Ei tilanne ole ihan niin paha kuin voisi näyttää

No niin, hirmuinen käsityökankaiden järjestelyurakka on vihdoinkin valmis. Kankaat ovat kauniisti laatikoissaan silitettyinä ja viikattuina, ja laatikot ovat jokseenkin oikeilla paikoillaan. Oikeastaan tämä järjestely olisi pitänyt tehdä parikymmentä vuotta sitten, niin olisin päässyt vähemmällä vaivalla, mutta parempi myöhään ja niin pois päin.

Pikkusiskoni mukaan ihmiset kuulemma  päättävät ensin, mitä he haluavat tehdä. Vasta sen jälkeen he menevät kangas- tai lankakauppaan ja ostavat tarvitsemansa. Minun periaatteenani puolestaan on ollut ostella kaikenlaista kivaa ja tehdä edullisia kangaslöytöjä. Vasta ostamisen jälkeen olen ruvennut ihan tosissani miettimään, mitä haluaisin tehdä kankaasta. Usein olen keksinytkin niin monta käyttötarjoitusta, että minulle on tullut valinnan vaikeuksia. Jotkut kankaat olen ostanut vakain aikoimuksin ommella valmista sitten, kun ehdin.

Noh, nyt sitä kaikkea kivaa on laatikko- ja metrikaupalla, silitettynä, järjestettynä tarkoitusperiensä mukaan. Sain sovitettua kankaat entistä pienempään tilaan ihan vain silittämällä ja viikkaamalla  ne. Niinpä minulla on nyt yksi leveä kaapillinen vaatekankaita, kapea kaapillinen tilkkukankaita ja yksi laatikkopino keskeneräisiä tilkkuprojekteja ja kangastilkkuja, joille kyllä keksin käyttötarkoituksia, kunhan ensin hieman mietin. Myös keskeneräisiä vaatteita on pari laatikollista.

Aikaisemmasta lankojen ja käsityölehtien järjestelyprojektista ei jäänyt yhtään tyhjää Ikea-laatikkoa, vaikka mielestäni ostin niitä riittävästi viime kesänä. En kuitenkaan halunnut tuhlata hetkeäkään kallisarvoista kankaiden lajitteluaikaa ravaamalla Ikeaan ja takaisin. Niinpä minun piti keksiä jotakin muuta säilytykseen sopivaa. Käytin sitä, mitä oli helposti saatavilla: pahvisia hedelmälaatikoita.

Kieltämättä pahvilaatikot ovat vielä rumempia kuin muovilaatikot, mutta niiden etuna on tosiaankin saatavuus. Pahvilaatikoista ei myöskään näe yhtä helposti laatikoiden sisältöä kuin muovilaatikoista. Voin kuitenkin ostaa muovilaatikoita myöhemmin, kun tulee muutakin asiaa Ikeaan. Tosin salaa toivon, että joskus olen käyttänyt kaikki nykyiset kangas- ja lankavarastoni enkä enää tarvitse niin monta säilytyslaatikkoa. Siinä tapauksessa pahvilaatikoista on helpompi päästä eroon kuin muovilaatikosta. Vähän kuitenkin epäilen, että innostun taas täyttelemään varastojani sitä mukaa, kun saan entisiä kankaita käytettyä, ellen pidä varaani


Tilkkutyökankaiden lisäksi minulla on mm.

Juhlakankaita: silkkiä, pitsiä, kiiltäviä pintoja, hieman hillitympääkin. 
Muovikassissa on valkoinen juhlasilkki turvassa nuhraantumiselta. 
Lupaan vaihtaa kääreen silkkiystävällisempään malliin.

Asiallisia kankaita: villaa, puuvillaa, pellavaa, silkkiä, sekoitekankaita

Kesällä innostun ostelemaan värejä, joita en yleensä käytä. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Kesäkretonkeja - enimmäkseen puuvillaa. 

Erityisen cacual-casualeja. Tässä laatikossa on aika monta kangasta, joista olen jälkeenpäin miettinyt, mitähän päässäni on oikein liikkunut, kun tuonkin ostin. 

Villakankaita, villasekoitekankaita ja yksi fleece

Talvea varten

Trikookankaita, collegekankaita

Löysin myös muutamia muunlaisia aarteita:

Grafiikanlehdet odottavat yhä kehystämistä.

Toinen lapsistani on alle kouluikäisenä harjoitellut suoraa viivaa 

kuusikulmiomallineeseeni.

Härkää sarvista ei kun silitysraudalla kangaspinoja päin

Melkein luulisi, että konkarimuuttajana - pelkästään opiskeluaikoinani ehdin muuttaa kymmenisen kertaa  ja myöhemmin muuutaman kerran lisää - olisin kehittynyt taitavaksikin tavaroiden karsijaksi. Mitä vielä! Kun kerran olen ostanut jonkin tarpeellisen esineen, en siitä helposti luovu. Niinpä roinaa - ei kun kaikkea tarpeellista - on ehtinyt kertyä vuosien mittaan enemmän kuin tarpeeksi. Erityisesti olen pitänyt kiinni kirjoistani ja käsityötarvikkeistani. Niissä ei ole mitään tarpeetonta. Niitä pitää kuitenkin järjestellä silloin tällöin, jotta niiden hyödyntäminen olisi mahdollista.

Talvella inventoin ja järjestelin lankani ja sen jälkeen pitkästä aikaa innostuin neulomaan ja virkkaamaan kaikenlaista pientä, mikä on mielestäni oikein hyvä juttu. Kankaisiin en kuitenkaan vielä silloin uskaltanut koskea, koska kankaita on  kovin paljon. Sellaisen kangasmäärän lajittelemiseksi tarvitaan rutkasti aikaa, voimia ja viitseliäisyyttä. Kevään mittaan rupesi jo tuntumaan, että nyt olisi aika käydä kankaiden kimppuun, minkä sitten teinkin.

Olen järjestellyt kangaskaappejani, suoristanut kangaspinoja värien, käyttötarkoituksen ja materiaalin mukaan. Olen tutkinut kangaslaatikoita ja tehnyt löytöjä.

Olen löytänyt

• parisänkyyn sopivan tilkkutäkin, josta puuttuu reunus 

Minun piti antaa peitto aikoinaan häälahjaksi nuorelle sukulaispariskunnalle, mutta itsekritiikki nosteli ankarasti päätään, kun tarkistelin lähemmin tekemääni konetikkausta. Tulin siihen tulokseen, että ei pitäisi harjoitella vapaatikkausta lahjaksi aikomaani täkkiin. Nyt mietinkin, pitäisikö minun purkaa koko tikkaus ja tehdä se uudelleen.

• pienen tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on keskeneräinen

Tilkut ovat yhdestä toisesta projektista, joka on huomattavasti tasapainoisempi.  Sen lahjoitin aikoinaan lapseni kouluun jouluarpajaisiin aikana ennen digikuvia. Jos hyvin käy, voisin ehkä löytää ottamani paperikuvan peitosta.

Mielestäni nämä jämätilkut yhdessä näyttävät kovin levottomilta.Olisin voinut yrittää pelastaa täkin silmienvilinäefektiltä lisäämällä joukkoon jotakin yksiväristä, mutta nyt on liian myöhäistä tehdä asialle mitään, kun käsintikkkauskin on miltei valmis. Täkistä voisi olla ehkä makuualustaksi jonkun koiralle tai kissalle, kunhan löydän jonkun lemmikkieläimen omistajan, jonka silmiä ei liikaa särje liiallinen raidallisuus. Peitosta enemmän täällä. 

• aika ison tilkkutäkin vanhemmalle pojalleni

Peiton käsintikkaus on keskeneräinen. Peitto on mielestäni ihan sievä ja teknisesti melko onnistunut. Tällä hetkellä poikani tarvitsisi kuitenkin lähinnä parisängyn peittoa. Haluan kuitenkin antaa peiton lahjaksi lapselleni, kuten olen luvannut. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä.

• vihreän tilkkutäkin blokit, jotka pitäisi yhdistää tasoksi, vanuttaa ja tikata.

Työ pysähtyi aikoinaan, kun en osannut päättää, millaiset välikaitaleet laitan blokkien väliin. Nyt tiedän, miten jatkan työtä. Työn aloitin 90-luvun loppupuolella. Projektista hieman täällä.

• mustikkapeiton pintakerroksen

Päällinen on periaatteessa valmis. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen sen ulkonäköön. Pidän nine-patch -blokeista ja kulmien mustikkakankaasta, mutta sinipohjainen provencelaiskangas ei ole paras mahdollinen kangasvalinta väriensä eikä kuvioinnin puolesta. Samoin nine-patch -blokkien välissä oleva yksivärinen sininen tuntuu hieman liian hallitsevalta. Pohdiskelenkin. pitäisikö minun purkaa päällinen blokeiksi ja tehdä siitä toisennäköinen ylimääräisten nine-patch -blokkien avulla. Peitosta enemmän täällä ja täällä.

• vaalean tilkkutäkin, jonka käsintikkaus on jäänyt keskeneräiseksi

Työ on ensimmäinen iso tilkkutäkki ja valitsin siihen ihan liian hidastöisen tikkausmallin käsintikattavaksi. Pitää miettiä, voisinko muuttaa tikkaamistapaa joutuisammaksi. Lisäksi minun pitää ratkaista reunusongelma. Pelkään myös, että kankaat ovat käyneet liian vanhanaikaisiksi vuosien kuluessa. Aloitin työn 90-luvun alussa, kun minulla ei ollut vielä leikkuria ja leikkuualustaa. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• pino edellisestä projektista jääneitä tilkkuja, jotka odottavat suurta ideaa loppusijoitukseksi. Osan blokeista olen ommellut pinnaksi, osa odottaa vielä ompelemista isommaksi kokonaisuudeksi. Lisää aiheesta täällä. 

• punaisen pahasti keskeneräisen parisängynpeiton pintakerroksen

Tein itselleni peiton voimaväreistä. En kuitenkaan pidä ompelemastani peitonreunuskaitaleista, joten aion purkaa ne ja tehdä uudet ja paremmat, kunhan keksin idean. Järkevin tapa poistaa päiväjärjestyksestä reunakaitaleongelma olisi varmaankin lisätä ylimääräiset blokkirivit peittoon sekä pituus-että leveyssuunnassa. Peitosta puuttuu myös vanu ja vuori. Peitosta enemmän vanhassa blogissani täällä. 

• punamustasävyisen peiton keskeneräiset blokit

Täysin alkutekijöissään oleva projekti, jossa on paljon kolmioita. Luultavasti innostukseni lopahti kankaiden riittämättömyyden vuoksi. Pitäisi löytää kankaita, jotka sopivat väriensä ja kuosinsa puolesta projektiin. Projektista enemmän täällä

• Aallot-peiton pintakerroksen 

Klassinen scrap quilt'in munnos, johon tein kaarevia reunoja. Reunakaitaleet puuttuvat. Aiheesta lisää täällä. 

• punavalkoiset tilkut, jotka odottavat suurta ideaa blokeiksi ja peitoksi tms.

Applikointia aloitellessani punavalkoisesta Laura Ashleyn kankaasta olin aivan innoissani. Suunnittelin jonkinlaista albumipeittoa, jossa olisi vaikutteita Red Work -töistä. Mielessäni väikkyi myös kuvajainen Red Work-vaikutteisesta peitosta, johon olisin yhdistänyt Irish Chain -blokkeja. Löydettyäni projektin en enää kuitenkaan ole kovin ihastunut suunnitelmistani.  Tuntuu siltä, että suunnitelmieni peitto poikkeaisi ihan liian paljon nykyisistä mieltymyksistäni. Ehkä löytäisin sille kuitenkin kodin, jos aikani huhuilisin. 

• jouluaiheisia blokkeja, joista voisi tehdä pannulappuja.  Blokit jäivät yli tästä projektista. 

• farkkuista uutta -projekti

Farkkuja on paljon ja uusia tulee vuosittain. Farkkukangas on kestävää, mutta melko hankalaa ommella uusilla koneilla. Farkkuja ajatellessani kaipaan lapsuuteni poljettavaa Husqvarnaa, joka kesti ihan mitä tahansa rääkkäystä. Farkutkin sillä olisi ommellut kädenkäänteessä.

• vähintäänkin kolme erilaista applikaatioprojektia

• kankaat Avaruus-tilkkupeittoon

• Vanhoja puuvillaisia puseroita, hameita ja mekkoja, joista voisi tehdä tilkkutöitä.

• Paljon erilaisia kangastilkkuja, joista saisi monta erityyppistä työtä. Inspiraatiota odottelen.

Järjestelen tilkut väreittäin ja kuoseittain pusseihin. Tavoitteenani on luoda järjestelmä, jossa löydän tarvitsemani tilkut ja kankaat penkomatta. Tilkkuni on helppo jakaa sinisiin, punaisiin, vihreisiin, violetteihin, valkoisiin ja mustiin.

Lisäksi olen löytänyt keskeneräisiä vaatteen tekeleitä:

harmaan mekon

marjapuuron värisen mekon

marjapuuron värinen jakun

sini-valkoinen mekon

tummanpunaisen jakun

ruskean talvihameen (helma kääntämättä)

ruskea-oranssi syyshame (vyötärön korjaaminen) Täällä.

vihreä-ruskea hellemekon
mustan hameen (puuttuu nappi ja napinläpi)
valkoiset kesähousut
harmaan hameen
toisen mustan hameen
kaksi kietaisujakkua

Nämä kaikki keskeneräiset työt löysin laatikoistani. Ihmettelen kovasti, miten minulle on voinut kertyä näin paljon keskeneräisiä töitä vuosien varrella. Jotkut työt ovat melkein valmiita, mutta sitten työ on jäänyt, kun en ole tiennyt, miten jatkan eteenpäin. Ajan myötä olen kuitenkin saanut etäisyyttä työhön ja itseeni. Niinpä moni ongelma on jo ratkennut. Enää puuttuu toteutus. Jotkut ongelmat  puolestaan vaativat vielä työstämistä.

Vielä on muutamia laatikoita tutkimatta. Järjesteleminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Samalla jatkuu myös ajatustyö ja uusien ideoiden hiominen. 

Voiko mikään olla hauskempaa kuin tilkkuilu? Gourmetquilter.com

Olen järjestellyt kankaitani ja ompelutarvikkeitani. Työtä tässä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, koska sekä kankaita että tarvikkeita on - hmmm - aika paljon. Välillä on pakko pitää kuitenkin taukoja selän venytysten ja tuumaustaukojen verran.

Yhdellä tällaisella itseni oikaisutauolla eilen löysin Gourmetquilterin kivat pienet, konstailemattomat tilkkutyöaiheiset videot Youtubesta. Jaksoja on 93, joten katsomista riittää vielä aika moneksi hetkeksi.

Tänään sitten hoksasin katsoa myös Gourmetquilterin nettisivuille. Ne näyttävät oikein lupaavilta. Sinne palaan vielä myöhemminkin.


P.S. Olen tehnyt monta löytöä penkoessani ja järjestellessäni kangasvarastoja. Näyttää siltä, etteivät varsinkaan keskeneräiset käsityöt lopu ihan hetkessä, mutta niistä hieman myöhemmin.


P.P.S Myös Free Motion Quilting Project-blogi on tutustumisen arvoinen.

Kauluri, komiohuivi ja kolmihihainen villapaita

 Olen ulkoiluttanut kaulureita vuorotellen 

kahden viikon ajan. 

Tämä toinen laskeutuu hyvin. 

Ensimmäinen on kuitenkin sittenkin mieluisampi 

jämäkkyytensä vuoksi.  

Kauluri 2

Malli:                    oma
Lanka:                  noin puolet musta Serena Esmeralda (70 % akryyli, 30 % alpakka)
                              harmaa Novita Rose mohair   (65 % akryyli, 35 % mohair)
Langankulutus:  yhteensä 142 g
Puikot:                 5 mm:n pyöröpuikoot

Mallineule: 134 s patenttineuleena kahdella erivärisellä langalla (ks. edellinen kauluri)

Kun tuntui, ettei vieläkään ollut punaisen aika, oli ihan pakko kokeilla, miten ohut lanka taipuu kauluriksi. Ja hyvinhän se. Patenttineule on huoleton tv:n ääressä neulottava. Mohairia ja alpakkaa on vieläkin jäljellä. Haluaisin tehdä jonkin keveän tunikatyyppisen neuleen, selänlämmittäjäksi.

Punainen villapaidan tekele

Kaulurin jälkeen kaivoin vihdoinkin punaisen villapaidan tekeleen esille ja neuloin kaksi hihaa alkuperäisen seuraksi. En tykännyt yhdestäkään hihasta ja harmissani olin vähällä purkaa ne kaikki. Kuitenkin tarvitsen kaksi hihaa, saadakseni neuleen valmiiksi.

Tässä vaiheessa mielenkiintoni lopahti villapaitaan. Kaivoin jälleen alpakkalangan esille ja neuloin kolmiohuivin itselleni. Pikaisen valokuvauksen jälkeen huivi pääsi heti lämmittämään selkääni, vaikka oikeastaan se kaipaisi perusteellista kastelemista ja muotoon venyttämistä.

 Komiohuivi Joustavaa pitsiä

Lanka: musta Serena Esmeralda (70 % akryyli, 30 % alpakka)
Langankulutus: 183 g
Puikot: 5 mm:n ja 6 mm:n pyöröpuikot
Malli oma. Reunoissa edestakaisneuletta, keskellä sama joustava pitsineule (*lk, 2 s. yht.*) kuin punaisessa villapaidassa, Ullasta.

Joustavaa pitsiä

Sunnuntaineuleena kauluri

Kauluri

Mitat: Ympärysmitta 88 cm, korkeus 35 cm.
Langat: Harmaa Novita Usva (100 g) ja jotakin toista mustavalkoista Novitan lankaa, jonka vyötteet olen  hukannut (115 g) (yhteensä 215 g).
Puikot: 6 mm:n pyöröpuikot
Malli: Oma

Lauantai-iltana kaipasin jotakin käsillä tekemistä elokuvan katsomisen oheen,  jotakin, jota ei tarvitse pahemmin pohdiskella. Silmiini osui harmaasävyinen Usva, jonka olin ostanut kauppareissulla muutamia viikkoja sitten vakaista päätöksistäni huolimatta. Saman tien muistin myös viime vuonna ostamani mustankirjavan tukevan langan, jonka ostin yhteen neuleprojektiin. Puikotkin löytyivät helposti.

Viimetalvinen projekti: lämmin liivi ja pipo

Novitan Noki -langasta ja siitä toiseesta mustankirjavasta, jonka nimeä en enää muista.  

Loin Usvalla 104 silmukkaa ja neuloin 1 o, 1 n -joustinta neljä kierrosta. Tämän jälkeen neuloin patenttineuletta niin, että oikeat kierrokset neuloin Usvalla ja nurjat kierrokset toisella mustavalkoisella langalla.

Neuleesta tuli ihan vahingossa materiaalikokeilu, nimittäin paksumpi, mustankirjava lanka loppui ennen kuin sain työni valmiiksi, js minun piti äkkiä keksiä keino saada neule loppuun. Usvaa oli melkoinen määrä vielä jäljellä, joten jaoin kerän kahtia. Ihan vain kiskoin kerän keskeltä puolet langasta, jonka sitten kerin kerälle. Sitten  jatkoin Usvalla  kahden langan tekniikalla viimeiset 8 cm, kunnes myös Usva loppui. Lopussa jouduin hieman purkamaan ja neulomaan uudelleen, jotta sain tehtyä samanalisen joustimen myös loppuun ja pääteltyä silmukat siististi. Usvaa jäi vielä pieni nöttönen, ei ehkä sentään afrikkalaisia kukkia varten vaan  jotakin uutta jätelankaprojektia varten.

Kauluria voi käyttää molemmin puolin, sillä siinä ei ole saumakohtia tms. Oikea ja nurja puoli näyttävät hieman erilaisilta. Usva on liukuvärjätty, ja tässä kerässä tummin osuus sattui kerän keskikohtaan.

Oikea puoli.

Nurja puoli. 

Jos nyt aloittaisin kaulurin neulomisen alusta, kävisin ostamassa toisen kerän Usvaa ja tekisin sen niistä. Eilen ajattelin, että kaulurini tällaisenaan on hieman liian tuhti tuleviin kevätkeleihin. Ehkä pakkasia kuitenkin riittää vielä niin, että kaulurille löytyy käyttöä jo täksi talveksi. Luultavasti tekisin kaulurista myös hieman korkeamman.


 

Tyytyväinen kaulurinomistaja palaa kotiin lumimyräkässä.

Testasin kauluria tänään lumimyräkässä ja olin oikein tyytyväinen, kun sain hautautua kaulurini sisään.lämpimään. Eilinen epäilyni on muuttunut täydelliseksi tyytyväisyydeksi. Luultavasti neulon kuitenkin kaulurista kevyemmän version kevätkelejä varten.

Hieman mainonnasta blogeissa ja kangaskaapista ulos

Kirjoitin mainonnasta blogeissa toisaalla, Minun mediablogi-blogissani.

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa mainonnasta blogeissa jo jonkin aikaa. Katsottuani eilisen Kuningaskuluttajan sain sitten kakaistua mielenpäällä olleita asioita luettavaan muotoon.

Neulontakokeiluja

Kokeiluja ihan huvin vuoksi. 

Usein minulla on Neulojan käsikirja apuna kokeiluissani. 

Uutta sukkaa yrittää pukata ihan väkisin vankasta päätöksestäni huolimatta tehdä ensin keskeneräiset valmiiksi ennen kuin rupean haaveilemaankaan mistään uudesta. Minulla on ehdelleenkin keskeneräisenä punainen villapaita ja sinisävyinen torkkupeitto afrikkalaisista kukista (niin ja punaisista afrikkalaisista kukista, mutta sitä ei lasketa, koska se on vielä ihan alkutekijöissä ja kerään siihen lankoja yhä. Olen virkannut vasta keskimmäisen ympyrän kukkiin.)

Saatuani sukat kuvattua rupesi armoton lankakassin penkominen. Halusin kokeilla palmikon tekoa, kirjoneulekin kiehtoi. Tein jopa kaavioluonnoksia kuvioksi, joka sopisi lapasen tai sukan selkään. Sitten halusin tehdä kalanruotoneuletta pyörönä, mutta tulinkin keksineeksi jotakin ihan uutta ihan vahingossa. Tein silmukan noston aina samassa kohdassa enkä liukuvasti kuten kalanruotokuviossa kuuluu. - En löytänyt vastaavanlaista mallia ohjekirjasta, mutta jos joku tietää mallille nimen, niin olisi ihan kiva tietää. :)

Kalanruotoneuleesta tulikin sitten ihan jotakin muuta

 pikkuisen lipsahduksen vuoksi. 

Pinta on eläväistä jämäkkyydestään huolimatta, ja elävyyttä lisää langan liukuvärit 

(Seitsemän veljestä, luumunvärisenä tasaraitana)

Neule on kaunis myös nurjalta puolelta. 

Jämäkkyyttä neuleeseen tulee neulomatta nostetuista silmukoista. 

Ehkä tämä sopisi myös villasukan kantapäihin. 

Palmikot kiehtovat.

Neljätoistavuotiaana neuloin aivan upean valkoisen palmikkovillapaidan ihan aidosta lampaanvillasta, mahdollisimman vähän käsitellystä - melkein voin vieläkin haistaa ja tuntea villojen lanoliinin. Enoni perheellä oli siihen aikaan lampaita ja saimme lahjaksi lampaiden villoja, jotka oli kehrätty pikkukehräämössä. Minä valitsin valkoista, jonka sitten loppusijoitin kohtuullisen onnistuneesti villapaitaani. Ikävä kyllä villapaitaa ei ole enää olemassa eikä siitä ole valokuvaakaan.

Siitä lähtien kuitenkin palmikot ovat kiehtoneet minua. Olen tutkaillut nettisivuja, varsinkin Aransaarten palmikot sekä kelttien ja skandinaavien ornamentit kiehtovat. Vuosien mittaan olen myös neulonut palmikoita ohjeen mukaan ja omia kokeilujakin olen tehnyt. Pitäisi vain opetella hieman kaaviokuvioiden tekoa saadakseni mallit itselleni talteen. Ehkä minulta puuttuu vielä se pieni 3D-lisäosa, jota tarvitsen siihen hommaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että ymmärrän valokuvasta palmikon paremmin kuin kaaviosta.

Palmikonteko ei ole ihan vielä hyppysissä, niin kuin näkyy. 

Uskon, että taito vielä palaa, kunhan harjoittelen hieman. 

Kaiken tämän neulontahössötyksen keskellä minua painaa takaraivossa ajatus siitä, että tämähän on tilkkutyöblogi ja oikeastaan haluaisin päästä käsiksi myös kangasvarastoihini. Ensin kuitenkin minun pitää päästä langoista eroon. Sitten vasta uskallan ruveta ihan oikeasti etsimään inspiraatiota uusille tilkkutöilleni. Niin ja vanhatkin pitäisi saada valmiiksi. Minulla on myös  ihan liian monta keskeneräistä tilkkutyötä odottamassa valmistumista. Useimmiten kyllästyn tikkaamisvaiheessa - siis silloin, kun työ on jo miltei valmis!

Mitähän muuten on tapahtunut Tilkku-Sadulle? Aikoinaan hän touhusi ahkerasti tilkkuilun parissa ja perusti Tilkkuringinkin. Nyt hänen bloginsa on kuitenkin lopetettu. Näköjään myös moni muu suomalainen tilkkuilija on lopettanut bloggaamisen, siirtänyt bloginsa uuteen osoitteeseen tai ryhtynyt tekemään muunlaisia käsitöitä. Aika aikaansa kutakin. Niinhän minullekin kävi.

Lisää ei niin kovin tasaraitaa

Ei niin kovin tasaraitaa 2 

valmistui lopulta viimeisenä lukuisten uudelleenneulomisten vuoksi. 

Ei niin kovin tasaraitaa 2 nuoremmalle pojalleni. 

Koko noin 43

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 119 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Ei niin tasaraita 3 valmistui toisena. 

Ei niin tasaraita 3 vanhemmalle pojalleni

Koko noin 42

Lanka Seitsemän veljestä musta ja petroli tasaraita, 117 g. (13 s puikolla)

Puikot 3½

Siinä ne nyt ovat vihdoinkin valmiina,  ei niin kovin tasaraitaa -sukat 2 ja 3 kummallekin pojalleni, niin kuin oli aikomuskin. Tosin sain siinä sivussa myös itselleni sukat, mikä huvittaa minua kovasti.  

On niitä neulottukin melkoisella hartaudella. En olisi uskonut itsestäni moista, että sukkiin käyttäisin näinkin paljon aikaa, kuin olen tällä kertaa käyttänyt. Perfektionisti olen ollut aina. Minun perfektionismini on vain näyttäytynyt lankojen keskellä hieman erilaisena: minähän en pura, kun kerran olen tehnyt jotakin. Tämä on pätenyt varsinkin villasukkiin, jos ne eivät ole olleet ihan susirumat ja lämmittävät jalkoja. 

Nyt sitten iski vähän toisenlainen perfektionismi: sukkien pitää olla just eikä melkein. Niinpä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut. Olen aloittanut yhä uusia sukkia, kun aikaisemmat tekeleeni ovat ollet liian pienet tai liian isot.

Suunnittelin neulovani sukkaparin kummallekin pojalleni, mutta olen saanut jo kolmet sukat ja vähällä oli, että neljännetkin, enkä siltikään ole täysin tyytyväinen tuotoksiini. Ensimmäiset, liian pienet, päätyivät minun sukkalaatikkooni. Toiset ihan liian isot päätyivät pienempijalkaiselta pojalta isompijalkaiselle ja siltikin minun piti tehdä ne melkein kahteen kertaan, sillä teräosissa olin neulonut löysää löperöä kiiruhtaessani sukkia valmiiksi. Sukat sitten valmistuivat ihan viimeisinäparikymmentä grammaa kevyempinä. En vähentänyt sukista silmukoita yhtään, ja kierroksiakin oli saman verran kuin alun alkaenkin, vaan rupesin neulomaan oikein tiukkaa saadakseni sukista pienemmät.

Olin aloittanut kaikki sukkani aikomalla ne vanhimmalle pojalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat neulomisen varrella, kun välillä tuli liian pientä ja välillä liian isoa. Lopulta sain tehtyä hänelle sukat, joissa oli lyhyemmät varret kuin ykkösissä ja kakkosissa, koska hän pitää sellaisista. Niistäkin tuli hieman liian löysät.
- En ala! tuumasin, kun pienempijalkainen tuli käymään ja pääsin sovittamaan niitä hänen jalkaansa. Päättelin kuitenkin langat ja sukkien mukana annoin ohjeistuksen, että jos joskus tarvitsee laittaa kahdet sukat päällekkäin, nämä sopivat sitten päällimmäiseksi.

Tämä on ollut varsin opettavainen neulomissessio. Paitsi että huomasin neulomiskäsialani löystyneen käytön puutteessa, tulin kiinnittäneeksi huomiota kaikkiin sukan neulomisen vaiheisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nauhakavennus sukan kärjessä näyttää ihan lapaskavennukselta.



Sukan teräosia neuloessani yhä uudelleen kokeilin jos jonkinlaista kavennusta: nauhakavennus (vai mikä se on- se, jonka tunnen lapaskavennuksena lapsuudestani) on ihan kiva, kun sukan taittaa litteäksi, mutta muuten ne kyllä näyttävät lapasen kärjiltä - myös jalassa, ei siitä mihinkään pääse. Ehkä kostuttaminen ja pingottaminen olisi auttanut sukkia näyttämään hieman enemmän sukilta myös kärjistä, mutta en alkanut siihen vaan purin kärjet. Sitten kokeilin sädekavennusta ohjeiden mukaan, mutta en tykännyt niistäkään. Sitten tein omanlaiseni kavennukset, ja jo hieman helpotti.

Nauhakavennus (ylempi sukka)

Sädekavennus (alempi sukka)

Oma versioni kärkikavennuksesta. 

Kavennuskohtia on kahdeksan, ts. kavensin silmukoita joka toisella kierroksella puikon keskellä ja joka toisella puikon lopussa, Näin kavennuksesta tuli sopusuhtainen ja pyöreä. 

Vielä kun saan purettua ykkösten nauhakavennuksen ja teen siihen kahdeksan kohdan kavennuksen, tämänkertainen sukkaprojektini on valmis tällä kertaa.

Lankavarastojeni pienennys etenee hitaasti. Pitäisi varmaan keskittyä isompiin töihin, jotta saisin tähän lisää vauhtia. Olen viimeaikoina laiminlyönyt lihan kaikenlaiset käsityblogit ihan liian pitäksi aikaa, mutta nyt olen yrittänyt ottaa vanhinkoa takaisin kaksin käsin. Yksi asia johtaa toiseen, Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Tiedän kyllä leikitteleväni vaaroilla. Toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt vastustamaan lankojen seireenilaulua.

Olen myös löytänyt erinäisiä ideoita jatkojalostettavaksi joksikin ihan omanlaisekseni. Olenkin joskus sanonut, että kun selailen ohjeita, voin todeta, että tuon minä haluan ja sitten teen jotakin ihan muuta. Taustalla on kuitenkin jokin kipinä, muoto, väri tai lanka, joka saa minut syttymään. Ennen kaikkea tarvitsen kuitenkin innostusta, ja sitähän saan ammennettua kaikkialta netistä, jonne käsityöihmiset ovat kokoontuneet.

En ole vieläkään luovuttanut toivosta, että muistaisin sittenkin vanhan blogini käyttäjätunnuksen. Perustin blogini aikojen alussa ennen Gmailia, ja jossakin vaiheessa käsityöblogin pitäminen hyytyi pariksi vuodeksi. Niin että tässä sitä ollaan.

Tasaraidat eivät käy aina ihan tasan, mutta mitä väliä

 Tasaraitoja. 

Ylivalottamatta mustasta ei erotu 

erityisemmin hyvin 

yksityiskohdat. 

Naisten sukat, koko noin 38

Lanka Seitsemän veljestä, petrolinvärinen tasaraita ja musta.
Langanmenekki yhteensä 117 g
Puikot 3½ sukkapuikot


Aloitteleva sukkatehtailija täällä, päivää.

Punainen villapaitani odottaa yhä puikoilla aikaa parempaa. Parin kuukauden sisällä on muutamia perheenjäsenten syntymäpäiviä, ja mikä olisikaan luontevampaa kuin omatekoinen lahja kullekin syntymäpäiväsankarille. Lankavarastoja penkoessani löydin ison kasan sukkalankoja, erityisesti mustia, ja kun minulla on tämä henkilökohtainen lankojen hyödyntämisprojekti, oli täysin luonnollista ruveta tekemään villasukkia nuorisolle. Ihan tarpeeseen tulevat.

Eilen sitten aloitin sukkamaratonin Seitsemän veljestä petrolinvärisellä tasaraidalla. Hyvin pian huomasin, että tasaraita ja minä emme oikein sovi samaan huoneeseen. Yksinään se tuntui tylsältä neulottavaksi, kun raidatkin tulivat itsestään. Lisäsin projektiin mustaa yksiväristä tehosteeksi ja siitäkös riemu syntyi, kun oli kahdenlaista raitasysteemiä. Purin ja neuloin yhtä vartta varmaan pari tuntia ennen kuin sain kyllikseni. Sitten vain päätin kylmästi jättää huomiotta petrolinvärisen langan värivaihtelun - yhtään pätkää langasta en katkaise saadakseni raidat täsmäämään. Oikean jalan sukassa raidat menevät kohtuullisen hyvin tasan, mutta vasemmassa tuli heittoja.

Tein perinteisen vahvistetun kantapään ja joustinneule jatkuu kärkikavennukseen saakka. Kokeilin tällä kertaa perinteistä lapaskavennusta, enkä ole oikein tyytyväinen siihen. Pitää muistaa päätellä silmukat tarpeeksi ajoissa, ettei tule samanlaista terävää hiippaa kuin lapasissa. Aina voin tietenkin palata takaisin vanhaan perinteiseen kavennussysteemiin.

Sukkaa sovitellessani huomasin sitten tehneeni liian pienet sukat kummallekaan pojalleni. Nuorempi poikani sai kyllä sukat kiskottua jalkaansa, mutta mieluummin pidän sukat itse ja teen pojille isommat.

Wingspan 3 ja punainen villapaita

Musta Wingspanini. Mustan kuvaaminen talvella sisätiloissa on vaikeaa. 

Yli kolmimetrisen mustan kuvaaminen on suorastaan ylivoimaista.

Wingspan 3

Pituus 330 cm
Lanka Esmeralda Serena (70% akryyli, 30 % alpakka)
Langanmenekki 206 g
Puikot 7 mm (käsialaani hieman liian isot)

Lankavarastoja penkoessani löysin kasiiliisen espanjalaista mustaa Esmeralda Serena alpakkalankaa (70 % akryliä, 30 % alpakkaa) Lanka on maksanut aikoinaan 9,95 markkaa ja ilmeisesti olen ostanut langat joskus 1990-luvulla Oulun Anttilasta. En yhtään muista, mitä olen aikonut tehdä langasta, mutta nyt tein siitä itselleni Wingspanin.

Huivini on 330 cm oituinen ja se painaa 206 grammaa, ts. olen käyttänyt siihen neljä kokonaista kerää (à 50 g) sekä pienen pätkän viidennestä kerästä.

Neuloin huivin ainaoikeinneuleena 7 mm puikoilla, vaikka vyötteessä suositeltiin 4 - 4½ mm:n puikkoja. Kutoset olisivat olleet paremmat, sillä nyt huivi vaikuttaa hieman löperöltä aikaisempiin huiveihin verrattuna.

Myös tässä huivissa rupesin suurentamaan kolmioiden kokoa. Lopulta toiseksi viimeinen kolmio oli niin iso, että sain kyllikseni huivista. Luulenkin, että en vähään aikaan neulo mitään ainaoikeinneuletta. En myöskään ole yhtä tyytyväinen tähän huiviin kuin aikaisempiin versioihin. Minua ei kuitenkaan huvita yhtään myöskään purkaa huivia. Yleensä en kastele enkä pingota neuleitani, en varsinkaan ainaoikeinneuleita ja pitsejäkin hyvin varovaisesti. Ainaoikeinneuleista häviää kuohkeus pingottaessa.  Lanka on kuitenkin ollut varastoissani niin kauan, että pesin huivin käsin heti sen valmistuttua. Pestessä langasta irtosi väriä ja nöyhtää melkoisesti. Tiedän siis varoa yhdistämästä huivia minkään vaalean vaatteen kanssa.


Esmeraldaa on vielä jäljellä miltei 12 kerää. Aion tehdä langasta itselleni ainakin kevyen neulepuseron tai tunikan. Tekiisi mieli kokeilla ylhäältä alas neulottua puseroa. En erityisemmin pidä neuleiden ompeluvaiheesta. enkä yllensäkään saumoista neuleissa, ja tuossa tekniikassa pääsisin molemmasta vaivasta.

Sillä aikaa kun mietin loppujen Esmeraldojen kohtaloa, voisin tehdä lokakuussa  aloittamani punaisen neuleen valmiiksi. Siitä pitäisi tulla neulepusero minulle. Olen käyttänyt neuleessa jostakin löytämääni turkkilaista neuletta, joka hyvin venyvää, mutta palautuu helposti myös kuosiinsa. Löytämässäni ohjeessa turkkilaista neuletta oli käytetty ponchoon. Halusin kokeilla, kuinka neulemalli soveltuu villapaitaan. En yleensä neulo ohjeiden mukaan mitään itselleni. Tämänkin olen mitoittanut ihan omien mittojeni mukaan. Neule valmistui nopeasti. Valitettavasti kiinnostukseni sitä kohtaan kuitenkin lopahti siinä vaiheessa, kun toinen hiha oli miltei valmis ja toinen puuttui.


Tekstin julkaisu lykkääntyi muutamalla päivällä kuvien puuttumisen vuoksi. 

Wingspan 2

Hassuttelut on hassuteltu (ks. edellinen teksti), sitten takaisin asialinjalle.

Toinen Wingspan-huivi valmistui pari viikkoa sitten, pian ensimmäisen huivin jälkeen.
Huivi on kolmisen metriä pitkä. Neuloin huivin valkoisesta mohairilangasta ainaoikeinneuleena puikoilla no 6. Valitettavasti lankamerkki jää täysin tuntemattomaksi, sillä kaikkien kerien vyötteet ovat valitettavasti karisseet matkalla. Lankaa huiviin kului 138 grammaa.

Aluksi tein kolme pientä kolmiota  ja jätin osan silmukoista lepäämään normaalisti. Tämän jälkeen neljättä kolmiota tehdessäni otin kaikki silmukat käyttööni. Seuraavaksi rupesin jälleen  jättämään jälleen silmukoita lepäämään  ja rupesin tekemään yhä suurempia kolmoita.  Lopuksi neuloin ainaoikeaaa neljä kierrosta lepäämään jätetyillä silmukoilla ennen niiden päättelemistä.

Kolmiot pienemmästä isompaan.

Huomaa kolmioiden rajapintaan muodostuneet reikäkuviot.

Ensin kolme pikkukolmiota normaalisti. 

Neljättä kolmiota neuloessani otin kaikki silmukat käyttöön niin, 

että siitä tuli huomattavasti isompi kuin aikaisemmista. 

Ensimmäisen Wingspanini lähetin siskolleni, jonka lempiväri on violetti. 

Valkoisen Wingspanin aion antaa poikani tyttöystävälle. 

*** 

Sitten seuraavaan käsityöhön. Olen virkannut 128 sinisävyistä afrikkalaista kukkaa.  Olen käyttänyt peittoon aikaisemmista töistä jäljelle jääneitä lankoja. Seuraavaksi rupean sommittelemaan paloista torkkupeittoa. Tavoitteeni on käyttää lankavarastoni loppuun mahdollisimman pian. Ohjeen löysin Käspaikasta. 

Sinisiä afrikkalaisia kukkia.