Retkahduksia x 4

Talvilomaviikko alkoi täällä lounaisrannikolla. Ei tunnu kuitenkaan yhtään talvelta, kun taivaalta pudottelee vettä ja maisemat ovat sumun peitossa. 

Näin sumuista ja pimeää oli Turussa, Aninkaistenkadulla linja-autoasemaa vastapäätä, 12.2. iltapäivällä. Tänään ei ollut yhtään parempi keli.

Tänään Eurokankaan tilkkukangaslaarin äärellä jouduin ottamaan itsestäni tiukan niskapersotteen ja pitämään tiukan puhuttelun. Löysin nimittäin itseni haalimasta tilkkukankaita kaksin käsin, vaikka olen laittanut itseni pitkäaikaiseen kankaanostolakkoon siihen saakka, että ehdin pienennellä kangasvuoria luonollisella tavalla, ompelemalla jotakin valmista. Kolme kangaspalaa jätin laariin, mutta kolme halusi väkisin tulla mukaan.

Nämä kankaat halusivat ihan väkisin tulla mukaani tänään. 

Punainen Michel Millerin kangas, 

sininen Modan kangas 

ja mustavalkoinen Brother Sister Studion kangas.

Taustalla on ihan tarkoituksella Ikean luonnonvärinen pellavalakana antamassa lähtökohdan värisävyvertailuille. Olen muokannut kuvien värisävyjä ja kirkkautta koneella. Koska näyttöäni ei kuitenkaan ole kalibroitu, en voi olla varma, näettekö te kuvien värit samanlaisina kuin minä. 

Kankaat ovat niin erilaisia keskenään, ettei niistä ole samaan työhön, mutta saan kyllä yhdistettyä ne muihin suunnitelmiini. Ostin myös kolme vetoketjua kassi- ja tilkkutyötarvikkeiden säilytysratkaisuun, josta mainitsin edellisessä postauksessani (monitaskuinen kassi ja säilytyskansio tilkkumatolle, leikkurille ja viivaimille - molemmista olen haaveillut vuosia). Niin, ja sitten ostin sideharsoa kankaanvärjäyskokeiluani varten. Värjäyssessio on sitten joskus, kun siltä tuntuu. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sorruin kankaisiin. Edellinen kerta oli tammikuussa ja silloinkin Eurokankaassa. Ostin hassunvärisiä afrikkalaisia vahabatiikkikankaita, jotka eivät ole yhtään minun väriäni, mutta silti ne oli ihan pakko saada.

Afrikkalaisia batiikkikankaita. 

Päällimmäisenä puna-musta-kultasävyinen 

ja keskellä ruskeasävyinen kangas, alinna violettia. 

Ja joulukuisen Ikea-kangastilkkujen oston mainitsinkin edellisessä postauksessani, muuten olen kyllä pysynyt ihan ruodussa.

Ostin kaksi punttia Ikean kankaita valmiiksi leikattuina paloina. 

Kahden euron kangasostokset materiaalikokeilua varten. 

Kaikki kauniisti kiiltävä ei ole silkkiä. Tämä kangas on muistaakseni polyesteriä.

Nyt haaveilen Exel-taulukon tapaisesta hässäkästä, johon kuvaisin joka ikisen kankaanpalan ja merkitsisin metrimäärän, metrihinnan ym. tärkeitä seikkoja. Sellainen ei ole ihan kädenkäänteessä toteutettavissa, mutta jos aloittaisin uusimmista ostoksista. Saisin ostopäiväyksetkin samalla muistiin. Tästä seuraava askel kohti tilastotieteen ihmeitä olisikin pitää tilastoa, kuinka nopeasti kangasvarastossani kankaat muuttuvat lopullisiin muotoihinsa. Minulla on hyvin marinoituja kankaita, vanhimmat olen hankkinut 80- ja 90-luvulla. :D

Asiasta kolmanteen. Olen menossa loppuviikosta sappikivileikkaukseen. Herkuttelen ajatuksella, että saisin sappikivet mukaani. Sitten voisin keksiä jonkin kivan materiaali-installaation kivistä. Ajatus huvittaa minua kaikessa makaaberiudessaan. 

Tilkku-tv-linkkejä ei voi lisätä blogiini enää. Uuden turvallisuusprotokollan mielestä ne ovat turvallisuusriski. Tyydyn kohtalooni.

Onneksi on viikonloppu edessä

Kaikenlaiset käsityöt ovat taas jääneet, kun viikolla ei iltaisin jaksa neuloa sen paremmin kuin tarttua virkkuukoukkuunkaan. Niinpä äidille tarkoittamani torkkupeitto ei ole edistynyt lainkaan, vaikka suunnitelmieni mukaan sen pitäisi olla jo valmis. Myös kauluriksi tarkoittamani villapaita on varttia vailla valmis. Toinen hiha puuttuu, jonka jälkeen voisin aloittaa raglankavennukset. Jospa saisin neulottua ne tällä viikonlopulla. Afrikan kukkia voisin virkata taas sen jälkeen.

Myös joulun alla ostamani valmiiksi leikatut tilkut Ikean kankaista kiehtovat. Olen pyöritellyt mielessäni erilaisia vaihtoehtoja ja välillä hypistellyt tilkkujakin, mutta leikkaamaan en ole vielä sujunut. Ensi pitää valita malli kaikista lukuisista vaihtoehdoista. Tarvitsen myös kassin, tilavan ja tukevan, jossa olisi paljon säilytystaskuja kassin sisällä ja ulkoreunalla. Kankaatkin ovat valmiina, harmaata enstexiä, josta vuosia sitten piti tulla nuoremmalle pojalle kynäpenaali sekä kirjava raitakangas taskuiksi ja vuoriksi. Enää pitää ratkaista kankaiden leikkuutapa, jotta saan taskut istumaan laukkuun kunnolla.

Vaikka käsitöitä ei olekaan tullut tehtyä, olen jaksanut selailla muiden blogeja. Löysin Luanna Rubinin blogista kuvan ihanasta japanilaisesta ruusutilkusta. Sinänsä hassua, että ruusut on ommeltu ruutukankaista, silti ne ovat viehättäviä. Pidän siitä, miten keltaisen keskuskolmion ympärille on ryhmitelty terälehtitilkut niin, että tummimmat ovat keskellä ja ne vaalenevat reunaa kohti. Nautin ruusujen eleettömästä kauneudesta.

Itselleni talteen linkki, josta ruusublokki löytyy.  http://luanarubin.typepad.com/luana-rubin/2014/02/creative-nudge-the-power-of-hex.html


On minulla ollut toinenkin syy, miksi olen tällä viikolla vieraillut ahkerasti blogissani, vaikka tavallisesti saattaa vierähtää viikkokaupalla, että en muista käydä täällä. Olen nimittäin seurannut sydän syrjälläni, olenko ihan varmasti päässyt eroon ikävästä haittaohjelmavaarasta. Olenhan minä. Onneksi. Koneellani on ajantasainen F-Securen virus- ja haittaohjelman torjuntaohjema sekä toimiva palomuuri. Lisäksi lisäsin Google-tilini turvallisuusjärjestelyjä, joten vältyin tartunnalta. Samoin lisäsin tietoturvaa lisäämällä kirjaintunnisteen kommenttilootaan spämmirobottien varalta.


Arvelen, että en ole ainut, joka on joutunut haittaohjelmahyökkäyksen kohteeksi, vaikka niistä ei ole pahemmin kirjoiteltukaan blogeissa (ei ainakaan niissä muutamassa, joita seuraan). Olen kuitenkin halunnut kertoa täysin avoimesti, sillä uskon läpinäkyvyyteen ja avoimeen tiedonvälitykseen myös internetissä. Lisäksi arvelen, että kokemuksistani on hyötyä muille bloggaajille, jotka mahdollisesti joutuvat samanlaiseen pinteeseen. Toivon, että he saisivat kirjoituksistani vinkkiä, miten mokomasta harmista pääsee eroon tai - mikä vielä parempaa - välttyisivät harmilta ihan kokonaan.

Mielelläni kuulisin muidenkin onnistumisen kokemuksista. Käsityöharrastukseni lisäksi olen nimittäin kiinnostunut sosiaalisesta mediasta (Minun mediablogini http://minunmediablogini.blogspot.fi/ ) ja nettiturvallisuudesta yleensäkin.

Ei tule kauluria vaan villapaita

Olipa kerran kaulurintekele, josta näyttääkin tulevan villapaita.


Halusin jotakin värikästä kaiken mustan ja harmaan sijaan, jota minulla riittää yllin kyllin, suojaamaan päätäni pakkaselta. Tuumasta toimeen, vaikka keskeneräisiä käsitöitä on enemmän kuin laki sallii. Valitsin lankavarastoistani liukuvärjättyä oranssin ja punaisen sävyistä Puroa ja siihen väriltään sopivaa syvänpunaista Kaikua. Otin mallia viime vuonna tekemistäni ylisuurista kaulureista (Sunnuntaineuleena kauluri sekä Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita) ja valitsin ison pyöröpuikon, sitten annoin langan viedä mennessään. Ja tällaista siitä tuli:

Tykkään patenttineuleesta. 

Mielestäni tässä neuleessa värit vaihtuvat kivasti.

Tulipa sitten silmukoiden päätelemisen aika, kun kaulurilla oli tarpeeksi korkeutta. Äkillisestä päähänpistosta vetäisin kaulurintekeleen ylleni niin kuin villapaidan tekelettä soivitettaessa, eikä neule puristanut yhtään keskivartalosta. Niin siitä sitten tuli villapaidan tekele.

Suurin huoleni on tällä hetkellä tietysti, mistä löydän tarpeeksi lyhyet kutosen (sukka)puikot, jotta saan myös hihat neulottua pyörönä. Pitänee pistäytyä lankakaupoissa Turussa, heti kun muilta kiireiltäni ehdin. Entäpä saanko piiltettua langanvaihdot raglankavennusten sekaan? Se onkin vielä suurempi huolenaihe. Langanvaihdot nimittäin tuottivat niin suurta huolta pelkkää putkiloa neuloessa, että tavoistani poiketen purin tekeleeni alussa kaksi kertaa ennen kuin kelpuutin kädenjälkeni, ja sittenkin siinä on ollut parantamisen varaa. Entä menevätkö kavennukset ihan sekaisin, kun rupean kaventamaan hartianseutua? Raglankavennukset on kohtuullisen siisti tehdä yksiväristä patenttia neuloessa, mutta tiheään tapahtuvat langanvaihdot tuovat tähän lisäjännitysmomentin.

Entä mistä saan punaoranssin kaulurin? Nyt kun kaulurintekeleestä tuli villapaidantekele, olen yhä vailla värikästä tuubihuivi-kauluria. Onneksi  Puroa on jäljellä vielä monta kerää, ja jos Kaiku loppuu kesken (yksivärinen punainen villapaita on yhä kesken. Ks.Kauluri, kolmiohuivi ja kolmihihainen villapaita ), ostan jotakin muuta syvänpunaista tuomaan neuleelle syvän punaista sävyä. (En muuten oikeastaan edes pidä Kaiusta. Siinä on ihan liian paljon akryylia minun makuuni. Akryyli saa näin pakkasella tukkani ja neuleen paukkumaan staattista sähköä, jos innostun neulomaan sitä liian monta kierrosta peräkkäin.

Kahdet viininpunaiset lahjasukat menossa postipakettiin. 

Takana olevat vaaleat raitasukat ovat minun. Sittemmin tein itselleni myös viininpunaiset raitasukat. 

Villapaidan lisäksi olen saanut tämän talven ja viime syksyn aikana neulottua kahdet villasukat itselleni sekä kolmet villasukat lahjaksi äidille, pikkusiskolle ja yhdelle kaverille. Noin muuten olen käyttänyt käsityöaikani keskeneräisten käsityöprojektien loppuunsaattamisessa.

Vielä tarvitaan noin sata sinistä afrikankukkaa 

ennen kuin peitto on valmis annettavaksi äidille. 

Päällimmäisenä on ollut äidille tarkoitettu sinisävyinen virkattu peitto afrikkalaisista kukista.

Aloitin projektin sillä mielellä, että tuhoaisin loputkin lankavarastoni, erityisesti jämälankakeräni.

Afrikankukkaprojekti oli välillä tämännäköinen. 

Musta ei kuitenkaan ole äidin väri, joten purkuun meni viimeiset kierrokset. 

Homma lähti kuitenkin vähän niin kuin lapasesta ja kävin ostamassa ihan uudet langat, kun lopulta päätin antaa peiton äidille syntymäpäivälahjaksi. Noh, äidin syntymäpäivät olivat ja menivät alkuvuodesta, enkä ehtinyt saamaan peittoa valmiiksi ajoissa. Ehkä kuitenkin saan peiton koottua ja viimeisteltyä viimeistään ennen juhannusta tai seuraavia syntymäpäiviä. Enää olisi noin sadan kukan virkkaaminen ja neulominen peiton reunoihin.


Teemaan sopinee, että suuressa (!) luonnetestissä paljastuin suurpiirteiseksi räsymatoksi.

Olet reipas räsymatto. Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä? Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.

Itse asiassa ihmettelen itsekin, miten näinkin suurpiirteinen ihminen ihastuu ikihyviksi tilkkutöihin. Sentti on tosiaankin minulle melko pieni yksikkö, ja niin ovat oikeastaan tuumatkin. Silti tykkään näperrellä millin tarkkuuksilla. Kärsivällisyys on kasvanut tilkkutöitä tehdessä huimasti.

Hauskoja virkkausmalleja

Hups, niin se kesä ja suurin osa syksystäkin on mennyt päivittämättä blogia. Julkaisuaikomukset ovat kovat, mutta valmista tekstiä julkaistavaksi asti en ole saanut aikaiseksi. Käsitöitä en ole kuitenkaan jättänyt hetkeksikään. Koko ajan valmistuu jotakin pientä ja mukavaa lankavarastoni tuhoamisvimmassani. Välillä tekisi mieli tarttua myös tilkkukankaisiin ja leikkuriinkin, mutta vielä pitäisi muuttaa aikomukset teoiksi.

Löysin Outstanding Crochet -blogin, jossa on hauskoja virkkausmalleja lähinnä erilaisiin tunikoihin.

Minullahan on yhä joitakin laatikollisia puuvillalankaa, jotka odottavat inspiraatiota. Tunikoita itselleni en ihan ajatellut tehdä, mutta virkkausmalleja voisi soveltaa omiin käyttötarkoituksiini, kun keksin, mitä oikeastaan haluan tehdä langoista.

Inkscape tilkkutyösuunnittelutyökaluna

Ensimmäinen tilkkutyöharjoitukseni Inkscapella. 

Ensimmäisenä tilkkublokki ja toisena tikkutyöpinta.

Tarvitsen vielä jonkin verran harjoitusta saadakseni käyttövarmuutta. 

Näköjään kannattaa avata suunsa jälkikasvun kuullen milloin minkin asian vuoksi. Istuskelin vielä aamiaspöydässä ja laskeskelin huvikseni, kuinka monta neliö- ja kolmiokomboa vielä tarvitsisin vihreään tilkkutyöhön. Samalla tulin valitelleeksi, kuinka kalliita tilkkutöiden suunnitteluun tarkoitetut ohjelmat ovat.

Nuorempi poikani tiesi heti, että Inkscapella tilkkutyön suunnittelukin onnistuisi melko näppärästi. Inkscape on ilmainen, avoimeen lähdekoodiin perustuva piirustusohjelma, jonka saa näppärästi netistä. Sitäpaitsi ohjelma on jo valmiiksi läppärissäni nuorimmaiseni jäljiltä. Annoin hänen asentaa sen läppärilleni viime kesänä ajanvietteeksi yhteiselle sukulaisreissullemme.

Poikani piirsi kädenkäänteessä ohjelmalla vihreän tilkkublokin ja sen jälkeen hän käänteli ja väänteli näppärästi blokkeja erilaisiin asentoihin, mikä teki minuun suunnattoman vaikutuksen. Enää minun tarvitsee opetella ohjelman käyttöä oppiakseni yhtä näppäräksi. Onneksi on avulias tukihenkilö omasta takaa, jollei heti rupea sujumaan niin kuin minä haluan.


14.5.2013

Harjoitukset Inkscapella jatkuvat. 

Tällaisen reunakaitale-ehdotelman sain aikaiseksi. 

Ja mitä tulee tilkkulaskelmiin, josta matkani Inkscapen saloihin alkoi, niin tällaisiin lukemiin päädyin:

Vihreä tilkkupeitto

koko noin 200 cm x 240 cm

• blokki 35 cm x35 cm - saumanvarat

Yhteen blokkiin tarvitaan:

Neliöt:

-          1 tummanvihreä

-          3 vaaleanvihreää

-          3 oikein vaaleanvihreää

Kolmioneliöt:

-          8 vaaleanvihreää + keskivihreää

-          2 keskivihreää + tehosteväri

a-vaihtoehto:

-keskellä 5x6 blokkia = 30 = 170cm x 204 cm

- reunassa leveä reunakaitale (noin 15 cm) >  peitto 200 cm x 234 cm

b-vaihtoehto:

-          keskellä 6 x 7 blokkia = 42 blokkia  =  noin 204 cm x 238 cm

-          reunassa kapea reunakaitale (n. 2 cm)

10 blokkia valmiina. 

Vielä tarvitsee ommella

a-vaihtoehto: 20 blokkia

neliöt:

20 tummanvihreää

60 vaaleanvihreää

40 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:

160 vaaleanvihreä + keskivihreä

40 keskivihreä + tehosteväri

+ reunakaitaleen osat

b-vaihtoehto: 32 blokkia

neliöt:

32 tummanvihreää

96 vaaleanvihreää

64 oikein vaaleanvihreää

kolmioneliöt:

256 vaaleanvihreä + keskivihreä

64 keskivihreä + tehosteväri

Vihreä tilkkupeitto ja arkeologisia kaivauksia ompelukoneen tienoilla

Muistatteko tämän laatikon?

Olipa kerran vihreä sohva (paria tämän nojatuolin kanssa), joka mielestäni tarvitsi tilkkupeiton suojakseen. 90-luvun loppupuolella ostelin vihreitä kankaita ja paloittelin niitä kolmioiksi ja neliöiksi. Sen jälkeen ompelin paloja yhteen ja vielä yhteen, joista sain isoja blokkeja, noin 35 cm kanttiinsa. Halusin saada pian valmista ja ompelin isot vihreät sohvatyynyt samalla kun valmistelin peittoa.

Blokin malli piirrettynä. 

Kolmiot on väritetty oranssilla, vihreällä ja punaisella.

Näköjään olen tiennyt jo silloin pikatekniikan, jolla olisi saanut kauniita kolmioita. 

Jostakin syystä en kuitenkaan ole käyttänyt sitä. 

Olisinkohan ehtinyt silputa kankaat ensin? 

Blokin olen piirtänyt ja värittänyt millimetripaperille, mutta mallin alkuperää en enää muista. Ehkä se on peräisin Mirja Muurisen  tilkkutyövideosta, jonka löysin kirjastosta samoihin aikoihin, kun idea vihreästä tilkkutyöstä syntyi.

Jälleen ilmaantui jotakin muuta. Vihreää sohvaa ei enää ole elämässäni ja isot sohvatyynytkin hiutuivat vähitellen rikki, mutta keskeneräinen tilkkutyö on yhä. Mielestäni blokki on ollut aivan mahdoton, ja olen miettinyt, miten asettelisin ne ja millaiset kaitaleet laittaisin blokkien väliin saadakseni järkevän näköistä tilkkupintaa. Eilen sitten heitin tilkut lattialle ja pyörittelin niitä hetken.

Siinä se on -  miltei valmis tilkkupinta. 
Kymmenen valmista blokkia, vielä 32 puuttuu.

Jos joskus kyllästyn joulunpunaiseen, voin leväyttää jotakin vihreää sängynpeitoksi. Ensin pitää kuitenkin ommellls lisää blokkeja. Valmiina on kymmenen ja vielä tarvitsen enintään 32 blokkia lisää. Jos päätän tehdä erillisen reunuksen, tarvitsen blokkeja vähemmän.


Arkeologiset kaivaukset ompelukoneen tienoilla jatkuvat yhä hitaasti mutta varmasti. Päätin järjestellä kaikki tavarat niin hyvään järjestykseen, ettei moista sekamelskaa pääse enää syntymään.

Rupesin jälleen tikkaamaan poikani tilkkupeittoa. Sekin on ollut keskeneräisenä ainakin viisi vuotta ja ansaitsee tulla tehdyksi valmiiksi. Sitä taas ei voi estää muu kuin yhä kipeytyvät sormenpääni. Nahan parkkiintumista on kuitenkin havaittavissa, joten myös tämä työ edistyy vähitellen.

Tubular Strip Piecing - putkitekiikkaa

Mielestäni tilkkutöiden tekemisessä on roskien syntyminen on melkoinen ongelma*). Niinpä etsin jatkuvasti tekniikoita, joilla hukkapalojen syntyminen voidaan minimoida. Rita Hutchensin putkitekniikka on mielestäni mainio.

Muita hänen videoitaan YouTubessa.


*) Viimeisimmän Taito-lehden mukaan ihmiset tuottavat keskimäärin yhdeksän kiloa kangasjätettä vuosittain, mikä on mielestäni kauhistuttava määrä.

Kolmioita, kolmioita

Kolmioita pikatekniikalla Eleanor Burnsin tapaan.

Lisää kolmioita.

Ja kolmas.

Kaunokaiseni

Kaunokaiseni, ihanaiseni, muruseni. 

(Kuva vanhasta blogistani.) 

Olen siivoillut ja järjestellyt siellä täällä, erityisesti työpisteessäni päästäkseni taas sotkemaan - ei kun ompelemaan. Ompelukoneeni on hautautunut työpöydällä epämääräisen roinakasan alle ja olen kaivellut sitä sieltä esille.

Ostin kaunokaiseni näköjään joulukuussa 2006. Oman, uuden, ompelukoneen saaminen oli suorastaan yhtä juhlaa. Olin siihen asti ommellut milloin milläkin vempaimella: lapsena poljettavalla Husqvarnalla (jollakin tällaisella), joka oli kyllä ihan hyvä kone, jos vertaa siihen sähkökäyttöiseen 60-luvulta peräisin olevaan Husqvarnaan, jonka sain käyttööni joskus 80-luvun lopulla. Sekin olisi ollut ihan hyvä peli, koristeopeleet, lisäosat ja kaikki, ellei paininjalan pidike olisi vemputtanut puolelta toiselle niin, että saumat tulivat väkisinkin kieroon, vaikka kuinka suoristelin paininjalkaa ommellessani. Kaiken lisäksi kone tärskäytti sähköiskun toisinaan. Ei siihen auttanut huollot, ei mitkään.

Kesti tosiaankin vuosikausia, ennen kuin olin sitä mieltä, että ansaitsen oman koneen. Käytin siihen senvuotiset veronpalautusrahat ja yhä olen sitä mieltä, että parempaa sijoituskohdetta en olisi rahoilleni voinut keksiä. Siinä on kaikenlaiset herkut, joilla tilkkutöiden tekeminen onnistuu vaivattomasti, kuten yläsyöttäjä ja tikinvakauttaja ja vapaatikkausmahdollisuuden. Kaikkia mahdollisuuksia en edes ehtinyt testaamaan ihan tuoreeltaan ja toisia taas en ehtinyt oppimaan (esim. vapaatikkausta). Sitten ilmaantui kaikenlaista muuta puuhaa ja ompeleminen jäi syrjään vuosiksi.

Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa ompeleminen pitkästä aikaa. Koska en ehtinyt perehtymään kaikkiin koneeni hienouksiin, minun pitää opetella ne nyt. Ompelukoneen mukana tuli CD-rom, jota en koskaan ole katsonut enkä varmaan koskaan näekään sitä. Ostaessani ompelukoneen silloinen tietokoneeni ei jaksanut pyörittää romppuja. Nykyisessä läppärissäni ei enää ole romppuasemaa. (Pitihän minun testata, mahtuisiko romppu sittenkin DVD-asemaan. :D)  Onneksi on kuitenkin netti olemassa. Löysin Berninan kotisivuilta ja YouTubesta useita opetusvideoita, joita olen katsellut ihan mielikseni. Videoista näkee, mitä kaikkia näppäriä lisäosia koneeseeni on saatavilla. Joitakin voisin harkita ostavani. Ensin kuitenkin katselen filminpätkät uudelleen arvioidakseni, pohjautuuko ostohaluni ihan oikeaan tarpeeseen vai jostakin muusta, kuten siitä, että aina on kiva saada uusia leluja.

Kankaanpujottelua

Muistan, kun koulussa teimme paperipujottelutöitä. Pujottelimme paperisuikaleita toistensa lomaan vaaka- tai pystysuoraan.

Myös kangasta voi pujotella samalla tekniikalla. Jos kaipaa lisää haasteita, esimerkiksi pujottelukulmaa voi muutella mieleisekseen. Voi myös vaihdella värejä ja sitä, kuinka monta "loimikaistaletta jättää ylös tai alas.

Video aiheesta. Oikeastaan tässä videossa Rami Kim esittelee omaa kirjaansa aiheesta, mutta myös pujottelutekniikasta saa jonkinlaisen käsityksen.

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen

Täysvinon kaitaleen leikkaaminen voi tuntua työläältä, mutta onneksi siihenkin on joitakin niksejä.

Tässä videossa (YouTube) neuvotaan, kuinka vinonauhan tarve lasketaan ja miten nauha kannattaa leikata.

Tässä videossa (MissouriQuiltingCo) neuvotaan, kuinka jatkuvan täysvinon nauhan leikkaaminen onnistuu putkitekniikan avulla.


5.5.2013

Kuinka leikkaan kaksi vinokaitaletta kerralla - ei ompelemista, ei ommelviivan piirtämistä. Tästä tykkään.

Taikasienellä puhdistin mä sen

Ei pitäisi varmaankaan touhuta niin paljon.

Tikkasin pikkupeiton loppuun eilen illalla. Sormenpäät ovat aivan hellinä eikä tee mieli tikata käsin vähään aikaan. Peitto kuitenkin valmistuu vähitellen.

Tänään löysin sattumalta peiton väreihin sopivaa reunakaitaletta valmiiksi silitettynä ja kahtia taitettuna. Olen varmaankin leikannut kaitaleen jotakin muuta tilkkutyötä varten, mutta en enää muista, mihin niistä kaikista keskeneräisistä, ja väliäkö tuolla. Pääasia, että saan yhden valmiiksi.

Pudotin vahingossa silitysraudan lattialle raivatessani tilaa olohuoneen lattialle päästäkseni leikkaamaan peiton reunat suoriksi. Tietenkin kuuma silitysrauta tipahti lattialle. Ja totta kai rauta tipahti muovipussin päälle (roikkui hetkeä aikaisemmin silityslaudan alla roskapussina). Minä siinä pelastamaan silitysrautaa ja manaamaan, että pitääkö nyt sitten ostaa uusi rauta. Vastahan ostin tämän pari vuotta sitten, käytännöllisesti katsoen miltei käyttämätön siis. Hankasin enimmät töhryt jollakin puuvillakankaan palalla, mutta raudan pohja näytti ihan hirveältä. Keittiössä sitten hankasin kostutetulla taikasienellä raudan puhtaaksi.

Vielä pitäisi raivata työpöydälle ompelukoneen ympärille tilaa päästäkseni ompelemaan kaitaleet peittoon. Tuumsin kuitenkin, että lepäilen tämän illan, etten vain aiheuta pahempia onnettomuuksia.

Olen kaiken muun ohella etsinyt erilaisia kassiohjeita saadakseni vinkkiä, millainen ihanteellinen leikkuualustan ja viivainten säilytyspussukka olisi. Tahdon, että siinä on paljon säilytyslokeroita ja taskuja ja se olisi niin tukeva, ettei minun tarvitse pelätä alustojen tai viivainten särkymistä. Tahdon myös, että säilytyskotelon, -pussuka, mikä lie, tarvitsee pitkän vetoketjun avautuakseen pohjaan saakka. Kankaat minulla on jo, samoin koviketta ja liimaharsoa, jolla todennäköisesti kiinnitän hässäkän keskenään. Vielä tarvitsen tarpeeksi pitkän vetoketjun tai vetoketju(t) (yhteensä vaatimattomat 170 cm) ja tarranauha puuttuvat.

Mahdollisia ongelmakohtia:
- löytyykö tarpeeksi pitkää vetoketjua vai joudunko korvaamaan sen tarranauhalla?
- kuinka saan säilytyslaukusta tarpeeksi jämäkän?

   -- riittääkö enstex + liimaharso + jämäkkä kovike+liimaharso+ tukeva puuvillavuori vai tarvitaanko sittenkin vielä vaneria taustakappaleeseen ja pohjaan
  -- voisiko valaanluista tms. olla apua tässä projektissa?

Kaleidoskooppiblokki

En ole koskaan tehnyt kaleidoskooppia, vaikka minulle onkin kertynyt aika monta kangasta, jotka sopisivat tähän.

Tässä videossa neuvotaan, miten kaleidoskooppi tehdään: ohjeet kuvion valitsemiseksi, leikkaamiseksi ja ompelemiseksi ovat selkeitä ja johdonmukaisia.

Lisää kaleidoskoopintekovideoita löytyy täältä.

Kankaan asettelu leikkaamista varten.


= Stack-n-Whack  - ja Bethany Reynolds Kaye Woodin tilkku-tv:ssä.

Scrappy Twisted Triangles Quilt - pikatekniikoita

Scrappy Twisted Triangles Quilt -video

Videolla näytetään melko näppärä tapa tehdä vinoneliöitä (kummallisia kolmioita) nopeasti. Tässä neuvossa jää tilkkuja tähteeksi. 

Vielä näppärämpää olisi ommella molemmat kangassuikaleet putkeksi*) molemmista laidoistaan. Näin saisi leikattua pelkkiä vinoneliöitä eikä tähteitä jäisi lainkaan.

*) Tässä ja tässä MissouriQuiltCo:n videossa valmistetaan vinoneliöitä käyttämällä useita kangassuikaleita. Mielestäni tätä putkitekniikkaa voi soveltaa myös Twisted Triangles -tekniikkaan. Vielä kolmaskin video, jossa on käytetty putkitekniikkaa.


Lisäys: Tässä videossa on käytetty putkitekniikkaa kummallisten kolmioiden tekemiseen. 

Tilkkutyön konetikkausvideoita YouTubessa

Sormenpääni ovat hieman hellinä eilisestä käsintikkauksesta. Niinpä minulla ei ollut kiirettä jatkaa työtä heti aamutuimaan, vaikka enää onkin ainoastaan muutamia tikkausrivejä jäljellä. Sitten on tietenkin reunuksen lisääminen, mutta sen hoidan osittain ompelukoneen avulla.

YouTube on pullollaan täynnä mainioita opasvideoita. Tikkaamiseen löytyy ohjeita aloittelijoille, kuten esimerkiksi tämä Wendy Butler Bernsin video, jossa käytetään tikkaamisen apuna yläsyöttäjää (walking foot). Tästä on pienen klikkauksen takana pääsy muihin Craftsy'n videoihin, joista näyttää löytyvän neuvoja laidasta laitaan.

Pientä salapolisityötä tekemällä taas on pääsy muihin Wendy Butler Bernsin tikkausvidoihin!

Pidän myös Leah Dayn Free Motion Quilting Project -videoista.  Näissä riittää katselemista vähäksi aikaa. :D

Hauskaa vappua!

Minun vappuni =  nallepeitto ja Roman Schatz - ihan Ylen Areenalla vain. 

Tarkoitus olisi saada yksi UFO valmiiksi, mikä ei ole mitenkään epärealistinen tavoite, niin vähän enää puuttuu. 

Stitch-in-the-ditch on ihan hyvä käsintikkauksessa. Tosin sormet tulee tässä kipeäksi, kun  heiluttelen pitkästä aikaa neulaa. Ei auta sormustinkaan ihan kauhesti ennen kuin sormet taas parkkiintuvat. 

Kädentaidot kunniaan - tosi-tv:tä brittiläiseen malliin

Aivan ihana  BBC:n käsityöaiheinen  tosi-tv-ohjelma
Great British Sewing Bee 

näkyy myös Youtubessa. Katsoin ohjelman kaikki neljä jaksoa perjantai-illan ratoksi ja viihdyin:

1. jakso

2. jakso

3. jakso

4. jakso

Neliosaisessa ohjelmassa kilpaillaan Ison-Britannian parhaan harrastelijaompelijan tittelistä. Ohjelma on aivan ihana: siinä ei keljuilla, ei juonitella eikä puhuta pahaa toisten selän takana. 

Myös tuomarit ovat kohteliaita kilpailijoita kohtaan esittäessään perustellut kritiikkinsä. He löytävät kaikesta näkemästään myös positiivista sanottavaa. Ketään ei siis lytätä. Ketään ei yritetä nujertaa henkisesti, kuten yleensä tosi-tv-ohjelmissa on totuttu näkemään. Jos joku itkee ohjelmassa, hän ei itke siksi, että joku toinen olisi ollut hänelle ilkeä vaan muista syistä.

Ihaninta on, että ensimmäisen palkinnon voitti aivan oikea henkilö - juuri se, jonka tekniset taidot riittävät monenlaisiin haasteisiin. Ja katsokaapa viimeisen osan lopputekstejä: kilpailijoiden tekemisen riemu on vahvistunut kilpailun ansiosta ja monenlaisia käsitöihin liittyviä yhteistyökuvioita on syntynyt. 

Myös katsojat oppivat ohjelmasta uusia asioita ompelemisesta ja vaatteen suunnittelusta. Samalla tulee myös vanhan kertausta. Kerrassaan katsomisen arvoinen ohjelma!

Miksi meillä Suomessa ei ole samanlaisia kilpailuja?

Ei tilanne ole ihan niin paha kuin voisi näyttää

No niin, hirmuinen käsityökankaiden järjestelyurakka on vihdoinkin valmis. Kankaat ovat kauniisti laatikoissaan silitettyinä ja viikattuina, ja laatikot ovat jokseenkin oikeilla paikoillaan. Oikeastaan tämä järjestely olisi pitänyt tehdä parikymmentä vuotta sitten, niin olisin päässyt vähemmällä vaivalla, mutta parempi myöhään ja niin pois päin.

Pikkusiskoni mukaan ihmiset kuulemma  päättävät ensin, mitä he haluavat tehdä. Vasta sen jälkeen he menevät kangas- tai lankakauppaan ja ostavat tarvitsemansa. Minun periaatteenani puolestaan on ollut ostella kaikenlaista kivaa ja tehdä edullisia kangaslöytöjä. Vasta ostamisen jälkeen olen ruvennut ihan tosissani miettimään, mitä haluaisin tehdä kankaasta. Usein olen keksinytkin niin monta käyttötarjoitusta, että minulle on tullut valinnan vaikeuksia. Jotkut kankaat olen ostanut vakain aikoimuksin ommella valmista sitten, kun ehdin.

Noh, nyt sitä kaikkea kivaa on laatikko- ja metrikaupalla, silitettynä, järjestettynä tarkoitusperiensä mukaan. Sain sovitettua kankaat entistä pienempään tilaan ihan vain silittämällä ja viikkaamalla  ne. Niinpä minulla on nyt yksi leveä kaapillinen vaatekankaita, kapea kaapillinen tilkkukankaita ja yksi laatikkopino keskeneräisiä tilkkuprojekteja ja kangastilkkuja, joille kyllä keksin käyttötarkoituksia, kunhan ensin hieman mietin. Myös keskeneräisiä vaatteita on pari laatikollista.

Aikaisemmasta lankojen ja käsityölehtien järjestelyprojektista ei jäänyt yhtään tyhjää Ikea-laatikkoa, vaikka mielestäni ostin niitä riittävästi viime kesänä. En kuitenkaan halunnut tuhlata hetkeäkään kallisarvoista kankaiden lajitteluaikaa ravaamalla Ikeaan ja takaisin. Niinpä minun piti keksiä jotakin muuta säilytykseen sopivaa. Käytin sitä, mitä oli helposti saatavilla: pahvisia hedelmälaatikoita.

Kieltämättä pahvilaatikot ovat vielä rumempia kuin muovilaatikot, mutta niiden etuna on tosiaankin saatavuus. Pahvilaatikoista ei myöskään näe yhtä helposti laatikoiden sisältöä kuin muovilaatikoista. Voin kuitenkin ostaa muovilaatikoita myöhemmin, kun tulee muutakin asiaa Ikeaan. Tosin salaa toivon, että joskus olen käyttänyt kaikki nykyiset kangas- ja lankavarastoni enkä enää tarvitse niin monta säilytyslaatikkoa. Siinä tapauksessa pahvilaatikoista on helpompi päästä eroon kuin muovilaatikosta. Vähän kuitenkin epäilen, että innostun taas täyttelemään varastojani sitä mukaa, kun saan entisiä kankaita käytettyä, ellen pidä varaani


Tilkkutyökankaiden lisäksi minulla on mm.

Juhlakankaita: silkkiä, pitsiä, kiiltäviä pintoja, hieman hillitympääkin. 
Muovikassissa on valkoinen juhlasilkki turvassa nuhraantumiselta. 
Lupaan vaihtaa kääreen silkkiystävällisempään malliin.

Asiallisia kankaita: villaa, puuvillaa, pellavaa, silkkiä, sekoitekankaita

Kesällä innostun ostelemaan värejä, joita en yleensä käytä. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Kesäkretonkeja - enimmäkseen puuvillaa. 

Erityisen cacual-casualeja. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Villakankaita, villasekoitekankaita ja yksi fleece

Talvea varten

Trikookankaita, collegekankaita

Löysin myös muutamia muunlaisia aarteita:

Grafiikanlehdet odottavat yhä kehystämistä.

Toinen lapsistani on alle kouluikäisenä harjoitellut suoraa viivaa 

kuusikulmiomallineeseeni.

Härkää sarvista ei kun silitysraudalla kangaspinoja päin

Melkein luulisi, että konkarimuuttajana - pelkästään opiskeluaikoinani ehdin muuttaa kymmenisen kertaa  ja myöhemmin muuutaman kerran lisää - olisin kehittynyt taitavaksikin tavaroiden karsijaksi. Mitä vielä! Kun kerran olen ostanut jonkin tarpeellisen esineen, en siitä helposti luovu. Niinpä roinaa - ei kun kaikkea tarpeellista - on ehtinyt kertyä vuosien mittaan enemmän kuin tarpeeksi. Erityisesti olen pitänyt kiinni kirjoistani ja käsityötarvikkeistani. Niissä ei ole mitään tarpeetonta. Niitä pitää kuitenkin järjestellä silloin tällöin, jotta niiden hyödyntäminen olisi mahdollista.

Talvella inventoin ja järjestelin lankani ja sen jälkeen pitkästä aikaa innostuin neulomaan ja virkkaamaan kaikenlaista pientä, mikä on mielestäni oikein hyvä juttu. Kankaisiin en kuitenkaan vielä silloin uskaltanut koskea, koska kankaita on  kovin paljon. Sellaisen kangasmäärän lajittelemiseksi tarvitaan rutkasti aikaa, voimia ja viitseliäisyyttä. Kevään mittaan rupesi jo tuntumaan, että nyt olisi aika käydä kankaiden kimppuun, minkä sitten teinkin.

Olen järjestellyt kangaskaappejani, suoristanut kangaspinoja värien, käyttötarkoituksen ja materiaalin mukaan. Olen tutkinut kangaslaatikoita ja tehnyt löytöjä.

Olen löytänyt

• parisänkyyn sopivan tilkkutäkin, josta puuttuu reunus 

Minun piti antaa peitto aikoinaan häälahjaksi nuorelle sukulaispariskunnalle, mutta itsekritiikki nosteli ankarasti päätään, kun tarkistelin lähemmin tekemääni konetikkausta. Tulin siihen tulokseen, että ei pitäisi harjoitella vapaatikkausta lahjaksi aikomaani täkkiin. Nyt mietinkin, pitäisikö minun purkaa koko tikkaus ja tehdä se uudelleen.

• pienen tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on keskeneräinen

Tilkut ovat yhdestä toisesta projektista, joka on huomattavasti tasapainoisempi.  Sen lahjoitin aikoinaan lapseni kouluun jouluarpajaisiin aikana ennen digikuvia. Jos hyvin käy, voisin ehkä löytää ottamani paperikuvan peitosta.

Mielestäni nämä jämätilkut yhdessä näyttävät kovin levottomilta.Olisin voinut yrittää pelastaa täkin silmienvilinäefektiltä lisäämällä joukkoon jotakin yksiväristä, mutta nyt on liian myöhäistä tehdä asialle mitään, kun käsintikkkauskin on miltei valmis. Täkistä voisi olla ehkä makuualustaksi jonkun koiralle tai kissalle, kunhan löydän jonkun lemmikkieläimen omistajan, jonka silmiä ei liikaa särje liiallinen raidallisuus. Peitosta enemmän täällä. 

• aika ison tilkkutäkin vanhemmalle pojalleni

Peiton käsintikkaus on keskeneräinen. Peitto on mielestäni ihan sievä ja teknisesti melko onnistunut. Tällä hetkellä poikani tarvitsisi kuitenkin lähinnä parisängyn peittoa. Haluan kuitenkin antaa peiton lahjaksi lapselleni, kuten olen luvannut. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä.

• vihreän tilkkutäkin blokit, jotka pitäisi yhdistää tasoksi, vanuttaa ja tikata.

Työ pysähtyi aikoinaan, kun en osannut päättää, millaiset välikaitaleet laitan blokkien väliin. Nyt tiedän, miten jatkan työtä. Työn aloitin 90-luvun loppupuolella. Projektista hieman täällä.

• mustikkapeiton pintakerroksen

Päällinen on periaatteessa valmis. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen sen ulkonäköön. Pidän nine-patch -blokeista ja kulmien mustikkakankaasta, mutta sinipohjainen provencelaiskangas ei ole paras mahdollinen kangasvalinta väriensä eikä kuvioinnin puolesta. Samoin nine-patch -blokkien välissä oleva yksivärinen sininen tuntuu hieman liian hallitsevalta. Pohdiskelenkin. pitäisikö minun purkaa päällinen blokeiksi ja tehdä siitä toisennäköinen ylimääräisten nine-patch -blokkien avulla. Peitosta enemmän täällä ja täällä.

• vaalean tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on jäänyt keskeneräiseksi

Työ on ensimmäinen iso tilkkutäkki ja valitsin siihen ihan liian hidastöisen tikkausmallin käsintikattavaksi. Pitää miettiä, voisinko muuttaa tikkaamistapaa joutuisammaksi. Lisäksi minun pitää ratkaista reunusongelma. Pelkään myös, että kankaat ovat käyneet liian vanhanaikaisiksi vuosien kuluessa. Aloitin työn 90-luvun alussa, kun minulla ei ollut vielä leikkuria ja leikkuualustaa. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• pino edellisestä projektista jääneitä tilkkuja, jotka odottavat suurta ideaa loppusijoitukseksi. Osan blokeista olen ommellut pinnaksi, osa odottaa vielä ompelemista isommaksi kokonaisuudeksi. Lisää aiheesta täällä. 

• punaisen pahasti keskeneräisen parisängynpeiton pintakerroksen

Tein itselleni peiton voimaväreistä. En kuitenkaan pidä ompelemastani peitonreunuskaitaleista, joten aion purkaa ne ja tehdä uudet ja paremmat, kunhan keksin idean. Järkevin tapa poistaa päiväjärjestyksestä reunakaitaleongelma olisi varmaankin lisätä ylimääräiset blokkirivit peittoon sekä pituus-että leveyssuunnassa. Peitosta puuttuu myös vanu ja vuori. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• punamustasävyisen peiton keskeneräiset blokit

Täysin alkutekijöissään oleva projekti, jossa on paljon kolmioita. Luultavasti innostukseni lopahti kankaiden riittämättömyyden vuoksi. Pitäisi löytää kankaita, jotka sopivat väriensä ja kuosinsa puolesta projektiin. Projektista enemmän täällä

• Aallot-peiton pintakerroksen 

Klassinen scrap quilt'in munnos, johon tein kaarevia reunoja. Reunakaitaleet puuttuvat. Aiheesta lisää täällä. 

• punavalkoiset tilkut, jotka odottavat suurta ideaa blokeiksi ja peitoksi tms.

Applikointia aloitellessani punavalkoisesta Laura Ashleyn kankaasta olin aivan innoissani. Suunnittelin jonkinlaista albumipeittoa, jossa olisi vaikutteita Red Work -töistä. Mielessäni väikkyi myös kuvajainen Red Work-vaikutteisesta peitosta, johon olisin yhdistänyt Irish Chain -blokkeja. Löydettyäni projektin en enää kuitenkaan ole kovin ihastunut suunnitelmistani.  Tuntuu siltä, että suunnitelmieni peitto poikkeaisi ihan liian paljon nykyisistä mieltymyksistäni. Ehkä löytäisin sille kuitenkin kodin, jos aikani huhuilisin. 

• jouluaiheisia blokkeja, joista voisi tehdä pannulappuja.  Blokit jäivät yli tästä projektista. 

• farkkuista uutta -projekti

Farkkuja on paljon ja uusia tulee vuosittain. Farkkukangas on kestävää, mutta melko hankalaa ommella uusilla koneilla. Farkkuja ajatellessani kaipaan lapsuuteni poljettavaa Husqvarnaa, joka kesti ihan mitä tahansa rääkkäystä. Farkutkin sillä olisi ommellut kädenkäänteessä.

• vähintäänkin kolme erilaista applikaatioprojektia

• kankaat Avaruus-tilkkupeittoon

• Vanhoja puuvillaisia puseroita, hameita ja mekkoja, joista voisi tehdä tilkkutöitä.

• Paljon erilaisia kangastilkkuja, joista saisi monta erityyppistä työtä. Inspiraatiota odottelen.

Järjestelen tilkut väreittäin ja kuoseittain pusseihin. Tavoitteenani on luoda järjestelmä, jossa löydän tarvitsemani tilkut ja kankaat penkomatta. Tilkkuni on helppo jakaa sinisiin, punaisiin, vihreisiin, violetteihin, valkoisiin ja mustiin.

Lisäksi olen löytänyt keskeneräisiä vaatteen tekeleitä:

harmaan mekon

marjapuuron värisen mekon

marjapuuron värinen jakun

sini-valkoinen mekon

tummanpunaisen jakun

ruskean talvihameen (helma kääntämättä)

ruskea-oranssi syyshame (vyötärön korjaaminen) Täällä.

vihreä-ruskea hellemekon
mustan hameen (puuttuu nappi ja napinläpi)
valkoiset kesähousut
harmaan hameen
toisen mustan hameen
kaksi kietaisujakkua

Nämä kaikki keskeneräiset työt löysin laatikoistani. Ihmettelen kovasti, miten minulle on voinut kertyä näin paljon keskeneräisiä töitä vuosien varrella. Jotkut työt ovat melkein valmiita, mutta sitten työ on jäänyt, kun en ole tiennyt, miten jatkan eteenpäin. Ajan myötä olen kuitenkin saanut etäisyyttä työhön ja itseeni. Niinpä moni ongelma on jo ratkennut. Enää puuttuu toteutus. Jotkut ongelmat  puolestaan vaativat vielä työstämistä.

Vielä on muutamia laatikoita tutkimatta. Järjesteleminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Samalla jatkuu myös ajatustyö ja uusien ideoiden hiominen. 

Voiko mikään olla hauskempaa kuin tilkkuilu? Gourmetquilter.com

Olen järjestellyt kankaitani ja ompelutarvikkeitani. Työtä tässä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, koska sekä kankaita että tarvikkeita on - hmmm - aika paljon. Välillä on pakko pitää kuitenkin taukoja selän venytysten ja tuumaustaukojen verran.

Yhdellä tällaisella itseni oikaisutauolla eilen löysin Gourmetquilterin kivat pienet, konstailemattomat tilkkutyöaiheiset videot Youtubesta. Jaksoja on 93, joten katsomista riittää vielä aika moneksi hetkeksi.

Tänään sitten hoksasin katsoa myös Gourmetquilterin nettisivuille. Ne näyttävät oikein lupaavilta. Sinne palaan vielä myöhemminkin.


P.S. Olen tehnyt monta löytöä penkoessani ja järjestellessäni kangasvarastoja. Näyttää siltä, etteivät varsinkaan keskeneräiset käsityöt lopu ihan hetkessä, mutta niistä hieman myöhemmin.


P.P.S Myös Free Motion Quilting Project-blogi on tutustumisen arvoinen.