta).

Valokuvan tallentaminen:
- Save to Cloud: tallentaminen Sumon omaan pilvipalveluun (ilmeisesti pitäisi olla kirjautunut ohjelmaan)
- Save to My Computer (Tallenna kiintolevylle): tallennus omalle tietokoneelle. Muista muuttaa kuva JPG-muotoon, mikäli muutkin kuvasi ovat JPG-muodossa.

File (Tiedosto) -komennon takaa voit myös sulkea kuvan/kuvat (Close/ Close All (Sulje/Sulje kaikki)) ja poistua ohjelmasta (Exit - Sulje).

Tässäpä mielestäni tärkeimmät, toivottavasti tästä oli apua.

Ohjelmalla voi myös piirtää (työpöydän vasemmalla laidalla olevat piiristussymbolit.  Jos tulee mieleen jotakin kysyttävää, kysy ihmeessä joko kommenttilaatikossa tai Tilkusta asiaa -ryhmässä. Minä yritän vastata parhaani mukaan.






Sumopaintia koskevat muut kaksi kirjoitusta löytyvät täältä:

Ensimmäinen osa: Inspiraatiota etsimässä  
Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

Inspiraatiota etsimässä

Tänään en ole ommellut, kun piti puuhailla ihan muuta. Kaiken muun lisäksi kävin uimassa, luin blogeja (yritän saada melkein vuoden lukemukset vähintäänkin selattua läpi seuraamistani blogeista, mikä on melkoisen mahdoton tehtävä, kun kaiken aikaa tulee uusia postauksia).

Sitten innostuin valokuvista. Ensin ihastuin Felicity Quiltsin Felicityn eleettömään mustavalkoiseen omakuvaan (postauksen loppupuolella). Sitten kiinnostuin YouPatchista, edullisesta ohjelmasta, joka laskee kuvasta värit ja jopa tilkkukoon. Tästä olikin lyhyt matka muistaa, että osaavat ne muutkin kuvaohjelmat pikselöidä ja tehdä mosaiikkia, vaikka eivät ihan tilkun kokoa laskekaan.

Olen aikoinaan kokeillut Gimpillä kuvan pikselöimistä (edellisessä blogissani täällä), joten seuraavaksi halusin kokeilla muita ohjelmia. Picasalla onnistuu nopeat kuvan korjaukset, kuten värien palauttaminen luonnolliseksi, horisontin suoristaminen ja kuvarajaus, mutta ohjelman pikselöintitaitoon en ollut erityisemmin tyytyväinen.

Sen sijaan Sumopaintin  (https://www.sumopaint.com) nettiversiolla saa aika hauskoja värisommitelmia jo pelkästään erilaisia mosaiikkifilttereitä käyttämällä.

Lakastunut gerbera - alkuperäinen kuva

Muokkauksen kohteeksi otin aikoinaan nuutuneesta gerberasta ottamani valokuvan.

Kokeilin kaikkia filttereitä kukkakuvaan. Niistä sitten valitsin joitakin itseäni eniten miellyttäviä versioita. 

Sama gerberakuva Sumopaintin erilaisten filttereiden avulla muokattuna: 

 Arrows1

Brahma 

Triangle

Cube

Octagon

Parquet 1

 Pyramid1 

Pyramid 2

Turtle 

Innostuin tästä uudesta leikkikalustani melkoisesti. Gerberakuvakokeilun perusteella uskon, että pikselöimällä omia kuvia ja säätämällä kuvien värejä saan huikeita tilkkutyömalleja käden käänteessä.  Erityisesti minua jäi kiehtomaan gerberakuvan vaaleiksi jääneet alueet, joissa oli aavistuksenomaisesti näkyvissä melkoinen määrä erilaisia valkoisen sävyjä - haluaisin houkutella myös ne näkyville. 

Tämä oli vasta alkua, ohjelmalla on varmaan muitakin tilkkutöihin sopivia ominaisuuksia, kunhan hieman kokeilen. Vaikka olen leikkinyt Sumopaintilla aikaisemmin, nyt vasta sovelsin sitä ensimmäisen kerran tilkkutyömielessä. 

Jatkoa tälle blogikirjoitukselleni:

Toinen osa: Inspiraatiota etsimässä, lyhyt Sumopaintin käyttöohje.

Kolmas osa: Inspiraatiota etsimässä 3 - Värien muokkaus (Adjustment)

2 x mekko ja 1 x hameen korjaaminen - jo oli aikakin

Lähikuva merihevosmekon yläosasta. 

Olen vuorittanut mekon vartalon niin, 

että yläosassa on valkoista napakkaa lakanakangasta  

ja alaosassa valkoista ohutta puuvillakangasta.

 Lyhyet, suorat hihat jätin vuorittamatta.

Kolmiomainen kaarroke ei ilmeisesti erotu muun kirjavuuden joukosta. 

Jos aloittaisin mekon tekemisen nyt, 

valitsisin kaarrokkeen väriksi tummansinisen.

Sain merihevosmekon valmiiksi tänään käännettyäni helman. Paikkataskuja en kuitenkaan laittanut eilisistä aikeistani huolimatta. Mekkokangas on hyvin ohutta, ja jos laitan mekkoon taskut, kankaan repeäminen on enemmän kuin todennäköistä. Taskut olisi pitänyt laittaa samaan aikaan kuin vuori, jotta olisin saanut istutettua ne kauniisti helman sivusaumoihin. Nyt ei huvittanut ruveta ratkomaan saumoja - ehkä joskus toisen kerran sitten.

Merihevoskangasta jäi vielä hieman yli 3 metriä johonkin muuhun vaateprojektiin. Pistän asian hautumaan.

Eilen suunnittelin tarttuvani seuraavaksi valkoisiin housuntekeleisiin, mutta sitten päätin lykätä housuprojektia ihan vain sen vuoksi, että en enää muista, mitä piti ommella minnekin eikä nyt huvita ruveta etsimään sitä käsityölehteä, josta piirsin kaavat vuosia sitten. Teen ensin alta ne keskeneräistet vaatteet, jotka osaan tehdä muistinvaraisesti.

Korjailin yhden farkkuhameen vyötärökaitaletta. Hametta voisi varmaan kutsua lempihameeksi. Olen pitänyt sitä vuosia, mutta repsottavalle vyötärökaitaleelle en saanut tehtyä mitään ennen kuin nyt.

Luonnollisesti lempihame päätyi päälleni heti korjaamisen jälkeen. 

Tartuin seuraavaksi trikoomekkoon, johon hermostuin vuosi sitten, kun se ei suostunut taipumaan tahtoni mukaan.  Silloin se jäi tällaiseen kuntoon:

 

Hankala kohta on mekon yläosassa keskellä. 

Tänään ompelin ja istutin mekkoon hihat alustavasti. Hihojen istutusta pitää kuitenkin vielä tarkistaa. Sitten pääsen setvimään hankalaa kohtaa. Jokin mekon yläkaarrokkeissa vetää ja kiristää ikävästi muuten ihan kivaa vaatetta.

Tämän jälkeen pitää vielä kääntää helma, ja mekko on valmis. Se jäänee huomiselle, sillä ompelemisen myötä yläselkä niskan kohdalta on ruvennut taas kiristämään ikävästi, vaikka yritänkin kiinnittää ergonomiaan ommellessani. Pitää ruveta taas uimaan ihan jo lihasjännityksen helpottamiseksi. Uiminen on muutenkin jäänyt ihan liian vähäiseksi tänä kesänä muiden puuhastelujen vuoksi.

Ompelukoneen äärestä, päivää!

Pussukat poikineen. Iso pussi sopii käsityöpussiksi

 tai vaikkapa likavaatepussiksi matkoille. 

Pienempiin pusseihin voi säilöä pikkutavaroita. 

Elän parhaillaan tuotteliasta aikaa. Ompeluksia valmistuu ihan liukuhihnalla, ja mikä tässä onkaan ommellessa, kun taivaalta viskaa vettä vähän väliä ja väliaikoinakaan ei ulkona tarkene kuin talvivarusteissa - tosin nyt paistaa aurinko ja mittari näyttää + 19 astetta. Silti en poistu koneeltani, kun kerrankin on aikaa ja mahdollisuus ommella.

Laitoin serkuspeiton hetkeksi syrjään ja rupesin tehtailemaan Ikean kankaista pussukoita, kun rupesi tekemään niin mieli. Olen niin kauan katsellut muiden käsityöbloggaajien pussukoita, että oli ihan pakko vaan ruveta tekemään. Oli minulla taka-ajatuskin: verryttelen ruostumaan päässeitä ompelutaitojani ompelemalla vetoketjuja ja ehkä vielä pääsen tikkaamaankin. Tein sitten yhden jättipussin  (jota perheenjäseneni huvittuneena nimitti tyynynpäälliseksi) ja  seitsemän pienempää. Ensin tein muutaman vuorittoman, mutta sitten piti jo kokeilla vuorien ompelemistakin ja kaivoin valkoista lakanakangasta ja sen loputtua kierrätyskankaat (yksi ikivanha keittiönverhon pätkä ja entinen Pieni talo preerialla-henkinen kesämekkoni). Tykkään, että vuorilliset ovat siistimpiä.

Pieni Ikea-kankainen pussukka. 

Pussukoissa ei ole mitään krumeluureja. 

Kokeilin kyllä tehdä, mutta luovuin niistä ompelumukavuuden vuoksi. 

Farkkukankaan paksuista kangasta on ikävä ommella useita kerroksia kerralla. 

Mitat noin 20 cm x 20 cm. 

Pussukka takaa. 

Tässä pussukassa on valkoinen lakanakangas vuorina. 

Kankaan paksuuden vuoksi sijoitin vetoketjun yläreunan alapuolelle. 

Sitten piti ruveta tekemään jotakin vähän isompaa pussukan tapaista. Siihen tarvitsin tukihuopaa. Sen piti kiinnittyä silittämällä kankaaseen, mutta oma Ikea-versioni ei siihen kiinnittynyt. Ehkä jokin toinen kangas kiinnittyy paremmin. Koska kangas ei kiinnittynytkään silitettäessä, minun piti ruveta tikkaamaan. - Siispä yläsyöttäjä esiin! Halusin vihdoinkin opetella sen käytön ihan kunnolla. Yläsyöttäjäpä ei suostunutkaan toimimaan. Hemostuin yläsyöttäjän toimimattomuuteen niin paljon, että kyselin jopa Tilkusta asiaa -FB-ryhmässäkin neuvoja. Nyt sitten pitäisi viedä se Turkuun merkkiliikkeeseen tutkittavaksi. Tarkoitukseni on samalla tutustua myös toimiviin yläsyöttäjäyksilöihin.

Harmittaa, etten tutustunut yläsyöttäjän saloihin jo silloin, kun ostin koneen joulukuussa 2006. Jos jalassa on valmistusvirhe, harmittaisi ihan vietävästi, jos joutuisinkin vielä maksamaan viallisen korjaamisen tai vaihtamisen toimivaan - mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin pitää käydä tutkimassa asianlaita ja sitten vasta harmitella, jos on syytä siihen.

Vähän isompaa pussukkaa pukkaa. 

Oli pakko tikata, vaikka sitten ilman yläsyöttäjää. 

Nyt en kuitenkaan ehdi kaupungille, sillä minun pitää ommella. Eilen ompelin itselleni tunikan niin ohuesta pellavasta, että se päällä voisin kuvitella olevani Kleopatra, mikäli minulla olisi vilkas mielikuvitus.

Pellavakankainen tunika, laatikkomallia. 

Tämä sopii hyvin valkoisten pellavaisten sortsieni kanssa. 

En vaan saanut kunnollista asukuvaa hovikuvaajan puuttumisen vuoksi. 

Jouduin tekemään edestakaissaumat kankaan liestyvyyden ja läpikuultavuuden vuoksi. 

Kangas ei ollut hinnalla pilattu. 

1½ m pellavaa maksoi Eurokankaan palalaarissa vähän yli 5 €.

Kiinnitin taskusuihin ja hihoihin pitsiä. Ompelin ronskisti siksakilla ensin pitsin molemmat reunat kiinni ja tämän jälkeen vielä kaksi siksak-riviä pitsin päältä pitsin purkautumisen estämiseksi. 

Pitsi on jokin hylkyerä, jossa on valmistusvirheitä. 

(Turussa Yliopistonkadulla joku vanharouva pitää kangaskauppaa, 

jossa hän myy myös erilaisia poistoeriä puoli-ilmaiseksi.)

Tänään minun piti sitten ruveta ompelemaan itselleni uusi hame, mutta löysinkin laatikollisen keskeneräisiä vaatteita. Ensimmäisenä käteeni tarttui vetoketjuton hame, jonka ompelin joitakin kiloja sitten. Koska kevennystä ei kuitenkaan ole tiedossa ihan heti, rupesin työstämään kesämekkoa.
Ompelin siihen vetoketjun ja hihat. Vielä tarvitsee kääntää helma. Ehkä ompelen vielä paikkataskutkin avaimia ja kännykkää varten, ja sitten mekko onkin käyttövalmis.

Empiremallisehko vuoritettu kesämekko Eurokankaan alennuspuuvillasta. 

(Poikkileikkaus rintojen alla. 

Rypytetty helma ja v-pääntie ei kuitenkaan taida kuulua empire-tyyliin.) 

Sinisiä merihevosia valkoisella pohjalla. 

Kangas on niin ohutta, että oli pakko laittaa valkoinen voilé-vuori. 

Kangas ei ole taaskaan hinnalla pilattu. 

Enää en kuitenkaan muista kankaan hintaa.  

Enää puuttuu paikkataskut ja helmapäärme. 

Tulen kärtyisäksi vaatteissa, 

joissa ei ole taskuja avaimia ja kännykkää varten. 

Erityisesti avaimet ovat tärkeitä. 

Kesällä taas ei tee mieli aina kantaa kassia mukana ihan vain avaimien vuoksi. 

Seuraavaksi rupean työstämään valkoisia kesähousuja, jotka tuntuivat sovittaessa ihan sopivilta. Eikä tässä kaikki. Laatikossa on muitakin keskeneräisiä vaatteita. Jos saan ne kaikki valmiiksi ennen syksyä - mitä kyllä epäilen kovasti, keskeneräisiä vaatteita on aika paljon ja joidenkin aika on jo mennyt menojaan - voin ihan hyvällä syyllä pitää itseäni ahkerana.

Tuumasta toimeen

Keskeneräinen serkuspeitto ensimmäiselle veljenpojalleni ja uusi lipastoni

Kasattuani tiistaina lipaston kuopukseni avulla ja täytettyäni lipaston laatikot tajusin jälleen selkeästi, että minulla on joko liian paljon roinaa tai liian vähän säilytystiloja tärkeille tavaroilleni - tämä taitaa olla makukysymys, omasta mielestäni kaikki roina on hyvin tarpeellista, vielä joskus tarvitsen niitä kaikkia.

Joka tapauksessa, en pääse yli enkä ympäri siitä, että tarvitsen vielä seinähyllyn saadakseni kaikki ompelutarvikkeeni kauniisti järjestykseen ja käden ulottuville. Minua kuitenkin jarruttaa yksi puute taidoissani: en ole koskaan porannut reikiä betoniseinään, ja ajatuskin ekasta kerrasta pelottaa ihan vietävästi. Kiertääkseni ongelman olen kehitellyt mielessäni jos jonkinlaista ratkaisua, jolla voisin kiertää poraamisongelman. Kaikki keksimäni hyllyratkaisut puolestaan verottavat kallisarvoista työpöytätilaa, mikä puolestaan ei sovi minulle millään tavalla. Tässä nyt sitten keräilen rohkeutta uskaltautuakseni jyyryyttelemään reikiä seinään.

Onneksi aina voi kuitenkin ommella. Eilen (keskiviikkona) sain vihdoinkin kaivettua ompelukoneen taas esille ja surautin kasaan puolet veljenpojalleni viime kevääksi tarkoitetusta tilkkutäkistä. Olin aloittanut peiton kasaamisen hyvissä ajoin viime kesänä sillä ajatuksella, että kerrankin lahja valmistuisi ajallaan veljenpojan valmistujaisiin. Vaan kuinkas kävikään! Peitto on yhä keskeneräinen! Saan sen kuitenkin valmiiksi melko nopeasti, sillä tarvittavat tilkut leikkasin valmiiksi ja pistin talteen laatikkoon, joka myöskin on tallessa. Itseasiassa minulla on kaikki käden ulottuvilla, kunhan rupean vaan ompelemaan.

Tästä serkuspeitosta olen kirjoittanut aikaisemmin täällä, täällä ja täällä. Olen aikoinaan  - olisikohan joskus 90-luvulla, kun aloitin tilkkutyöharrastukseni - päättänyt valmistaa kaikille lasteni serkuille tilkkupeitot, ja tätä itselleni antamaani lupausta tässä lunastelen pikku hiljaa.

Harvinaisen hiljaista blogieloa

Käyhän se näinkin. 

Huomaa muovisten jugurtti- ja hunajapurkkien uusiokäyttö.

Blogieloni kävi harvinaisen hiljaiseksi vajaa vuosi sitten, kun tuli pieniä elämänmuutoksia. Keksin itselleni pari uutta harrastusta, jotka veivät aikani niin tarkkaan, etten ehtinyt bloggaamaan. En ole myöskään ommellut mitään sitten viime kesän. Käsitöitä en kuitenkaan ole hylännyt ihan kokonaan, sillä olen neulonut ja virkannut jonkin verran. Neulomukseni kuitenkin tuppaavat jäämään keskeneräisiksi, joten ei senkään vuoksi ole ollut mitään syytä päivittää blogia.

Ompelemattomuuteeni on ollut yhtenä syynä ompelupisteeni uudelleen organisointi ja siinä ilmaantuneet  viivästykset. Sain hankittua itselleni kankaanleikkuupöydän. Ikeasta ostin pöytälevyn ja korotettavat jalat. (Keväällä huomasin, että Ikeaan on tullut myös sähkökäyttöisiä pöydänjalkoja, mutta ne ovat vielä niin hintavia, että tyydyn näihin ruuvattaviin.) Pöytälevy on pyökkiä ja käsittelin sen samalla tavalla kuin kirjoituspöytänikin, eli petsasin sen mahongin ja pähkinän sävyjen sekoituksella pariin kertaan. Viimeiseksi vetäisin pöytälevyn päälle mehiläisvahaa. Tämän jälkeen ruuvasin jalat paikoilleen, ja se oli sitten siinä. Kuvia minulla ei ole tästä. Tein tämän eteisessä, ja minulla oli niin kiire saada pöytä valmiiksi, että unohdin ottaa valokuvat. Nyt pöytä on täynnä ompelutarvikelaatikoitani, joten kuvaaminen ei onnistu vieläkään. Tämä tapahtui muistaakseni lokakuussa. Sitten innostuinkin muista harrastuksista koko talven ajaksi.

Keväällä olin jo saamassa ompelupisteen järjestykseen, kun huonekalujen kierrätyksen vuoksi (annoin pojalleni takaisin häneltä lainassa olleen Lundia-hyllyn)), jouduin kehittelemään itselleni uutta säilytystilaa. Kiirepäissäni ostin Ikeasta käsittelemättömästä mäntylevystä tehdyn Tarva-lipaston ja rupesin käsittelemään sitä petsilakalla parvekkeellani. Säiden haltijat eivät kuitenkaan ole olleet suosiollisia. Niinpä joudun antamaan periksi niin paljon, että kannoin lauantaina lipaston osat kylpyhuoneeseen, jonka vuorasin ensin jätesäkeillä sotkujen minimoimiseksi. Lakkaaminen käy kovin hitaasti, sillä ihan tilavana kylpyhuoneen lattiapinta-alaa on loppujen lopuksi ihan liian vähän. Niinpä lakkaan muutaman levyn kerrallaan ja siirrän ne syrjään välillä, sillä pitäähän suihkussakin päästä käymään.

Nuorempi poikani oli kiinnostunut tietämään, kuinka kalliiksi halpa lipastoni loppujen lopuksi tulee. Ostin lipaston lisäksi kaksi pensseliä ja litran mahonginväristä petsilakkaa. Jouduin myös ostamaan uusia hiomapapereita pieneen hiontalaitteeseeni, mutta sitä ei mielestäni lasketa, kuten ei pensseleitäkään. Pensselit voin käyttää uudelleen tämän urakan jälkeen, eikä hiontapapereitakaan ole mennyt kolmea enempää. Kotoa löytyi hiomakone, lakkabensiiniä, maalarinteippiä, jätesäkkejä ja mikrokuituliinoja. Löysin myös yhdestä huonekaluprojektista helmenharmaata huonekalumaalia, jolla maalasin lipaston nupit. (Tarkoitukseni oli ostaa messinkiset rengasvetimet, mutta en ole vielä löytänyt sopivia, joten mennään näillä alkuperäisillä.)

Koska lipasto tulee minulle ja olen nauttinut jokaisesta touhuntäyteisestä hetkestä sen kimpussa, en osaa laskea sille muuta hintaan kuin ostohinnan, vajaan satasen sekä petsilakan hinnan, viitisenkymppiä.

Tarvan suurin puute on sen oksainen mäntyinen olemus. En myöskään pidä sen honteloista korkeista jaloista. Jalat eivät miellytä silmiäni millään tavalla. Innostuin etsimään netistä DIY Ikea -sivustoja, ja löysinkin monta hyvää ideaa. Jotkut olivat sahanneet lipaston jalat hieman lyhyemmiksi. Joku oli nikkaroinut jalkoja vielä sirommiksi ja joku oli ostanut ihan uudet jalat lipastoon. Harkitsin näitä kaikkia sekä pyörien asentamista lipastoon jalkojen tilalle. Luovuin kuitenkin näistä kaikista ideoista toistaiseksi. Minulta puuttuu tarvittava katkaisulaite (ei ole edes käsisahaa), enkä uskalla ruveta nikkaroimaankaan vielä tässä vaiheessa - olen yhä melkoinen noviisi puutöissä, mutta opettelen jatkuvasti uutta lähinnä lukemalla netistä muiden kokemuksia ja tutoreita.

Nurinniskoin ja muita kesäpuuhia

Muovia virkatessa 

virkkuukoukku vääntyi nurinniskoin ja lopulta katkesi. 

Niinpä tartuin puikkoihin.

Uuden huonekalun mukana tuli metreittäin kirkasta muovia, jonka silppusin  pyöröleikkurin ja viivaimen avulla ensin 5 centtimetrin levyisiksi suikaleiksi matonkuteen tapaan ja myöhemmin puolitin suikaleet saksilla. Kokeilun vuoksi aloitin silppuamisen kuitenkin mustaasta jätesäkistä, joka oli pehmeämpää muovia kuin kirkas. Mustan jätin 5-senttisiksi suikaleiksi.

Virkkaaminen kutosen koukulla oli raskasta. Virkkuukoukulta nyrjähti niskat paikoiltaan jo mustia kierroksia virkatessani. Varsi katkesi ennen kuin pääsin kunnolla käsiksi kirkkaaseen muoviin. Kaivoin paksuimmat puikot esille ja neuloin edestakaisneuletta joitakin kierroksia. Neulominen sujui paremmin. En ole vielä päättänyt, mitä teen pikkuruisella vaalealla neulotulla muovimatolla. Ehkä siitä olisi kynnysmatoksi parvekkeen oven eteen tai annan sen vessamatoksi jollekulle tarvitsevalle.

Punasävyisiä kankaita

Itsehillintäni meni epäkuntoon kesän aikana. Ostin kankaita Ikeasta (en näköjään muistanutkaan kuvata!) ja Eurokankaasta yhteensä parinkymmenen metrin verran.



Käytän nykyään hyväkseni kaikki tilaisuudet etsiäkseni violetteja, violettiin sopivia ja keltasävyisiä kankaita veljentytön lahjapeittoon. Tämän lisäksi ostin kankaita, jotka miellyttävät värisilmääni sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tulee myöhemmin.

Sini - lila - violetti -värisuora

En ole ommellut tikkiäkään pitkiin aikoihin. Kaipaan kuitenkin jo takaisin ompelukoneen ääreen. Ensin pitäisi saada kuitenkin ompelupisteeni toimintakuntoon.

Muuten vain miellytti silmää.

Ompelupisteeni uudelleenjärjestely edistyy takkuillen. Sain väliaikaiseen käyttööni pojalleni aikoinaan ostamani Lundia-hyllystön. (Annan hyllyn takaisin omistajalleen välittömästi, kun hän tarvitsee sitä.) Hyllystö ei vastaa enää makumieltymystäni, mutta otin sen käyttööni sillä ajatuksella, että saan lisää aikaa etsiä sitä täydellistä säilytysratkaisua, jota en ole vieläkään löytänyt.

Lundia-hylly on hätäratkaisu, heikko kompromissi, sekä ulkonäön suhteen että toiminnallisesti, sillä hylly vie kalliasarvoista lattiapinta-alaa juuri sen verran, ettei ompelupisteeseeni sovikaan enää edes se Ikean edullinen pyökkitaso, jota pidän yhä varteenotettavana vaihtoehtona leikkuutasoksi.

En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että jossakin minua odottaa täydellinen lipasto tilkkutöitäni varten. En vain ole löytänyt sitä vielä.

Irroitelkaamme! Sekä suo siellä, vetelä täällä.

Eikä tälläkään kerralla valokuvia.

Modernin suuntauksen tilkkutöissä on tärkeää irroittelu. Denyse Schmidt neuvoo Sew mama sew -blogin artikkelissa Essential Guide to Quilt Making series excerpt: Improvisational Patchwork with Denyse Schmidt unohtamaan kaikenlaisen vatvomisen ja vatuloinnin tilkutöitä ommeltaessa. Töihin pitää käydä käsiksi arkailematta. Tykkään tuollaisista neuvoista: Pitää uskaltautua heittäytyä kankaiden ja ompelukoneen vietäväksi! Pitää uskaltaa jättää kaikenlainen nysväily!

Viime aikoina on ollut niin helteistä, että en ole juuri jaksanut ajatella tilkkutöiden tekemistä. Kiinnostuksen kohteeni ovat olleet enemmän sisustusseikoissa. Minusta on tulossa varsinainen Ikean mannekiini, sillä Ikea tuntuu olevan kohtaloni. Sieltä löytyy kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Löysin Ikean sivuilta mm. käsittelemättömän pyökkipuisen pöydänkannen (Gerton) sekä säädettävät pöydänjalat (Gerton). Laskeskelin, että pöytälevystä tulisi ihan siedettävä petsauksen ja mehiläisvahakäsittelyn jälkeen ja pöydänjalat voisin säätää selkääni miellyttävään korkeuteen.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Olen etsiskellyt myös erilaisia laatikostoratkaisuja, tosin aika heikoin tuloksin. Kokopuiset laatikostot ovat joko aivan liian kalliita tai ihan hirveän rumia. Pitkin hampain päädyin lopulta Ikean Malm-lastulevylipastoihin. Laskeskelin, että tarvitsisin lipastoja vähintäänkin kaksi.

(Ei ole kuvaa, koska Iikkea ja Blogspot eivät suostuneet yhteistyöhön.)

Tästä seuraakin sitten uusia ongelmia: Pyökkipuinen pöytätaso pitää vaihtaa rautakaupan mittojen mukaan sahattuun liimapuulevyyn pyökkipuisen pituudesta puuttuvien 5 - 10 sentin vuoksi, mistä sitten päästäänkin vanhaan kaunaani mäntyä kohtaan. Männyn kellastumisen voi peittää petsillä ja mehiläisvahalla, mutta silti jää harmituksen aihe, sillä mänty on aivan liian pehmeää materiaalia minun makuuni.

Kunhan ilmat viilenevät muutaman asteen, jaksan taas rautakauppoihin. Siihen saakka ei liikahda huonekalukaan vaikka mielessäni olen sisustanut ompelunurkkaukseni ihanaakin ihanammaksi ynnä erityisen tehokkaaksi ja toimivaksi kerran toisensa jälkeen.

Ufoja ja uusia käsityösivuja blogiin

Käsityörintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta, sillä olen pakertanut keskeneräisten töiden kimpussa. Hiki on virrannut, kun olen yrittänyt tikata käsin sinistä esikoisen peittoa. Käsin tikatessa majottaudun sängylle läppäri seuranani ja olen puolittain peiton alla. Hiki virtasi silloinkin, kun ompelin ompelukoneen avulla kasaan Salmiakkiruutuja-peiton etuosaa. Tietysti helle tuo omat rajoitteensa, mutta oli siinä mukana tuskanhikeäkin, kun yritin saada punaisen taustakankaan taipumaan tahtoni alla epäsymmetrisen vasemman alakulman kohdalla.

Olen lisännyt blogiini uusia sivuja. Toisella sivulla on nimensä mukaan  muita käsitöitä (kuin tilkkutöitä). Toinen sivu sai nimekseen Tilkkuilutarvikkeita. Sinne kerään tilkkuiluun liittyviä linkkejä. Olisi näköjään aika ruveta hyödyntämään nettikangaskauppjen tarjontaa. Kävin nimittäin torstaina Eurokankaassa ja totesin senhetkisen tikkutyökangastilanteen aika onnettomaksi - täällä mainitsemani kassialennus taas oli melkoisen masentava. Havaintoni ovat torstailta enkä tietenkään voi tietää, miten ihania kankaita oli tarjolla maanantaina, ihan alussa.

Minun piti äkkiä heittää sivulle nettikangaskauppoja ja ruveta sitten tekemään ihan muuta. Toisin kuitenkin kävi. Sain pari vaivaista linkkiä kasaan, sillä minun oli ihan pakko ruveta netti-ikkunaostoksille. Selasinkin miltei kaikki tilkkutyökankaat läpi. Hyvä, että en kuitenkaan ruvennut ostoksille. Teki mieli tehdä runsaasti heräteostoksia, mutta maltoin kuitenkin mieleni vielä. Tein kiltisti ostoslistan ja palaan asiaan sitten, kun pahimmat mieliteot laantuvat. 

Margaret Miller Presents Easy Pieces

(Linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=rlso_25BzZY)



Illalla - ei kun yöllä! - muistin, että omistan  Margaret Millerin Easy Pieces - Creative Color Play with Two Simple Quilt Blocks. C&T Publishing, 1998.

Muistan, että kun sain kirjan käsiini joskus vuosituhannen vaiheessa, pidin kirjaa modernina ja hyvin kiinnostavana. Kirja on yhä - yli kymmenen vuotta myöhemmin - moderni ja kiinnostava. En yhäkään pidä amerikkalaisten tavasta tunkea violettia ja joulunpunaista samaan työhön vierekkäin. Margaret Milleriä googlaillessani löysin hänen kotisivunsa (jota en kuitenkaan uskalla linkittää tähän, ettei Chromen haittaohjelmatorjuntayksikkö pillastuisi*)) sekä tämän Youtube-filmin.

Tässä olisi kuitenkin ratkaisu Art Deco -suunnitelmilleni, joista kirjoitin jokin aika sitten.



---

*) Vaikuttaa siltä, että joidenkin tilkkutaiteilijoiden hylätyty kotisivut ovat varsinaisia haittaohjelmapesiä. Arvailen tässä itsekseni, kumpi yleensä tulee ensin: kotisivujen hylkääminen vai haittaohjelmat. Haittaohjelmien olemassaolo on melkoisen tuskallista minun kaltaisille linkittäville bloggaajille. - Ei siis linkittämistä sivuilta, josta WOT ei ole ihan varma.

Craftsy-craftsy-craftsy

Nyt se sitten tapahtui: hurahdin Craftsy'iin.

Eilen loin tilin Craftsyyn ja tilasin ensimmäisen - ilmaisen! - tilkkutyöoppituntini, Elisabeth Hartmanin Creative Quilt Backs, jossa neuvotaan, miten tehdään supermuodikas "scrappy back". Tosin tuonkin tiesin ennestään; teinhän serkuspeiton takakappaleenkin tilkuista ihan oman pääni mukaan. Sitäpaitsi Betsy käyttää tuumanmittoja, eikä niistä ole apua kangaskauppaan mennessä. Ihan itse pitää laskea kankaanmenekki. Hauskinta oppitunneissa on muiden tilkkuilijoiden kysymykset ja kommentit.

Kohta aion katsoa ohjelman uudestaan. Ja ihan varmasti tilaan sieltä vielä jonkin kurssin - tai oikeastaan monta kurssia - itselleni.

Kertaus on opintojen äiti: värioppia ja vähän muutakin jutustelua

Eilen pistin blogini hetkeksi lukkojen taakse blogisiivouksen ajaksi.

Kankaiden valinta tilkkutöihin joko onnistuu tai ei onnistu joko värien tai kuosien suhteen. Sama koskee muitakin käsitöitä. Värisilmää voi kuitenkin kehittää, ellei ole sattunut saamaan syntymälahjana absoluuttista värisilmää. Värioppia voi opiskella. Kuvia voi ihan vain katsoa ja yrittää löytää sen jujun, mikä yhdistää tai erottaa siinä olevat värit (ja muodot). Voi myös miettiä, miten ne vaikuttavat katsojaan yhdessä ja erikseen.

 Jos on sattunut nukkumaan koulun kuvaamataidon tunneilla, ei hätä ole tämännäköinen. Värioppia käsitteleviä artikkeleita löytyy kirjoista ja netistä.

Sew mama sew -blogista löysin postauksen kankaiden värisävyjen valinnasta.
(http://www.sewmamasew.com/2014/07/essential-guide-to-modern-quilt-making-series-principles-of-color/ . Tämä pitää tutkia perusteellisesti.

Myös kuosien yhdistämistä ja sommittelua toimivaksi kokonaisuudeksi voi opetella. Mistä päästäänkin sitten ajatukseen, kuinka omistajansa hylkimä rumiluskangas saattaakin näyttää oikeassa ympäristössä suorastaan kauniilta.

Tästä on ollut puhetta mm. Tilkunviilaajan blogissa ja muuallakin olen löytänyt mainintoja tästä. Pisimmälle tämän ajatuksen ovat vieneet tilkkuilijat osallistumalla Ugly Fabric -kaltaisiin haasteisiin (http://inthebaguglyfabricquiltchallenge.blogspot.fi/ ). Mutta ei tästä nyt tämän enempää. Keittiö pitäisi siistiä ja sämpylätkin ovat loppuneet. Saa nähdä, haluanko kuitenkaan ruveta leipomaan tässä helteessä.

Työpöytäni ilman ompelutarvikkeita.
Valmistin työpöydän puutavaraliikkeessä mittoihin sahatusta tammisesta työtasosta.

Hioin, petsasin ja vahasin pöytätason ennen valmiiden jalkojen ruuvaamista paikoilleen. 

Ompelu- ja työnurkkauksen sisustamissuunnitelmat eivät edisty vieläkään toiminnan tasolla, sillä en halua tehdä hutihankintoja. Kunhan muhittelen erilaisia vaihtoehtoja ratkaistakseni yhden ongelmalliseksi muodostuneen nurkkauksen ulkonäköongelman:

- miten päästä eroon banaanilaatikoista, joissa oleilevat lukuisat keskeneräiset tilkkutyöt tarvikkeineen
- entä miten naamioisin rumahkot käsityölehtiä ja lankoja sisältävät muoviset Ikea-laatikot näkymättömiin
- leikkuualustan sijoittaminen huonekalun päälle = otanko käyttööni pähkinäpuisen senkin vai ostanko uusvanhan lipaston, joka EI saa olla lastulevyä. Jos otan senkin leikkausalustaksi, tarvitsen kuitenkin jonkin korvaavan huonekalun tavaroiden säilytykseen ja tv:n alustaksi
- ompelutarvikkeiden sijoittaminen käytännöllisemmin näkösälle = rakennan seinähyllyn tai -hyllyjä, joille voin asetella puiset pikkulaatikostot. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa valmiiksi mittoihin sahatusta puutavarasta.
- suunnitteluseinä = ei aavistustakaan, kuinka voisin toteuttaa tämän!

Blogisiivoustauko

Pidän pienen blogisiivoustauon. Sain osan blogirullista uuteen uskoon. Vielä pitäisi muokata muuta aineistoa. Palaan kyllä takaisin, kun saan siivottua täällä.

Ideoita, halpoja kankaita ja rönsyileviä siivousprojekteja

Uusia ompeluksia ei ole esittää, kun kaikki aika on mennyt kodinkohennuksen parissa.

Suursiivous jatkuu pikkuhiljaa. Urakointi sopii parhaiten luonteenlaatuuni. Toisinaan tämä ominaisuus kuitenkin saa minut miltei epätoivoiseksi, kun kerralla pitäisi saada valmista, mutta kun aina ei saa. Toisinaan pitää levätä ja uusia sivuprojektejakin syntyy miltei ihan huomaamatta. Niin kävi nytkin. Tekisi mieleni sisustaa ompelunurkkaukseni ihan uuteen uskoon. Tarvitsisin uusia huonekalujakin. Tarpeeksi korkea huonekalu leikkuualustaksi olisi hyvä. Tarvitsen myös seinähyllyjä pikkutavaroille ja jonkinlaisen säilytyskalun skannerilleni. Sovitusseinäkin olisi hyvä. Jne.


Ensi viikolla alkaa Eurokankaan kassikampanja:

"

Täytä itse kassi kankailla!

Täytä kassi kampanjakankailla ITSE niin täyteen kuin haluat ja maksat koko kassista vain 10,-

Voimassa niin kauan kuin kampanjakankaita riittää. KAMPANJA ALKAA 14.7."

Siispä nenä kohti Eurokangasta ensi viikolla. Saa nähdä, löytyykö sieltä mitään tilkkuiluun sopivaa kangasta. Vaikka tässä mainostankin Eurokankaan ale-kampanjaa, teen sen ihan ilman sponsorointia. Ajattelin vain, että halvat kankaat kiinnostavat muitakin kuin minua.

Mattoja ei voi koskaan olla liikaa.

Löysin jälleen yhden hyvän Strömsö-vinkin, jossa neuvotaan, miten voi valmistaa pyöreä matto hulavanteen avulla. Lee Esselströmin neuvot näyttävät ihan toimivilta. Hän käyttää loimilankana joustamatonta lankaa. Tämän hän pingottaa hulavanteen ympärille tiiviisti. Kuteena hän käyttää joustavaa trikoota.

Alussa hän pujottaa kuteen aina neljän loimen yli kerrallaan, jotta keskustasta ei tule paakkuista. Myöhemmin hän pujottaa kuteen kahden loimen yli ja lopulta joka toisen loimen yli. Lointa eikä kudetta ei saa kiristää liikaa, jotta matosta ei tule kuperaa.

Kun matto on halutun kokoinen. kudelma irroitetaan hulavanteesta ja loimilangat solmitaan ja pujotellaan maton sisään purkautumisen estämiseksi.



Voipa olla, että käyn vielä ostamassa hulavanteen ja kalalankaa. Matonkudetta minulla on jo valmiiksi.